Lue keskustelun säännöt.
Onko "vikaa", kun ei tunne kateutta tai myöskään mustasukkaisuutta
27.01.2019 |
Joskus keskusteluissa tulee esiin, että kaikki ovat kateellisia jostain ja jollekin. Muuta sanovat valehtelevat. Mietin itse toisin päin - että eihän se multa ole pois, jos joku on kaunis tai rikas tai sai hyvän työpaikan jne. Siis JOS joudun yleensäkin asiaa miettimään. Normaalisti tulee vaan ajatus, että onpas kaunis ihminen tai ihanaa, että ystävä pääsi matkoille, löysi upean miehen.
Toinen juttu on mustasukkaisuus. Mulla on ihana mies, jota en missään nimessä halua menettää, mutta jos se löytäisi toisen tai ihastuisi johonkin muuhun, niin mitä minä sille voisin. Haluan, että se on mun kanssa vain omasta täydestä halustaan ja kun sillä on naispuolisia tuttuja tai kavereita, niin en tunne mitään pelkoa. Jos se haluaa lähteä niin se lähtee, jos haluaisi pettää, niin se tekisi sen. En ole koskaan tuntenut mustasukkaisuutta ja on mua petettykin. Se harmitti, mutta mies teki valinnan miten toimia.
Mulle on sanottu, että ei ole normaalia. Mutta eikö nuo ole enemmänkin niitä egon tunteita, ei mitään esim. rakkautta? Onko muita samanlaisia?
Kommentit (52)
On sillä normaali ihminen tuntee kaikkia tunteita ja myös tunnistaa niitä itsessään. Ellei näin ole vaan tunteet ikäänkuin valikoituvat toisesta reunasta on kyseessä neuroottinen tai vakavampi häiriö.
Lapsena liian kovasti sisäistetyt normit olla ns hyvä saattavat johtaa tuohon lopputolokseen myös. Jokatapauksessa neuroottista. Tai vakavampaa: lohkot ne pois itsestäsi ja heijastat muihin ja käsittelet ja näet ne muissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, mäkään en kadehdi mitään, vaan oon iloinen toisten puolesta, jos niillä menee hyvin. Mustasukkaisuudesta en osaa sanoa, kun en ole koskaan seurustellut. Mutta luulen, että olisin siinäkin samoilla linjoilla.
:) Eli jonkun mielestä kateus on sellainen "tunne", jota kuuluu jokaisen tuntea?
Vierailija, kirjoitti:
.
Lapsena liian kovasti sisäistetyt normit olla ns hyvä saattavat johtaa tuohon lopputolokseen myös. Jokatapauksessa neuroottista. Tai vakavampaa: lohkot ne pois itsestäsi ja heijastat muihin ja käsittelet ja näet ne muissa.
Tästä kohtaa tulee mieleen, että ennemminkin se kateellinen heijastaa toisiin kateuttaan.
Vierailija kirjoitti:
:) Eli jonkun mielestä kateus on sellainen "tunne", jota kuuluu jokaisen tuntea?
Se vaan kadehtii meitä, jotka ei osata kadehtia :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On sillä normaali ihminen tuntee kaikkia tunteita ja myös tunnistaa niitä itsessään. Ellei näin ole vaan tunteet ikäänkuin valikoituvat toisesta reunasta on kyseessä neuroottinen tai vakavampi häiriö.
Lapsena liian kovasti sisäistetyt normit olla ns hyvä saattavat johtaa tuohon lopputolokseen myös. Jokatapauksessa neuroottista. Tai vakavampaa: lohkot ne pois itsestäsi ja heijastat muihin ja käsittelet ja näet ne muissa.
Juurikin toisten normaalien kateudentunteitten avoin ilmaiseminen ärsyttää tuollaista lohkojaa ja hän alkaa kontrolloida toisten tunteita toisissa. Se paljastaa mistä siinä on kyse se kontrollointuyritys.
Vierailija kirjoitti:
:) Eli jonkun mielestä kateus on sellainen "tunne", jota kuuluu jokaisen tuntea?
Kyllä se on normaali tunneskaalaan kuuluva yksi tunne, ei mitenkään vaarallinen jos tiedostuu. Ellei tiedostu alkaa se peli: tuolla tunnetaan kateutta! Nyt äkkiä kuriin! Nämä ihmiset eivät osaa erottaa itseään toisista, eivätkä tunteitaan toisten tunteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ehkä edes halua tunnistaa kateutta ja mustasukkaisuutta elämässäsi? Suomessa nimittäin tuskin mikään on niin suuri tabu kuin se, että joku aikuinen myöntäisi olevansa jostakin kateellinen. Aivan selkeitäkin epäoikeudenmukaisuuksia tai epätasapuolisuuksia esilletuovaa syytetään hyvin herkästi kateudesta. Pienenpieni kateus ja mustasukkaisuus voi olla myös positiivisesti vaikuttava voima ja motivointitekijä.
Minä olen ollut samanlainen. Olen jonkinasteisesti kovia kokenut ja kuvitellut aina tippuvani jaloilleni ja että elämä voittaa jne jne.
En ole kadehtinut muilta sitä, mitä hyvää heillä on ja olen ollut aidosti tyytyväinen vähään ja supertyytyväinen enempään.
No, sitten tuli aika monta vaikeaa juttua ja olin monta vuotta valtavan paineen alla sekä menetin paljon. Suoraa kateudentunnetta en ehkä osannut vieläkään tunnistaa, mutta tunsin aluksi olevani kuplassa, eristetty muusta maailmasta. Sitten myöhemmin tunsin olevani vain erilainen, toisilla on paremmat standardit elämälle kuin minulla - en osaa edelleen kadehtia, mutta en myöskään tunne olevani samalla viivalla.
Ja tuli myös mustasukkaisuutta. Ei mitään pettämisepäilyjä vaan ajankäytöstä, empatiasta, huomioimisesta jne.
Onneksi näyttää siltä, että alan olla pääsemässä yli tuosta vaiheesta. Ehkä jatkossa kuitenkin pitäisi opetella antaa itsensä tuntea jotain ennen kuin ne tunteet iskevät päälle tosi kovaa siinä vaiheessa, kun mitta on todella täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut samanlainen. Olen jonkinasteisesti kovia kokenut ja kuvitellut aina tippuvani jaloilleni ja että elämä voittaa jne jne.
En ole kadehtinut muilta sitä, mitä hyvää heillä on ja olen ollut aidosti tyytyväinen vähään ja supertyytyväinen enempään.
No, sitten tuli aika monta vaikeaa juttua ja olin monta vuotta valtavan paineen alla sekä menetin paljon. Suoraa kateudentunnetta en ehkä osannut vieläkään tunnistaa, mutta tunsin aluksi olevani kuplassa, eristetty muusta maailmasta. Sitten myöhemmin tunsin olevani vain erilainen, toisilla on paremmat standardit elämälle kuin minulla - en osaa edelleen kadehtia, mutta en myöskään tunne olevani samalla viivalla.
Ja tuli myös mustasukkaisuutta. Ei mitään pettämisepäilyjä vaan ajankäytöstä, empatiasta, huomioimisesta jne.
Onneksi näyttää siltä, että alan olla pääsemässä yli tuosta vaiheesta. Ehkä jatkossa kuitenkin pitäisi opetella antaa itsensä tuntea jotain ennen kuin ne tunteet iskevät päälle tosi kovaa siinä vaiheessa, kun mitta on todella täynnä.
Voisiko olla niin, että kun on onnellinen ja tyytyväinen, noita tunteita ei tarvitse tuntea. Vaikka olisi vaikeampaakin, mutta isossa kuvassa kuitenkin kaikki hyvin ja on usko, että menee parempaan suuntaan ja on toivoa! Mutta toivottimilla ja onnettomilla nuo tunteet iskevät?
Sinulla on vain harvinaisen terve itsetunto, eli ei mitään vikaa. Päinvastoin, jatka samaa rataa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveeltä ap kuulostaa. Mustasukkaisilla ja kateellisilla nimenomaan on egon kanssa ongelmia. Tosi yleistähän se silti on tuntea vaikka kateutta, en nyt lynkkaa heitäkään. Mutta terve tapa se ei ole.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tuntenut mustasukkaisuutta ja on mua petettykin. Se harmitti, mutta mies teki valinnan miten toimia.
Sinua siis petettiin parisuhteessa ja tuntemuksesi oli harmistuminen?
Ei pettymystä, ei surua? Saatoit unohtaa asian puolen minuutin jälkeen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vertaile, joten tuntumani on, etten ehkä ole kovin kateellinen ihminen. Olen tuntenut joskus mustasukkaisuuden piston, mutta en ole mustasukkainen luonne. Jos joku rakastaa toista enemmän kuin minua, olisi aivan hullua ruveta vääntämään asiaa muuksi.
En voi sille mitään. Minun keinoni on yrittää selviytyä ja unohtaa toinen. Hänen asiansa. En tiedä sitä onko fiksua olla liian vapaamielinen. Ehkä ei aina.
Minusta kuulostaa terveeltä. On asioita joihin voimme vaikuttaa ja asioita joihin emme voi vaikuttaa.
Ja kaikenlaisia tunteita voi ja saa tuntea, mutta on eri asia mitä niille tekee ja kuinka käyttäytyy.
Tuollainen ihminen on joko ilman tunteita, tai ihmeteltävän tasapainoinen. Ilmeisesti tällä kertaa jälkimmäistä.
Tästä ketjusta tuli mieleeni mitä L K-J kirjoittaa kateudesta kirjassaan "Tunne itsesi, suomalainen".
No mä en tällä hetkellä oikeen tunnistsa kateutta, koska oon nii paljon yksikseni. :DD
tilanne saattais olla eri jos mul ois ihmisii joihin verrata. :D mut esim mun siskosta yms en osaa olla kateellinen... :DD tai äidistä..
joskus ennen ku mul oli ystävii enemmän, niin mä ihailin joskus jtn esim hyvää mitä sil on, ihailin positiivisen kautta. mut toi ei mun mielestä kateutta ollu. :D
Minä en kadehdi, koska kadehtiminen on ikävää ja turhaa. Olen vilpittömästi iloinen, jos joku rakastuu, saa hyvän työpaikan, lähtee matkalle, voittaa lotossa tms.
Tunnustan, että olen mustasukkainen, koska en halua sukupuolitauteja. En haluaisi elää miehen kanssa, joka näkee oikeudekseen aloittaa uuden suhteen parisuhteemme aikana. Ensin ero ja vasta sen jälkeen tutustuminen muihin ihmisiin.
Koen että minulta ei puutu mitään joten en ole kateellinen. Mustasukkaisuuteen olen liian vanha ja kyynistynyt jo. Jos mies haluaa mennä, menköön.