Lue keskustelun säännöt.
Suhteesta tullut henkinen kidutuskammio
13.02.2019 |
Tarvitsen tsemppausta päästäkseni irti miesystävästäni.
Se tavallinen tarina: alkuun (ja vieläkin on sellaisia kausia) oli niin mukava ja huolehtivainen, mutta nyt on alkanut ilmetä jokin ei niin mukava puoli.
En tiedä, miten alottaisin kuvailemaan, mutta pitkä sepustus tulossa. No, ensinnäkin hän rakastaa puhua itsestään ja kuuntelen häntä aina, esitän lisäkysymyksiä, olen kiinnostunut, jne. Hän ei kuitenkaan miltei ikinä jaksa kuunnella, vastaavasti minua. Ei mitään, mitä haluaisin jakaa. Tuntuu kiusalliselta selittää jostain, kun toinen on täysin ilmeetön ja hymähtää lopuksi tympääntyneenä "jaa", eikä jatka aihetta millään tavalla.
Olen paljon hiljaisempi kuin ennen. Kerran kuitenkin kehaisin iloisena miehelleni, että ystäväni, joka on kova tekemään käsitöitä, on saanut kaupaksi jo useamman neuleen, että miten jollain onkin taito hyppysissään. Mieheni tuhahti ja oli sitä mieltä, että tuskin on saanut kaupaksi ja jos onkin saanut, se ei ole mikään saavutus ja minä kuulemma uskon kaiken niin helposti, että ystävänikin vain kusettavat minua. Harmistuin, että miksei hän koskaan voi sanoa mitään mukavaa. Tämä sillä seurauksella, että hän alkoi kiroilla ja karjua silmittömästi paiskaten lopuksi kaukosäätimen lattialle.
Yhä useammin hän lisäksi menee riitojen aikana henkilökohtaisuuksiin ja ivaa ja lyttää minulle tärkeitä, elämäniloa tuottavia asioita. Hän arvostelee kaikkea minussa: ammattiani, koulutustani, mielenkiinnonkohteitani, silmienväriä.. Tämä on varmaankin kaikkein raskainta tulla niin totaalisen haukutuksi. Jään aina alakynteen, koska en yksinkertaisesti pysty sanomaan rakastamalleni ihmiselle mitään niin loukkaavaa, mitä hän sanoo minulle. Hän on lisäksi todella pitkävihainen ja saattaa ignoorata minut täysin moneksi päiväksi. Lopulta aina minä yritän rakentaa sopua. Joskus (ja tätä nykyä yhä useammin) hänen leppymisensä vaatii, että myönnän olleeni väärässä. Tämän jälkeen hän yleensä vielä tekee minulle selväksi, ettei ikinä halua kuulla enää siitä tai tästä aiheesta, mikä nyt sitten kulloinkin on hänen raivonsa laukaissut. Voin todeta, että vähiin ovat käyneet puheenaiheet, joita minä saan ottaa esille. Kuulostaa järjettömältä, kun sanon sen "ääneen".
Lisäksi on kaikkea pientä nälvimistä jatkuvasti. Kun kerran tein hänelle ruokaa, hän sanoi: "Jos kerran haluat ilahduttaa, miksi katat tämän mallisen lasin, etkä tuollaista toista, josta mieluummin juon ja tiedät sen". Tai kerran sain pitkän saarnan siitä, kuinka olen niin aivoton, etten ymmärrä edes bussien aikatauluja, kun menin väärältä puolelta katua kyytiin. Tätä hän käyttää nykyisinkin usein esimerkkinä todistaakseen riidan aikana, ettei esimerkiksi koulutukseni vaadi älynlahjoja. Eipä mainitse eikä muista koskaan, että kyseinen bussiepisodi sattui, kun olin häntä varten lähtenyt töistä aiemmin, jotta ehtisin valmistella hänelle syntymäpäiväyllätyksen kotiin.
Onko mitään samoja kokemuksia kellään ja miten saitte kerättyä itsetuntonne rippeet ja lähdettyä?
Mieheni ei eroa halua, joka on paradoksaalista siihen nähden, millaisena ihmissaastana hän minua pitää.
Kommentit (65)
Hae eroa yksipuolisesti. Mies ei halua pilata mainettaan hakemalla eroa. Valmistaudu siihen,että tekee sinusta syntipukin. Parempi kuitenkin antaa miehen pilata maineesi kuin jatkaa sairaassa suhteessa. Itse en kadu eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sinua, ap, vaivaa? Miksi ihmeessä annat kohdella itseäsi noin? Hae apua ja tee se heti huomenna. Voiko joku ystäväsi tai sukulaisesi ottaa sinut luokseen siihen asti, että saat oman asunnon? Mt-apua voit alkaa hakea ihan omam terveyskeskuksen kautta.
Olen siis tuo ykkösvastaaja, mutta oikeasti tosissaan puhuttuna tuon tyyppiset miehet ovat kaikki samanlaisia. Yleensä taustalta löytyy rajaton äitisuhde, ja he ovat pienenä seuranneet vierestä kun äitiä on alistettu kotona ja äiti on koulinut poikansa ajattelemaan sen olevan ok. Mutta kun se ei ole. *kiukku*
eksäni mielestä tein kaiken väärin, olin rumin, kamalin ja tyhmin ihminen päällä maan. Käytökseni oli tarkkaan vartioitua, en saanut nauraa, laulaa, pelleillä tai olla ja elää. Oikeastaan kukkatapetinkin kanssa jos sulauduin liikaa niin tein senkin väärällä tavalla. Kerran istuin asuntomme eteiskäytävällä sen jälkeen kun olin tunnin yrittänyt kertoa hänelle kuulumisia opiskelukuvioista, ja sen jälkeen kun olin saanut kolme sanaa väliin, hän alkoi haukkumaan minua - en enää edes muista mistä mutta ne jutut olivat tajuttoman pikkumaisia. Kun lopulta viimein hän sai sanottavansa päätökseen, istuin täysin lamaantuneena lattialla ja mietin miten ihmeessä olen ajautunut tällaisen sian kanssa yhteen. Ex totta kai muisti tulla jatkamaan haukkumistaan siihen, kehaisi miten säälittävältä näytän ja olisiko minun aika yrittää piristyä ja vähän ryhdistäytyä.
Jos joku kehui minua, että miten laiha olen, niin eksä äkkiä korjaamaan "kyllä se kaveri on laihempi", "kyllä se on paremman näköinen" ja kertomaan miten olen melkein hyvännäköinen mutta vain melkein. "Älä nyt juhlimaan ala, mutta olet melkein hyvännäköinen.." oli yksi lohkaisu kesältä, kun olin juuri tehnyt ekat lavamallityöt. Kun jälkeen päin kuulin muilta miten ihanana ja tyylikkäänä minua pidettiin niin olin pudota tuolilta - ja eksä haljeta raivosta, koska hänen komentelunsa ei mennyt perille enkä ymmärtänyt pysytellä lestissäni eli hänen määrämällään paikalla.
Nykyisin voin todella hyvin. Kauan se vei, koska paranemista hidasti mm. oma äitini, joka saattoi aivan pokka naamalla seurata vierestä tuota sirkusta ja ojentaa minua, jos mies suuttui. Sen sijaan hän vahingossakaan osoittanut olevansa pahoillaan exälleni exän käytöksestä, mutta vastaavaa en antaisi ikinä tapahtua tyttärelleni ja tuollainen lentäisi laakista pihalle.
Nykyisin olen hyvin omillani toimeen tuleva, pystyn tekemään asioita murehtimatta enkä anna enää lynkata itseäni. Olen toipunut hyvin. Parasta on ollut kirjoittaa talteen noita ajatuksia.
Tuo on kuin suoraan minun kynästä kuten myös osa vastauksista! Nyt olisi hyvä aika lähteä suhteesta. Se vaatii enemmän sinnikkyyttä kuin normaalista suhteesta, mutta onnistuu. Olet upea ihminen ja tämä mies on tosiaan vain rajaton loiseläjä, joka lippaan sun elämän ilon ja lompakon. Terveisin, samassa tilanteessa kuusi vuotta ollut. Oli hiton vaikea erota, kun loinen takertui kuin hukkuvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä kirjoitus on aivan kuin omasta elämästäni, sillä erotuksella, että olen mies ja vaimoni tekee tuota aivan samaa.
Meillä tilanne meni jo siihen, että jouduin pahoinpitelyn uhriksi.
Pariterapiassakin vaimoni oli sitä mieltä, että oli oma vikani kun hänen oli pakko lyödä minua (useampaan eri kertaan illan aikana, kun shokkitilassa
Halusin puhua asiasta). Riidat voivat alkaa aivan mistä tahansa, yleensä siihen ei ole edes syytä. Itse olen maailman rauhallisin ja kiltein, joten en provosoi millään tavalla.
Henkinen väkivalta on nykyään melkein jokapäiväistä.
Nimenomaan sitä, että mollataan kaikki tekeminen, tärkeäksi tietämät asiat, tiuskitaan joka asiasta ja kaikki on aina minun vikani. Olen myös huomannut tuon saman, että
löydän itseni pyytämästä anteeksi, johon sitten vedotaan myöhemmin (kaikki riidat olleet syytäni, olenhan tullut pyytämään anteeksi)
Myös älyn kyseenalaistaminen ja henkilökohtaisuuksiin meneminen on enemmän sääntö kuin poikkeus.
Itse en voi ymmärtää sitä, en koskaan sanoisi rakkaalleni sellaisia asioita.
Alkuun vaimoni näytti vain hyvät puolensa, sai minut rakastumaan enemmän kuin kukaan koskaan.
Hän kosi ja ehdotti yhteisen asunnon ostoa. Myin siis oman asuntoni ja muutimme yhteen. Nykyään en saisi mennä kotiin (käyn töissä eri paikkakunnalla, jossa vanhempani asuvat), vaan arkisin asustaa vanhemmillani.
Läheisyyttä, suudelmia ja seksiä on vain silloin, kun vaimoni niin haluaa. Muina aikoina ei saa esim. halata.
Pahinta on ulkopuolelle sulkeminen. Silloin vaimoni ei puhu tai näe minua. Olen pelkkää ilmaa.
Itse haluan uskoa ja toivoa, että suhde muuttuisi vielä sellaiseksi kuin alkuaikoina. Läheisyys, lämpö, kannustava ilmapiiri, kunnioitus ja kommunikointi olivat molempien mielestä hyvän parisuhteen avaimet.
Voiko tällainen sairas suhde muuttua vielä hyväksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen siis tuo ykkösvastaaja, mutta oikeasti tosissaan puhuttuna tuon tyyppiset miehet ovat kaikki samanlaisia. Yleensä taustalta löytyy rajaton äitisuhde, ja he ovat pienenä seuranneet vierestä kun äitiä on alistettu kotona ja äiti on koulinut poikansa ajattelemaan sen olevan ok. Mutta kun se ei ole. *kiukku*
eksäni mielestä tein kaiken väärin, olin rumin, kamalin ja tyhmin ihminen päällä maan. Käytökseni oli tarkkaan vartioitua, en saanut nauraa, laulaa, pelleillä tai olla ja elää. Oikeastaan kukkatapetinkin kanssa jos sulauduin liikaa niin tein senkin väärällä tavalla. Kerran istuin asuntomme eteiskäytävällä sen jälkeen kun olin tunnin yrittänyt kertoa hänelle kuulumisia opiskelukuvioista, ja sen jälkeen kun olin saanut kolme sanaa väliin, hän alkoi haukkumaan minua - en enää edes muista mistä mutta ne jutut olivat tajuttoman pikkumaisia. Kun lopulta viimein hän sai sanottavansa päätökseen, istuin täysin lamaantuneena lattialla ja mietin miten ihmeessä olen ajautunut tällaisen sian kanssa yhteen. Ex totta kai muisti tulla jatkamaan haukkumistaan siihen, kehaisi miten säälittävältä näytän ja olisiko minun aika yrittää piristyä ja vähän ryhdistäytyä.
Jos joku kehui minua, että miten laiha olen, niin eksä äkkiä korjaamaan "kyllä se kaveri on laihempi", "kyllä se on paremman näköinen" ja kertomaan miten olen melkein hyvännäköinen mutta vain melkein. "Älä nyt juhlimaan ala, mutta olet melkein hyvännäköinen.." oli yksi lohkaisu kesältä, kun olin juuri tehnyt ekat lavamallityöt. Kun jälkeen päin kuulin muilta miten ihanana ja tyylikkäänä minua pidettiin niin olin pudota tuolilta - ja eksä haljeta raivosta, koska hänen komentelunsa ei mennyt perille enkä ymmärtänyt pysytellä lestissäni eli hänen määrämällään paikalla.
Pelottavan tarkasti kuvailet nykyistäni.
Itse olen sellainen, että tykkään ilahduttaa muita. Etenkin tykkään järjestää mukavia pikku yllätyksiä, kuten laittaa ruuan joskus valmiiksi, kun toinen tulee töistä tai lämmittää saunan valmiiksi jne.
Kerran olin laittautunut hieman (kevyt meikki, kiva paita ja housut) ja sen lisäksi leiponut ja kattanut iltapalan hänelle valmiiksi, kun hän pitkän päivän jälkeen tuli kotiin. Hän haukkasi pullasta ja totesi, että "kuivia". Varmaan hän kerrankin huomasi, miten pahoitin mieleni, koska hetken päästä hän sanoi: "No, huomaan, että olet yrittänyt panostaa, MELKEIN arvostan sitä".
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen siis tuo ykkösvastaaja, mutta oikeasti tosissaan puhuttuna tuon tyyppiset miehet ovat kaikki samanlaisia. Yleensä taustalta löytyy rajaton äitisuhde, ja he ovat pienenä seuranneet vierestä kun äitiä on alistettu kotona ja äiti on koulinut poikansa ajattelemaan sen olevan ok. Mutta kun se ei ole. *kiukku*
eksäni mielestä tein kaiken väärin, olin rumin, kamalin ja tyhmin ihminen päällä maan. Käytökseni oli tarkkaan vartioitua, en saanut nauraa, laulaa, pelleillä tai olla ja elää. Oikeastaan kukkatapetinkin kanssa jos sulauduin liikaa niin tein senkin väärällä tavalla. Kerran istuin asuntomme eteiskäytävällä sen jälkeen kun olin tunnin yrittänyt kertoa hänelle kuulumisia opiskelukuvioista, ja sen jälkeen kun olin saanut kolme sanaa väliin, hän alkoi haukkumaan minua - en enää edes muista mistä mutta ne jutut olivat tajuttoman pikkumaisia. Kun lopulta viimein hän sai sanottavansa päätökseen, istuin täysin lamaantuneena lattialla ja mietin miten ihmeessä olen ajautunut tällaisen sian kanssa yhteen. Ex totta kai muisti tulla jatkamaan haukkumistaan siihen, kehaisi miten säälittävältä näytän ja olisiko minun aika yrittää piristyä ja vähän ryhdistäytyä.
Jos joku kehui minua, että miten laiha olen, niin eksä äkkiä korjaamaan "kyllä se kaveri on laihempi", "kyllä se on paremman näköinen" ja kertomaan miten olen melkein hyvännäköinen mutta vain melkein. "Älä nyt juhlimaan ala, mutta olet melkein hyvännäköinen.." oli yksi lohkaisu kesältä, kun olin juuri tehnyt ekat lavamallityöt. Kun jälkeen päin kuulin muilta miten ihanana ja tyylikkäänä minua pidettiin niin olin pudota tuolilta - ja eksä haljeta raivosta, koska hänen komentelunsa ei mennyt perille enkä ymmärtänyt pysytellä lestissäni eli hänen määrämällään paikalla.
Ihan sama, mitä kaikkea se mies on sanonut tai tehnyt. Kysymys on, mikä sitä NAISTA vaivaa, joka antaa kohdella itseään noin. Hänestä nyt on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinua, ap, vaivaa? Miksi ihmeessä annat kohdella itseäsi noin? Hae apua ja tee se heti huomenna. Voiko joku ystäväsi tai sukulaisesi ottaa sinut luokseen siihen asti, että saat oman asunnon? Mt-apua voit alkaa hakea ihan omam terveyskeskuksen kautta.
Se on hyvä kysymys. Nimittäin, eträ mikähän minua vaivaa. Ainakin olen kovin empaattinen ja kiltti. Mutta mikä saa naisesta tällaisen kynnysmaton, siihen ei minulla ole vastausta.
Kaikki on tapahtunut niin vähin erin ja sitten on tietenkin ne hyvät kaudet, jolloin sitä alkaa uskoa taas toisen hyvyyteen.
Ap
Voi ei ap, olen pahoillani puolestasi. Ei parisuhteen todellakaan pidä olla tuollaista! Vaikea uskoa, että tilanne muuttuisi paremmaksi, jollei kumppanisi mielestä hänen käytöksessään ole mitään muutettavaa.
t. nainen, 26 vuotta avioliitossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Googleta narsismi niin löydät vastauksia kysymyksiisi. Narsistihan on suhteen alussa aina ihana kunnes alkaa henkinen ja/tai fyysinen väkivalta.
Täällä yksi! "Iloista" yhteiselämää kesti melkein viisi vuotta ennen kuin pakkasin tavarani ja lähdin.
Loinen saa voimaa toisen heikkoudesta ja siksipä on iloisimmillaan kun toinen voi huonoiten. Todella kätevä tapa hallita herkästi syyllistyviä olentoja.
Kun ero on selvä, saattaa päästä osaksi jopa niin halpamaisia temppuja, ettei kuitenkaan sen veroisia olisi mitenkään osannut odottaa. Itselleni tuli täysin puun takaa- vaikka kovin korkeat odotukset eivät loista kohtaan enää siinä vaiheessa olletkaan, että pystyi vielä kaiken huipuksi varastamaan ja yrittämään rai***sta, ottaen huomioon, että tälle loiselle oli kuitenkin tärkeintä näyttää itse hyvälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Googleta narsismi niin löydät vastauksia kysymyksiisi. Narsistihan on suhteen alussa aina ihana kunnes alkaa henkinen ja/tai fyysinen väkivalta.
Miten se aloittajaa auttaa, jos hän googlettaa narsismin? Läheisriippuvuus hänen kamnattaisi googlettaa, samoin tunnelukot, persoonallisuushäiriöt jotka selittävät hänen OMAA käytöstään.
Ja hakea ITSELLEEN apua.
Koet suhteessasi rankkaa henkistä väkivaltaa enkä yllättyisi jos se jossakin vaiheessa muuttuisi fyysiseksi väkivallaksi. Soita Nollalinjaan (auki 24/7, maksuton, nimetön), sieltä saat jutteluapua ja neuvoja eteenpäin. https://www.nollalinja.fi
Vierailija kirjoitti:
Olen siis tuo ykkösvastaaja, mutta oikeasti tosissaan puhuttuna tuon tyyppiset miehet ovat kaikki samanlaisia. Yleensä taustalta löytyy rajaton äitisuhde, ja he ovat pienenä seuranneet vierestä kun äitiä on alistettu kotona ja äiti on koulinut poikansa ajattelemaan sen olevan ok. Mutta kun se ei ole. *kiukku*
eksäni mielestä tein kaiken väärin, olin rumin, kamalin ja tyhmin ihminen päällä maan. Käytökseni oli tarkkaan vartioitua, en saanut nauraa, laulaa, pelleillä tai olla ja elää. Oikeastaan kukkatapetinkin kanssa jos sulauduin liikaa niin tein senkin väärällä tavalla. Kerran istuin asuntomme eteiskäytävällä sen jälkeen kun olin tunnin yrittänyt kertoa hänelle kuulumisia opiskelukuvioista, ja sen jälkeen kun olin saanut kolme sanaa väliin, hän alkoi haukkumaan minua - en enää edes muista mistä mutta ne jutut olivat tajuttoman pikkumaisia. Kun lopulta viimein hän sai sanottavansa päätökseen, istuin täysin lamaantuneena lattialla ja mietin miten ihmeessä olen ajautunut tällaisen sian kanssa yhteen. Ex totta kai muisti tulla jatkamaan haukkumistaan siihen, kehaisi miten säälittävältä näytän ja olisiko minun aika yrittää piristyä ja vähän ryhdistäytyä.
Jos joku kehui minua, että miten laiha olen, niin eksä äkkiä korjaamaan "kyllä se kaveri on laihempi", "kyllä se on paremman näköinen" ja kertomaan miten olen melkein hyvännäköinen mutta vain melkein. "Älä nyt juhlimaan ala, mutta olet melkein hyvännäköinen.." oli yksi lohkaisu kesältä, kun olin juuri tehnyt ekat lavamallityöt. Kun jälkeen päin kuulin muilta miten ihanana ja tyylikkäänä minua pidettiin niin olin pudota tuolilta - ja eksä haljeta raivosta, koska hänen komentelunsa ei mennyt perille enkä ymmärtänyt pysytellä lestissäni eli hänen määrämällään paikalla.
Tuosta se aina alkaa. Aluksi amputoidaan ihmisestä pois kaikki ilo ja vilpitön. Mitään pelleilyä ei missään nimessä saa olla tai huumoria. Siitä rangaistaan, syyllistetään ja häpäistään.
Jos olet kerran juonut vaikka siiderin ja sanonut silloin väärän sanan, tehnyt väärän eleen, niin koet loppuikäsi syyllisyyttä ja häpeää siitä millainen sika olet ollut.
Pikkuhiljaa alat uskoa olevasi ihan kelvoton pelle, ja varot kaikkea.
Hän on ihmeellinen taivaan lahja kun sietää sinua, vaikket osaa yhtään käyttäytyä.
Nämä ketkä kyselevät mikä ap:ta vaivaa ja miksi hän ei lähde, niin ette selkeästi ole eläneet tuollaisessa suhteessa. Nuo tuontyyppiset miehet ovat niitä, jotka ympäröivät ja polttavat naiselta sillat joka puolelle.
Kun on kerran kokenut sen että toinen on amputoinut sinusta pois kaikenlaisen pelleilyn, lauleskelun, huolettomuuden ja huumorin, niin se sitten pitää.
Ne on todellakin amputoitu pois, vaikka olet jo eronnut amputoijasta.
En minä ainakaan enää osaa, uskalla tai kykene huolettomasti pelleilemään, kun pelkään että joku totaalisesti tulee silmille siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googleta narsismi niin löydät vastauksia kysymyksiisi. Narsistihan on suhteen alussa aina ihana kunnes alkaa henkinen ja/tai fyysinen väkivalta.
Miten se aloittajaa auttaa, jos hän googlettaa narsismin? Läheisriippuvuus hänen kamnattaisi googlettaa, samoin tunnelukot, persoonallisuushäiriöt jotka selittävät hänen OMAA käytöstään.
Ja hakea ITSELLEEN apua.
Miehenikö se siellä kirjoittelee?
Ap
Jep, nämä tällaiset miehet ovat nk. loiseläjiä. He valitsevat uhrinsa sen perusteella miten helppo heihin on kiinnittyä ja joka ei pistä vastaan kun he aloittavat järjestelmällisen tyhjiinkaluamisen. Tarkoituksena on uuvuttaa isäntä/emäntäeliö täydellisesti mm. kertoilemalla yksityiskohtaisia omakehutarinoita, joiden ainoa oikea sankari on hän itse. Jos rehellinen uskaltaa olla, niin ne tarinat ovat myös puuduttavan tylsiä, mutta kurinpalautus tulee heti jos ilmaiset miten tylsää niitä on kuunnella. Isäntä/emäntäeliö on valittu myös siksi, että siihen on kiva dumbata omat vajavaisuutensa - eli jos töissä on tullut pettymyksenä se, että pomon mielestä ei ollutkaan ok tulla myöhässä töihin, niin yllättäen tämä hemmo löytää myöhöstelijän piirteen puolisostaan. Koska he ovat loisia, he eivät luovuta energianlähdettään helpolla ennen kuin uusi isäntäeliö löytyy johon kiinnittyä turvallisesti. Oikeastaan he tarvitsevat sen yhden, joka on kotona huolehtimassa perustarpeista, ja saattaa olla, että loinen käy parittelemassa muita naaraita sillä aikaa kun epävarmaksi haukuttu emäntäeliö odottaa kotona. Jotta isäntä ei rapsuttaisi verenimijää pois, he uskottelevat säännöllisin väliajoin olevansa parasta mitä isännälle on tapahtunut ja isäntä ei vain omaa tyhmyyttään tajua omaa tuuriaan - tai vastaavasti isäntä ei vain ymmärrä hänen arvoaan, joka ei himmene pienen haukkumisen myötä.
ja lyhyesti: olen katsellut vastaavaa kolme vuotta. Se oli liikaa. Seukkaatko eksäni kanssa? Eroa hänestä heti. Hän ei tee hyvää kenellekään, lyttää kaiken ja lopulta kuvioihin astuu niin valtava eristäminen et birkenaukin oli hotelli hänen kanssaan elämisen rinnalla. Voimia. Suosittelen terapiaa, jotta saat voimia lähteä, toisaalta voimasi palaavat kun vain jätät hänet.