Mikä ujoudessa ärsyttää?

Ehkä kyseessä on myös hiljaisuus. Tuli mieleen tuosta oudoin asia mistä sinulle on suututtu-ketjusta. Monet eivät kestä ihmistä joka on hiljainen, koska eivät saa tästä tarpeeksi informaatiota ja alkavat kehittämään päässä jotain ihan ihmeellisiä teorioita että hiljainen ihminen ei pidä heistä tai arvostelee/kyräilee. Yleensä ihmiset joutuvat kohtamaan omia epävarmuuksiaan ihmisen kanssa joka ei reagoi heihin mitenkään tai odotetusti. Muutenkin hiljaisuus ja vähäpuheisuus jättää jonkinlaisen mysteerisen auran ihmiseen vaikka se ei olisikaan tarkoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He katsovat jotenkin lempeästi hymyillen muita nenän varttaan pitkin, kuinka he eivät ole muiden arvoisia ja olevinaan jotain uniikkeja lumihiutaleita ja suhteessa muita parempia ihmisiä, kun eivät pidä meteliä itsestään.

Mä en ainakaan pidä itseäni muita parempana, päinvastoin.

Samoin, mäkin aina pidän itseäni muita huonomapana. Sitä vaan ei kukaan osaa selittää, mikä saat jotkut luulemaan, että ujot pitävät itseään muita parempina. Joku hymyily ei sitä selitä. Tämä ajattelutapa on todella kieroutunut ja kertoo tietenkin vaan ajatelijasta itsestään, mutta siihen peruskysymykseen se ei vastaa.

Luitko vastauksia edellä? Vai etkö halua nähdä asiaa muiden silmin?

Miten joku vieras voi tietää että olet ujo? Jos et vaikkapa puhu mitään sellaisessa tilanteessa jossa se ikään kuin kuuluisi asiaan, on ihan luonnollista että muut vetävät omat tulkintansa tilanteesta oman kokemusmaailmansa mukaan. Joku ajattelee ettet välitä, toinen luulee ettet halua tai viitsi ottaa osaa näin turhanpäiväiseen keskusteluun ja kolmas voi miettiä, että osoitat mieltäsi murjottamalla. Tai jos et tervehdi, joku luulee että et pidä toista ihmistä huomiosi arvoisena. Mistä hän voi tietää, että syynä on ujous?

Niin, tuo vastaa mitä ujous saa muissa aikaan. Mutta ei vastaa siihen, miksi. Miksi juuri ujoille "murjottajille tms." ollaan ilkeitä, kun taas aggressiivisille, itsevarmoille murjottajille ja moukille ei olla. Vaikka ei tiedetä ujon olevan ujo eikä moukka, ollaan ilkeitä, mutta oikeasti ilkeälle ja moukalle ei. Paremmin en osaa selittää. Miksi ujo "moukka" pitää lytätä, mutta moukka moukkaa ei?!

Tuohon en osaa vastata omakohtaisesti koska en halua lytätä ketään. Otan etäisyyttä ikäviin ihmisiin mutta ilmikonflikteja en halua.

Tulee kuitenkin mieleen vanha sanonta, että älä käy oven eteen makaamaan jos et halua että sinuun pyyhitään kengät. Uskoisin että jos saat jatkuvasti huonoa kohtelua osaksesi, tiedostamattasi viestität jollain tapaa muille että se on OK. Muistat ehkä koulusta, että jotkut opettajat eivät sallineet kohdella itseään rumasti, joten nuoretkin pitivät itsensä kurissa heidän tunneillaan. Toisten yli nuoret taas kävelivät mennen tullen. Jämäkkyyttä pitäisi siis saada lisää. Helpommin sanottu kuin tehty.

Olen myös ollut aina ujo, ja nykyään näen tietynlaisen introverttiuden itsessäni pelkästään positiivisena asiana. Ärsyttää oikeastaan ajatella, miten lapsena itseenikin lyötiin se ujon leima, niin kuin siinä olisi jotain väärää tai jotain, mistä pitäisi pyrkiä eroon. Ihan vaikka omalta äidiltä kommenttia, että "pitäisi olla reippaampi" jossain tilanteessa tms., vaikka itse en muista kyllä hirveästi siitä itse ujoudesta kärsineeni, siitä kyllä sen sijaan, että siitä muiden taholta tehtiin numero.

Näin aikuisena sitä osaa kyllä keskustella ja toimia työelämässäkin tietysti ihan normaalisti, mutta missään nimessä minusta ei ole, enkä edes haluaisi olla se, joka tekee tikusta asiaa kenen tahansa kanssa. Jos joku siitä vetää herneen nenään, että en ole ihastuksissani hyökkäämässä keskusteluun mukaan jostain täysin yhdentekevästä aiheesta, niin ei voi mitään. Hieman vierastan näitä "puhuu paljon mutta ei juuri asiaa" -tyyppejä, sen tunnistan kyllä itsessäni. Ehkä joku voi tulkita sen ylimielisyydeksi?

Koska aina pitää mennä sen ujon ehdoilla. Ja ujot kuvittelevat, että se on muille ihan ookoo, että siitä ei ole muille mitään haittaa. Vaan ihan yhtä lailla kuin ujo asettaa ehdot vuorovaikutukselle niin muillakin on ehtonsa. Ja kun ujo ei jousta omistaan, niin kompromissia ei synny. Koska jousto pitää tulla kokonaan siltä ei-ujolta, niin eihän se kovin reilulta tunnu. Ja se ärsyttää.

Kyllä jokaisen aikuisen velvollisuus on ostata jollakin lailla small talkia. Kaikki ne, ketkä eivät sano mitään ja tuijottavat vain alaspäin tai vaihtoehtoisesti ne, jotka vain puhuvat eivätkä kuuntele muita, ovat mielestäni jotenkin vajavaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He katsovat jotenkin lempeästi hymyillen muita nenän varttaan pitkin, kuinka he eivät ole muiden arvoisia ja olevinaan jotain uniikkeja lumihiutaleita ja suhteessa muita parempia ihmisiä, kun eivät pidä meteliä itsestään.

Mä en ainakaan pidä itseäni muita parempana, päinvastoin.

Samoin, mäkin aina pidän itseäni muita huonomapana. Sitä vaan ei kukaan osaa selittää, mikä saat jotkut luulemaan, että ujot pitävät itseään muita parempina. Joku hymyily ei sitä selitä. Tämä ajattelutapa on todella kieroutunut ja kertoo tietenkin vaan ajatelijasta itsestään, mutta siihen peruskysymykseen se ei vastaa.

Katso vastaus 25, luulen, että tuota juuri tarkoitetaan.

Luitko vastauksia edellä? Vai etkö halua nähdä asiaa muiden silmin?

Miten joku vieras voi tietää että olet ujo? Jos et vaikkapa puhu mitään sellaisessa tilanteessa jossa se ikään kuin kuuluisi asiaan, on ihan luonnollista että muut vetävät omat tulkintansa tilanteesta oman kokemusmaailmansa mukaan. Joku ajattelee ettet välitä, toinen luulee ettet halua tai viitsi ottaa osaa näin turhanpäiväiseen keskusteluun ja kolmas voi miettiä, että osoitat mieltäsi murjottamalla. Tai jos et tervehdi, joku luulee että et pidä toista ihmistä huomiosi arvoisena. Mistä hän voi tietää, että syynä on ujous?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He katsovat jotenkin lempeästi hymyillen muita nenän varttaan pitkin, kuinka he eivät ole muiden arvoisia ja olevinaan jotain uniikkeja lumihiutaleita ja suhteessa muita parempia ihmisiä, kun eivät pidä meteliä itsestään.

Mä en ainakaan pidä itseäni muita parempana, päinvastoin.

Samoin, mäkin aina pidän itseäni muita huonomapana. Sitä vaan ei kukaan osaa selittää, mikä saat jotkut luulemaan, että ujot pitävät itseään muita parempina. Joku hymyily ei sitä selitä. Tämä ajattelutapa on todella kieroutunut ja kertoo tietenkin vaan ajatelijasta itsestään, mutta siihen peruskysymykseen se ei vastaa.

Luitko vastauksia edellä? Vai etkö halua nähdä asiaa muiden silmin?

Miten joku vieras voi tietää että olet ujo? Jos et vaikkapa puhu mitään sellaisessa tilanteessa jossa se ikään kuin kuuluisi asiaan, on ihan luonnollista että muut vetävät omat tulkintansa tilanteesta oman kokemusmaailmansa mukaan. Joku ajattelee ettet välitä, toinen luulee ettet halua tai viitsi ottaa osaa näin turhanpäiväiseen keskusteluun ja kolmas voi miettiä, että osoitat mieltäsi murjottamalla. Tai jos et tervehdi, joku luulee että et pidä toista ihmistä huomiosi arvoisena. Mistä hän voi tietää, että syynä on ujous?

Katso vastaus 25, luulen, että tuota juuri tarkoitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen myös ollut aina ujo, ja nykyään näen tietynlaisen introverttiuden itsessäni pelkästään positiivisena asiana. Ärsyttää oikeastaan ajatella, miten lapsena itseenikin lyötiin se ujon leima, niin kuin siinä olisi jotain väärää tai jotain, mistä pitäisi pyrkiä eroon. Ihan vaikka omalta äidiltä kommenttia, että "pitäisi olla reippaampi" jossain tilanteessa tms., vaikka itse en muista kyllä hirveästi siitä itse ujoudesta kärsineeni, siitä kyllä sen sijaan, että siitä muiden taholta tehtiin numero.

Näin aikuisena sitä osaa kyllä keskustella ja toimia työelämässäkin tietysti ihan normaalisti, mutta missään nimessä minusta ei ole, enkä edes haluaisi olla se, joka tekee tikusta asiaa kenen tahansa kanssa. Jos joku siitä vetää herneen nenään, että en ole ihastuksissani hyökkäämässä keskusteluun mukaan jostain täysin yhdentekevästä aiheesta, niin ei voi mitään. Hieman vierastan näitä "puhuu paljon mutta ei juuri asiaa" -tyyppejä, sen tunnistan kyllä itsessäni. Ehkä joku voi tulkita sen ylimielisyydeksi?

Anteeksi jos tämä on kurjasti sanottu, mutta viestistäsi kyllä tulee vähän ylimielinen sävy.

Vuorovaikutus ja sen onnistuminen on molempien vastuulla oleva asia. Jos toinen ei avaa vuorollaan uusia keskusteluita ja avaudu,  vaan on jännittynyt ja lyhytsanainen, niin kaikki työ jää sen toisen osapuolen tehtäväksi. Ei hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Koska aina pitää mennä sen ujon ehdoilla. Ja ujot kuvittelevat, että se on muille ihan ookoo, että siitä ei ole muille mitään haittaa. Vaan ihan yhtä lailla kuin ujo asettaa ehdot vuorovaikutukselle niin muillakin on ehtonsa. Ja kun ujo ei jousta omistaan, niin kompromissia ei synny. Koska jousto pitää tulla kokonaan siltä ei-ujolta, niin eihän se kovin reilulta tunnu. Ja se ärsyttää.

Ja kun ärsyttää, saa nolata ujon ihan millä keinoin tahansa? Sitten muita, ei-ujoja ei uskalletakaan nolata, vaikkei kompromissista olisi tietoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös ollut aina ujo, ja nykyään näen tietynlaisen introverttiuden itsessäni pelkästään positiivisena asiana. Ärsyttää oikeastaan ajatella, miten lapsena itseenikin lyötiin se ujon leima, niin kuin siinä olisi jotain väärää tai jotain, mistä pitäisi pyrkiä eroon. Ihan vaikka omalta äidiltä kommenttia, että "pitäisi olla reippaampi" jossain tilanteessa tms., vaikka itse en muista kyllä hirveästi siitä itse ujoudesta kärsineeni, siitä kyllä sen sijaan, että siitä muiden taholta tehtiin numero.

Näin aikuisena sitä osaa kyllä keskustella ja toimia työelämässäkin tietysti ihan normaalisti, mutta missään nimessä minusta ei ole, enkä edes haluaisi olla se, joka tekee tikusta asiaa kenen tahansa kanssa. Jos joku siitä vetää herneen nenään, että en ole ihastuksissani hyökkäämässä keskusteluun mukaan jostain täysin yhdentekevästä aiheesta, niin ei voi mitään. Hieman vierastan näitä "puhuu paljon mutta ei juuri asiaa" -tyyppejä, sen tunnistan kyllä itsessäni. Ehkä joku voi tulkita sen ylimielisyydeksi?

Anteeksi jos tämä on kurjasti sanottu, mutta viestistäsi kyllä tulee vähän ylimielinen sävy.

Missäkohdin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska aina pitää mennä sen ujon ehdoilla. Ja ujot kuvittelevat, että se on muille ihan ookoo, että siitä ei ole muille mitään haittaa. Vaan ihan yhtä lailla kuin ujo asettaa ehdot vuorovaikutukselle niin muillakin on ehtonsa. Ja kun ujo ei jousta omistaan, niin kompromissia ei synny. Koska jousto pitää tulla kokonaan siltä ei-ujolta, niin eihän se kovin reilulta tunnu. Ja se ärsyttää.

Ja kun ärsyttää, saa nolata ujon ihan millä keinoin tahansa? Sitten muita, ei-ujoja ei uskalletakaan nolata, vaikkei kompromissista olisi tietoakaan.

Ketään ei tietenkään saa nolata tai kiusata. Vaikka ärsyttääkin.

Suhtaudun lasten ujouteen hyvin myötätuntoisesti. Lapset ovat vielä keskeneräisiä ja heidän valmiutensa maailmaan eivät ole vielä valmiit, siksi niitä vielä harjoitellaan. Lasten kohdalla en pakota ketään vastaamaan, tuen vastaamista, muotoilen kysymyksiä uudelleen helpottaakseni vastaamista ja antaakseni aikaa, pidän tunnelman rauhallisena, jne. Ja jos vastausta ei tule, niin sanon, että palataan kohta asiaan uudelleen ja palaan myös. Nämä tilanteet menevät hyvin luontevasti, jouhevasti eikä niissä synny mitään kiusallista tunnelmaa.

Mutta aikuisilta odotan enemmän kuin lapsilta. Ja jos aikuinen on jäänyt kommunikoinnissa lapsen tasolle, niin pidän aikuista melko kyvyttömänä ja kehittymättömänä. Voihan sitten olla, että yritykset kehittää kommunikointia eivät ole onnistuneet. Mutta siinä tapauksessa kyse on jo niin harvinaisesta tapauksesta, että siitä on syytä mainita keskustelukumppanille, että ei pysty normaaliin kommunikointiin. Varoitus auttaa siihen, että toinen osaa suhtautua kommunikointiongelmaan paremmin. Se on sen verran harvinaista, ettei kaikilla välttämättä ole vastaavaa tullut vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska aina pitää mennä sen ujon ehdoilla. Ja ujot kuvittelevat, että se on muille ihan ookoo, että siitä ei ole muille mitään haittaa. Vaan ihan yhtä lailla kuin ujo asettaa ehdot vuorovaikutukselle niin muillakin on ehtonsa. Ja kun ujo ei jousta omistaan, niin kompromissia ei synny. Koska jousto pitää tulla kokonaan siltä ei-ujolta, niin eihän se kovin reilulta tunnu. Ja se ärsyttää.

Ja kun ärsyttää, saa nolata ujon ihan millä keinoin tahansa? Sitten muita, ei-ujoja ei uskalletakaan nolata, vaikkei kompromissista olisi tietoakaan.

En minä nolaa ketään. Sanoin, että se ärsyttää.

Mä en usko tuota, että ujoa pidetään koppavana ja siksi ilkeillään. Sosiaalisempia ihmisiä vaan ärsyttää, kun toisesta ei saa mitään irti.

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudun lasten ujouteen hyvin myötätuntoisesti. Lapset ovat vielä keskeneräisiä ja heidän valmiutensa maailmaan eivät ole vielä valmiit, siksi niitä vielä harjoitellaan. Lasten kohdalla en pakota ketään vastaamaan, tuen vastaamista, muotoilen kysymyksiä uudelleen helpottaakseni vastaamista ja antaakseni aikaa, pidän tunnelman rauhallisena, jne. Ja jos vastausta ei tule, niin sanon, että palataan kohta asiaan uudelleen ja palaan myös. Nämä tilanteet menevät hyvin luontevasti, jouhevasti eikä niissä synny mitään kiusallista tunnelmaa.

Mutta aikuisilta odotan enemmän kuin lapsilta. Ja jos aikuinen on jäänyt kommunikoinnissa lapsen tasolle, niin pidän aikuista melko kyvyttömänä ja kehittymättömänä. Voihan sitten olla, että yritykset kehittää kommunikointia eivät ole onnistuneet. Mutta siinä tapauksessa kyse on jo niin harvinaisesta tapauksesta, että siitä on syytä mainita keskustelukumppanille, että ei pysty normaaliin kommunikointiin. Varoitus auttaa siihen, että toinen osaa suhtautua kommunikointiongelmaan paremmin. Se on sen verran harvinaista, ettei kaikilla välttämättä ole vastaavaa tullut vastaan.

Ujo on kyvytön ja kehittymätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös ollut aina ujo, ja nykyään näen tietynlaisen introverttiuden itsessäni pelkästään positiivisena asiana. Ärsyttää oikeastaan ajatella, miten lapsena itseenikin lyötiin se ujon leima, niin kuin siinä olisi jotain väärää tai jotain, mistä pitäisi pyrkiä eroon. Ihan vaikka omalta äidiltä kommenttia, että "pitäisi olla reippaampi" jossain tilanteessa tms., vaikka itse en muista kyllä hirveästi siitä itse ujoudesta kärsineeni, siitä kyllä sen sijaan, että siitä muiden taholta tehtiin numero.

Näin aikuisena sitä osaa kyllä keskustella ja toimia työelämässäkin tietysti ihan normaalisti, mutta missään nimessä minusta ei ole, enkä edes haluaisi olla se, joka tekee tikusta asiaa kenen tahansa kanssa. Jos joku siitä vetää herneen nenään, että en ole ihastuksissani hyökkäämässä keskusteluun mukaan jostain täysin yhdentekevästä aiheesta, niin ei voi mitään. Hieman vierastan näitä "puhuu paljon mutta ei juuri asiaa" -tyyppejä, sen tunnistan kyllä itsessäni. Ehkä joku voi tulkita sen ylimielisyydeksi?

Anteeksi jos tämä on kurjasti sanottu, mutta viestistäsi kyllä tulee vähän ylimielinen sävy.

Missäkohdin?

Etkö itse näe kuinka käytät viimeisen kappaleen muiden haukkumiseen? Siinä kohdin.

Jos kyseessä on ruma ujo, en ihmettele eikä ärsytä, ymmärrän heitä. Jos on kaunis ja ujo eikä saa suutaan auki, vtuttaa kyllä kunnolla! En ymmärrä kaunista joka on ujo samoin kun en ymmärrä kaunista joka on masentunut.

Pari sukulaistani on ujoa. On vähän rankkaa, kun heitä, aikuisia, pitää jututtaa. Tai sitten ollaan hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en usko tuota, että ujoa pidetään koppavana ja siksi ilkeillään. Sosiaalisempia ihmisiä vaan ärsyttää, kun toisesta ei saa mitään irti.

Ja ujo manipuloi ja ottaa vallan kieltäytymällä vastaamasta. Kun vaikka tarvitsee tietää kuka lähtee lounaalle mukaan, niin kyllä se vastaus tarvitaan kaikilta, myös siltä ujolta, jotta tiedetään mennäänkö yhdellä vai kahdella autolla.