Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?
Mä muistelin äidilleni joskus kuinka meillä syötiin lapsena 90-luvun alussa usein sellaista liha-riisimössöä, jossa oli ihan valtavasti kaalia. Siis varmaan 3/4 koko jutusta. Se oli ihan ok, mutta muistelin vaan. Äiti sanoi sitten että No arvaappa kumpi maksaa vähemmän, kaali vai sianliha? Eli se ei ollutkaan kulinaarinen valinta vaan rahakysymys. En ollut tietenkään lapsena tajunnut.
Kommentit (1364)
Ruokaan se meilläkin meni. Tajusin vasta aikuisena ettei meillä syöty pääruuaksi puuroa ja sen lisäksi vaan ehkä puolikas grillimakkara, pieni pala kalaa tms. "suolapalaa" alkupaloiksi siksi että puuro olis vanhempien mielestä hyvää tai terveellistä.
Sukkien parsiminen 1960-luvulla. Tosin lapsuudenkotini ei ollut köyhä, mutta äiti oli säästäväinen.
Koulussa pyyhekumit halkaistiin.
Ruislimppu, palloedam, ranskanleipä, jauhelihakeitto, jauhelihakastike ja perunat. Näitä ruokia siis melkeinpä aina.
Vierailija kirjoitti:
Sukkien parsiminen 1960-luvulla. Tosin lapsuudenkotini ei ollut köyhä, mutta äiti oli säästäväinen.
Minä parsin vieläkin, eilenkin parsin mieheni tavalliset kenkäsukat, villasukista puhumattakaan.
Makaronivelliä pidin herkkuruokana, mutta taisikin olla köyhäilyä.
Vierailija kirjoitti:
Koulussa pyyhekumit halkaistiin.
Meidän koulussa poikien yksi tehtävä puukäsitöissä oli puolittaa lyijykynät.
...sitä kyllä piti jo silloin vähän köyhäilynä kun ei kukaan niitä kellanoransseja kyniä käyttänyt. Kynän päässä piti olla hajukumi, ja koko kynä piti olla glitterin peitossa.
Jauheliha-makaroni -sörsseli, nykyisin nimeltään "nistipata" (jee O_o).
Vierailija kirjoitti:
Ruislimppu, palloedam, ranskanleipä, jauhelihakeitto, jauhelihakastike ja perunat. Näitä ruokia siis melkeinpä aina.
Palloedam oli parasta! Etenkin, kun siitä höyläsi ohuita siivuja juustohöylällä. :)
Meillä oli aina ruisleipää, koska äiti piti vaaleaa leipää pullana. Olin tyytyväinen, jos kavereilla sai syödä ranskanleipää.
Olimme todella köyhiä vanhempien eron jälkeen. Jääkaapissa oli vadelmahillopurkki ja purkki juoksevaa hunajaa, joita söimme näkkileivän kanssa.
Hunaja on mielestäni kuvottavaa.
Palloedamissa oli parasta se vahakuori. Muovailuvahaa ei kotiin ostettu niin se punainen vaha oli suht ok korvike.
Musta oli hassua että koulussa sai lukuvuoden aikana vain yhden kynän ja kumin. Eihän se riitä koko lukuvuodeksi, mutta periaatteesta köyhä koulu kai halusi jotain antaa. No, ostettiin omat kynät kun koulun kynä loppui.
Minä en jotenkin millään ymmärtänyt serkkuni vanhempia, miksi he eivät ostaneet serkulle esim uutta pyörää kun tämä pyysi tai miksei me saatu puistossa jäätelöitä kun omat vanhempani aina ostivat! Samaten hänellä ei koskaan ollut mitään ”muoti vaatteita” jollaiset kaikilla muilla oli, pidin hänen vanhempiaan tosi ilkeinä ja epäreiluina. Vasta aikuisena ymmärsin ettei heillä ollut varaa mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Makaronivelliä pidin herkkuruokana, mutta taisikin olla köyhäilyä.
Ai kun se oli ihanaa!
Vierailija kirjoitti:
Makaronivelliä pidin herkkuruokana, mutta taisikin olla köyhäilyä.
Tämän minäkin muistan, kaverin äiti kerran tarjosi minullekin tätä ja muistan miten ihanan makuista se oli. Joskus uskaltauduin pyytämään, että jos he vielä söisivät sitä herkkua niin saisinko minäkin sitä uudelleen, ja muistan miten iloiselta kaverin äiti näytti silloin.
Nyt olen miettinyt, että olisiko hävennyt vaatimattomia tarjoiluja kun kaverini kuitenkin useammin söi meillä. Ja ilahtunut sitten kun vilpittömästi tykkäsin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makaronivelliä pidin herkkuruokana, mutta taisikin olla köyhäilyä.
Ai kun se oli ihanaa!
Mulle makaronivelli oli herkkua etenkin kun siihen sai pienen nokareen voita ja näkkileipää pieninä paloina.
Hitsi. Nyt alkoi tekeen tuota mieli eikä kaapissa oo makaroonia eikä näkkäriä.😂
Meillä pihvit oli talouskyljyksiä lapsena. En ole syönyt talouskyljyksiä sitten 80-luvun alun. Pitäisi varmaan joskus taas kokeilla.
Päivällisenä makaronivelliä tai vispipuuroa. Äiti oli köyhä yh tosin siitä olen katkera että se oli myös äidin oma valinta kuten myös se että isä meillä oli mutta isän varakkuus ei näkynyt mitenkään lapsuudessani, olin luokan köyhimpiä. Soskusta saatiin minulle esim. luistimet.
Emme saanet lapsena juoda maitoa, koska kaikki mahdollinen piti lähettää meijeriin, jossa siitä maksettiin. Koko seitsenhenkiselle perheelle jätettiin puoli litraa maitoa ja se meni ruuanlaittoon ja kahvimaidoksi.