Onko "vikaa", kun ei tunne kateutta tai myöskään mustasukkaisuutta

Vierailija kirjoitti:

Joskus keskusteluissa tulee esiin, että kaikki ovat kateellisia jostain ja jollekin. Muuta sanovat valehtelevat. Mietin itse toisin päin - että eihän se multa ole pois, jos joku on kaunis tai rikas tai sai hyvän työpaikan jne. Siis JOS joudun yleensäkin asiaa miettimään. Normaalisti tulee vaan ajatus, että onpas kaunis ihminen tai ihanaa, että ystävä pääsi matkoille, löysi upean miehen.

Toinen juttu on mustasukkaisuus. Mulla on ihana mies, jota en missään nimessä halua menettää, mutta jos se löytäisi toisen tai ihastuisi johonkin muuhun, niin mitä minä sille voisin. Haluan, että se on mun kanssa vain omasta täydestä halustaan ja kun sillä on naispuolisia tuttuja tai kavereita, niin en tunne mitään pelkoa. Jos se haluaa lähteä niin se lähtee, jos haluaisi pettää, niin se tekisi sen. En ole koskaan tuntenut mustasukkaisuutta ja on mua petettykin. Se harmitti, mutta mies teki valinnan miten toimia.

Mulle on sanottu, että ei ole normaalia. Mutta eikö nuo ole enemmänkin niitä egon tunteita, ei mitään esim. rakkautta? Onko muita samanlaisia?

En tiedä onko normaalia, mutta meitä pitäisi olla enemmän, niin voisi kansakunnan mielenterveyskin parantua kun ei tarvitsisi olla aina niin negatiivinen.

t. toinen samanlainen.

ja mustasukkanen oon ollu kai. :DD

Olen 60v. En kunnolla edes tiedä, miltä kateus tuntuu. Ymmärrän sen kyllä vaikka wikipedian määrittelyn mukaiseksi olotilaksi, joka synnyttää kokijassa monia negatiivisia tunteita. Mutta kateus itsessään ei ole tunne. Ja pystyn hyvän tunneälyn omaavana havaitsemaan, kun joku kokee kateutta ja sen mukanaan tuomia tunteita. 

Itse koen iloa, kun joku tuntemani ihminen onnistuu jossain tai vaikka voittaa paljon rahaa, saa hyvän työpaikan tai hankkii tai tekee jotain itselleen mieluista. Tunnen jopa iloa, kun jossain tv-ohjelmassa ihminen onnistuu ja esimerkiksi tv visailussa aina toivon, että kilpailija menestyy. 

En tunnusta myöskään "positiivista kateutta", eli sitä että haluaisin itsekin jotain sen vuoksi, että jollain toisella on sellainen. 

Olen kyllä huomannut, että toiset kykenevät myös iloitsemaan muiden puolesta ja kanssa, heille on kiva jakaa asioita, jotka ovat menneet hyvin ja tuottavat itselle iloa. Mutta toisille ei kannata kertoa, koska kokemuksesta tietää, että he menevät hyvin vaikeaksi, eivät voi sanoa mitään positiivista  mitään ja kasvot viestivät negatiivisista tunteista, joka usein tulee esiin jopa lipsahtelevissa kommenteissa. 

Menetin terveyteni ja sen jälkeen olen ollut todella kateellinen toisille ja entiselle minälleni. Silloin kun kaikki oli hyvin, niin en ollut kateellinen jos jollain oli parempi palkka tms. koska kaiken kaikkiaan minulla oli kuitenkin paljon arvokkaita asioita ja ominaisuuksia ja tykkäsin elämästäni.

Ajatuksesi mustasukkaisuudesta ymmärrän, koska jos kumppani alkaisi haluamaan jotain muuta (enemmän kuin minua) niin se tarkoittaisi suhteen loppuun tulemista. En minäkään haluaisi enää ihmistä, joka pitää enemmän jostakusta toisesta tai kiihottuu enemmän jostakusta toisesta. Se tarkoittaisi sitä, että elämänvaihe tulee loppuun eikä sen kummempaa, niin joskus käy. Pettäminen tarkoittaa mielestäni sitä, että toisen mieli on sekavampi kuin arvasin ja hänellä on huonot kommunikaatiokyvyt, kun ei osaa lopettaa suhdetta tai keskustella haluistaan ennenkuin tilanne kärjistyy pettämiseen. Pettämistä ei ole oikein mitään järkeä ottaa henkilökohtaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan tuntenut mustasukkaisuutta ja on mua petettykin. Se harmitti, mutta mies teki valinnan miten toimia.

Sinua siis petettiin parisuhteessa ja tuntemuksesi oli harmistuminen?

Ei pettymystä, ei surua? Saatoit unohtaa asian puolen minuutin jälkeen... 

Ei, kyllä se oli enemmänkin "maailmanloppu". Mutta mies teki valinnan ja ei siitä sellaisia traumoja jäänyt, että olisin jäänyt pelkäämään uudessa suhteessa samaa. Sehän voi käydä uudelleen, mutta vain jos mies niin valitsee tehdä. Ja huolimatta siitä kuinka paljon huolehdin.

Ap

Eestiläinen mami vänkää ongelmiaan huutelemalla ja räyhäämällä muiden asioihin, kun ei saa äälistään kuriin.

Levittää muista mustasukkaisuushäirintäänsä monen muun häirintänsä lisäksi (tissinsä eivät kuultavasti kelpaa miehelleen mutta syyttää niIstäkin muita). Pitää yrittää keksiä siis selityksiä omille luuloilleen. On ilmeisesti vaikea tajuta ettei itsellään ole aivotoimintaa eikä häirintä kanna pitkälle. Pari/ perhe suhde kyllä romahtaa tuolla suunnittelulla.

Mutta; ei ole kovin vaikea sanoa miksi emme ole mustasukkaisia jostain lyhytsulusta kärsivästä perässä vinkuvasta otuksesta joka jopa yrittää jättää sen jonka perässä hilluu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

:) Eli jonkun mielestä kateus on sellainen "tunne", jota kuuluu jokaisen tuntea? 

Kyllä se on normaali tunneskaalaan kuuluva yksi tunne, ei mitenkään vaarallinen jos tiedostuu. Ellei tiedostu alkaa se peli: tuolla tunnetaan kateutta! Nyt äkkiä kuriin! Nämä ihmiset eivät osaa erottaa itseään toisista, eivätkä tunteitaan toisten tunteista.

Hölynpölyä. Kateus ei ole tunne, vaan mielentila joka aiheuttaa kokijalleen monia negatiivisia tunteita. Muutkin kokevat noita samoja tunteita toisissa yhteyksissä, esimerkiksi joutuessaan ikävän kohtelun uhriksi mutta eivät kateuden vuoksi. Kuvitelmasi, että ne ihmiset jotka eivät tunne kateutta, haluaisivat laittaa kateellisia kuriin, ei pidä paikkaansa. Ennemminkin käsityksesi vaikuttaa siltä, että olet kateellinen niille, jotka eivät kadehdi, vaan iloitsevat toistenkin puolesta. Sen vuoksi keksit tuollaisen selityksen, jossa kuvittelet kateuden puuttumisen kumpuavan jostain muusta negatiivisuudesta, eli kontrolloimisen halusta. 

Asiahan on juuri päinvastoin. Kateelliset ihmiset haluavat negatiivisilla kommenteillaan ja vähättelyllään vaikuttaa muihin ihmisiin, heikentää heidän iloaan. Luonnevikaiset, kuten narsistit ovat järjestään myös äärimmäisen kateellisia. 

Koska et pysty käsittämään ihmisiä, jotka eivät kärsi kateudesta, niin kerron miten he reagoivat kateellisiin ihmisiin. Jos he tiedostavat asian, he suojautuvat kateellisten, kuten muidenkin negatiivisten ihmisten reaktioilta esimerkiksi jättämällä kertomatta ilon ja onnistumisen aiheitaan elämässään. He tekevät sen itsensä, mutta myös kateellisen vuoksi, suojaten tätä kateuden aiheuttamilta negatiivisilta tunteilta, katkeruudelta ja happamuudelta. 

Mistä sinä tiedät jonkun kateudentunteista, jos hän ei kerro niistä eikä kommentoi asiattomasti?

Tuossa edellä kuvattiin samalla se, miten orastavan mustasukkaisuuden saa lietsottua pahaksi. Ala vaan käyttäytyä mahdollisimman välttelevästi ja salata asioita. Se toinen kyllä vaistoaa, että teet niin mutta ei välttämättä ymmärrä motiiviasi oikein.

Noi on sosiaalisiin suhteisiin ja konstruktioihin sidoksissa olevia tunteita. Assius tulee mieleen siinä mielessä että ei vaan tunne tunteita jotka liittyy noihin eli kun ei kiinnosta sosiaaliset konstruktiot niin ei synny niihin liittyviä tunteitakaan.

Vierailija kirjoitti:

Noi on sosiaalisiin suhteisiin ja konstruktioihin sidoksissa olevia tunteita. Assius tulee mieleen siinä mielessä että ei vaan tunne tunteita jotka liittyy noihin eli kun ei kiinnosta sosiaaliset konstruktiot niin ei synny niihin liittyviä tunteitakaan.

Kateus ei ole tunne. Ota selvää. Kateellinen tuntee kyllä useita negatiivisia tunteita, mutta niitä voi tuntea muissa yhteyksissä kateudesta riippumatta. Kateus on mielentila, joka liittyy erityisen voimakkaana esimerkiksi narsistiseen persoonallisuushäiriöön ja muihin luonnevikoihin, mutta kateus ei tarkoita että olisi pahasti luonnevikainen, lievästi kyllä ehdottomasti. Terveen ja tasapainoisen luonteen omaava ihminen ei ole kateellinen. Kateuden puolustelijat harrastavat sitä vain ja ainoastaan sen vuoksi, että heillä on itsellään tuo vika. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noi on sosiaalisiin suhteisiin ja konstruktioihin sidoksissa olevia tunteita. Assius tulee mieleen siinä mielessä että ei vaan tunne tunteita jotka liittyy noihin eli kun ei kiinnosta sosiaaliset konstruktiot niin ei synny niihin liittyviä tunteitakaan.

Kateus ei ole tunne. Ota selvää. Kateellinen tuntee kyllä useita negatiivisia tunteita, mutta niitä voi tuntea muissa yhteyksissä kateudesta riippumatta. Kateus on mielentila, joka liittyy erityisen voimakkaana esimerkiksi narsistiseen persoonallisuushäiriöön ja muihin luonnevikoihin, mutta kateus ei tarkoita että olisi pahasti luonnevikainen, lievästi kyllä ehdottomasti. Terveen ja tasapainoisen luonteen omaava ihminen ei ole kateellinen. Kateuden puolustelijat harrastavat sitä vain ja ainoastaan sen vuoksi, että heillä on itsellään tuo vika. 

Lainasitko mahdollisesti väärää viestiä? En itse ainakaan puolustele tuossa lainaamassasi viestissä kateutta siinä mielessä että sen itselleni jotenkin oikeuttaisin tms mihin ilmeisesti viittaat sikäli mikäli viestistäsi jotain ymmärrän. Kateus nyt vain on äärimmäisen inhimillinen tunne tai mikä ikinä onkaan. Vaikka toisin haluamme itsellemme uskotella niin on aivan normaalia ja jopa totta että se että joku saa jotain mitä itse haluan on minulta pois.

Luin wikipediasta kateuden määritelmän ja sen pohjalta voisi kuvitella, että jos ei tunne kateutta on 

1. asiat oikein hyvin ja ihminen tyytyväinen tilanteeseensa 

tai 

2. persoonana epätavallisen eristäytynyt vähintään henkisellä tasolla ympäröivistä ihmisistä (asperger tai persoona tai traumat tms)

Olen kokenut lapsuudessa pitkittyneen näkymättömäksi tekemisen (yli puolet lapsuudesta) ja siksi olen elänyt aina vain oman mittapuuni mukaan ja muut tuntuneet elävän eri todellisuutta. Siksi en ole kokenut kateutta enkä varmastikaan ole ihan normaali tunne-elämältäni. Toisaalta en ole kaikilla osa-alueilla sääliö vaan esimerkiksi elintasoni on parempi kuin monella. 

Aika moni uskoo ja toivoo olevansa tällaisten inhimillisten heikkouksien yläpuolella, mutta kateudella on ollut merkittävä osa ihmislajin selviytymisen kannalta.

Vaikka kateuden tunne on ikävä, ei se tarkoita, ettetkö juuri sinä sitä koskaan tuntisi. Ihmiset haluavat uskoa olevansa aina niin paljon parempia kuin muut, vaikka todellisuudessa samanlaisia otuksia me kaikki loppujen lopuksi olemme. Toiset meistä vain haluavat olla jotain erityistä, muiden yläpuolella.

Nuorempana, kun olin epävarmempi monissa asioissa, saatoin olla kateellinen, varsinkin jos ihmiset tekivät asioita, joita itse olisin halunnut tehdä.

Nyt melkein kuuskymppisenä, kaikenlaista koettuani tunnen kateutta tuskin koskaan. Omat asiat ovat suuressa mittakaavassa hyvin, tavallan paremminkin kuin osasin odottaa, ja ymmärrän, että kaikilla on omat vaikeutensa, vaikka he näyttäisivät kuinka “kadehdittavilta”.

Mielestäni kateus liittyy pitkälti (yleensä nuoruuden) epävarmuuteen, tai sitten suureen kunnianhimoon, tai siihen, että oma elämä on ollut pettymys.

Mustasukkaisuus on vähän eri asia, usein oire siitä että suhde on huono.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni uskoo ja toivoo olevansa tällaisten inhimillisten heikkouksien yläpuolella, mutta kateudella on ollut merkittävä osa ihmislajin selviytymisen kannalta.

Vaikka kateuden tunne on ikävä, ei se tarkoita, ettetkö juuri sinä sitä koskaan tuntisi. Ihmiset haluavat uskoa olevansa aina niin paljon parempia kuin muut, vaikka todellisuudessa samanlaisia otuksia me kaikki loppujen lopuksi olemme. Toiset meistä vain haluavat olla jotain erityistä, muiden yläpuolella.

Huomaatko tekstisi viittavan siihen että juuri näin sinä toimit, pyritkö sinä näillä sanoilla olemaan muiden yläpuolella? Oletko sinä kateelllinen?

Se että henkilöllä objektiivisesti on jotain enemmän kuin sinulla, ei tarkoita että hän yrittäisi olla parempi kuin sinä, Miksi yrittäisi. Hänellä vain on enemmän. Logiikkasi on virheellinen.

Eli jos henkilö ei tunne kateutta, hän ei myöskään aktiivisesti pyri minkäänlaiseen paremmuuteen, vaan näin se vain on, hän ei ole kateellinen ihminen.

Mustasukkaisuus liittynee alemmuuden tunteeseen, eli sekään tuskin on tervettä.

Tarkkana nyt mikä on puhtaasti teistä itsestänne kiinni ja mikä muista. Jos mieheni haluaisi erota toisen naisen takia, en kateellisuuteen tai mustasukkaisuuteen vedoten pyrkisi estämään sitä, tai vaikuttamaan asiaan. Aiheuttamaan draamaa, draama ei ole yhtäkuin rakkaus.

Vaan se olisi hänen valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija, kirjoitti:

.

Lapsena liian kovasti sisäistetyt normit olla ns hyvä saattavat johtaa tuohon lopputolokseen myös. Jokatapauksessa neuroottista. Tai vakavampaa: lohkot ne pois itsestäsi ja heijastat muihin ja käsittelet ja näet ne muissa.

Tästä kohtaa tulee mieleen, että ennemminkin se kateellinen heijastaa toisiin kateuttaan.

Jep, olen huomannut tämän. Monesti, jos toisesta huomaa, että tämä on jollekin kateellinen niin tämä kateellinen henkilö kuvittelee muidenkin olevan kateellisia hänelle. 

En voi sanoa, että itse olisin täysin vailla kateuden tunnetta. Olen joskus kokenut "kateuden pistoja." Mutta nämä ovat kuitenkin aika nopeasti menneet ohi. Mustasukkaisuutta en oikein muista kokeneeni. Koen samoin kuin joku muu kommentoija, että, jos kumppani ihastuu toiseen tai lähtee toisen matkaan, niin en kai sille sitten mitään voi.  Se ei kuitenkaan hyödytä mitään, että etukäteen pelkään tätä tai jopa rajoitan toisen elämää tämän takia. 

Vierailija kirjoitti:

Aika moni uskoo ja toivoo olevansa tällaisten inhimillisten heikkouksien yläpuolella, mutta kateudella on ollut merkittävä osa ihmislajin selviytymisen kannalta.

Vaikka kateuden tunne on ikävä, ei se tarkoita, ettetkö juuri sinä sitä koskaan tuntisi. Ihmiset haluavat uskoa olevansa aina niin paljon parempia kuin muut, vaikka todellisuudessa samanlaisia otuksia me kaikki loppujen lopuksi olemme. Toiset meistä vain haluavat olla jotain erityistä, muiden yläpuolella.

Miksi tämäkin pitää vääntää niin, että kateutta tuntemattomat kuvittelevat olevansa parempia kuin muut. Onko niin vaikea hyväksyä, että kaikki eivät tunne kateellisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Aika moni uskoo ja toivoo olevansa tällaisten inhimillisten heikkouksien yläpuolella, mutta kateudella on ollut merkittävä osa ihmislajin selviytymisen kannalta.

Vaikka kateuden tunne on ikävä, ei se tarkoita, ettetkö juuri sinä sitä koskaan tuntisi. Ihmiset haluavat uskoa olevansa aina niin paljon parempia kuin muut, vaikka todellisuudessa samanlaisia otuksia me kaikki loppujen lopuksi olemme. Toiset meistä vain haluavat olla jotain erityistä, muiden yläpuolella.

Voitko kertoa mistä itse olet kateellinen? niin voin kertoa miksi minä en ole kyseisistä asioista kateellinen. 

En itsekään tunne kateutta, se ei ole minulta pois, jos toisella on asiat paremmin tai omistaa jotain, mitä itse en. Kateelliset ihmiset ovat muuten todella rasittavia ja heitä on valitettavasti paljon. Mustasukkainen olen ollut joskus nuoruudessa, kun elämänkokemusta ei ollut vielä tarpeeksi. Nyt vanhana ja pitkässä parisuhteessa mustasukkaisuus ei kosketa, meillä on asiat hyvin. Jos toinen haluaa mennä, niin menköön, ei toista voi omistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni uskoo ja toivoo olevansa tällaisten inhimillisten heikkouksien yläpuolella, mutta kateudella on ollut merkittävä osa ihmislajin selviytymisen kannalta.

Vaikka kateuden tunne on ikävä, ei se tarkoita, ettetkö juuri sinä sitä koskaan tuntisi. Ihmiset haluavat uskoa olevansa aina niin paljon parempia kuin muut, vaikka todellisuudessa samanlaisia otuksia me kaikki loppujen lopuksi olemme. Toiset meistä vain haluavat olla jotain erityistä, muiden yläpuolella.

Voitko kertoa mistä itse olet kateellinen? niin voin kertoa miksi minä en ole kyseisistä asioista kateellinen. 

Tai ylipäätään joku kateutta tunteva, voitteko kertoa kateuden aiheet?