Lue keskustelun säännöt.
Kuulutko niihin ihmisiin jotka kyläilevät muiden luona ilman vastavuoroisuutta? Miksi?
23.02.2019 |
Miksi jotkut ihmiset saattavat monta vuotta kutsua itsensä sukulaistensa luo kylään, ilman että joskus toimisivat itse emäntinä?
Kommentit (58)
Minulle on sanottu, että minulta ei ole mitään pyydetty, vapaaehtoisesti olen kaiken antanut. Kuten totta kai olenkin. Joissain kodeissa ei vaan näköjään opetetan vastavuoroisuudesta eikä vieraanvaraisuudesta yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle on sanottu, että minulta ei ole mitään pyydetty, vapaaehtoisesti olen kaiken antanut. Kuten totta kai olenkin. Joissain kodeissa ei vaan näköjään opetetan vastavuoroisuudesta eikä vieraanvaraisuudesta yhtään mitään.
Meillä ei ole opetettu vastavuoroisuudesta sitä, että jos joku kutsuu kylään, niin se on automaattisesti käsky kutsua tuo kutsuja luokseen. Sen sijaan opetettiin, että älä ota kutsua vastaan, jos huomaat, että kutsuja haluaa hyötyä sinusta.
Minusta myös se, joka tulee kylään, näkee vaivaa, kun matkustaa. Tärkeintä kai lienee, että ylipäätänsä tavataan, ei se, kumpi näkee lähtemisen vaivan ja kumpi keittää kahvit tai laittaa ruoan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on sanottu, että minulta ei ole mitään pyydetty, vapaaehtoisesti olen kaiken antanut. Kuten totta kai olenkin. Joissain kodeissa ei vaan näköjään opetetan vastavuoroisuudesta eikä vieraanvaraisuudesta yhtään mitään.
Meillä ei ole opetettu vastavuoroisuudesta sitä, että jos joku kutsuu kylään, niin se on automaattisesti käsky kutsua tuo kutsuja luokseen. Sen sijaan opetettiin, että älä ota kutsua vastaan, jos huomaat, että kutsuja haluaa hyötyä sinusta.
Eli kun minä kutsun ystävän kylään kerta toisensa jälkeen vuodesta toiseen aina näin, niin minä haluan hyötyä ystävästä. Hieno logiikka.
Kyllä kuulun, tosin en kutsu itseäni kylään. En myöskään tykkää että kotiini tulevat kuin läheisimmät, eli lähinnä perheenjäsenet ja sydänystävät. Inhoan kyläilyä, mutta en kutsuttaessa aina viitsi sanoa ei. Siksi menen kylään, vaikka mieluummin tapaisin esimerkiksi jossain kahvilassa. En kauheasti saa kyläilystä itselleni mitään, ahdistaa vain arjen kiireessä lisävaiva ja oman ajan menetys sekä tuliaisten ostoon kuluva raha. Enkä viihdy kenenkään kotona, joo jännitän sosiaalisia tilanteita. En koe, että minun täytyisi esittää vastakutsu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapaan ystäviä kahviloissa, ravintoloissa, museoissa, konserteissa jne.
Harvemmin kenenkään kotona.
Vanhemmillani ja isovanhemmillani kävin kylässä, koska minun oli helpompi matkustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on sanottu, että minulta ei ole mitään pyydetty, vapaaehtoisesti olen kaiken antanut. Kuten totta kai olenkin. Joissain kodeissa ei vaan näköjään opetetan vastavuoroisuudesta eikä vieraanvaraisuudesta yhtään mitään.
Meillä ei ole opetettu vastavuoroisuudesta sitä, että jos joku kutsuu kylään, niin se on automaattisesti käsky kutsua tuo kutsuja luokseen. Sen sijaan opetettiin, että älä ota kutsua vastaan, jos huomaat, että kutsuja haluaa hyötyä sinusta.
Aloituksessa puhuttiin ihmisistä jotka kutsuvat itse itsensä kylään toiseen luo, ei siitä että heidät kutsutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta myös se, joka tulee kylään, näkee vaivaa, kun matkustaa.
Meillä kyse on kolmen kilsan matkasta autolla vs. kolmen ruokalajin illallinen + siisti koti. Haluaisin joskus kokeilla miten vaivalloista on hurauttaa autolla se kolme kilsaa ja istua valmiiseen pöytään. En oikein osaa kuvitella sitä matkutamisen vaivalloisuutta.
Kiva että tänne on löytynyt näin monta, jotka eivät kyläile, koska tietävät, etteivät kykene vastavuoroisuuteen.
Vielä kun saisi vastauksia niiltä, joille mainiosti maittavat muiden tarjoilut, mutta eivät koskaan halua tarjota samaa muille. Enkä puhu satunnaisista kyläilyistä enkä pilkuntarkasta kertojen laskemisesta. Vaan selkeästi jatkuvasta ja pitkäkestoisesta yksisuuntaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa ajatella monimutkaisesti.
En kutsu itseäni kylään, vaan jos minut kutsutaan, oletan että minut silloin toivotaan kylään. Jos haluan mennä, menen. Vien tuliaisia.
Jos haluan jonkun kylään luokseni, kutsun. Jos en, en kutsu.
Miksi kutsua joku kylään, ja loukkaantua jos hän tulee?
Vierailija kirjoitti:
En jaksa ajatella monimutkaisesti.
En kutsu itseäni kylään, vaan jos minut kutsutaan, oletan että minut silloin toivotaan kylään. Jos haluan mennä, menen. Vien tuliaisia.
Jos haluan jonkun kylään luokseni, kutsun. Jos en, en kutsu.
Miksi kutsua joku kylään, ja loukkaantua jos hän tulee?
No ensinnäkin, sinä viet tuliaisia, se on jo paljon, sillä huomioidaan kutsuja. Toiseksi, yksittäisenä kertana tarkasteltuna asia on juuri noin mutkaton kuin kuvailet. Kun puhutaan vuosia ja vuosikymmeniä jatkuvasta vastavuoroisuuden puutteesta, niin alkaahan se ihan ymmärrettävästi ihmetyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa ajatella monimutkaisesti.
En kutsu itseäni kylään, vaan jos minut kutsutaan, oletan että minut silloin toivotaan kylään. Jos haluan mennä, menen. Vien tuliaisia.
Jos haluan jonkun kylään luokseni, kutsun. Jos en, en kutsu.
Miksi kutsua joku kylään, ja loukkaantua jos hän tulee?
No ensinnäkin, sinä viet tuliaisia, se on jo paljon, sillä huomioidaan kutsuja. Toiseksi, yksittäisenä kertana tarkasteltuna asia on juuri noin mutkaton kuin kuvailet. Kun puhutaan vuosia ja vuosikymmeniä jatkuvasta vastavuoroisuuden puutteesta, niin alkaahan se ihan ymmärrettävästi ihmetyttämään.
Mutta miksi ottaa joku luokseen vuosien tai vuosikymmenten ajan, jos kokee ettei saa vastavuoroisuutta? Ei ole pakko kutsua. Ei ole pakko ottaa vastaan, jos toinen kutsuu itsensä. Miten tuollaiseen tilanteeseen voi edes "joutua"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa ajatella monimutkaisesti.
En kutsu itseäni kylään, vaan jos minut kutsutaan, oletan että minut silloin toivotaan kylään. Jos haluan mennä, menen. Vien tuliaisia.
Jos haluan jonkun kylään luokseni, kutsun. Jos en, en kutsu.
Miksi kutsua joku kylään, ja loukkaantua jos hän tulee?
No ensinnäkin, sinä viet tuliaisia, se on jo paljon, sillä huomioidaan kutsuja. Toiseksi, yksittäisenä kertana tarkasteltuna asia on juuri noin mutkaton kuin kuvailet. Kun puhutaan vuosia ja vuosikymmeniä jatkuvasta vastavuoroisuuden puutteesta, niin alkaahan se ihan ymmärrettävästi ihmetyttämään.
Mutta miksi ottaa joku luokseen vuosien tai vuosikymmenten ajan, jos kokee ettei saa vastavuoroisuutta? Ei ole pakko kutsua. Ei ole pakko ottaa vastaan, jos toinen kutsuu itsensä. Miten tuollaiseen tilanteeseen voi edes "joutua"?
Autismia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on joitain kavereita/sukulaisia, jotka kutsuvat itsensä kylään, koska asun Helsingissä. Tänne on kätevä tulla, jos vaikkapa matkustaa.
Toivotan aina tervetulleeksi, ja eipä se minulle ole iso vaiva yöpaikkaa ja pientä ilta-/aamupalaa tarjota. Sen sijaan en mitään kolmen ruokalajin aterioita ala vääntämään, kun selkeästi olen vain edullinen yösija. Ehdotan että mennään ulos syömään, tai sanon että päivällä mulla on muuta tekemistä. Jos ei kiinnosta siivota tms. sanon ettei nyt käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa ajatella monimutkaisesti.
En kutsu itseäni kylään, vaan jos minut kutsutaan, oletan että minut silloin toivotaan kylään. Jos haluan mennä, menen. Vien tuliaisia.
Jos haluan jonkun kylään luokseni, kutsun. Jos en, en kutsu.
Miksi kutsua joku kylään, ja loukkaantua jos hän tulee?
No ensinnäkin, sinä viet tuliaisia, se on jo paljon, sillä huomioidaan kutsuja. Toiseksi, yksittäisenä kertana tarkasteltuna asia on juuri noin mutkaton kuin kuvailet. Kun puhutaan vuosia ja vuosikymmeniä jatkuvasta vastavuoroisuuden puutteesta, niin alkaahan se ihan ymmärrettävästi ihmetyttämään.
Mutta miksi ottaa joku luokseen vuosien tai vuosikymmenten ajan, jos kokee ettei saa vastavuoroisuutta? Ei ole pakko kutsua. Ei ole pakko ottaa vastaan, jos toinen kutsuu itsensä. Miten tuollaiseen tilanteeseen voi edes "joutua"?
Autismia?
Kiitos kysymästä, ei ole autismia. Suun kylläkin omistan ja oman tahdon.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kuulun, tosin en kutsu itseäni kylään. En myöskään tykkää että kotiini tulevat kuin läheisimmät, eli lähinnä perheenjäsenet ja sydänystävät. Inhoan kyläilyä, mutta en kutsuttaessa aina viitsi sanoa ei. Siksi menen kylään, vaikka mieluummin tapaisin esimerkiksi jossain kahvilassa. En kauheasti saa kyläilystä itselleni mitään, ahdistaa vain arjen kiireessä lisävaiva ja oman ajan menetys sekä tuliaisten ostoon kuluva raha. Enkä viihdy kenenkään kotona, joo jännitän sosiaalisia tilanteita. En koe, että minun täytyisi esittää vastakutsu.
Meillä on samanlailla paitsi tähän uuteen asuntoon ei olla kutsuttu ketään eikä kutsuta. Minua ja miestä ennen vtutti se, että joku ruinaa kyläilemään. Vaikka on hyviä ystäviä ympärillä, niin se jonkun luona oleminen seinien sisällä saa meidät molemmat ärsyyntymään. Se on jotenkin niin henkilökohtainen tila, vaikka siinä tuntee kaikki ja on lähes päivittäin tekemisissä. Jos minä tai mies ehdottaa jollekin jotain, niin se on yleensä että kiinnostaisko lähteä ravintolaan syömään.
On myös niitä, jotka todella nauttii siitä, että saa kutsua ystävät kylään ilman että odottaa itse mitään takaisin. Tollanen kutsu toisen kotiin on kuitenkin toisesta välittämistä. Siinähän ei ketään kutsuta sen takia, että se kutsuttu vttuuntuu ja on jotenkin tahallista kiusaa. Se on suhteiden ylläpitämistä ystäviin ja osoitus siitä, että se kutsuttu on todella mielessä... Kyllä minäkin ajattelen ystäviäni, mutta esitän kutsun johonkin uuteen ravintolaan syömään ja vaihtaa kuulumisia ja syödä hyvää ruokaa.. Se on meidän tapa.
En kutsu kylään ihmisiä joiden luo en itsekkään ole aikeissa mennä.
Todellakin useimmiten ,kutsuessani tuttavia kylään,juu,odotan vastakutsua n 1-2 vuoden sisällä.
Minä en nyt ymmärrä tätä, onko olemassa ihmisiä, jotka vuosikausia ottavat vastaan kutsumattomat vieraan, joka ei kutsu koskaan luokseen vastavuoroisesti?
Miksi, selittäkää minulle?
Minä en ottaisi vastaan, sanoisin, että minäpä tulen nyt teille, kun viimeksi tavattiin meillä, jos siis ylipäätään haluaisin tyyppiä nähdä.
Outoja olemme me ihmiset!
Olen lopettanut kutsumasta tietyt ihmiset, koska koskaan ei ole tullut vastakutsuja. Ihan selvää.
Kuulun. Siksi en koskaa käy kenenkään luona, koska en pidä tuosta vastavuoroisuusargumentista. Eli minua saa pyytää, anoa ja rukoilla käymään luonaan, mutta en mene, koska tiedän siitä seuraavan kyläilykutsun odottelua. Minusta todellinen ystävyys tai sukulaisuus ei perustu siihen, että mitataan kaiken varmasti menevän tasan.
Ole siis huoleti. Vaikka en pidä vastavuoroisuudesta, elän niin, että kenellekään ei tule aihetta vaatia vastakutsua. Ystäviä voi tavata kahvilassa tai lenkkipolulla.