Lue keskustelun säännöt.
En saa pitää lapsenlastani sylissä, satuttaa, yritän ymmärtää!
01.01.2019 |
Hei nuoret äidit, mitä erilaisia syitä teillä on sille, ettette halua antaa pientä vauvaa hetkeksi anoppi-mummon syliin. Minulle on käynyt näin. Lapsenlapsi on nyt vuoden vanha ja olen saanut pitää häntä sylissä n. 5 kertaa, tapaamisissa esim. jouluna, perhejuhlissa.
Kertaakaan en ole ottanut lasta ilman lupaa syliini, en ole vatkannut, olen aina istunut vanhempien lähellä ja varmistanut, että ote on oikea. Aluksi poikani antoi vauvaa mielellään syliini, sitten yht'äkkiä kaikki muuttui. Olen nieleskellyt ja yrittänyt ymmärtää hormoni ym. olenhan itsekin äiti monelle ja muutenkin lastenhoitokokemusta esim. työn kautta. Sieltä olen saanut kiitosta sekä sukulaislasten hoidosta.
Isommissa perhetapaamisissa minut jätetään huomitta, tämän on nyt alkanut huomaamaan muutkin. Olen kysynyt, vastauksena olen saanut, tottakai saat pitää vauvaa sylissä.
Kertakaan en ole mennyt nuorten kotiin ilmoittamatta, lupaa kysymättä (ei yllätysvierailuja), en siivoa tai kiertele kodissa(koti aina siisti), en neuvo jne.
Olen antanut nuorelle perheelle valtavasti kehuja siitä, miten hyvin he hoitavat lastaan ja se on tottakin. Minun ei tarvitse olla huolissani yhtään, miten he pärjäävät. Koen kiusaannusta, kun monet kyselevät onko vauva ollut mummolla hoidossa. Ei ole, kertaakaan ei edes ehdotettu ja varon edes kysymästä. Kauppa ym. pikkureissuilla he kysyvät sisaruksiaan avuksi. Sama koskee myös pappaa. Me isovanhemmat oikeasti välitämme ja rakastamme ensimmäistä lapsenlastamme. En ole antanut tämän asian vaikuttaa niin, ettenkö muistasi syntymä, joulu-ja merkkipäivänä heidän perhettä. Voiko pelkkä minun oma olemus ärsyttää? Miten voisin muuttaa itseäni, vai keräänkö vain paksumpaa nahkaa ja annan olla. Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitä asiasta.
Kommentit (353)
Miksi et vain ota sitä lasta syliin. Ei itselläni ole tullut mieleenkään, että lapsia olisi jotenkin erikseen täytynyt nostella isovanhempien syliin. :O
Meille saa tulla ja touhuta ihan niin paljon kuin haluaa lasten kanssa, mutta kyllä isovanhemmat saa olla aloitteellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juupati juu. Mene lapsesi luo sinne Porvooseen kysymän heiltä asiasta.
Eli et koskaan tarjoa apua etkä koskaan pyydä lasta syliin, ja ihmettelet, että et koskaan saa hoitaa? Onko lapsesi ajatustenlukija?
Vuoden ikäinen on vielä aika pieni. Ehkä sinua pyydetään hoitajaksi myöhemmin, jos kerrot kiinnostuksestasi.
Olen myös ensimmäisen vauvan mummi enkä ole pitänyt vauvaa sylissä kuin yhden kerran. Vauva vierastaa minua ja alkaa itkemään sylissäni. Odotan että hän kasvaa vähän isommaksi ja yritän sitten luoda läheisempää suhdetta esim juttelemalla kun alkaa puhetta ymmärtämään. Kukaan ei kiellä minua ottamasta vauvaa vaan kaihdan sitä itse. Asumme kaukana toisistamme ja näemme harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli olet halunnut pitää lasta sylissä, mutta ei ole annettu?
Muista itse olla myös aloitteellinen. Ota asia puheeksi. Kysy onko jotain sattunut tai jotakin muuta syytä että sinusta nyt tuntuu tuolta?
Itselle ei tosiaan aina tule mieleen tarjota suoraan omaa lasta toisen syliin vaan kannella itse. Ei halua ns. vaivata muita.
Lapsi on vielä pieni ja sinulla on aikaa rakentaa suhdetta häneen.
Vierailija kirjoitti:
Eli olet halunnut pitää lasta sylissä, mutta ei ole annettu?
Muista itse olla myös aloitteellinen. Ota asia puheeksi. Kysy onko jotain sattunut tai jotakin muuta syytä että sinusta nyt tuntuu tuolta?Itselle ei tosiaan aina tule mieleen tarjota suoraan omaa lasta toisen syliin vaan kannella itse. Ei halua ns. vaivata muita.
Lapsi on vielä pieni ja sinulla on aikaa rakentaa suhdetta häneen.
Kuten tuossa aloituksessa kirjoitin, minulle on sanottu, että saa pyytää syliin ja olen pyytänyt. Saan yleensä pitää hetken, äiti ottaa takaisin. Vauva ei vierasta minua, eikä ole itkenyt sylissäni. Kirjoitin, että poikani aluksi toi vauvan syliini, tilanne muuttui, hän ikään kuin varoisi antamasta, vaikka ehkä itse tahtosi. Meillä ei ole ollut riitaa, asialliset välit ja olemme usein yhteydessä. Oletin, että on luonnollista, kun nähdään, että tovin voin pientä pitää, koska rakastan tätä pientä ihmistä. Ilman lupaa en viitsi ottaa syliin, ettei tilanne vaikuta riutomiselta, koomiselta. Kiitos teille kaikille vastauksista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei lapset ole olleet toisessa mummulassa hoidossa, toisessa ovat aina silloin tällöin. Se jossa ovat kylässä, pyytää heitä kylään ja ilmoittaa omatoimisesti päiviä, jolloin on käytettävissä jos apua tarvitsemme. Toinen mummu ei ole koskaan näin tehnyt. Mutta voin kuvitella, että hänkin voisi tehdä tällaisen aloituksen.
Sylissä pitämisessä sama homma, en ole koskaan vauvojani kenenkään syliin tyrkyttänyt, mutta antanut kyllä, jos joku on tullut vapaaehtoisesti sylittelyä ehdottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli olet halunnut pitää lasta sylissä, mutta ei ole annettu?
Muista itse olla myös aloitteellinen. Ota asia puheeksi. Kysy onko jotain sattunut tai jotakin muuta syytä että sinusta nyt tuntuu tuolta?Itselle ei tosiaan aina tule mieleen tarjota suoraan omaa lasta toisen syliin vaan kannella itse. Ei halua ns. vaivata muita.
Lapsi on vielä pieni ja sinulla on aikaa rakentaa suhdetta häneen.Kuten tuossa aloituksessa kirjoitin, minulle on sanottu, että saa pyytää syliin ja olen pyytänyt. Saan yleensä pitää hetken, äiti ottaa takaisin. Vauva ei vierasta minua, eikä ole itkenyt sylissäni. Kirjoitin, että poikani aluksi toi vauvan syliini, tilanne muuttui, hän ikään kuin varoisi antamasta, vaikka ehkä itse tahtosi. Meillä ei ole ollut riitaa, asialliset välit ja olemme usein yhteydessä. Oletin, että on luonnollista, kun nähdään, että tovin voin pientä pitää, koska rakastan tätä pientä ihmistä. Ilman lupaa en viitsi ottaa syliin, ettei tilanne vaikuta riutomiselta, koomiselta. Kiitos teille kaikille vastauksista!
Tsemppiä ja pitkämielisyyttä sulle. Uskon että asia korjaantuu pian luonnostaan kun vauva oppii itsenäisesti liikkumaan ja hakeutuu läheisyyteesi. Avuton vauva-aika on kuitenkin hyvin lyhyt ja teillä vielä monta vuotta yhteistä aikaa tiedossa 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksivuotias ei kyllä enää ole sellainen sylistä toiseen annettava vauva, vaan itse liikkuva taapero, jota kohtaan sinun on oltava aloitteellinen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei lapset ole olleet toisessa mummulassa hoidossa, toisessa ovat aina silloin tällöin. Se jossa ovat kylässä, pyytää heitä kylään ja ilmoittaa omatoimisesti päiviä, jolloin on käytettävissä jos apua tarvitsemme. Toinen mummu ei ole koskaan näin tehnyt. Mutta voin kuvitella, että hänkin voisi tehdä tällaisen aloituksen.
Sylissä pitämisessä sama homma, en ole koskaan vauvojani kenenkään syliin tyrkyttänyt, mutta antanut kyllä, jos joku on tullut vapaaehtoisesti sylittelyä ehdottamaan.
Meillä on sama juttu. Toiset ovat aktiivisia ja ehdottelevat yökyläilyä, tapaamisia, tapahtumiin menoa jne ja sitten menevät.
Toinen mummu ei koskaan ehdota mitään. Välillä puhuu asioista, muta voisi lasten kanssa tehdä, mutta ei sitten koskaan kuitenkaan toteuta niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei lapset ole olleet toisessa mummulassa hoidossa, toisessa ovat aina silloin tällöin. Se jossa ovat kylässä, pyytää heitä kylään ja ilmoittaa omatoimisesti päiviä, jolloin on käytettävissä jos apua tarvitsemme. Toinen mummu ei ole koskaan näin tehnyt. Mutta voin kuvitella, että hänkin voisi tehdä tällaisen aloituksen.
Sylissä pitämisessä sama homma, en ole koskaan vauvojani kenenkään syliin tyrkyttänyt, mutta antanut kyllä, jos joku on tullut vapaaehtoisesti sylittelyä ehdottamaan.
Meillä täysin sama juttu. Tuo päivien ehdotus on tosi hyvä idea.
Toinen lapsen mummoista ei pidä yhteyttä eikä muistanut edes lapsen syntymäpäivää. Anoppi ja appi sensijaan on meille tärkeät ja haluavat olla lapsen kanssa tekemisissä.
Eihän vuoden ikäistä enää edes niin sylitellä. Mene lapsen kanssa lattialle touhuamaan, leiki ja juttele suoraan lapselle. Älä ole vain sohvalla jurottava kumma aikuinen korkeuksissa vaan laskeudu sen lapsen tilaan ja ota kontaktia suoraan häneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän vuoden ikäistä enää edes niin sylitellä. Mene lapsen kanssa lattialle touhuamaan, leiki ja juttele suoraan lapselle. Älä ole vain sohvalla jurottava kumma aikuinen korkeuksissa vaan laskeudu sen lapsen tilaan ja ota kontaktia suoraan häneen.
Juuri näin olen tehnytkin :)
Kyllä nämä saadut kommentit vahvistavat sitä käsitystä, joka minulla jo on ollut, olen itse vain mokannut.
Tästä löysin suoraan kysymykseeni suoran vastauksen ja tavallaan helpotti lukea tämä ketju: https://www.vauva.fi/keskustelu/2726108/en-halua-etta-anoppi-pitelee-sy…
Linkin aloitus:
Mikä hormonien tekemä karhuemon vaisto tämä taas on?
Vauva syntyi 2 kk sitten ja on esikoisemme ja tietysti moni on tullut uutta perheenjäsentämme tervehtimään.
Mua ei ollenkaan haittaa, jos joku haluaa pidellä sylissä vauvaa mutta se tuntuu niin vastenmieliseltä jos anoppi pitelee vauvaa sylissä. En ymmärrä mistä tämä kumpuaa. Naapurin vanha rouva, jota en edes tunne kovin hyvin tuli myös onnittelemaan meitä vauvasta ja mua ei ollenkaan haitannut antaa hänen sylitellä tytärtämme.
Onko tämä ohimenevää vai tunnenko ikuisesti anopin ja tyttäreni läheisyyden?
Olen kyllä hammasta purren antanut vauvan anopin syliin mutta vaan hetkeksi kun aina on tehnyt jonkinlaisen merkin että taitaa olla nälkä ja äkkiä olen paennut imettämään :D
ap
Mulla tulee vauvan syliin antamisesta aina sellainen olo, että se lapsi pitäisi sitten myös itse mennä hakemaan pois sieltä sylistä. Sitten yritän katsoa, että koska vieras on sen näköinen, että nyt sylittely riittää. Mutta liian aikaisinkaan ei voi lasta pois hakea, kun sitten voidaan tosiaan pahoittaa mieltä. Se ärsyttää, kun mies laittaa vauvan kenen vaan syliin, vaikka kaikkia ei sylittely varmasti edes kiinnostaisi, mutta kuka kehtaa kieltäytyä? Sitten mies jättää sen vauvan sinne syliin vaikka maailman tappiin saakka eikä väräytä eväänsä edes vauvan itkiessä. Niin minä joudun sitten olemaan se, joka vahtii että koska vieraalle riittää ja koska on sopivaa hakea vauva pois. Olen ratkaissut tämän niin, että vieraiden tullessa pidän vauvan omassa sylissä ja jos vieras haluaa sylitellä, niin toki saa ja palauttaa sitten kun on saanut tarpeekseen.
No just joo. Miniän piiloparjausta ja marttyyrisointia oikein olan takaa. Verrataan täysin tuntemattoman ihmisen kirjoitukseen 2 kk ikäisestä vauvasta ja vedetään mutkat suoraksi ja ollaan niiiin "ymmärtävinään"... Ei ihme jos välit ei ole välittömät ja hyvät jos samaa harrastat enemmänkin.
Outo tilanne paitsi jos ap:llä on esim alkoholiongelma. Ellei, niin ap voi itse vain mennä ja leikkiä lapsen kanssa. Ihmeen vähän löytyy luontevuutta, jos kerran lasten kanssa on muutenkin tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Outo tilanne paitsi jos ap:llä on esim alkoholiongelma. Ellei, niin ap voi itse vain mennä ja leikkiä lapsen kanssa. Ihmeen vähän löytyy luontevuutta, jos kerran lasten kanssa on muutenkin tekemisissä.
Ei ole alkoholiongelmaa, mutta kuulolla edelleen, jokaisen mielipide on arvokas
ap
Vierailija kirjoitti:
No just joo. Miniän piiloparjausta ja marttyyrisointia oikein olan takaa. Verrataan täysin tuntemattoman ihmisen kirjoitukseen 2 kk ikäisestä vauvasta ja vedetään mutkat suoraksi ja ollaan niiiin "ymmärtävinään"... Ei ihme jos välit ei ole välittömät ja hyvät jos samaa harrastat enemmänkin.[/quot
Eihän tässä ole miniää parjattu, vaan kirjoituksissa tulee ilmi, että hoitaa hyvin lastaan. Onko se parjaamista jos kysyy? Oletko osannut koekysymyksissä, jos ole opiskellut vastata kysymykseen ja antaa vastauksen siihen, mitä kysytään? Vai asian vierestä kirjoittelet?
Jos välit ovat lapsen vanhempiin kunnossa, voit kysyä pojaltasi asiasta.