Kuulutko niihin ihmisiin jotka kyläilevät muiden luona ilman vastavuoroisuutta? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on joitain kavereita/sukulaisia, jotka kutsuvat itsensä kylään, koska asun Helsingissä. Tänne on kätevä tulla, jos vaikkapa matkustaa.

Toivotan aina tervetulleeksi, ja eipä se minulle ole iso vaiva yöpaikkaa ja pientä ilta-/aamupalaa tarjota. Sen sijaan en mitään kolmen ruokalajin aterioita ala vääntämään, kun selkeästi olen vain edullinen yösija. Ehdotan että mennään ulos syömään, tai sanon että päivällä mulla on muuta tekemistä. Jos ei kiinnosta siivota tms. sanon ettei nyt käy.

Mulla taas on se tilanne että mua kutsutaan jatkuvasti kylään Helsinkiin. Oletetaan, että koska asuin siellä joskus vuonna miekka ja kivi, mulla on sinne edelleen asiaa harva se kuukausi. Ennen matkustinkin, ylläpitääkseni vanhoja ystävyyssuhteita. Mutta kun kukaan ei koskaan tullut vierailulle koska "asun niin kaukana ", lopetin yksipuolisen kyläilyn ja keskityin lähempänä asuviin ihmisiin.

Kutsutko sinä heitä luoksesi kylään?

Kutsuin mutta vastaus oli aina tuo että olisi kiva, mutta kun asut niin kaukana. Eli lopetin kutsumisen ja kyläilyn. Silloin harvoin kun mulla on muuten asiaa Helsinkiin (työ- tai ohikulkumatka) saatetaan pikaisesti nähdä kahvilla tms. keskustassa.

Itse olen töiden vuoksi niin väsynyt, että lepäämisen tai kuntoilun korvaaminen muiden kotiin reissaamisella ja siellä istumisella on minulta kohteliaisuus, merkki siitä että todella haluan nähdä kutsujaa.

Olen vähän huono kutsumaan kylään koska oletan etteivät muutkaan kyläile mielellään. Yritän muistaa sanoa, että tervetuloa meillekin, mutten ole ehdottanut mitään ajankohtaa.

Jospa ne itsensä kutsujat odottavat, että heillekin tullaan kutsumalla itse itsensä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset vastakutsun odottajat vaikeuttaa muidenkin elämää!! Jos minä kutsun jonkun kotiini, se tarkoittaa: "Haluan sinut vierailulle kotiini, olet lämpimästi tervetullut! Toivon että tulet! Pidän sinusta!". Se ei tarkoita "Jos suostut, tästä alkaa vierailuiden vaihtokauppa." Sitten kun toinen kieltäytyy, ei voi ikinä tietää että eikö se halua nähdä minua, vai kuvitteleeko että alan kyttäämään jotain vastavierailuja ja laskemaan montako pullaa hän on minulle velkaa.

Aloittaja puhui ihmisistä, jotka kutsuvat itse itsensä kylään toisen luo.

Kyllä, tarkoitin tällä kommentillani keskustelussa muuten esilletulleita odotuksia.

Pääasiassa kyllä. Enää en jaksa juurikaan kutsuja esitellä, kun kukaan ei tänne oikein halua tulla enkä halua että kokevat painostukseksi. Asun vähän syrjemmällä ja vieraille tarkoitettuja parkkipaikkoja on harmillisen vähän joten autolla liikkuville tämä on varsin hankala paikka käydä. Eipä tuo minua hirveästi haittaa, vaikka joskus olisi kiva itsekin emännöidä. Suurin osa tuttavapiiristä tuntuu tykkäävän enemmän siitä, että käyn heidän luonaan tai tavataan vaikka kaupungilla.

Vierailija kirjoitti:

Kuuluin, mutta menin kyllä aina vain kutsuttuna. Sitten kyllästyin siihen että olin aina se joka näki vaivaa ja meni kylään. Helpommalla pääsee se joka istuu kotonaan ja odottaa vieraita.

Riippuu aivan siitä, mikä siellä kylässä odottaa. Jos minä kutsuisin jonkun kylään, siivoaisin paikat tiptop ja hankkisin hyviä tarjottavia (ei, rahaa ei ole paljon - integriteettiä kyllä). Ensin pidin kommenttiasi aika harmillisena, mutta sitten muistin, että on minullakin yksi vastaava tapaus ollut tuttavapiirissä. Kutsu tuli aina hänelle päin. Kämppä sotkussa, ei mitään tarjottavaa. Kukin tyylillään, mutta minulle tuo systeemi ei vain onnistu. Eli siis vaivannäkö nolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa ajatella monimutkaisesti.

En kutsu itseäni kylään, vaan jos minut kutsutaan, oletan että minut silloin toivotaan kylään. Jos haluan mennä, menen. Vien tuliaisia.

Jos haluan jonkun kylään luokseni, kutsun. Jos en, en kutsu.

Miksi kutsua joku kylään, ja loukkaantua jos hän tulee?

No ensinnäkin, sinä viet tuliaisia, se on jo paljon, sillä huomioidaan kutsuja. Toiseksi, yksittäisenä kertana tarkasteltuna asia on juuri noin mutkaton kuin kuvailet. Kun puhutaan vuosia ja vuosikymmeniä jatkuvasta vastavuoroisuuden puutteesta, niin alkaahan se ihan ymmärrettävästi ihmetyttämään.

Mutta miksi ottaa joku luokseen vuosien tai vuosikymmenten ajan, jos kokee ettei saa vastavuoroisuutta? Ei ole pakko kutsua. Ei ole pakko ottaa vastaan, jos toinen kutsuu itsensä. Miten tuollaiseen tilanteeseen voi edes "joutua"?

Meillä ainakin niin, että tuttu perhe ottaa yhteyttä. Kaveri sanoo, että olisi kiva tavata, ja kun siihen sanoo, että joo, kaveri sanoo, että me voisimme tulla teille silloin ja silloin, ja voitaisiin syödä yhdessä. Ja ovat sitten koko päivän, ja tosiaan, ikinä eivät kutsu heille. Eikä kehtaa kieltäytyä suorasta tuppautumisesta. Kyllä se muuttaa suhteen jossain vaiheessa sellaiseksi, että alkaa tulla tekosyitä miksi meille ei sovi. Muutenkin ovat aika itsekeskeinen porukka.

Tuo kieltämättä kuulostaa siltä, että haluavat hyötyä ja tietävät että te ette kehtaa kieltäytyä. Olette varmasti mukavia ja kohteliaita ihmisiä, mutta ei ole mitenkään väärin sanoa ettei käy, tai että nyt olisi heidän vuoronsa kestitä. :) Aika noloa jatkuvasti kutsua itsensä kylään, varsinkin "voitaisiin syödä yhdessä". Herranjestas!

Haluavat hyötyä, sen huomasin liian myöhään, lupauduimme nimittäin yhden lapsen kummiksi, joten välejä ei voi poikkikaan laittaa. Taustalla on se, että olemme hieman varakkaampia (emme mitään superrikkaita, mutta tuohon perheeseen verrattuna on tietty elintasoero ja työn kautta tietty ’sosiaalinen asema’) ja perheen rouva on hieman kiipijäainesta ja namedroppaajatyyppiä, joten meidät varmaan haluttiin ystäviksi sen takia.

Voisitteko tavata vain tätä kummilastanne? Vaikka ehdottaa että teille ei voi tulla, mutta voitte viedä tuon lapsen Hoploppiin tms. minkä ikäinen nyt onkaan? Toki ei ole kivaa jos viaton kummilapsi joutuu kärsimään urpoista vanhemmista. Ehkä voisi jopa oppia teiltä käytöstapoja siinä sivussa.

Ihan hyvä idea, pitää jatkossa miettiä tuota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuluin, mutta menin kyllä aina vain kutsuttuna. Sitten kyllästyin siihen että olin aina se joka näki vaivaa ja meni kylään. Helpommalla pääsee se joka istuu kotonaan ja odottaa vieraita.

Riippuu aivan siitä, mikä siellä kylässä odottaa. Jos minä kutsuisin jonkun kylään, siivoaisin paikat tiptop ja hankkisin hyviä tarjottavia (ei, rahaa ei ole paljon - integriteettiä kyllä). Ensin pidin kommenttiasi aika harmillisena, mutta sitten muistin, että on minullakin yksi vastaava tapaus ollut tuttavapiirissä. Kutsu tuli aina hänelle päin. Kämppä sotkussa, ei mitään tarjottavaa. Kukin tyylillään, mutta minulle tuo systeemi ei vain onnistu. Eli siis vaivannäkö nolla.

Nyt tuli kyllä hutiarvio. Meillä mies huolehtii siitä, että koti on aina tip top ja itse rakastan kokkailua, joten jopa yllärysvieraalle löytyisi aina tarjottavaa. Vieraalle kokkailu olisi mulle siis ilo eikä mitään vaivannäköä.

Sen sijaan on aika tympeää ollut matkustaa tunti bussissa ja istua kyläpaikassa lasten huudon keskellä marie-keksiä mutustellen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuluin, mutta menin kyllä aina vain kutsuttuna. Sitten kyllästyin siihen että olin aina se joka näki vaivaa ja meni kylään. Helpommalla pääsee se joka istuu kotonaan ja odottaa vieraita.

Riippuu aivan siitä, mikä siellä kylässä odottaa. Jos minä kutsuisin jonkun kylään, siivoaisin paikat tiptop ja hankkisin hyviä tarjottavia (ei, rahaa ei ole paljon - integriteettiä kyllä). Ensin pidin kommenttiasi aika harmillisena, mutta sitten muistin, että on minullakin yksi vastaava tapaus ollut tuttavapiirissä. Kutsu tuli aina hänelle päin. Kämppä sotkussa, ei mitään tarjottavaa. Kukin tyylillään, mutta minulle tuo systeemi ei vain onnistu. Eli siis vaivannäkö nolla.

Nyt tuli kyllä hutiarvio. Meillä mies huolehtii siitä, että koti on aina tip top ja itse rakastan kokkailua, joten jopa yllärysvieraalle löytyisi aina tarjottavaa. Vieraalle kokkailu olisi mulle siis ilo eikä mitään vaivannäköä.

Sen sijaan on aika tympeää ollut matkustaa tunti bussissa ja istua kyläpaikassa lasten huudon keskellä marie-keksiä mutustellen

Hutiarvio? Täh? Enhän minä sitä arvioinut, millaista sinulle on tulla kylään. Luitko viestini edes?

En kuulu. En tykkää käydä muitten luona koska niillä on usein likaista. Varsinkin keittiön altaat, hella ja vessa on ällöjä. Ruoka on usein huonoa ja yökylässä vuodevaatteet tunkkaisia. Kutsun ihmisiä mieluummin meille koska meillä on puhdasta ja ruoka on hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuluin, mutta menin kyllä aina vain kutsuttuna. Sitten kyllästyin siihen että olin aina se joka näki vaivaa ja meni kylään. Helpommalla pääsee se joka istuu kotonaan ja odottaa vieraita.

Riippuu aivan siitä, mikä siellä kylässä odottaa. Jos minä kutsuisin jonkun kylään, siivoaisin paikat tiptop ja hankkisin hyviä tarjottavia (ei, rahaa ei ole paljon - integriteettiä kyllä). Ensin pidin kommenttiasi aika harmillisena, mutta sitten muistin, että on minullakin yksi vastaava tapaus ollut tuttavapiirissä. Kutsu tuli aina hänelle päin. Kämppä sotkussa, ei mitään tarjottavaa. Kukin tyylillään, mutta minulle tuo systeemi ei vain onnistu. Eli siis vaivannäkö nolla.

Nyt tuli kyllä hutiarvio. Meillä mies huolehtii siitä, että koti on aina tip top ja itse rakastan kokkailua, joten jopa yllärysvieraalle löytyisi aina tarjottavaa. Vieraalle kokkailu olisi mulle siis ilo eikä mitään vaivannäköä.

Sen sijaan on aika tympeää ollut matkustaa tunti bussissa ja istua kyläpaikassa lasten huudon keskellä marie-keksiä mutustellen

Hutiarvio? Täh? Enhän minä sitä arvioinut, millaista sinulle on tulla kylään. Luitko viestini edes?

Äh, luin huolimattomasti. Eli tuo vastaava tapaus ei viitannut minuun vaan tuohon kyläpaikkatyyppiin, mihin meneminen on vaiva. Tosin mulla oli ennen myös kyläpaikkoja, joissa kestittiin hyvin, mutta kun matkaa oli se 300km, yksipuolinen kyläilijän rooli muuttui tympeäksi.

En. Ei meille kukaan tule, vaikka pyydettäis. Luulen, että se johtuu siitä, että käymme niin harvoin kenenkään luona kylässä.

Vierailija kirjoitti:

Tapaan ystäviä kahviloissa, ravintoloissa, museoissa, konserteissa jne. 

Harvemmin kenenkään kotona.

Vanhemmillani ja isovanhemmillani kävin kylässä, koska minun oli helpompi matkustaa.

Sama tilanne eli tapaamme toisiamme keskustassa, koska etäisyydet toisten luo ovat pitkiä. 

Olivatko vanhempasi ja isovanhempasi iäkkäitä? Minulla olivat, joten he eivät jaksaneet vierailla luonani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa ajatella monimutkaisesti.

En kutsu itseäni kylään, vaan jos minut kutsutaan, oletan että minut silloin toivotaan kylään. Jos haluan mennä, menen. Vien tuliaisia.

Jos haluan jonkun kylään luokseni, kutsun. Jos en, en kutsu.

Miksi kutsua joku kylään, ja loukkaantua jos hän tulee?

No ensinnäkin, sinä viet tuliaisia, se on jo paljon, sillä huomioidaan kutsuja. Toiseksi, yksittäisenä kertana tarkasteltuna asia on juuri noin mutkaton kuin kuvailet. Kun puhutaan vuosia ja vuosikymmeniä jatkuvasta vastavuoroisuuden puutteesta, niin alkaahan se ihan ymmärrettävästi ihmetyttämään.

Mutta miksi ottaa joku luokseen vuosien tai vuosikymmenten ajan, jos kokee ettei saa vastavuoroisuutta? Ei ole pakko kutsua. Ei ole pakko ottaa vastaan, jos toinen kutsuu itsensä. Miten tuollaiseen tilanteeseen voi edes "joutua"?

Meillä ainakin niin, että tuttu perhe ottaa yhteyttä. Kaveri sanoo, että olisi kiva tavata, ja kun siihen sanoo, että joo, kaveri sanoo, että me voisimme tulla teille silloin ja silloin, ja voitaisiin syödä yhdessä. Ja ovat sitten koko päivän, ja tosiaan, ikinä eivät kutsu heille. Eikä kehtaa kieltäytyä suorasta tuppautumisesta. Kyllä se muuttaa suhteen jossain vaiheessa sellaiseksi, että alkaa tulla tekosyitä miksi meille ei sovi. Muutenkin ovat aika itsekeskeinen porukka.

Onkohan kyseessä sama perhe jonka minä tunnen? Muuten en edes ottaisi heitä luokseni, mutta ovat puolison sukulaisia ja vanhimman lapsemme kummeja. Yksi lapsista myös todella tärkeä ystävä toiselle lapsistamme, joten en viitsisi ystävyyttään katkaista vanhempien tökerön käytöksen vuoksi. Kuitenkaan kutsua ei vuosiin ole tullut heille, syntymäpäivätkin järjestävät kodin ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapaan ystäviä kahviloissa, ravintoloissa, museoissa, konserteissa jne. 

Harvemmin kenenkään kotona.

Vanhemmillani ja isovanhemmillani kävin kylässä, koska minun oli helpompi matkustaa.

Sama tilanne eli tapaamme toisiamme keskustassa, koska etäisyydet toisten luo ovat pitkiä. 

Olivatko vanhempasi ja isovanhempasi iäkkäitä? Minulla olivat, joten he eivät jaksaneet vierailla luonani.

Olivat, joten ikikatkerien miinuspeukut huvittivat ja säälittivät.

Eivät kaikki elä pikkukylissä tai omista autoa.

Aloittaja syyllistää kätevästi vain naiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta myös se, joka tulee kylään, näkee vaivaa, kun matkustaa.  

Meillä kyse on kolmen kilsan matkasta autolla vs. kolmen ruokalajin illallinen + siisti koti. Haluaisin joskus kokeilla miten vaivalloista on hurauttaa autolla se kolme kilsaa ja istua valmiiseen pöytään. En oikein osaa kuvitella sitä matkutamisen vaivalloisuutta.

Sinun kannattaisi joskus kokeilla myös suun avaamista tilanteissa, joista et pidä. Jos sinua noin paljon riipii kotiisi tulevat kutsumattomat vieraat, niin älä avaa ovea. 

Minä olen sanonut ihan suoraan ystävilleni, että minua ei tarvitse kutsua, jos odottavat vastavuoroisuutta. Ehkä minulla sitten on todella hyviä ystäviä, koska kuitenkin kutsuvat edelleen ja haluavat usein myös ajaa minut autolla kotiin vierailun päätteeksi, vaikka pääsen bussillakin. 

Ei ole olemassa ihmisiä jotka "kutsuvat itsensä kylään", on vain ihmisiä, jotka päästävät kotiinsa vieraita joita eivät halua. Oikeasti kenenkään ei ole pakko sitä ovea avata. Ota siis vastuu omasta käytöksestäsi. 

Itse kuulun kai näihin, tosin en kyllä tuppaudu kenenkään luokse, aina on kutsuttu kylään. Erään kaverin luona on joka kerta ihanat herkut pöydässä ja hänen luonaan on todella mukava käydä. Tuon aina tuliaiseksi viinipullon ja jotain itsetehtyä syötävää. En kuitenkaan ikinä kutsu kaveria omaan kotiini. Syy on nolo: minua hävettää oma ruma vuokrakämppäni. Kaverilla on todella kaunis omakotitalo ja oma kotini muistuttaa jotain hirvittävää opiskelijakämppää. Tyhmää, tiedän kyllä.