Onko miehellä oikeus vaatia aborttia, jos tulossa

Nainen on kuitenkin kantanut sitä lasta sisällään, tuntenut ehkä sen liikkeetkin. Miehelle se lapsi on jotain hyvin abstraktia, jota ei vielä ole olemassakaan.



On kai helpompi vaatia jonkin sellaisen tuhoamista johon ei ole itse ehtinyt kiintyä.

kyllä ne kuulkaa on ne naiset, jotka eivät niihin sikiöihinsä ole kiintyneitä

Tässä ei voi sanoa että miehen oma ongelma, olisi käyttänyt kumia. Jos lasta ollaan yrittämässä niin luonnollisesti jätetään ehkäisy pois ja ollaan sitten onnellisia kun testi näyttää plussaa. Mutta kun sitten aikanaan vaikka lapsivesipunktion tulokset näyttävätkin tämän toivotun lapsen olevan down ja vanhempien näkemykset jatkosta eroavat toisistaan onkin hankala tilanne.



Naisina toivoisin teidän ajattelevan raskautta viikoille 20-24, sillä nyt ei ole kysymyksessä alkuraskauden keskeytys. Jos nainen haluaa pitää lapsen vammasta huolimatta taipuminen miehen tahdosta aborttiin on kova paikka. Kuka oisi kuvietlla abortoivansa toivotun lapsensa tuossa vaiheessa kun vatsa jo näkyy ja liikkeet tuntuu, sikiöllä olisi jopa mahdollisuudet jäädä keskesenä eloon?



Miehellä pitäisi olla oikeus olla päättämässä, mutta tuon vaiheen abortointi on naisella sellainen myönnytys että ongelmia olisi varmasti tulossa ja liitto kenties kaatuisi niihin. Eli, miehellä ei ole edes moralista oikeutta vaatia aborttia, mutta ei toisaalta sitten velvollisuutta jäädä suhteeseenkaan. Eli hän joutuu keskenään puntaroimaan kumpi hänele on pahempi vaihtoehto; elää down-lapsen aknssa vai menettää perheensä. Jos hän valitsee eron, voi olla että liitto olisi kaatunut johonkin muuhunkin.



Ei vammaisen lapsen yksihuoltajanakaan helppoa ole, se on sitten naisen päätös tuossa tilanteessa. Jaksaako hän jatkaa raskautta yksi vai ei. Toisaalta voihan olla että miehen mielikin muuttuu lapsen nähtyään, monille ihmisille (niin miehille kuin naisille) kovin paikka on se ajatus vammaisuudesta. Muut ovatkin sitten käytännönasioita.



Itselläni on down-sisko ja siksi oolen näitä paljon miettinyt. omalla kohdallani tulin jo nuorena tulokseen etten voisi down-raskautta keskeyttää ja olen siksi ottanutkin sen puheeksi siinä vaiheessa suhdetta kun ollaan lapsista edes leikillisesti puhuttu. Yksi suhde sitten katkesikin siihen kun mies totesi ettei hän voisi ikinä ruveta vammaisen lapsen isäksi. Minä taas en voisi hänelle tervettä lasta luvata, joten meitä ei oltu tarkoitettu yhteen.



ps. oma isäni oli sitä mieltä että jos siskon vamma olisi selvinnyt etukäteen hän olisi ollut abortin kannalla, seuraavissa raskauksissa ei sitten tutkimuksiin edes halunnut vaikka niitä tarjottiin.

se kasvaa kuitenkin naisen kehossa jolloin miehellä ei ole päätäntävaltaa.



Jokainen nainen joka rakastaa ja kunnioittaa miestään ottaisi kuitenkin miehen näkemyksen vakavasti ja mielestäni olisi itsekästä tuossa tapauksessa jatkaa raskautta. Ymmärrän ettei yli 20rv toivotun raskauden keskeyttäminen ole helppo asia, mutta kun ajattelee se on yleensä vuorokaudessa ohi ja pariskunnalle jää mahdollisuus hankkia uusia lapsia.



Jos taas nainen jatkaa raskautta eikä mies halua/pysty lähtemään suhteesta, mies joutuu lopunikänsä elämään ei-toivotun lapsen kanssa. Ja vaikka mies lähtisikin ja jättäisi naisen, elatusmaksujen lisäksi häntä seuraisi aina tieto siitä että hänellä on lapsi jossain.

Vierailija:

Itselläni on down-sisko ja siksi oolen näitä paljon miettinyt. omalla kohdallani tulin jo nuorena tulokseen etten voisi down-raskautta keskeyttää ja olen siksi ottanutkin sen puheeksi siinä vaiheessa suhdetta kun ollaan lapsista edes leikillisesti puhuttu. Yksi suhde sitten katkesikin siihen kun mies totesi ettei hän voisi ikinä ruveta vammaisen lapsen isäksi. Minä taas en voisi hänelle tervettä lasta luvata, joten meitä ei oltu tarkoitettu yhteen.

.

Down ei kulje suvussa, joten sinun todennäköisyytesi saada down-lapsi on häviävä pieni. Tuollaisella mustavalkoisella kettutyttö-ajattelulla menit sitten katkaisemaan ihmissuhteen josta olisi voinut poikia sinulle perhe?

No, varmasti mies löysi paremman ja kypsemmän naisen itselleen!

vasten tahtoaan tappamaan sikiötä. Kai se nyt on miehelle pienempi paha tietää lapsesta kuin naisen traumatisoitua loppuiäkseen abortista.

Vierailija:

se kasvaa kuitenkin naisen kehossa jolloin miehellä ei ole päätäntävaltaa.

Jokainen nainen joka rakastaa ja kunnioittaa miestään ottaisi kuitenkin miehen näkemyksen vakavasti ja mielestäni olisi itsekästä tuossa tapauksessa jatkaa raskautta. Ymmärrän ettei yli 20rv toivotun raskauden keskeyttäminen ole helppo asia, mutta kun ajattelee se on yleensä vuorokaudessa ohi ja pariskunnalle jää mahdollisuus hankkia uusia lapsia.

Jos taas nainen jatkaa raskautta eikä mies halua/pysty lähtemään suhteesta, mies joutuu lopunikänsä elämään ei-toivotun lapsen kanssa. Ja vaikka mies lähtisikin ja jättäisi naisen, elatusmaksujen lisäksi häntä seuraisi aina tieto siitä että hänellä on lapsi jossain.

Kyllä sanoisin että abortti oon aika paljon pienempi juttu kuin lapsen pitäminen. Siitä pääsee yli ja elämä jatkuu. Vammainen lapsi taas seuraa kokoajan mukana ihan konkreettisesti ja muuttaa koko perheen elämän.



Itsekkään äidin olisi hyvä ajatella miehen lisäksi muita lapsia ja sukulaisia joilta aikanaan kärtetään lapsenhoitoapua. Ei tarvi sitten itkeä miksi mummo ottaa sisko tytön hoitoon mutta ei meidän vammaista poikaa.

ja mieheni lähtisi kävelemään, ellen tekisi aborttia, niin tasan verran tekisin abortin, koska minulla on myös kolme muuta lasta tämän miehen kanssa, enkä haluaisi tehdä heitä erolapsiksi



eikä sillä olisi väliä, olisiko sikiö vammainen tai ei, jos mies haluaisi abortin sen uhalla että lähtisi muuten kävelemään, niin tekisin abortin, hän on hyvä isä olemassa oleville lapsilleen

En pystyisi jatkamaan kanssaan jos hän vaatisi minulta tuollaista enkä halua elää pakko-suhteessa. Hyvä isä hän voisi olla lapsilleni sitten eron jälkeen.

.... muutamia kuukausia sitten. Mies sanoi että jos ultrassa näkyy vammainen niin sit abortti! Sanoin etten mene koko ultraan. Enkä menny ennen kuin raskausviikkoja oli niin paljon ettei aborttia olisi enää saanut. Jos ajattelee niinkuin minä että abortti on murha, niin miksi suostuisin siihen mieheni vaatimuksesta? Murhaisinko jonkun aikuisen (vieläpä mielestäni yhtä viattoman kuin syntymätön lapsi) siksi että mieheni sitä vaatisi? Mitä kaikkea naisen pitää tehdä vastoin moraaliaan, koska mies on eri mieltä?



Tapahtui Ruotsissa lähivuosina: kouluikäisen yh alkoi seurustella, muutti miehen luo. Kuvioissa viinaa. Mies alkoi lyödä lasta ja tämän äitiä. Vaati äitiäkin lyömään lastaan. Äiti löi koska mies vaati ja jos hän ei olisi totellut niin mies olisi lyönyt itse lasta vielä lujemmin. Tätä tapahtui toistuvasti. Kunnes lapsi kuoli pahoinpitelyyn.



Tämä voi olla vielä kaukana aborttikeskustelusta... mutta herättää kysymään: mitä me naiset olemme valmiit tekemään tasapainoillessamme parisuhteen, oman hyvinvointimme ja lastemme välissä? Eikö oma ja lapsen etu kuitenkin ole se tärkein? En usko että parisuhdetta abortilla " pelastetaan" . Vahva suhde kestää kyllä vammaisen lapsen. Abortti on teko jota nainen kantaa aina kestää parisuhde tai ei, siis hänen oma teko omalla vastuulla. Mies voi vuosien saatossa etääntyä tai löytää toisen tai kävellä vaan pois hyvinkin alkaneesta parisuhteesta on siinä vammainen lapsi tai ei.

Naista rakastava mies valitsee aina naisen tai naisen ja vaikka kaupan päälle vammaisen lapsen. Nurinaa voi ilmetä, niinkuin terveistäkin lapsista. Jos mies ei valitse naista kaiken sen kera mitä tulee kaupan päälle niin onko se rakkautta ja mitä nainen sellaisella rakkaudella tekee? itsetuntokysymys.

Vierailija:

En pystyisi jatkamaan kanssaan jos hän vaatisi minulta tuollaista enkä halua elää pakko-suhteessa. Hyvä isä hän voisi olla lapsilleni sitten eron jälkeen.

olen ajatellut elää elämäni hänen kanssaan, tässä ja näin kuin eletään, en luopuisi tästä perhemuodosta sellaisesta syystä

Tässä kai oli kysymys siitä että mies painostaa naista aborttiin vastoin tämän omaa tahtoa, eli abortti olisi naiselle kova paikka.



Jos sinulle se on yksi ja sama, niin eihän teillä miehen kanssa ole tuossa arvoristiriitaa ja pääsette yhteisymmärrykseen niin kuin näissä asioissa pitäisikin päästä.

pitäisin lapsen mieluummin ja toivoisin mieheni olevan samaa mieltä, mutta jos ei ole, niin tekisin abortin

... ja siis 49:lläkin on miehensä kanssa aiempia lapsia... en olis heille pystyny valehtelemaan että vauva vaan otti ja kuoli (jos olisin tehny abortin) tai sanomaan että tapettiin se ku oli vammainen. Sit voisivat pohtia että tapetaanko heidätkin jos vammautuvat? Ennemmin olisin sanonu sit että " äiti rakastaa kaikkia lapsia sellaisina kuin ovat terveinä tai vammaisina ja iskä ei enää asu meillä kun hänelle se oli niin rankka asia että vauva on vammainen. Isi asuu nyt jonkun aikaa muualla ja miettii asioita ja toivottavasti sitten kun isi on miettinyt tarpeeksi hän tulee takaisin ja ymmärtää että voidaan olla ihan onnellisia vaikka vauva onkin erilainen" ... jotain siis tuon suuntaista...

näitähän on ollut oikeastikin olemassa, hirvittäviä tragedioita

Ei pienille lapsille kannatakaan kertoa tulevasta vauvasta ennen kuin ultrat on saatu läpi.



Isommat taas jos tietävät niin ymmärtävät varmasti abortinkin.

vaan " vähän" erilainen vaan vaikeasti vammainen lapsi on raskas koko perheelle.

Eikö naisen tule ajatella koko perheen hyvinvointia eikä vaan omaa haluaan synnyttää lapsensa? Jos jo etukäteen tiedetään että lapsi on hyvin sairas ja tulee vaatimaan kaiken vanhempien energian, huomion ja taloudelliset varat niin kuinka käy muiden sisarusten jotka jäävät väistämättä paitsioon? Onko lopenuupuneet vanhemmat joiden arki ei välttämättä koskaan helpotu niinkun terveiden lasten kohdalla, niin hyvä ettei sairasta lasta saisi abortoida? Moni ultralla todettava vamma aiheuttaa myös usein sen että lapsi kuolee hyvin nuorena. Olisitteko valmiita tramatisoimaan vanhemmat sisarukset, miehenne ja isovanhemmat tietäen etukäteen että lapsi kuolee muutaman vuoden ikäisenä?

On muitakin aspekteja kun äidin oikeus synnyttää lapsi!

helppo ratkaisu.



tarkoitin todellakin ihmisiä joille kysmys oli muustakin kuin " kyllähän minä mielummin voisin lapsen pitää mutta jos olet kuitenkin abortin kannalla niin tehdään sitten se" . Siis naisia jotka todella kokevat abortin olevan vastoin arvomaailmaansa ja syyllistäisivät itseään pitkään ja hartaasti, ehkä lopun ikää tuollaisesta päätöksestä.

olen luvannut myötä ja vastoinkäymisissä, näistä täytyy selvitä pariskuntana, vaikka olisimmekin rajusti eri mieltä. Yhtälailla en voisi vaatia miestäni sitoutumaan koko loppuiäkseen lapseen, joka ei ehkä koskaan irtaudu lapsuuden perheestään. Tai jos mies lähtisi luotamme pois, jäisin yksinhuoltajaksi usealle lapselle, joista yksi olisi erityislapsi - se ei olisi kohtuullista muiden lasten kannalta

jättää perheensä tuollaisessa tilanteessa.