Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisitte jos saisitte tietää ettei ystävänne mies olekaan lapsensa isä?
23.02.2019 |
Ystäväni paljasti minulle tällaisen salaisuuden ja olen lievästi sanottuna järkyttynyt. En olisi ikinä uskonut hänestä. Mieleni tekisi kertoa hänen miehelleen, mutta osa minusta sanoo ettei ole minun asiani puuttua tähän. Onko väärin vihjata hänen miehelleen tästä ja kuinka suuri mahdollisuus että menetän hyvän ystävän jos kerron?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
. Muutoin pysyn vaiti kun en oikein koe osaavani ottaa asiaa puheeksi ilman että vaikuttaisin moralisoivalta.
Mitä pahaa on olla moralisoiva, kun siihen selkeästi on aihetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisin asian omana tietonani. Ei vaikuttaisi mitenkään ystävyyteemme.
Lapsi tekee aikuistuttuaan dna-testin. Siinä sitten selviää.
Käskisin kertoa ja jos näin ei tapahtuisi, niin todennäköisesti välimme viilentyisivät ja katkeaisivat ehkä kokonaan. En kuitenkaan itse sekaannu sen enempää toisten elämään. Vähän vastaava tapaus on ollutkin ystävän kanssa ja kehoitin olemaan rehellinen kaikkia kohtaan. En ymmärrä ihmisiä, jotka pelaavat jotain pelejä oikeassa elämässä. Tämä ei ole mitään Kauniita ja rohkeita, tämä on oikeaa elämää.
Mitä sitä nyt tekisi jos saisi tietää jonkin salaisuuden?
Ap ja kumpp. rientäisivät kertomaan sen koko maailmalle. Minä en kerro. Kuulen todella paljon ja jänniä salaisuuksia. Tieto on valtaa, mutta juoru vie kertojalta kaiken uskottavuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai multa puuttuu vaan rohkeutta ottaa asiaa puheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Niin, jos nainen haluaisi pitää asian salassa, niin miksi ihmeessä kertoo siitä sinulle? Selvähän se on, että kun asiaa alkaa levittelemään muille, niin ennemmin tai myöhemmin se leviää aina laajemmalle piirille.
Ihan hyvin voit kertoa. Kyllä se miehen tietoon tulee jossain vaiheessa kuitenkin.
Totta - palstan kautta tietää jo nyt koko Suomi - paitsi se mies-parka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se mies lapsen isä, jos on isäksi merkitty, lapsen kasvattanut ja lapsen huoltajana toimii. Entä sitten, jos ei olekaan biologinen sukusolun antaja? Ihmisethän voivat hankkia lapsia myös sukusolun luovujilla tai adoptoimalla. Vanhemmuus on ennen kaikkea henkistä ja sosiaalista sitoutumista, ei biologiaa, sanon minä. Tai ainakin sen pitäisi olla. Eli sinun tilanteessasi en tekisi mitään.
- sanoo mies, jolla on (tietääkseni) omia biologisia lapsia, mutta joka pitää sitä kaikkea muuta kuin biologista sidettä tärkeämpänä
Aivan täyttä paskaa. Kyllä lapsella on oikeus omaan biologiseen isäänsä, tai ainakin tietää kuka tämä on. Järkyttävää lukea näitä mielipiteitä missä vähätellään tätä asiaa. Tuntuu olevan turhan yleistä... itse olen tällainen lapsi joka kasvoi väärän isän kanssa. Se päivä kun tapasin biologisen isäni oli kuin olisin tullut kotiin. Silloin tajusin kuinka tärkeä asia geenit ja biologinen vanhempi onkaan. Ei sitä voi uskoa jos ei ole itse kokenut.
Järkyttävää miten tässäkään ketjussa kukaan ei ole maininnut sanallakaan lapsea ja hänen oikeuksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tekee aikuistuttuaan dna-testin. Siinä sitten selviää.
Miksi alapeukku? Ihmiset harrastaa tätä testailua enenevässä määrin ja sukututkimus on kiinnostavaa. Oheistuotteena todella selviää kuka on oikeasti serkku ja kuka ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tekee aikuistuttuaan dna-testin. Siinä sitten selviää.
Miksi alapeukku? Ihmiset harrastaa tätä testailua enenevässä määrin ja sukututkimus on kiinnostavaa. Oheistuotteena todella selviää kuka on oikeasti serkku ja kuka ei.
Juujuu kaikkihan me käydään dna-testeissä ihan vain huvikseen. Näin just. Uskotaan, kun sinä sanot niin. Juupa.
Olisin kauhistunut, mutta en kertoisi asiasta kenellekään.
Järkytyin vuosia sitten, kun lukioikäinen ystäväni oli teetättänyt abortin seurusteltuaan etelässä naimisissa olevan keski-ikäisen miehen kanssa. En hyväksy pettämistä ja lapsen tapattaminen tuntui surulliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tekee aikuistuttuaan dna-testin. Siinä sitten selviää.
Miksi alapeukku? Ihmiset harrastaa tätä testailua enenevässä määrin ja sukututkimus on kiinnostavaa. Oheistuotteena todella selviää kuka on oikeasti serkku ja kuka ei.
Juujuu kaikkihan me käydään dna-testeissä ihan vain huvikseen. Näin just. Uskotaan, kun sinä sanot niin. Juupa.
Tutustu aiheeseen, ehkä kiinnostut itsekin: https://www.myheritage.fi/
Muina miehenä alkaisin puhumaan käkien pesimätavoista yms ystäväni kanssa kunnes vihdoin tajuaa ottaa vihjeistä vaarin ja päättää itse ottaa isyystestin.