Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisitte jos saisitte tietää ettei ystävänne mies olekaan lapsensa isä?
23.02.2019 |
Ystäväni paljasti minulle tällaisen salaisuuden ja olen lievästi sanottuna järkyttynyt. En olisi ikinä uskonut hänestä. Mieleni tekisi kertoa hänen miehelleen, mutta osa minusta sanoo ettei ole minun asiani puuttua tähän. Onko väärin vihjata hänen miehelleen tästä ja kuinka suuri mahdollisuus että menetän hyvän ystävän jos kerron?
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kertoisin. En pystyisi elämään tuollaisen tiedon kanssa.
Mitä HITTOA se minulle tai kenellekään muullekaan kuuluisi mennä sorkkimaan toisten asioihin!
Vaikka ainahan on ollut ja tulee olemaan niitä sensaationhimoisia pitkänokkaisia eukkoja ja myös ukkoja jotka saavat elämänsä sisällön ruotimalla toisten elämää ja levittelemällä "hyvää tarkoittavia" tietojaan ympärilleen. Niitä joilla omaa elämää ei ole.
En usko tähän, mutta jos tämä olisi totta, niin en puuttuisi muiden asioihin. Voisin kannustaa ystävää kertomaan asian itse, mutta that's it.
Jopa joo!
Halunnut pitää asian salassa, ja nyt kertoo kaltaisellesi lörpälle ja altistaa itsensä kiristykselle.
Uskokoon ken tahtoo, minä en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, jos nainen haluaisi pitää asian salassa, niin miksi ihmeessä kertoo siitä sinulle? Selvähän se on, että kun asiaa alkaa levittelemään muille, niin ennemmin tai myöhemmin se leviää aina laajemmalle piirille.
Ihan hyvin voit kertoa. Kyllä se miehen tietoon tulee jossain vaiheessa kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä HITTOA se minulle tai kenellekään muullekaan kuuluisi mennä sorkkimaan toisten asioihin!
Vaikka ainahan on ollut ja tulee olemaan niitä sensaationhimoisia pitkänokkaisia eukkoja ja myös ukkoja jotka saavat elämänsä sisällön ruotimalla toisten elämää ja levittelemällä "hyvää tarkoittavia" tietojaan ympärilleen. Niitä joilla omaa elämää ei ole.
Eihän ap mitenkään voi päästä sorkkimaan toisten asioita. Sillä jos tuon perheen kaikki osapuolet ovat ok tilanteen kanssa, niin ei ap:n paljastus järkytä sen perheen jäseniä mitenkään. Joten turhaan keuhkoat.
Kertoisin tietysti. Rehellisyys on hyve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ei kuullu sulle
No se äiti nyt kuitenkin laittoi kuulumaan. Ap olisikin tyytyväisempi, kun ei tietäisi koko asiaa.
Voithan sanoa ystävällesi, että sinulla on nyt tiedossasi sen verran suuri salaisuus, että se painaa mieltäsi liikaa. Niinpä et pysty pitämään sitä vain omana tietonasi, vaan sinun on pakko keventää sydäntäsi jollekin. Ystävä varmasti ymmärtää sen tunteen, sillä niinhän hänkin halusi keventää sydäntään. Sinun ei tarvitse olla yhtään sen vahvempi ihminen kuin ystäväsikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro asiasta jollekin muulle kuin ystäväsi miehelle. Jollekin, jota asia kiinnostaa. Vaikkapa miehen äidille. Näin et joudu itse viestinviejäksi ja muutenkin siirrät vastuun muille.
Mullekin jotkut työkaverit on kännissä tunnustaneet vaikka mitä.. seuraavana päivänä eivät varmaan edes itse muista mutta en ole koskaan sittemmin sanonut mitään heille niistä. Joten voin hyvin uskoa että joku tekisi tälläisen tunnustuksen ystävälleen esim humaltuneena tai miksei muutenkin.
Itse tilanteesta riippuen varmaan kertoisin miehelle. Minusta hänen kuuluisi tietää. Saa sitten itse päättää mitä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vain kokeilee, oletko juorukello. :D
Onhan se mies lapsen isä, jos on isäksi merkitty, lapsen kasvattanut ja lapsen huoltajana toimii. Entä sitten, jos ei olekaan biologinen sukusolun antaja? Ihmisethän voivat hankkia lapsia myös sukusolun luovujilla tai adoptoimalla. Vanhemmuus on ennen kaikkea henkistä ja sosiaalista sitoutumista, ei biologiaa, sanon minä. Tai ainakin sen pitäisi olla. Eli sinun tilanteessasi en tekisi mitään.
- sanoo mies, jolla on (tietääkseni) omia biologisia lapsia, mutta joka pitää sitä kaikkea muuta kuin biologista sidettä tärkeämpänä
Samaa mieltä jonkun aiemman kanssa, että miehellä on oikeus itse päättää miten suhtautuu isyyteen. Älä ota sitä oikeutta omiin käsiisi. Siksi sinun on kerrottava.
Ystävyyshän tuossa menee joka tapauksessa.
Jos et kerro, niin et enää näe ystävääsi samalla tavalla kuin ennen. Et arvosta häntä ihan samalla tavalla kuin ennnen. Ja aina nähdessänne muistat asian, se painaa mieltäsi, niinpä alatte näkemään aina harvemmin ja harvemmin.
Jos kerrot, niin ystäväsi tietenkin suuttuu ja se ystävyys on sitten siinä. Mutta lopputulos on sama kuin yllä. Prosessi etenee vain nopeammin, kuin laastarin repäisy, ilman pitkää kidutusvaihetta.
Minun kaverini kertoi aikoinaa mulle saman asian. En kertonut asiasta kaverini miehelle, koska hän on mielestäni hyvä isä lapsille ja rakastaa lapsiaan yli kaiken. En kokenut, että minulla olisi oikeutta muuttaa tuota tilannetta mihinkään suuntaan.
Pian kuitenkin huomasin , että aloin vältellä tilanteita, joissa olisimme kokoontuneet perheinä ja aikaa myöten myös ystävyytemme hiipui. Osaltaan tämä johtuu hektisestä lapsiperhearjesta, osaltaan siitä, etten kykene enää arvostamaan ystävääni samalla lailla kuin aikaisemmin.
Kerron syyn yhteydenpidon hiipumiselle ystävälleni, jos hän sitä kysyy. Muutoin pysyn vaiti kun en oikein koe osaavani ottaa asiaa puheeksi ilman että vaikuttaisin moralisoivalta.
Kysy mieheltä suoraa, onko isyystestiä tehty, ja jos ei, niin kehota tekemään. Sittenhän et ole juorunnut mitään kenellekään :)
Ensinnäkin miten sun ystävätär voi olla täysin varma ettei se mies voisi olla lapsen biologinen isä jos isyystestiä ei ole tehty. Jos testi on tehty niin luulisi miehen olevan tietoinen siitä. Mä en usko tähän juttuun.