Mikä ujoudessa ärsyttää?

*

Kuten moni jo kirjoittikin, se on luultavasti se että ihmiset eivät tunnista ujoutta koppavuudesta tai ylimielisyydestä. Itseäni ei missään nimessä ärsytä ujous, olen vain itse todella puhelias ja sosiaalinen ja sen vuoksi joskus saatan kokea oloni kiusaantuneeksi ujon ihmisen seurassa. Ei oikein tiedä miten olla ja mitä sanoa, ei ole varma kuinka paljon viitsii yrittää lähestyä toista tekemättä hänelle epämukavaa oloa. Kokemuksesta kuitenkin tiedän että kyllä ujoakin ihmistä voi päästä lähelle, se vain ottaa vähän kauemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hallanvaara kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kivoissa ja ystävällisissä ihmisissä on jotain hirvittävän tekopyhää. 

Järkyttävää! Minkälaisia ihmisten sitten pitäisi olla?

Aitoja.

Ja kiva ja ystävällinenkö ei voi tätä olla? Onpa sulla pelottava kuva kanssaihmisistä...

Nimenomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hallanvaara kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kivoissa ja ystävällisissä ihmisissä on jotain hirvittävän tekopyhää. 

Järkyttävää! Minkälaisia ihmisten sitten pitäisi olla?

Aitoja.

Ja kiva ja ystävällinenkö ei voi tätä olla? Onpa sulla pelottava kuva kanssaihmisistä...

Ai-na kiva ja ystävällinen ihminen ei voi aidosti olla ai-na kiva ja ystävällinen.  Kukaan ei voi aina olla tismalleen kaikesta esim. samaa mieltä, mutta myötäileen miellyttääkseen ettei toiselle tule pahamieli. Puhumattakaan siitä, jos joku kohtelee huonosti. Hymyilee ystävällisesti tekohymyään vaikka tekisi oikeasti mieli vetää turpaan.

Tässä korostuu vastauksissa se, että ujoutta ei osata erottaa koppavudesta jne. Mutta miksi ujoille "koppaville" ollaan ilkeitä kun taas oikeasti koppaville, ei-ujoille ei olla, ei ilmeisesti uskalleta olla. Eli ujous vetää väärällä tavalla ilkeitä ihmisiä puoleensa?

Vuorovaikutuksessa on omat lainalaisuutensa, ja jos niistä poikkeaa, toisen olo tuntuu oudolta vaikkei edes tajuaisi, miksi näin on. Nämä oletukset ovat hyvin kulttuurisidonnaisia mutta tietyt asiat ovat universaaleja, kuten se että jos toinen kysyy jotakin, siihen vastataan. Jos ei vastaakaan vaan katselee vaieten muualle, tilanne ei mennyt odotuksenmukaisesti ja vuorovaikutukseen tulee särö.

Niinpä ujo saattaa ihan tahtomattaan aiheuttaa monia tällaisia tilanteita ja sitä myötä herättää toisissa ärtymystä ja kummastusta. Vika ei ole kummankaan osapuolen. Jos ei tiedä toisen olevan ujo, kummalliset tilanteet saattaa tulkita ihan toisin. Useimmat terveet ihmiset ovat niin empaattisia, että jos he ymmärtävät toisen olevan vain ujo, ei tahallaan epäkohtelias, he muuttavat tulkintaansa eivätkä ärsyynny enää.

Joskus piinallinen ujous saattaa tehdä luonteesta muutenkin hankalan - ja onhan hankalia tyyppejä tietysti myös ekstroverteissä. Jos jatkuvasti joutuu muiden kanssa hankauksiin, syytä tosiaan kannattaa etsiä omasta toiminnasta. Ehkä pelkkä ujous ei olekaan ainoa selitys? Näkemättä on mahdoton sanoa, voisitko toimia jotenkin toisin suhteessa näihin ihmisiin, jotka kohtelevat sinua mielestäsi ikävästi. Vai pitäisikö vain etsiä muuta seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hallanvaara kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kivoissa ja ystävällisissä ihmisissä on jotain hirvittävän tekopyhää. 

Järkyttävää! Minkälaisia ihmisten sitten pitäisi olla?

Aitoja.

Ja kiva ja ystävällinenkö ei voi tätä olla? Onpa sulla pelottava kuva kanssaihmisistä...

Ai-na kiva ja ystävällinen ihminen ei voi aidosti olla ai-na kiva ja ystävällinen.  Kukaan ei voi aina olla tismalleen kaikesta esim. samaa mieltä, mutta myötäileen miellyttääkseen ettei toiselle tule pahamieli. Puhumattakaan siitä, jos joku kohtelee huonosti. Hymyilee ystävällisesti tekohymyään vaikka tekisi oikeasti mieli vetää turpaan.

Että ujo ja kiva kun oppii vetämään turpaan ilkeilijöitä niin kaikki korjaantuu?

Vierailija kirjoitti:

He katsovat jotenkin lempeästi hymyillen muita nenän varttaan pitkin, kuinka he eivät ole muiden arvoisia ja olevinaan jotain uniikkeja lumihiutaleita ja suhteessa muita parempia ihmisiä, kun eivät pidä meteliä itsestään.

Mä en ainakaan pidä itseäni muita parempana, päinvastoin.

*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hallanvaara kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kivoissa ja ystävällisissä ihmisissä on jotain hirvittävän tekopyhää. 

Järkyttävää! Minkälaisia ihmisten sitten pitäisi olla?

Aitoja.

Ja kiva ja ystävällinenkö ei voi tätä olla? Onpa sulla pelottava kuva kanssaihmisistä...

Ai-na kiva ja ystävällinen ihminen ei voi aidosti olla ai-na kiva ja ystävällinen.  Kukaan ei voi aina olla tismalleen kaikesta esim. samaa mieltä, mutta myötäileen miellyttääkseen ettei toiselle tule pahamieli. Puhumattakaan siitä, jos joku kohtelee huonosti. Hymyilee ystävällisesti tekohymyään vaikka tekisi oikeasti mieli vetää turpaan.

Tiedoksesi, että kaikki ei ajattele niin kuin sinä, vaan ihmiset on todella erilaisia.

Ujo toivoo, että toiset ymmärtäisivät miksi hän toimii niin kuin toimii. Sama pätee vähemmän ujoon. On ihan reilua todeta ääneen sekin, että reippaallekin ihmiselle on hirveän raskasta joutua vetämään perässä sosiaalista kivirekeä kun koettaa toimia tosi ujon ihmisen kanssa. Kyllä siihen voi väsyä ja ärtyminenkin on inhimillistä. Kiusaaminen ja pilkkaaminen ei kuitenkaan ole.

Moni kiusaantuu ujon ihmisen seurassa, kun ns. normaalit vuorovaikutuksen säännöt eivät oikein aina päde. Se on valitettavaa, mutta reipas ja avoinkin ihminen on hänkin vain ihminen eikä ole oikein odottaa, että kaikki osaisivat tai jaksaisivat ottaa ujouden huomioon juuri oikealla tavalla.

On silti hirveää ajatella, että aikuiset ihmiset ovat taantuneet niin alas että tahallaan kiusaavat tai irvailevat toisille - oli syynä ujous tai mikä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He katsovat jotenkin lempeästi hymyillen muita nenän varttaan pitkin, kuinka he eivät ole muiden arvoisia ja olevinaan jotain uniikkeja lumihiutaleita ja suhteessa muita parempia ihmisiä, kun eivät pidä meteliä itsestään.

Mä en ainakaan pidä itseäni muita parempana, päinvastoin.

Samoin, mäkin aina pidän itseäni muita huonomapana. Sitä vaan ei kukaan osaa selittää, mikä saat jotkut luulemaan, että ujot pitävät itseään muita parempina. Joku hymyily ei sitä selitä. Tämä ajattelutapa on todella kieroutunut ja kertoo tietenkin vaan ajatelijasta itsestään, mutta siihen peruskysymykseen se ei vastaa.

Ei minua ainakaan ärsytä ujoudessa yhtään mikään. Ja molopäitä muiden kyttääjiä ja arvostelijoita kyllä riittää joka juttuun, niistä ei liikaa kannata välittää. Aurinkoa elämääsi!

Tämänhän voi kääntää toisinkin  päin. Olen itse ujo ja sisäänpäinkääntyvä. Joskus, jos joku on äärimmäisen kovaääninen, nauraa omille vitseilleen alinomaa ja puhuu alapääjuttuja, itselleni tulee vaivautunut ja hankala olo hänen seurassaan. Ihan kuin sillä äärimmäisen kovaäänisellä olisi koko ajan rooli päällä. En tiedä tällaisten ihmisten kanssa, kenelle puhun, puhunko sille roolille vai mille. 

Lämpimät superekstrovertit ovat mielestäni ihania. Introverttinä yllättäen pidänkin lämminhenkisistä ekstroverteista, mutta ilkeät sellaiset ovat pelottavia. Introverttikin voi olla ikävä, tahallaan sulkeutuva ja ylimielinen. 

Ymmärrän hyvin kyllä, että ujouden voi helposti tulkita ylimielisyydeksi. Sitä en ymmärrä, miksi pitää ilkeillä, yhtään mistään persoonallisuuden piirteestä.

Ujojen kannattaisi lukea Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoja ujosta temperamenttityypistä. Hän on nostanut maailmankartalle ujouden myönteiset puolet. Arto Nyberg haastatteli häntä nyt sunnuntaina, taitaa olla Areenassa vielä sekin haastattelu. 

Itse ajattelen, 50/50 ujona,.että vuorovaikutuksessa ujous toimii negatiivisesti siten, että se toinen jätetään "tekemään hommat". Itse ollaan kuin lapsi, jolta pitää kysyä, maanitella se vastaus. Eli ujouden ärsyttävyys voi olla yksinkertaisesti väsymistä tuohon puoleen, että ujo ei tule vastaan. Tai vastaa yhdellä sanalla, tai tavulla. Small talkista puhumattakaan. Tuo pieni kevyt läppä keventäisi monta tilannetta, ja ujo jättää toiselle sen tuottamisen, vaikenemalla. Siinä sitä sitten istutaan kiusaantuneina. Se voi ärsyttää toistuessaan. 

Joskus minuakin väsyttää, enkä jaksaisi läppää, mutta huomaan tuon asian. 

Ehkä ujolle ollaan kateellisia. Normo oppii aika sujuvasti rooliin, joka ei välttämättä ole oma, mutta jota kuitenkin suoritetaan että sovitaan joukkoon. Ujo on pakosti oma itsensä ainakin jollain tavalla. Tai ainakin sosiaalinen kanssakäyminen eroaa jonkun verran odotuksista ja tämä erilaisuus luo illuusion siitä että kyseinen ihminen uskaltaa olla oma itsensä/normista poikkeava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He katsovat jotenkin lempeästi hymyillen muita nenän varttaan pitkin, kuinka he eivät ole muiden arvoisia ja olevinaan jotain uniikkeja lumihiutaleita ja suhteessa muita parempia ihmisiä, kun eivät pidä meteliä itsestään.

Mä en ainakaan pidä itseäni muita parempana, päinvastoin.

Samoin, mäkin aina pidän itseäni muita huonomapana. Sitä vaan ei kukaan osaa selittää, mikä saat jotkut luulemaan, että ujot pitävät itseään muita parempina. Joku hymyily ei sitä selitä. Tämä ajattelutapa on todella kieroutunut ja kertoo tietenkin vaan ajatelijasta itsestään, mutta siihen peruskysymykseen se ei vastaa.

Luitko vastauksia edellä? Vai etkö halua nähdä asiaa muiden silmin?

Miten joku vieras voi tietää että olet ujo? Jos et vaikkapa puhu mitään sellaisessa tilanteessa jossa se ikään kuin kuuluisi asiaan, on ihan luonnollista että muut vetävät omat tulkintansa tilanteesta oman kokemusmaailmansa mukaan. Joku ajattelee ettet välitä, toinen luulee ettet halua tai viitsi ottaa osaa näin turhanpäiväiseen keskusteluun ja kolmas voi miettiä, että osoitat mieltäsi murjottamalla. Tai jos et tervehdi, joku luulee että et pidä toista ihmistä huomiosi arvoisena. Mistä hän voi tietää, että syynä on ujous?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ujolle ollaan kateellisia. Normo oppii aika sujuvasti rooliin, joka ei välttämättä ole oma, mutta jota kuitenkin suoritetaan että sovitaan joukkoon. Ujo on pakosti oma itsensä ainakin jollain tavalla. Tai ainakin sosiaalinen kanssakäyminen eroaa jonkun verran odotuksista ja tämä erilaisuus luo illuusion siitä että kyseinen ihminen uskaltaa olla oma itsensä/normista poikkeava.

Tässä on hyvä pointti. Joskus olen miettinyt, miten kaksinaamaisuuden puuttuminen on tehnyt elämästä moninkerroin vaikeampaa. Mutta eivät varmasti kaksinaamaiset ihmiskameleontitkaan onnellisia ole, purkavat sitten taas pahaa oloaan ujoihin.

Vierailija kirjoitti:

Ujojen kannattaisi lukea Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoja ujosta temperamenttityypistä. Hän on nostanut maailmankartalle ujouden myönteiset puolet. Arto Nyberg haastatteli häntä nyt sunnuntaina, taitaa olla Areenassa vielä sekin haastattelu. 

Itse ajattelen, 50/50 ujona,.että vuorovaikutuksessa ujous toimii negatiivisesti siten, että se toinen jätetään "tekemään hommat". Itse ollaan kuin lapsi, jolta pitää kysyä, maanitella se vastaus. Eli ujouden ärsyttävyys voi olla yksinkertaisesti väsymistä tuohon puoleen, että ujo ei tule vastaan. Tai vastaa yhdellä sanalla, tai tavulla. Small talkista puhumattakaan. Tuo pieni kevyt läppä keventäisi monta tilannetta, ja ujo jättää toiselle sen tuottamisen, vaikenemalla. Siinä sitä sitten istutaan kiusaantuneina. Se voi ärsyttää toistuessaan. 

Joskus minuakin väsyttää, enkä jaksaisi läppää, mutta huomaan tuon asian. 

Tämä on juuri minun kokemukseni!

On ihan hirveän raskasta koettaa yksin pitää yllä vuorovaikutusta ujon ihmisen kanssa. Helpompaa olisi syödä lounasta yksin kuin sellaisen ihmisen kanssa, joka ei anna mitään takaisin siihen yhteiseen vuorovaikutuksen kenttään. Tulee tosi kiusaantunut olo ja päässä alkavat pyöriä vaikka millaiset ajatukset: miksi se ei sano mitään? Onko tämä aihe sille liian hankala? Pitääkö se minua jotenkin typeränä tai outona kun ei juttele mitään takaisin? Onko se pahalla tuulella vai koettaako se jotenkin osoittaa halveksivansa minua?

Kerran olin työn puolesta päivällisillä, joilla kaikki olisivat tuijotelleet koko illan mykkinä satamaan lastattuja kontteja ellen olisi uurastanut henkisesti hiessä saadakseni edes jonkinlaista tunnelmaa aikaan. Kyllä kaikilla pitäisi olla edes pieni velvollisuus ponnistella yhteisen viihtyvyyden eteen! Järkytyin kun yksi kaikkein mykimmistä laittoi jälkeen päin sähköpostia ja mainitsi lopuksi että hänellä oli ollut hauska ilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He katsovat jotenkin lempeästi hymyillen muita nenän varttaan pitkin, kuinka he eivät ole muiden arvoisia ja olevinaan jotain uniikkeja lumihiutaleita ja suhteessa muita parempia ihmisiä, kun eivät pidä meteliä itsestään.

Mä en ainakaan pidä itseäni muita parempana, päinvastoin.

Samoin, mäkin aina pidän itseäni muita huonomapana. Sitä vaan ei kukaan osaa selittää, mikä saat jotkut luulemaan, että ujot pitävät itseään muita parempina. Joku hymyily ei sitä selitä. Tämä ajattelutapa on todella kieroutunut ja kertoo tietenkin vaan ajatelijasta itsestään, mutta siihen peruskysymykseen se ei vastaa.

Luitko vastauksia edellä? Vai etkö halua nähdä asiaa muiden silmin?

Miten joku vieras voi tietää että olet ujo? Jos et vaikkapa puhu mitään sellaisessa tilanteessa jossa se ikään kuin kuuluisi asiaan, on ihan luonnollista että muut vetävät omat tulkintansa tilanteesta oman kokemusmaailmansa mukaan. Joku ajattelee ettet välitä, toinen luulee ettet halua tai viitsi ottaa osaa näin turhanpäiväiseen keskusteluun ja kolmas voi miettiä, että osoitat mieltäsi murjottamalla. Tai jos et tervehdi, joku luulee että et pidä toista ihmistä huomiosi arvoisena. Mistä hän voi tietää, että syynä on ujous?

Niin, tuo vastaa mitä ujous saa muissa aikaan. Mutta ei vastaa siihen, miksi. Miksi juuri ujoille "murjottajille tms." ollaan ilkeitä, kun taas aggressiivisille, itsevarmoille murjottajille ja moukille ei olla. Vaikka ei tiedetä ujon olevan ujo eikä moukka, ollaan ilkeitä, mutta oikeasti ilkeälle ja moukalle ei. Paremmin en osaa selittää. Miksi ujo "moukka" pitää lytätä, mutta moukka moukkaa ei?!