Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuulutko niihin ihmisiin jotka kyläilevät muiden luona ilman vastavuoroisuutta? Miksi?
23.02.2019 |
Miksi jotkut ihmiset saattavat monta vuotta kutsua itsensä sukulaistensa luo kylään, ilman että joskus toimisivat itse emäntinä?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kuulun, tosin en kutsu itseäni kylään. En myöskään tykkää että kotiini tulevat kuin läheisimmät, eli lähinnä perheenjäsenet ja sydänystävät. Inhoan kyläilyä, mutta en kutsuttaessa aina viitsi sanoa ei. Siksi menen kylään, vaikka mieluummin tapaisin esimerkiksi jossain kahvilassa. En kauheasti saa kyläilystä itselleni mitään, ahdistaa vain arjen kiireessä lisävaiva ja oman ajan menetys sekä tuliaisten ostoon kuluva raha. Enkä viihdy kenenkään kotona, joo jännitän sosiaalisia tilanteita. En koe, että minun täytyisi esittää vastakutsu.
Meillä on samanlailla paitsi tähän uuteen asuntoon ei olla kutsuttu ketään eikä kutsuta. Minua ja miestä ennen vtutti se, että joku ruinaa kyläilemään. Vaikka on hyviä ystäviä ympärillä, niin se jonkun luona oleminen seinien sisällä saa meidät molemmat ärsyyntymään. Se on jotenkin niin henkilökohtainen tila, vaikka siinä tuntee kaikki ja on lähes päivittäin tekemisissä. Jos minä tai mies ehdottaa jollekin jotain, niin se on yleensä että kiinnostaisko lähteä ravintolaan syömään.
On myös niitä, jotka todella nauttii siitä, että saa kutsua ystävät kylään ilman että odottaa itse mitään takaisin. Tollanen kutsu toisen kotiin on kuitenkin toisesta välittämistä. Siinähän ei ketään kutsuta sen takia, että se kutsuttu vttuuntuu ja on jotenkin tahallista kiusaa. Se on suhteiden ylläpitämistä ystäviin ja osoitus siitä, että se kutsuttu on todella mielessä... Kyllä minäkin ajattelen ystäviäni, mutta esitän kutsun johonkin uuteen ravintolaan syömään ja vaihtaa kuulumisia ja syödä hyvää ruokaa.. Se on meidän tapa.
Tämä on toki hyvin ymmärrettävää, mutta haluan tuoda esiin vielä yhden näkökulman.
Itselläni on ollut välillä aikoja elämässä, kun rahat ovat todella vähissä. Ihmissuhteiden ylläpito ravintoloissa on todella kallista verrattuna vaikkapa siihen, että kahvitellaan vuorotellen kodeissa. Tuolla tyylillään saattaa huomaamattaan rajata jonkin henkilön ulos sosiaalisista piireistään. Monet eivät halua puhua rahaongelmista, saattavat kätkeä ne todella taitavasti. :)
Näissä tilanteissa olen mielelläni kutsunut kotiini kahville. Jos tilanne on ollut todella huono, en ole voinut kutsua kovin usein, enkä myöskään lähteä ulos syömään. Ymmärrän kyllä erittäin hyvin, etteivät kaikki halua kutsua kotiinsa, mutta tälläinen tilanne saattaa tietämättänne olla päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluin, mutta menin kyllä aina vain kutsuttuna. Sitten kyllästyin siihen että olin aina se joka näki vaivaa ja meni kylään. Helpommalla pääsee se joka istuu kotonaan ja odottaa vieraita.
Tuollaiset vastakutsun odottajat vaikeuttaa muidenkin elämää!! Jos minä kutsun jonkun kotiini, se tarkoittaa: "Haluan sinut vierailulle kotiini, olet lämpimästi tervetullut! Toivon että tulet! Pidän sinusta!". Se ei tarkoita "Jos suostut, tästä alkaa vierailuiden vaihtokauppa." Sitten kun toinen kieltäytyy, ei voi ikinä tietää että eikö se halua nähdä minua, vai kuvitteleeko että alan kyttäämään jotain vastavierailuja ja laskemaan montako pullaa hän on minulle velkaa.
Olen sellainen. En kutsu vastavuoroisesti kylään, koska en ole kiinnostunut näkemään kutsujia. Tulen kylään, koska en kehtaa ikuisesti kieltäytyäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa ajatella monimutkaisesti.
En kutsu itseäni kylään, vaan jos minut kutsutaan, oletan että minut silloin toivotaan kylään. Jos haluan mennä, menen. Vien tuliaisia.
Jos haluan jonkun kylään luokseni, kutsun. Jos en, en kutsu.
Miksi kutsua joku kylään, ja loukkaantua jos hän tulee?
No ensinnäkin, sinä viet tuliaisia, se on jo paljon, sillä huomioidaan kutsuja. Toiseksi, yksittäisenä kertana tarkasteltuna asia on juuri noin mutkaton kuin kuvailet. Kun puhutaan vuosia ja vuosikymmeniä jatkuvasta vastavuoroisuuden puutteesta, niin alkaahan se ihan ymmärrettävästi ihmetyttämään.
Mutta miksi ottaa joku luokseen vuosien tai vuosikymmenten ajan, jos kokee ettei saa vastavuoroisuutta? Ei ole pakko kutsua. Ei ole pakko ottaa vastaan, jos toinen kutsuu itsensä. Miten tuollaiseen tilanteeseen voi edes "joutua"?
Meillä ainakin niin, että tuttu perhe ottaa yhteyttä. Kaveri sanoo, että olisi kiva tavata, ja kun siihen sanoo, että joo, kaveri sanoo, että me voisimme tulla teille silloin ja silloin, ja voitaisiin syödä yhdessä. Ja ovat sitten koko päivän, ja tosiaan, ikinä eivät kutsu heille. Eikä kehtaa kieltäytyä suorasta tuppautumisesta. Kyllä se muuttaa suhteen jossain vaiheessa sellaiseksi, että alkaa tulla tekosyitä miksi meille ei sovi. Muutenkin ovat aika itsekeskeinen porukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onko teille sanottu:
Kun tulette, niin ei sitten tarvitse tuoda mitään.
Tai:
Kun olette vieneet sen hikisen kaffepaketin (kahvitarjoilut kyläpaikassa), niin:
Ai niin mutta unohdin sanoa, että ei tarvitse sitten tuoda mitään. Pai-no-tet-tu-na.
Ja lisäksi kerrotaan teille vierailun aikana muutaman kerran, että kun on nyt niin hienoja vieraita kylässä... !?! Wtf tää tällainen on sitten?
Vierailija kirjoitti:
Olen sellainen. En kutsu vastavuoroisesti kylään, koska en ole kiinnostunut näkemään kutsujia. Tulen kylään, koska en kehtaa ikuisesti kieltäytyäkään.
Hyvä kun kerroit - en kutsu sinua enää ikinä! Olet kuvottava!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset vastakutsun odottajat vaikeuttaa muidenkin elämää!! Jos minä kutsun jonkun kotiini, se tarkoittaa: "Haluan sinut vierailulle kotiini, olet lämpimästi tervetullut! Toivon että tulet! Pidän sinusta!". Se ei tarkoita "Jos suostut, tästä alkaa vierailuiden vaihtokauppa." Sitten kun toinen kieltäytyy, ei voi ikinä tietää että eikö se halua nähdä minua, vai kuvitteleeko että alan kyttäämään jotain vastavierailuja ja laskemaan montako pullaa hän on minulle velkaa.
Aloittaja puhui ihmisistä, jotka kutsuvat itse itsensä kylään toisen luo.
Minä kyläilen kavereiden luona, mutta enpä juuri kutsu enää kylään. Olen vapaaehtoisesti lapseton ja nämä, joiden luona käyn, ovat lapsiperheitä (lapsettomien ja sinkkukaverien kanssa kyllä treffailemme missä milloinkin).
Kylään kutsuminen loppui kun tajusin, että ei vaan onnistu. Lapsien kanssa on helpompaa olla omassa kodissa ja selkeästi en ole näille muutamalle niin arvokas ystävä, että yrittäisivät järjestää lapselle hoitajan siksi aikaa kun tulevat meille käymään. Jos sanon, että lapset ovat myös tervetulleita meille, ilmenee aina jotakin estettä, flunssaa, tai kukkien kastelua, mikä menee kyläilyn edelle. Meille on kuulemma myös vaikea tulla, kun joutuu käyttämään kahta bussia, ja koska itse liikun omalla autolla, on kuulemma helpompi jos menen heille.
Mikäs siinä, ei tarvitse hankkia tarjoiluita eikä siivota kämppää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä teen tuota. Asun hevon persiissä (kaupungin laidalla) niin helpompi minun lähteä täältä kuin muiden tulla tänne. Ei kukaan ole vielä valittanut vaikka eivät tänne ole päässeetkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa ajatella monimutkaisesti.
En kutsu itseäni kylään, vaan jos minut kutsutaan, oletan että minut silloin toivotaan kylään. Jos haluan mennä, menen. Vien tuliaisia.
Jos haluan jonkun kylään luokseni, kutsun. Jos en, en kutsu.
Miksi kutsua joku kylään, ja loukkaantua jos hän tulee?
No ensinnäkin, sinä viet tuliaisia, se on jo paljon, sillä huomioidaan kutsuja. Toiseksi, yksittäisenä kertana tarkasteltuna asia on juuri noin mutkaton kuin kuvailet. Kun puhutaan vuosia ja vuosikymmeniä jatkuvasta vastavuoroisuuden puutteesta, niin alkaahan se ihan ymmärrettävästi ihmetyttämään.
Mutta miksi ottaa joku luokseen vuosien tai vuosikymmenten ajan, jos kokee ettei saa vastavuoroisuutta? Ei ole pakko kutsua. Ei ole pakko ottaa vastaan, jos toinen kutsuu itsensä. Miten tuollaiseen tilanteeseen voi edes "joutua"?
Meillä ainakin niin, että tuttu perhe ottaa yhteyttä. Kaveri sanoo, että olisi kiva tavata, ja kun siihen sanoo, että joo, kaveri sanoo, että me voisimme tulla teille silloin ja silloin, ja voitaisiin syödä yhdessä. Ja ovat sitten koko päivän, ja tosiaan, ikinä eivät kutsu heille. Eikä kehtaa kieltäytyä suorasta tuppautumisesta. Kyllä se muuttaa suhteen jossain vaiheessa sellaiseksi, että alkaa tulla tekosyitä miksi meille ei sovi. Muutenkin ovat aika itsekeskeinen porukka.
Tuo kieltämättä kuulostaa siltä, että haluavat hyötyä ja tietävät että te ette kehtaa kieltäytyä. Olette varmasti mukavia ja kohteliaita ihmisiä, mutta ei ole mitenkään väärin sanoa ettei käy, tai että nyt olisi heidän vuoronsa kestitä. :) Aika noloa jatkuvasti kutsua itsensä kylään, varsinkin "voitaisiin syödä yhdessä". Herranjestas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuluin, mutta menin kyllä aina vain kutsuttuna. Sitten kyllästyin siihen että olin aina se joka näki vaivaa ja meni kylään. Helpommalla pääsee se joka istuu kotonaan ja odottaa vieraita.
No ei ole esim viisihenkisen lapsiperheen ruokkiminen, jälkien siivoaminen jne pienempi vaiva kuin esim kilometrin kävely.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on joitain kavereita/sukulaisia, jotka kutsuvat itsensä kylään, koska asun Helsingissä. Tänne on kätevä tulla, jos vaikkapa matkustaa.
Toivotan aina tervetulleeksi, ja eipä se minulle ole iso vaiva yöpaikkaa ja pientä ilta-/aamupalaa tarjota. Sen sijaan en mitään kolmen ruokalajin aterioita ala vääntämään, kun selkeästi olen vain edullinen yösija. Ehdotan että mennään ulos syömään, tai sanon että päivällä mulla on muuta tekemistä. Jos ei kiinnosta siivota tms. sanon ettei nyt käy.
Mulla taas on se tilanne että mua kutsutaan jatkuvasti kylään Helsinkiin. Oletetaan, että koska asuin siellä joskus vuonna miekka ja kivi, mulla on sinne edelleen asiaa harva se kuukausi. Ennen matkustinkin, ylläpitääkseni vanhoja ystävyyssuhteita. Mutta kun kukaan ei koskaan tullut vierailulle koska "asun niin kaukana ", lopetin yksipuolisen kyläilyn ja keskityin lähempänä asuviin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sellainen. En kutsu vastavuoroisesti kylään, koska en ole kiinnostunut näkemään kutsujia. Tulen kylään, koska en kehtaa ikuisesti kieltäytyäkään.
Hyvä kun kerroit - en kutsu sinua enää ikinä! Olet kuvottava!
Kyllähän minä tulen, kun kerran enemmän kuin pari kertaa kutsut. Tuon mukanani oikein kivan ja kalliin tuliaisenkin. Ja kiitän vielä jälkikäteenkin. Mikä tässä on kuvottavaa?
En ole mitenkään sosiaalinen ihminen. Saan ihmisistä tarpeeksi töissä. Enkä jaksa puhua peetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuluin, mutta menin kyllä aina vain kutsuttuna. Sitten kyllästyin siihen että olin aina se joka näki vaivaa ja meni kylään. Helpommalla pääsee se joka istuu kotonaan ja odottaa vieraita.
No ei ole esim viisihenkisen lapsiperheen ruokkiminen, jälkien siivoaminen jne pienempi vaiva kuin esim kilometrin kävely.
No mä kyllä kutsuin lapsiperheitäkin mutta ei ne tulleet.
Kuulun niihin, jotka edelleen kutsutaan kylään, vaikka itse en vastavuoroisesti kutsu ketään. Kyse sukulaisuussuhteista, heillä iso asunto, meillä pieni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa ajatella monimutkaisesti.
En kutsu itseäni kylään, vaan jos minut kutsutaan, oletan että minut silloin toivotaan kylään. Jos haluan mennä, menen. Vien tuliaisia.
Jos haluan jonkun kylään luokseni, kutsun. Jos en, en kutsu.
Miksi kutsua joku kylään, ja loukkaantua jos hän tulee?
No ensinnäkin, sinä viet tuliaisia, se on jo paljon, sillä huomioidaan kutsuja. Toiseksi, yksittäisenä kertana tarkasteltuna asia on juuri noin mutkaton kuin kuvailet. Kun puhutaan vuosia ja vuosikymmeniä jatkuvasta vastavuoroisuuden puutteesta, niin alkaahan se ihan ymmärrettävästi ihmetyttämään.
Mutta miksi ottaa joku luokseen vuosien tai vuosikymmenten ajan, jos kokee ettei saa vastavuoroisuutta? Ei ole pakko kutsua. Ei ole pakko ottaa vastaan, jos toinen kutsuu itsensä. Miten tuollaiseen tilanteeseen voi edes "joutua"?
Meillä ainakin niin, että tuttu perhe ottaa yhteyttä. Kaveri sanoo, että olisi kiva tavata, ja kun siihen sanoo, että joo, kaveri sanoo, että me voisimme tulla teille silloin ja silloin, ja voitaisiin syödä yhdessä. Ja ovat sitten koko päivän, ja tosiaan, ikinä eivät kutsu heille. Eikä kehtaa kieltäytyä suorasta tuppautumisesta. Kyllä se muuttaa suhteen jossain vaiheessa sellaiseksi, että alkaa tulla tekosyitä miksi meille ei sovi. Muutenkin ovat aika itsekeskeinen porukka.
Tuo kieltämättä kuulostaa siltä, että haluavat hyötyä ja tietävät että te ette kehtaa kieltäytyä. Olette varmasti mukavia ja kohteliaita ihmisiä, mutta ei ole mitenkään väärin sanoa ettei käy, tai että nyt olisi heidän vuoronsa kestitä. :) Aika noloa jatkuvasti kutsua itsensä kylään, varsinkin "voitaisiin syödä yhdessä". Herranjestas!
Haluavat hyötyä, sen huomasin liian myöhään, lupauduimme nimittäin yhden lapsen kummiksi, joten välejä ei voi poikkikaan laittaa. Taustalla on se, että olemme hieman varakkaampia (emme mitään superrikkaita, mutta tuohon perheeseen verrattuna on tietty elintasoero ja työn kautta tietty ’sosiaalinen asema’) ja perheen rouva on hieman kiipijäainesta ja namedroppaajatyyppiä, joten meidät varmaan haluttiin ystäviksi sen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on joitain kavereita/sukulaisia, jotka kutsuvat itsensä kylään, koska asun Helsingissä. Tänne on kätevä tulla, jos vaikkapa matkustaa.
Toivotan aina tervetulleeksi, ja eipä se minulle ole iso vaiva yöpaikkaa ja pientä ilta-/aamupalaa tarjota. Sen sijaan en mitään kolmen ruokalajin aterioita ala vääntämään, kun selkeästi olen vain edullinen yösija. Ehdotan että mennään ulos syömään, tai sanon että päivällä mulla on muuta tekemistä. Jos ei kiinnosta siivota tms. sanon ettei nyt käy.
Mulla taas on se tilanne että mua kutsutaan jatkuvasti kylään Helsinkiin. Oletetaan, että koska asuin siellä joskus vuonna miekka ja kivi, mulla on sinne edelleen asiaa harva se kuukausi. Ennen matkustinkin, ylläpitääkseni vanhoja ystävyyssuhteita. Mutta kun kukaan ei koskaan tullut vierailulle koska "asun niin kaukana ", lopetin yksipuolisen kyläilyn ja keskityin lähempänä asuviin ihmisiin.
Kutsutko sinä heitä luoksesi kylään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa ajatella monimutkaisesti.
En kutsu itseäni kylään, vaan jos minut kutsutaan, oletan että minut silloin toivotaan kylään. Jos haluan mennä, menen. Vien tuliaisia.
Jos haluan jonkun kylään luokseni, kutsun. Jos en, en kutsu.
Miksi kutsua joku kylään, ja loukkaantua jos hän tulee?
No ensinnäkin, sinä viet tuliaisia, se on jo paljon, sillä huomioidaan kutsuja. Toiseksi, yksittäisenä kertana tarkasteltuna asia on juuri noin mutkaton kuin kuvailet. Kun puhutaan vuosia ja vuosikymmeniä jatkuvasta vastavuoroisuuden puutteesta, niin alkaahan se ihan ymmärrettävästi ihmetyttämään.
Mutta miksi ottaa joku luokseen vuosien tai vuosikymmenten ajan, jos kokee ettei saa vastavuoroisuutta? Ei ole pakko kutsua. Ei ole pakko ottaa vastaan, jos toinen kutsuu itsensä. Miten tuollaiseen tilanteeseen voi edes "joutua"?
Meillä ainakin niin, että tuttu perhe ottaa yhteyttä. Kaveri sanoo, että olisi kiva tavata, ja kun siihen sanoo, että joo, kaveri sanoo, että me voisimme tulla teille silloin ja silloin, ja voitaisiin syödä yhdessä. Ja ovat sitten koko päivän, ja tosiaan, ikinä eivät kutsu heille. Eikä kehtaa kieltäytyä suorasta tuppautumisesta. Kyllä se muuttaa suhteen jossain vaiheessa sellaiseksi, että alkaa tulla tekosyitä miksi meille ei sovi. Muutenkin ovat aika itsekeskeinen porukka.
Tuo kieltämättä kuulostaa siltä, että haluavat hyötyä ja tietävät että te ette kehtaa kieltäytyä. Olette varmasti mukavia ja kohteliaita ihmisiä, mutta ei ole mitenkään väärin sanoa ettei käy, tai että nyt olisi heidän vuoronsa kestitä. :) Aika noloa jatkuvasti kutsua itsensä kylään, varsinkin "voitaisiin syödä yhdessä". Herranjestas!
Haluavat hyötyä, sen huomasin liian myöhään, lupauduimme nimittäin yhden lapsen kummiksi, joten välejä ei voi poikkikaan laittaa. Taustalla on se, että olemme hieman varakkaampia (emme mitään superrikkaita, mutta tuohon perheeseen verrattuna on tietty elintasoero ja työn kautta tietty ’sosiaalinen asema’) ja perheen rouva on hieman kiipijäainesta ja namedroppaajatyyppiä, joten meidät varmaan haluttiin ystäviksi sen takia.
Voisitteko tavata vain tätä kummilastanne? Vaikka ehdottaa että teille ei voi tulla, mutta voitte viedä tuon lapsen Hoploppiin tms. minkä ikäinen nyt onkaan? Toki ei ole kivaa jos viaton kummilapsi joutuu kärsimään urpoista vanhemmista. Ehkä voisi jopa oppia teiltä käytöstapoja siinä sivussa.
Alue: Aihe vapaa
Juuri näin. Olen sanonut parille, että koskas kutsu tulee teille? Ei ole tullut eikä ehdotettu muualla tapaamista. Aika yksipuolinen ystävyys, saa jäädä siis.