Lue keskustelun säännöt.
Suhteesta tullut henkinen kidutuskammio
13.02.2019 |
Tarvitsen tsemppausta päästäkseni irti miesystävästäni.
Se tavallinen tarina: alkuun (ja vieläkin on sellaisia kausia) oli niin mukava ja huolehtivainen, mutta nyt on alkanut ilmetä jokin ei niin mukava puoli.
En tiedä, miten alottaisin kuvailemaan, mutta pitkä sepustus tulossa. No, ensinnäkin hän rakastaa puhua itsestään ja kuuntelen häntä aina, esitän lisäkysymyksiä, olen kiinnostunut, jne. Hän ei kuitenkaan miltei ikinä jaksa kuunnella, vastaavasti minua. Ei mitään, mitä haluaisin jakaa. Tuntuu kiusalliselta selittää jostain, kun toinen on täysin ilmeetön ja hymähtää lopuksi tympääntyneenä "jaa", eikä jatka aihetta millään tavalla.
Olen paljon hiljaisempi kuin ennen. Kerran kuitenkin kehaisin iloisena miehelleni, että ystäväni, joka on kova tekemään käsitöitä, on saanut kaupaksi jo useamman neuleen, että miten jollain onkin taito hyppysissään. Mieheni tuhahti ja oli sitä mieltä, että tuskin on saanut kaupaksi ja jos onkin saanut, se ei ole mikään saavutus ja minä kuulemma uskon kaiken niin helposti, että ystävänikin vain kusettavat minua. Harmistuin, että miksei hän koskaan voi sanoa mitään mukavaa. Tämä sillä seurauksella, että hän alkoi kiroilla ja karjua silmittömästi paiskaten lopuksi kaukosäätimen lattialle.
Yhä useammin hän lisäksi menee riitojen aikana henkilökohtaisuuksiin ja ivaa ja lyttää minulle tärkeitä, elämäniloa tuottavia asioita. Hän arvostelee kaikkea minussa: ammattiani, koulutustani, mielenkiinnonkohteitani, silmienväriä.. Tämä on varmaankin kaikkein raskainta tulla niin totaalisen haukutuksi. Jään aina alakynteen, koska en yksinkertaisesti pysty sanomaan rakastamalleni ihmiselle mitään niin loukkaavaa, mitä hän sanoo minulle. Hän on lisäksi todella pitkävihainen ja saattaa ignoorata minut täysin moneksi päiväksi. Lopulta aina minä yritän rakentaa sopua. Joskus (ja tätä nykyä yhä useammin) hänen leppymisensä vaatii, että myönnän olleeni väärässä. Tämän jälkeen hän yleensä vielä tekee minulle selväksi, ettei ikinä halua kuulla enää siitä tai tästä aiheesta, mikä nyt sitten kulloinkin on hänen raivonsa laukaissut. Voin todeta, että vähiin ovat käyneet puheenaiheet, joita minä saan ottaa esille. Kuulostaa järjettömältä, kun sanon sen "ääneen".
Lisäksi on kaikkea pientä nälvimistä jatkuvasti. Kun kerran tein hänelle ruokaa, hän sanoi: "Jos kerran haluat ilahduttaa, miksi katat tämän mallisen lasin, etkä tuollaista toista, josta mieluummin juon ja tiedät sen". Tai kerran sain pitkän saarnan siitä, kuinka olen niin aivoton, etten ymmärrä edes bussien aikatauluja, kun menin väärältä puolelta katua kyytiin. Tätä hän käyttää nykyisinkin usein esimerkkinä todistaakseen riidan aikana, ettei esimerkiksi koulutukseni vaadi älynlahjoja. Eipä mainitse eikä muista koskaan, että kyseinen bussiepisodi sattui, kun olin häntä varten lähtenyt töistä aiemmin, jotta ehtisin valmistella hänelle syntymäpäiväyllätyksen kotiin.
Onko mitään samoja kokemuksia kellään ja miten saitte kerättyä itsetuntonne rippeet ja lähdettyä?
Mieheni ei eroa halua, joka on paradoksaalista siihen nähden, millaisena ihmissaastana hän minua pitää.
Kommentit (65)
Mun ex-mies ei ehkä ollut yhtä hirveä, mutta hänellä myös nämä loputtomat itsekehutarinat, joita jaksoi joka päivä kertoilla tuntitolkulla. Lisäksi hän avoimesti tuijotteli kauniita naisia kaupassa ja kadulla, selkäni takana flirttaili ja viestitteli muiden kanssa. Eräissä juhlissa, joissa olimme tämän silloisen puolisoni kanssa, eräs minulle tuntematon juhlavieras tuli juttelemaan kanssani ja kehui, että miten mieheni on voinut saada näin kauniin puolison itselleen. Mieheni kuuli tuon ja vielä seuraavana päivänä ivallisesti naureskeli tuolle saamalleni kehulle, että muka kaunis nainen hänellä.
Minua on myös monesti lytätty, kerrottu miten jumppa kiinteyttäisi vartaloani tai takapuoltani ja miten herkut eivät ole hyväksi minulle. Olen luonnostani hoikka.
Aluksi en tajunnut miehen itsekeskeisyyttä, enkä tajunnut hänen alistavan minua. Aluksi hän ehkä osasi peittää sen paremmin ja rakastuneena näin vain miehen hyvät puolet, mutta vuosien myötä silmäni aukesivat.
Kun jonkun riidan jälkeen ehdotin eroa, jotta mies voisi etsiä paremmin itselleen sopivan puolison, niin mies krokotiilinkyyneleet silmissään vannoi rakkauttaaan ja vetosi siihen, ettei ollut tarkoituksella loukannut. Hän kuulemma vain ajatteli aina parastani
Niin hän varmaan ajatteli myös, kun jäi kiinni salasuhteesta työtoveriinsa. Miehen kärähdettyä pettämisestä sain vihdoin repäistyä itseni irti liitosta. Nyt eron jälkeen huomaan millaisessa häkissä elin ja miten ahdistunut olin. Nyt tuntuu siltä kuin olisi helpompi hengittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siis tuo ykkösvastaaja, mutta oikeasti tosissaan puhuttuna tuon tyyppiset miehet ovat kaikki samanlaisia. Yleensä taustalta löytyy rajaton äitisuhde, ja he ovat pienenä seuranneet vierestä kun äitiä on alistettu kotona ja äiti on koulinut poikansa ajattelemaan sen olevan ok. Mutta kun se ei ole. *kiukku*
eksäni mielestä tein kaiken väärin, olin rumin, kamalin ja tyhmin ihminen päällä maan. Käytökseni oli tarkkaan vartioitua, en saanut nauraa, laulaa, pelleillä tai olla ja elää. Oikeastaan kukkatapetinkin kanssa jos sulauduin liikaa niin tein senkin väärällä tavalla. Kerran istuin asuntomme eteiskäytävällä sen jälkeen kun olin tunnin yrittänyt kertoa hänelle kuulumisia opiskelukuvioista, ja sen jälkeen kun olin saanut kolme sanaa väliin, hän alkoi haukkumaan minua - en enää edes muista mistä mutta ne jutut olivat tajuttoman pikkumaisia. Kun lopulta viimein hän sai sanottavansa päätökseen, istuin täysin lamaantuneena lattialla ja mietin miten ihmeessä olen ajautunut tällaisen sian kanssa yhteen. Ex totta kai muisti tulla jatkamaan haukkumistaan siihen, kehaisi miten säälittävältä näytän ja olisiko minun aika yrittää piristyä ja vähän ryhdistäytyä.
Jos joku kehui minua, että miten laiha olen, niin eksä äkkiä korjaamaan "kyllä se kaveri on laihempi", "kyllä se on paremman näköinen" ja kertomaan miten olen melkein hyvännäköinen mutta vain melkein. "Älä nyt juhlimaan ala, mutta olet melkein hyvännäköinen.." oli yksi lohkaisu kesältä, kun olin juuri tehnyt ekat lavamallityöt. Kun jälkeen päin kuulin muilta miten ihanana ja tyylikkäänä minua pidettiin niin olin pudota tuolilta - ja eksä haljeta raivosta, koska hänen komentelunsa ei mennyt perille enkä ymmärtänyt pysytellä lestissäni eli hänen määrämällään paikalla.
Ihan sama, mitä kaikkea se mies on sanonut tai tehnyt. Kysymys on, mikä sitä NAISTA vaivaa, joka antaa kohdella itseään noin. Hänestä nyt on kyse.
Usein kai "vaivaa" empatia ja ymmärtämättömyys narsistisesta persoonallisuudesta. Sitä erottaa ihmisen persoonan ja käytöksen toisistaan, katsoo niitä erillisinä ilmiöinä, koska on käsittämätöntä ajatuksena, että joku haluaisi olla ilman pakkoa halveksumansa ihmisen kanssa ja jota jopa haluaa/pitää oikeutenaan satuttaa.
Henkinen väkivalta on alkuun niin hienovaraista, että ei se uppoa samalla tavalla kaaliin kuin nyrkki. Kynnysmatoksi tuleminen on prosessi, jota tukevat sellaiset oletukset, että toinen "ymmärtää" ja "käyttäytyy" kuten "normaalit" ja käyttäytyy sen mukaan.
Hyvä ihminen. Lähde tuosta suhteesta heti. Tuo ei ole terve parisuhde. Tuhoat itsesi, jos jäät.
t. Puoli vuotta sitten huonosta suht vastaavanlaisesta suhteesta eronnut, ja nyt onnellinen.
Ala tosiaan perehtyä henkiseen väkivaltaan äläkä missään nimessä lähde pariterapiaan tuollaisen ihmisen kanssa. Itse tein sen virheen ja jäin sen seurauksena vielä vuodeksi, kun pariterapeutto luonnollisesti oli sitä mieltä, että olin itse syyllinen. Ala varautua eroon, käytöa todennäköisesti pahenee eroaikeista kertomisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siis tuo ykkösvastaaja, mutta oikeasti tosissaan puhuttuna tuon tyyppiset miehet ovat kaikki samanlaisia. Yleensä taustalta löytyy rajaton äitisuhde, ja he ovat pienenä seuranneet vierestä kun äitiä on alistettu kotona ja äiti on koulinut poikansa ajattelemaan sen olevan ok. Mutta kun se ei ole. *kiukku*
eksäni mielestä tein kaiken väärin, olin rumin, kamalin ja tyhmin ihminen päällä maan. Käytökseni oli tarkkaan vartioitua, en saanut nauraa, laulaa, pelleillä tai olla ja elää. Oikeastaan kukkatapetinkin kanssa jos sulauduin liikaa niin tein senkin väärällä tavalla. Kerran istuin asuntomme eteiskäytävällä sen jälkeen kun olin tunnin yrittänyt kertoa hänelle kuulumisia opiskelukuvioista, ja sen jälkeen kun olin saanut kolme sanaa väliin, hän alkoi haukkumaan minua - en enää edes muista mistä mutta ne jutut olivat tajuttoman pikkumaisia. Kun lopulta viimein hän sai sanottavansa päätökseen, istuin täysin lamaantuneena lattialla ja mietin miten ihmeessä olen ajautunut tällaisen sian kanssa yhteen. Ex totta kai muisti tulla jatkamaan haukkumistaan siihen, kehaisi miten säälittävältä näytän ja olisiko minun aika yrittää piristyä ja vähän ryhdistäytyä.
Jos joku kehui minua, että miten laiha olen, niin eksä äkkiä korjaamaan "kyllä se kaveri on laihempi", "kyllä se on paremman näköinen" ja kertomaan miten olen melkein hyvännäköinen mutta vain melkein. "Älä nyt juhlimaan ala, mutta olet melkein hyvännäköinen.." oli yksi lohkaisu kesältä, kun olin juuri tehnyt ekat lavamallityöt. Kun jälkeen päin kuulin muilta miten ihanana ja tyylikkäänä minua pidettiin niin olin pudota tuolilta - ja eksä haljeta raivosta, koska hänen komentelunsa ei mennyt perille enkä ymmärtänyt pysytellä lestissäni eli hänen määrämällään paikalla.
Ihan sama, mitä kaikkea se mies on sanonut tai tehnyt. Kysymys on, mikä sitä NAISTA vaivaa, joka antaa kohdella itseään noin. Hänestä nyt on kyse.
Usein kai "vaivaa" empatia ja ymmärtämättömyys narsistisesta persoonallisuudesta. Sitä erottaa ihmisen persoonan ja käytöksen toisistaan, katsoo niitä erillisinä ilmiöinä, koska on käsittämätöntä ajatuksena, että joku haluaisi olla ilman pakkoa halveksumansa ihmisen kanssa ja jota jopa haluaa/pitää oikeutenaan satuttaa.
Henkinen väkivalta on alkuun niin hienovaraista, että ei se uppoa samalla tavalla kaaliin kuin nyrkki. Kynnysmatoksi tuleminen on prosessi, jota tukevat sellaiset oletukset, että toinen "ymmärtää" ja "käyttäytyy" kuten "normaalit" ja käyttäytyy sen mukaan.
Jo ennestään syyllistymään kasvatettu tyttö pikkuhiljaa manipuloidaan uskomaan, että hän ei ansaitse parempaa.
Suhteen alussa ilmenevät näpäytykset, alistamiset ja kuriin pistämiset ovat todellakin niin pikku juttuja yksittäin, ettei niistä oikein osaa mennä puoliaan pitämään.
Niitä pieniä juttuja ropisee kuin hiekan siruja päällesi.
Pian tulee isompaa soraa ja lopuksi kiven järkäleitä mäiskitään päin näköä.
Ei siinä vaiheessa kun on jo muussaantunut, enää pysty tekemään mitään niille siirtolohkareille.
Monesti uhri on jo esivalmisteltu lapsuudessa ja nuoruudessa niin hyvin, ettei nakertamiseen tarvitse kovinkaan paljoa kärsivällisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat ap suloiselta ja selkeästi itseäsi ja tilannettasi kuvaavalta naiselta. Jätä ihmeessä tuo mies. Olin tuollaisen kanssa 9 vuotta, kunnes olin menettää henkeni. Minun asteittain paheneva kohteluni kärjistyi koko ajan pahemmaksi. Rakas ystävä et saa antaa kohdella itseäsi enää noin . Lupaa minulle tuntemattomalle sinua syvästi ajattelevalle, tuollaisesta selviytyneestä ALA järjestelemään eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemukseni tuollaisesta suhteesta.
Alku oli nopea ja ihana, en uskonut että olin löytänyt niin ihanan miehen itselleni.
Vuodessa kaikki sitten muuttui.
Mies alkoi pelata omat rahansa ja jätti minulle kaikki laskut ja vuokran maksut, kun pienestä palkasta ne maksoin eikä rahaa jäänyt niin muisti huutaa "miten meillä ei ole rahaa".
Haukkui ja meni henkilökohtaisuuksiin.
Suuttui heti jos en ollut siivonnut, tehnyt ruokaa tms.
Kaikki mitä tein oli väärin ja jos joskus harvoin tahdoin lähteä ystävieni kanssa viettämään aikaa, muisti mieheni haukkua ystäväni yhtä tyhmiksi kuin minä olin.
Mustamaalasi minut omalle lapsuuden perheelleen, joten aina kun meillä oli riita oli hyvä usuttaa oma äitikin soittelemaan ja haukkumaan.
Tästä lähti sitten kierre, että aina kun yritin puolustaa itseäni niin anoppi pamahti paikalle mitätöimään, väheksymään ja haukkumaan minua.
Miehelle oli niin paljon helpompaa, että kun en suostunut hänen pompotettavakseen niin äitinsä tulisi näyttämään paikan.
Lopulta koin itseni arvottomaksi, ei ollut enää sosiaalista elämää. Oli vain työ, kodinhoito ja miehen miellyttäminen samalla kun anoppi halveksi ja jatkoi mustamaalaamistani suvulle.
Sitten alkoi fyysinen väkivalta miehen puolelta, johon anoppi vain totesi "kannattaisi katsoa peiliin niin löytyy se syy lyödä, poikani ei tee mitään väärää".
Kotirauhani vietiin kun anoppi alkoi tulla omi luvin asuntoon ja heitteli tavaroitani roskiin ja penkoi kaappeja. Availi myös kaikki kirjeeni.
Mikään ei olisi koskaan muuttunut, jos en olisi ottanut eräänä yönä yksin ollessa puhelinta käteen ja kertonut omille vanhemmilleni mitä oikeasti on meneillään.
Pääsin pois sieltä ja sain elämäni ja ihmisarvoni takaisin.
Joten lähde heti.
Miten hirveitä kertomuksia, toivottavasti näihin ei kuulu lapset.
Lähtekää kun vielä voitte.
Liikaa on lehdissä juttuja mihinkä nämä voivat päättyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä ketkä kyselevät mikä ap:ta vaivaa ja miksi hän ei lähde, niin ette selkeästi ole eläneet tuollaisessa suhteessa. Nuo tuontyyppiset miehet ovat niitä, jotka ympäröivät ja polttavat naiselta sillat joka puolelle.
Juu, ne sillat saa rakennettua takas.
Minä lähdin, selvisin ja rakensin sillat uudestaan.
Kaiken voi korjata, paitsi tuollaista hullua ukkoa.
Kannattaa todellakin lähteä.
Heti.
Vapautunut kirjoitti:
Mun ex-mies ei ehkä ollut yhtä hirveä, mutta hänellä myös nämä loputtomat itsekehutarinat, joita jaksoi joka päivä kertoilla tuntitolkulla. Lisäksi hän avoimesti tuijotteli kauniita naisia kaupassa ja kadulla, selkäni takana flirttaili ja viestitteli muiden kanssa. Eräissä juhlissa, joissa olimme tämän silloisen puolisoni kanssa, eräs minulle tuntematon juhlavieras tuli juttelemaan kanssani ja kehui, että miten mieheni on voinut saada näin kauniin puolison itselleen. Mieheni kuuli tuon ja vielä seuraavana päivänä ivallisesti naureskeli tuolle saamalleni kehulle, että muka kaunis nainen hänellä.
Minua on myös monesti lytätty, kerrottu miten jumppa kiinteyttäisi vartaloani tai takapuoltani ja miten herkut eivät ole hyväksi minulle. Olen luonnostani hoikka.
Aluksi en tajunnut miehen itsekeskeisyyttä, enkä tajunnut hänen alistavan minua. Aluksi hän ehkä osasi peittää sen paremmin ja rakastuneena näin vain miehen hyvät puolet, mutta vuosien myötä silmäni aukesivat.
Kun jonkun riidan jälkeen ehdotin eroa, jotta mies voisi etsiä paremmin itselleen sopivan puolison, niin mies krokotiilinkyyneleet silmissään vannoi rakkauttaaan ja vetosi siihen, ettei ollut tarkoituksella loukannut. Hän kuulemma vain ajatteli aina parastani
Niin hän varmaan ajatteli myös, kun jäi kiinni salasuhteesta työtoveriinsa. Miehen kärähdettyä pettämisestä sain vihdoin repäistyä itseni irti liitosta. Nyt eron jälkeen huomaan millaisessa häkissä elin ja miten ahdistunut olin. Nyt tuntuu siltä kuin olisi helpompi hengittää.
Huh-huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva miesvihaprovo noin illan päätteeksi.
Onko myös pimpulan mallia arvostellut vääränlaiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googleta narsismi niin löydät vastauksia kysymyksiisi. Narsistihan on suhteen alussa aina ihana kunnes alkaa henkinen ja/tai fyysinen väkivalta.
Miten se aloittajaa auttaa, jos hän googlettaa narsismin? Läheisriippuvuus hänen kamnattaisi googlettaa, samoin tunnelukot, persoonallisuushäiriöt jotka selittävät hänen OMAA käytöstään.
Ja hakea ITSELLEEN apua.
Nimenomaan. Googlaamalla narsismin ap:ko saa oikeuden jäädä suhteeseen katkeroitumaan ja syyttämään kumppaniaan narsistiksi? Mitä hyvää se hänelle tuo? Paljon tärkeämpi kysymys on, miksi hän on noin hölmö, että antaa kohdella itseään huonosti? Selityksenä hyvät ajat. Että koska on hyviä aikoja, niin saahan minua nyt kohdella huonostikin.
Ai. Mua ei saa. Ei koskaan. Huonoja aikoja jos tulee, mä hylkään toisen, koska mitään sikapaskailua ei tarvitse kenenkään sietää. En itsekään kuvittele, että kenenkään on velvollisuus sietää minun vikojani, jos se häneen sattuu. Sitä sillä ilmeisesti pedataan, kun siedetään kumppanin vikoja vaikka ne satuttavat itseä.
Anteeksi nyt vain, mutta en mitenkään voi ymmärtää miksi IHMEESSÄ te olette tuollaisessa suhteessa.
Melkein sanon ilkeästi, että olette ansainneet noin iljettävän sairaan kumppanin.
Mitäs olette suhteessa. Nykymaailmassa EI OLE PAKKO OLLA!!!
MIKSI VALITAT? Tajuat kai itsekin( jos et tosiaankin ole tyhmä) että tuo on sairasta miten sinua kohdellaan.
Jos tuossa suhteessa aiot pysyä, niin turha täällä valittaa.
Sitä saa mitä tilaa. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googleta narsismi niin löydät vastauksia kysymyksiisi. Narsistihan on suhteen alussa aina ihana kunnes alkaa henkinen ja/tai fyysinen väkivalta.
Miten se aloittajaa auttaa, jos hän googlettaa narsismin? Läheisriippuvuus hänen kamnattaisi googlettaa, samoin tunnelukot, persoonallisuushäiriöt jotka selittävät hänen OMAA käytöstään.
Ja hakea ITSELLEEN apua.
Nimenomaan. Googlaamalla narsismin ap:ko saa oikeuden jäädä suhteeseen katkeroitumaan ja syyttämään kumppaniaan narsistiksi? Mitä hyvää se hänelle tuo? Paljon tärkeämpi kysymys on, miksi hän on noin hölmö, että antaa kohdella itseään huonosti? Selityksenä hyvät ajat. Että koska on hyviä aikoja, niin saahan minua nyt kohdella huonostikin.
Ai. Mua ei saa. Ei koskaan. Huonoja aikoja jos tulee, mä hylkään toisen, koska mitään sikapaskailua ei tarvitse kenenkään sietää. En itsekään kuvittele, että kenenkään on velvollisuus sietää minun vikojani, jos se häneen sattuu. Sitä sillä ilmeisesti pedataan, kun siedetään kumppanin vikoja vaikka ne satuttavat itseä.
Hyvä kirjoitus
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vain, mutta en mitenkään voi ymmärtää miksi IHMEESSÄ te olette tuollaisessa suhteessa.
Melkein sanon ilkeästi, että olette ansainneet noin iljettävän sairaan kumppanin.
Mitäs olette suhteessa. Nykymaailmassa EI OLE PAKKO OLLA!!!
MIKSI VALITAT? Tajuat kai itsekin( jos et tosiaankin ole tyhmä) että tuo on sairasta miten sinua kohdellaan.
Jos tuossa suhteessa aiot pysyä, niin turha täällä valittaa.
Sitä saa mitä tilaa. Piste.
Todella hyvä ja naseva kirjoitus. Ota ap näistä kahdesta kirjoituksesta jo onkeesi.
Täytyyhän tää olla provo!!!!
Ei kai vit..u kukaan voi olla oikeesti noin vam..mainen että on tuollases suhteessa.
OMG!!!
Jaahas, teinit mustavalkoisine ajatusmaailmoineen taas heränneet.
Suojaa selustasi ja lähde suhteesta. Miehesi on mahdollisesti narsisti tai sitten hänellä on joku muu psyykkinen sairaus. Lue täältä muista ketjuista, joissa kuvataan narsistista käytöstä ja lue joku kirja aiheesta. Nälviminen, haukkuminen, henkilökohtaisuuksiin meneminen yms. ei kuulu ns. normaaliin käytökseen, eikä sellaista pidä kenenkään sietää. Se on henkistä alistamista, joka lopulta vie alistetun terveyden ja omanarvontunnon.