Onko miehellä oikeus vaatia aborttia, jos tulossa

Siis vamma tulisi ilmi vasta syntymän jälkeen?

Vierailija:

olen luvannut myötä ja vastoinkäymisissä, näistä täytyy selvitä pariskuntana, vaikka olisimmekin rajusti eri mieltä. Yhtälailla en voisi vaatia miestäni sitoutumaan koko loppuiäkseen lapseen, joka ei ehkä koskaan irtaudu lapsuuden perheestään. Tai jos mies lähtisi luotamme pois, jäisin yksinhuoltajaksi usealle lapselle, joista yksi olisi erityislapsi - se ei olisi kohtuullista muiden lasten kannalta

... kyllä ymmärtäneet keskenmenon. Kerroinkin asian alussa niin että vauva on vasta pieni ja hauras ja toivottavasti hän kasvaa, voi hyvin ja syntyy. Lapseni ovat neljän ja viiden ja hyvin ovat ymmärtäneet. Esikoinen " juorusi" raskaudestani vasta kun kerroin käyneeni neuvolassa sydänääniä kuuntelemassa. Keskenmenon mahdollisuuden otin siis luonnollisena asiana puheeksi, kyllä lapseni ovat sen jo aiemmin huomanneet että sairastuvat eliöt - myös ihmiset - saattavat joskus kuolla. Tappaminen on eri asia ja sen olen lapsilleni siis tehnyt selväksi että sellaisella ei toista edes uhkailla. Myös sen tietävät että asioiden miettiminen auttaa... Toki olisi tuon ikäisen vaikea ymmärtää että isi miettii päivän, toisenkin, viikon, kuukauden, pitkän ajan... mutta oikeasti vaikka mieheni aborttimielipiteet satuttivat ja jokunen kuukausi sitten ajattelin että saattais tosiaan lähteä mietiskelemään asiaa... nyt uskon että kyllä hän asian sulattaisi kotioloissa jos saatais vammainen sillä raskausaika on jo hyvää mietiskelyaikaa kummallekin vanhemmalle.

sivusta seurasin samankaltaista tilannetta



vauvan aivot eivät jakautuneet kahtia. Mies halusi abortin, nainen ei. Kaiken kukkaraksi lääkäri vielä sanoi että raskaus vaarantaa naisen hengen. Ei se mitään muuttanut. Vaimo ei halunnut aborttia.

Lopulta päättivät et jos vauva tarvitsee jotain lisähoitoa niin siihen ei suostuta. Ja niin kävikin. Vauva tuli pari kuukautta aikaisin, mutta lääkärit olivat joa sanoneet että keuhkot olivat täyttyneet nesteellä, niinpä se synnytyksen jälkeen tukehtui 15 minuutissa.



Heille tuli melkein ero. Ja avioero ei ole näissä tilanteissa kovinkaan harvinaista.



Heillä taas ei ollut muita lapsia. Ja toista raskautta mies ei halua. Kun ei ole sanomista mihinkään ja tuo oli hänelle pelottava kokemus.



Joten jaksamista vaan.

Silloinhan kyseessä olisi vaimosta riippumaton asia ja sen kanssa pitäisi vain opetella elämään.



Tuo tilanne missä asia tiedetään etukäteen ja on mahdollista välttyä siltä on ihan erilainen. Silloinhan vaimo tietoisesti pakottaa miehen ottamaan vastaan lapsen mitä tämä ei halua, asia josta syntyy varmasti katkeruutta.

Vierailija:

olen luvannut myötä ja vastoinkäymisissä, näistä täytyy selvitä pariskuntana, vaikka olisimmekin rajusti eri mieltä. Yhtälailla en voisi vaatia miestäni sitoutumaan koko loppuiäkseen lapseen, joka ei ehkä koskaan irtaudu lapsuuden perheestään. Tai jos mies lähtisi luotamme pois, jäisin yksinhuoltajaksi usealle lapselle, joista yksi olisi erityislapsi - se ei olisi kohtuullista muiden lasten kannalta

ja tulee sellainen olo, että teillä on todella vankka parisuhde

olisiko sikiölle ollut kivuttomampaa tulla abortoiduksi varhaisesti kuin syntyä ja kuolla vartti sen jälkeen, huolehditaanko kuolevien syntyvien lasten kivunlievityksestä?



Jos tiedetään, että lapsi kuolee välittömästi, eikö olisi hänen kannaltaan vähimmäisvaatimus, että hänet edes lääkittäisiin niin vahvasti kipulääkkeillä, että hän ei varmasti tuntisi kipua?

He ovat omakustanteisesti menneet lapsivesipunktioon ja ylimääräisiin ultriin molemmissa raskauksissa. Ensimmäisellä kertaa tuota vähän kummastelin kun kaveri oli aiemmin ollut noita vastaan. Kertoivat sitten ettei mies haua missään tapauksessa vammaista lasta ja kaverikin on sitten myöntynyt menemään kaikkiin seuloihin ja tekemään abortin jos lapsella jotain vammaa todetaan.



Joskus kysyin että mitä jos lapsi silti syntyy vammaisena, kaikea kun ei voi tietää. Mies nauroi siihen että eiköhän sillekin sitten koti löytyisi ...jostain muualta. Kaveri vaan nolona nyökytteli vieressä.



Ymmärrän että toista täytyy tukea myötä ja vastamäessä, mutta joskus tuntuu että toisissa perheissä nämä tukemiset on kovin yksipuolista. Kaveria käy välillä miltei sääliksi, kun miehensä asenteet ovat niin erilaiset mitä hänen.

Jotenkin tulee sellainen olo, että abortti olisi ollut armollisempaa

koska vammainen lapsi saattaa tuoda teille eron ja jäät yksin lapsen kanssa. saatkin sitten koko ikäs hoidella vammaista lastasi. muita lapsia et tule saamaan, koska kukaan mies ei halua sua, kun sulla on vammainen lapsi tai ainakin niitä on harvassa.

mikäli eroa ei tulisi, niin miehesi tuskin sitoutuu hoitamaan lasta. itselläni on kehitysvammainen lapsi ja voin sanoa, että on erityisen tärkeää, että hoitovastuu lapsesta jakautuu kahdelle aikuiselle. meille lapsen vamma oli yllätys. varsinkin lapsen ikävuodet 2-4v. olivat erityisen raskaita. kovalla kuntoutuksella lapsi pärjää aika hyvin.

eihän koskaan tiedä jos vaikka ero tulee tai mies kuolee, elämä voi yllättää. Samoin terve lapsi voi sairastua tai vammautua, eli olen varautunut siihenkin.



Itse olen sitä mieltä että jos lapsen vammat todettaisiin niin vakaviksi ettei hänellä olsi edellytyksiä selvitä hengissä tai voidaan olettaa lapsella olevan suuria kipuja joita ei saada helpotettua, silloin olisin itsekin abortin kannalla. Mutta siis jos lapsella ei näy muuta kuin down, en sen perusteella pystyisi aborttia tekemään, olisi vastoin omaa ajatteluani. Ja mies joka minulta tuollaista vaatisi, ei olise se ihminen jonka kanssa pystyisin elämäni jakamaan muutenkaan, el ero olisi joka tapauksessa väistämätön.



Muuten tuo aiempi kommentti ettei vammaisen lapsen yh löydä uutta miestä kummastuttaa. Heti suoralta kädeltä muistan ainakin viisi naista jotka ovat kehitysvammaisen lapsen yksinhuoltajina löytäneet uudet miehet, jotka vielapä ottavat upeasti vastuuta lapsesta. Yksi meni ihan adoptoimaan lapsen omakseen.

Vierailija:

Joskus kysyin että mitä jos lapsi silti syntyy vammaisena, kaikea kun ei voi tietää. Mies nauroi siihen että eiköhän sillekin sitten koti löytyisi ...jostain muualta. Kaveri vaan nolona nyökytteli vieressä.

.

mutta päätös on naisen. Nainen sitä lasta kantaa.



En voisi edes kuvitella roikkuvani niin epätoivoisena miehessäni, että hänen käskystään tappaisin lapseni.

Vierailija:

vammainen lapsi ja äiti haluaa pitää hänet?

Voiko miehellä silloin oikeus vaatia naiselta että lapsi annettaisiin pois? Ei kai miestä voi tuossakaan vastoin tahtoaan pakottaa vammaisen lapsen isäksi.

Että jos vaikka kasvaa hurahtais aikuiseksi edes nämä vanhemmat.

varsinkin jos sen tekee vastoin omaa tahtoaan.

Tottakai asiasta on hyvä keskustella ja huomioida kummankin mielipiteet, mutta mies ei voi aborttiin kuitenkaan pakottaa. Nainen on se joka tekee lopullisen päätöksen.

Jos tutkimuksiin mennään, niin päätös vammaisen lapsen abortoinnista ja pitämisestä täytyy olla yhteinen

Kannattaisi kuitenkin miettiä, että isällä on oikeus mielipiteeseensä. Mielestäni myös moraalinen oikeus, vaikka juridisesti en asiaa tunnekaan.

Mitä jos mies ei vaan pysty asian kanssa elämään, tilanne on hänelle liian tukala ja äiti jää yksin vammaisen lapsensa kanssa. Jaksaako äiti?

Kysymys on hänenkin lapsestaan.