Lue keskustelun säännöt.
Mikä ujoudessa ärsyttää?
06.03.2019 |
Ujona naisena olen saanut todella törkeää kohtelua sekä miehiltä että naisilta. Sellaista, että kyllä tuota nyt pitää näpäyttää, mikähän se luulee olevansa. Moni väittää ylpeäksi, kun ujona ei vaan saa suutaan auki ja puhuttua muille. Viimeisin tapaus oli, kun kaksi aikuista naista, minua vanhempia tulivat vastaan, he alkoivat matkia kävelytyyliäni, eli sitä, että pääni on eteenpäin ka katselen maahan, hartiat lysyssä.
Ujouden korostaminen ei auta, olen siitä kyllä äärimmäisen tietoinen. Joten kysyn, mikä siinä muita ärsyttää. Ja kyllä, olen hakenut asiaan apua, mutta eipä auta ei.
Kommentit (133)
Jokin sinussa varmaan tekee muiden olon tukalaksi niin että kanssakäyminen tuntuu oudolta ja ehkä siksi muita alkaa ärsyttää. Tai poikkeava käytös tosiaan tulkitaan tahalliseksi moukkamaisuudeksi tai ylpeydeksi tms. Tuntuu esim. pahalta jos toinen ei mitenkään noteeraa, kun tulet samaan tilaan. Ihan kuin tämä ihminen haluaisi korostaa että sinä et ole Ok etkä siis edes huomioimisen arvoinen. Tämä nyt on silkkaa arvailua, kun en tiedä sinusta muuta kuin tuon kertomasi ujouden. Koetatko edes nyökätä tervehdykseksi tms.
Itse ärsyynnyin lievästi aina kohdatessani lapsen hoitokaverin isän, kun tämä ei vastannut tervehdyksiin ja katseli muualle vaikka istuttiin samassa tilassa. Lopulta tajusin että mies on piinallisen ujo eikä mikään törppö, ja aloin lopulta tuntea myötätuntoa häntä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentoikaa. Itse myös ujona asia kiinnostaa ja tosiaan olisi mielenkiintoista saada vastauksia juuri tällaisilta ketä asia ärsyttää, koska tosiaan monia tuntuu niin tekevän.
Heissä on jotain itsekästä. Kuinka heitä pitäisi ymmärtää, kun he ovat ujoja ja tätä ujoutta käytetään pirun huonona tekosyynä lähes kaikissa sosiaalisissatilanteissa, eikä heitä saisi myöskään vaatia mitään. Kaiken hyvän pitäisi vaan tulla ilman todellista vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Jokin sinussa varmaan tekee muiden olon tukalaksi niin että kanssakäyminen tuntuu oudolta ja ehkä siksi muita alkaa ärsyttää. Tai poikkeava käytös tosiaan tulkitaan tahalliseksi moukkamaisuudeksi tai ylpeydeksi tms. Tuntuu esim. pahalta jos toinen ei mitenkään noteeraa, kun tulet samaan tilaan. Ihan kuin tämä ihminen haluaisi korostaa että sinä et ole Ok etkä siis edes huomioimisen arvoinen. Tämä nyt on silkkaa arvailua, kun en tiedä sinusta muuta kuin tuon kertomasi ujouden. Koetatko edes nyökätä tervehdykseksi tms.
Itse ärsyynnyin lievästi aina kohdatessani lapsen hoitokaverin isän, kun tämä ei vastannut tervehdyksiin ja katseli muualle vaikka istuttiin samassa tilassa. Lopulta tajusin että mies on piinallisen ujo eikä mikään törppö, ja aloin lopulta tuntea myötätuntoa häntä kohtaan.
Tervehdin kyllä aina takaisin ja joskus jopa itse ensin. MInulle ei välttämättä vastata, en tiedä onko sitten kyse toisen jostain ongelmasta, tuskin ujouteni on toisen vastaamattomuuteeni syynä. Jokin minussa tosiaan ärsyttää ja tekee muiden olon tukalaksi, muuta juuri sitä mietin että mikä. Yritän olla aina muille kiva (tätä tietenkin käytetään hyväksi) ja ystävällinen. Ap
He katsovat jotenkin lempeästi hymyillen muita nenän varttaan pitkin, kuinka he eivät ole muiden arvoisia ja olevinaan jotain uniikkeja lumihiutaleita ja suhteessa muita parempia ihmisiä, kun eivät pidä meteliä itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla etteivät tajua sinun olevan ujo vaan luulevat vältteleväksi hajurakoa pitäväksi nirppanokaksi. Joskus eroa on vaikea todeta, samalla lailla kun joskus masentuneita luullaan vihamielisiksi eleiden samankaltaisuuden vuoksi.
Kiusaajat loukkaantuvat, kun ei ota ujouttaan tarpeeksi kontaktia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokin sinussa varmaan tekee muiden olon tukalaksi niin että kanssakäyminen tuntuu oudolta ja ehkä siksi muita alkaa ärsyttää. Tai poikkeava käytös tosiaan tulkitaan tahalliseksi moukkamaisuudeksi tai ylpeydeksi tms. Tuntuu esim. pahalta jos toinen ei mitenkään noteeraa, kun tulet samaan tilaan. Ihan kuin tämä ihminen haluaisi korostaa että sinä et ole Ok etkä siis edes huomioimisen arvoinen. Tämä nyt on silkkaa arvailua, kun en tiedä sinusta muuta kuin tuon kertomasi ujouden. Koetatko edes nyökätä tervehdykseksi tms.
Itse ärsyynnyin lievästi aina kohdatessani lapsen hoitokaverin isän, kun tämä ei vastannut tervehdyksiin ja katseli muualle vaikka istuttiin samassa tilassa. Lopulta tajusin että mies on piinallisen ujo eikä mikään törppö, ja aloin lopulta tuntea myötätuntoa häntä kohtaan.
Tervehdin kyllä aina takaisin ja joskus jopa itse ensin. MInulle ei välttämättä vastata, en tiedä onko sitten kyse toisen jostain ongelmasta, tuskin ujouteni on toisen vastaamattomuuteeni syynä. Jokin minussa tosiaan ärsyttää ja tekee muiden olon tukalaksi, muuta juuri sitä mietin että mikä. Yritän olla aina muille kiva (tätä tietenkin käytetään hyväksi) ja ystävällinen. Ap
Aina kivoissa ja ystävällisissä ihmisissä on jotain hirvittävän tekopyhää.
Ei se ole ujous, vaan miten se ilmenee. Usein ujo käytös vaikuttaa muista epäkohteliaalta. Täytyy itsekin aina muistutella itseään jos joku käyttäytyy oudosti, että kyseessä voi hyvin olla ujo/mt-ongelmista kärsivä/traumatisoitunut/väärinymmärretty/sosiaalisesti jollain tavalla keskimääräistä kyvyttömämpi tai mitä tahansa muuta...
Mutta ikävä kyllä ihmiset ovat usein armottomia ja oma mielenpahoittaminen aina päällimmäisenä mielessä. Osanottoni kaikille "poikkeaville"!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heissä on jotain itsekästä. Kuinka heitä pitäisi ymmärtää, kun he ovat ujoja ja tätä ujoutta käytetään pirun huonona tekosyynä lähes kaikissa sosiaalisissatilanteissa, eikä heitä saisi myöskään vaatia mitään. Kaiken hyvän pitäisi vaan tulla ilman todellista vastuuta.
Ap vastaa. Minua ei kukaan edes yritä ymmärtää (en ole sitä vaatinutkaan) enkä myöskään ymmärrä, miten ujoutta voi käyttää tekosyynä mihinkään. Kerro esimerkkejä. Mitään ei saisi vaatia? Miten tämä ilmenee? Minulta nimenomaan vaaditaan monesti enemmän kuin muilta ja JOS kieltäydyn, se tulkitaan heti riidanhaluksi tms., kun tavallisen siis ei ujon kieltäytyminen kuitataan olankohautuksella.
"Ujous
Ujous on arkuutta uusien ihmisten edessä tai yllättävissä sosiaalisissa tilanteissa. Tällöin ujo ihminen kiusaantuu ja tuntee itsensä epämukavaksi, ja hänen on vaikea olla vuorovaikutuksessa ja ilmaista itseään. Tuntemukseen voi liittyä nolostumista ja häpeää. Usein ujous liittyy vain kohtaamisen alkuvaiheeseen ja hälvenee kun henkilö tutustuu toisiin.
Ujous voi olla synnynnäinen temperamenttipiirre eli luonteenpiirre, jolla on biologinen pohja. Lapsilla on ujo ja varautunut ikäkausi ennen kuin he ovat saaneet itsevarmuutta toimia ryhmässä ja vuorovaikutuksessa. Ujous kehittyy eri tavoin eri ympäristöissä. Oman ujoutensa ilmenemiseen voi vaikuttaa omalla käyttäytymisellään, kuten näyttämällä itsevarmalta ja puheliaalta.
Ujous voi johtaa siihen elämää rajoittavaan haitalliseen kierteeseen, että ihminen alkaa vältellä kaikkia uusia ja ahdistusta aiheuttavia tilanteita.
Ujouteen liittyy usein herkkyyttä, myötätuntoa ja kykyä kuunnella ja ymmärtää muita. Ujous ei välttämättä kerro rohkeuden puutteesta, huonosta itsetunnosta tai haluttomuudesta olla muiden ihmisten kanssa. Ujo ihminen voi vaikuttaa ylimieliseltä tai vihamieliseltä silloinkin kun ei sitä ole. Ujo ihminen saattaa yrittää kätkeä ujoutensa sarkasmiin ja kriittisyyteen, jolloin hänestä syntyy kuva kylmänä ja tunteettomana.
On usein mahdotonta piilottaa ujous muilta ihmisiltä. Ujouden merkkejä voivat olla esimerkiksi puhevaikeudet, änkytys, mumina, epäröinti, punastelu, vapina ja hikoilu."
Ujoudessa ei ärsytä yhtään mikään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina kivoissa ja ystävällisissä ihmisissä on jotain hirvittävän tekopyhää.
Järkyttävää! Minkälaisia ihmisten sitten pitäisi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaankin juuri se ärsyttää, että moni ei erota ujoutta ja koppavuutta toisistaan. Toisaalta ei vilkkaammillakaan ihmisillä ole aina välttämättä helppoa. Minä olen kehonkieleltäni eteläeurooppalaisen vilkas ja mm. eräällä työpaikalla kaksi naista otti minut tämän vuoksi hampaisiinsa. Juuri tuollaista eleiden matkimista ja ivallisia kommentteja yms. touhua. Heidän kommenteistaan kuulsi läpi se, että he olettivat, että kuvittelen olevani parempi kuin muut. Voisi ehkä tiivistää asian niin, että jos suomalainen päättelee sinun yrittävän nousta muiden yläpuolelle, hän tekee kaikkensa lytätäkseen sinut. Riippumatta siitä, onko hänen päättelyissään mitään totuuspohjaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole ujous, vaan miten se ilmenee. Usein ujo käytös vaikuttaa muista epäkohteliaalta. Täytyy itsekin aina muistutella itseään jos joku käyttäytyy oudosti, että kyseessä voi hyvin olla ujo/mt-ongelmista kärsivä/traumatisoitunut/väärinymmärretty/sosiaalisesti jollain tavalla keskimääräistä kyvyttömämpi tai mitä tahansa muuta...
Mutta ikävä kyllä ihmiset ovat usein armottomia ja oma mielenpahoittaminen aina päällimmäisenä mielessä. Osanottoni kaikille "poikkeaville"!
Näin se on. Moni päällisinpäin vahvankin näköinen tyyppi voi olla oikeasti ujo, vaurioitunut tai herkkä tapaus.
Hallanvaara kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kivoissa ja ystävällisissä ihmisissä on jotain hirvittävän tekopyhää.
Järkyttävää! Minkälaisia ihmisten sitten pitäisi olla?
Aitoja.
Muakin kiinnostaa. Olen aina ollut ujo, nyt aikuisena tullut vähän rohkeutta, mutta ujous ei ole mihkään hävinnyt. Olen itse aina muille ystävällinen ja kohtelias, monikin ihminen on sanonut minun olevan kiltein tuntemansa ihminen. Silti tuntuu, että mua kohdellaan ihan paskamaisesti, työpaikalla ei edes kaikki moikkaa takaisin ja joskus sosiaalisissa tilanteissa minun mennessä lukkoon muut ovat pyöritelleet silmiä ja pidätelleet nauruaan.
En minäkään ujoudestani pidä, mutta miksi siitä pitää ilkkua ja naureskella :( aina olen nyhverö ja nössö ja koska seurustelen sosiaalisen ja suositun miehen kanssa, ihmetellään miksi mies on tälläisen kanssa kun voisi saada jotain parempaa. En tuntemieni ihmisten kanssa ole ujo, vaan puhelias, iloinen ja hassutteleva. En vain ujouttani tahdo/pysty näyttämään todellista minääni uusien ihmisten seurassa koska pelkään tulevani torjutuksi ja naurunalaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Hallanvaara kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kivoissa ja ystävällisissä ihmisissä on jotain hirvittävän tekopyhää.
Järkyttävää! Minkälaisia ihmisten sitten pitäisi olla?
Aitoja.
Ja kiva ja ystävällinenkö ei voi tätä olla? Onpa sulla pelottava kuva kanssaihmisistä...
Anna kun arvaan, olet kaunis. Kaunis ja ujo on yhdistelmä, joka tosiaan ärsyttää monia. Olen kokenut samaa itse. Se kauneus itsessään jo ottaa muita päähän ja ujolle vellihousutkin "uskaltaa" sanoa pahasti omaa pahaa oloa purkaakseen. Tuo kävelyn matkiminen on jo todellinen pohjanoteeraus, mutta olisin kyllä itsekin siitä pahoittanut mieleni.