Lue keskustelun säännöt.
En saa pitää lapsenlastani sylissä, satuttaa, yritän ymmärtää!
01.01.2019 |
Hei nuoret äidit, mitä erilaisia syitä teillä on sille, ettette halua antaa pientä vauvaa hetkeksi anoppi-mummon syliin. Minulle on käynyt näin. Lapsenlapsi on nyt vuoden vanha ja olen saanut pitää häntä sylissä n. 5 kertaa, tapaamisissa esim. jouluna, perhejuhlissa.
Kertaakaan en ole ottanut lasta ilman lupaa syliini, en ole vatkannut, olen aina istunut vanhempien lähellä ja varmistanut, että ote on oikea. Aluksi poikani antoi vauvaa mielellään syliini, sitten yht'äkkiä kaikki muuttui. Olen nieleskellyt ja yrittänyt ymmärtää hormoni ym. olenhan itsekin äiti monelle ja muutenkin lastenhoitokokemusta esim. työn kautta. Sieltä olen saanut kiitosta sekä sukulaislasten hoidosta.
Isommissa perhetapaamisissa minut jätetään huomitta, tämän on nyt alkanut huomaamaan muutkin. Olen kysynyt, vastauksena olen saanut, tottakai saat pitää vauvaa sylissä.
Kertakaan en ole mennyt nuorten kotiin ilmoittamatta, lupaa kysymättä (ei yllätysvierailuja), en siivoa tai kiertele kodissa(koti aina siisti), en neuvo jne.
Olen antanut nuorelle perheelle valtavasti kehuja siitä, miten hyvin he hoitavat lastaan ja se on tottakin. Minun ei tarvitse olla huolissani yhtään, miten he pärjäävät. Koen kiusaannusta, kun monet kyselevät onko vauva ollut mummolla hoidossa. Ei ole, kertaakaan ei edes ehdotettu ja varon edes kysymästä. Kauppa ym. pikkureissuilla he kysyvät sisaruksiaan avuksi. Sama koskee myös pappaa. Me isovanhemmat oikeasti välitämme ja rakastamme ensimmäistä lapsenlastamme. En ole antanut tämän asian vaikuttaa niin, ettenkö muistasi syntymä, joulu-ja merkkipäivänä heidän perhettä. Voiko pelkkä minun oma olemus ärsyttää? Miten voisin muuttaa itseäni, vai keräänkö vain paksumpaa nahkaa ja annan olla. Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitä asiasta.
Kommentit (353)
Tässä yksi teoria:
Kommentoiko ap jokaista asiaa? Tarkoitan, että pääseekö suustasi "ai miten hyvä, että veitte lääkäriin!", "no miten on nukuttu?", "kiva, että imetät. Se on parasta vauvalle!".
>>VÄÄRIN!
Tuo kuulostaa vain siltä, että koulutat vanhempia ja ikäänkuin pidät huolta ja varmistat, että he tekevät kaiken oikein. Sinulle eivät kuulu kaikki perheen terveysasiat tai kasvatusvalinnat. Heidän ei tarvitse perustella sinulle, että miksi eivät anna sormiruokaa tai miksi eivät vieneet lääkäriin. Esimerkiksi tällaisista syistä miniä ei välttämättä pidä sinusta ja sille ei voi mitään. Voit olla vain kohtelias ja kärsivällinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä pussaile toisten vauvoja. Ei äitiäkään pussata ilman lupaa ja kieltojen vastaisesti. Vauvan rajoista pitävät huolta vanhemmat ja rajojen rikkominen on ihan yhtä suuri loukkaus, kuin vanhempien väkisin pussailu.
Voisitko Ap kertoa, että millaiseen lopputulokseen päädyit? Olisi mukava lukea aitoa reflektointia ja ehkä "ahaa"-elämyksiä ja jopa omien virheiden myöntämistä. Täällä anonyymillä palstalla ei kukaan tuttu saa tietää...
En ole luottanut koskaan täysin kumpiinkaan isovanhempiin. Omistani muistan itse kuinka vapaasti sain touhuta pitkin ja poikin jo hyvin pienenä ja ihme että olen hengissä. Puolison vanhemmat ovat taas jo yli 75-v. ja heille en uskoisi pieniä lapsia enää hoitoon, ajatus harhailee, asiat kestävät, liikkuminen kömpelöä ja esim. autolla ajaminenkin on jo epävarman näköistä. Ovat itsepäisiä ja varmaan yhtäkkiä veisivät lapsia hoitooäivän aikana autokyydillä jonnekkin ystävilleen näytille vaikka ilman turvaistuimia. Sylissä saa kyllä pitää ja leikkiä plus seurustella lasten kanssa kun ollaan paikalla mutta itsenäinen hoito ei ole vaan turvallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairasta, tuollainen vahingoittaa lasta, lapsen pitäisi saada tuntea olonsa rakastetuksi, eikä olla mikään koston väline.
Kuinka moni vanhempi olisi onnellinen jos olisi isovanhemmat jotka haluavat osallistua lapsen elämään.
Mä pistäisin välit kokonaan poikki ja kertoisin että jos ei haluta että osallistun heidän elämänsä, en aio osallistua siihen enää millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta
minun mielestäni vauvan syliin kaappaamiseen tarvitaan aina lupa, ainakin kun kyseessä on joku "vieraampi" ihminen, pätee myös sukulaisiin, jopa mummoihin. Jos ei osaa kysyä, saisiko vauvan syliin, on sitten ilman.
Jostain syystä normianoppi ketuttaa eniten juuri silloin, kun oot saanut vauvan, vauvavuonna ja pikkutaaperoaikana. Äidin äiti on luonnollisesti toista maata. :)
Läheisillä on taaperoikäinen lapsi jota näen usein eikä ole tullut mieleenkään kysellä jotain erityislupaa lapsen syliin ottamiseen. Kaikki sukulaiset vahtii lasta vuorollaan muun puuhailun ohessa ja lapsi pyrkii usein itse syliin. Tuntuisi kummalliselta kysyä vanhemmilta jotain erityislupaa jos lapsi pyytää itse nostamaan vaikka sen takia, että hän haluaa nähdä esim. mitä jossain lasivitriinissä on.
Oma anoppini ei ole koskaan osannut olla lasten kanssa luontevasti. Kun lapseni oli pienempi, oli oikeasti tuskaa viettää anopin kanssa aikaan kun tällä oli sellainen luonnoton esitys ja kimitys päällä koko ajan. Ihan kuin olisi ollut joku hahmo. Lapsikin jotenkin vaivaantui eikä osannut olla itsekään luontevasti.
En osaa selittää miten kaikki muut suvun aikuiset vaan osasivat luonnostaan olla lapsen kanssa. Asettua tämän tasolle ja kuunnella sanattomiakin viestejä pienestä saakka. Anoppi jäi lapselle etäiseksi vaikka me vanhemmat yritimme kyllä ylläpitää heidän suhdetta todella pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, miksi ap leimaa asian miniän ongelmalliseksi käytökseksi, kun (ilmeisesti vain) ap:n oman pojan käytös on muuttunut radikaalisti. Onko sinulla hyvät välit poikaasi, voitko keskustella avoimesti hänen kanssaan asiasta ja kysyä, onko jokin hätänä, onko jotain sellaista tapahtunut, minkä vuoksi hän olisi ruvennut aiempaa suojelevammaksi?
Varmaan vaan asenne. Minun anoppi syytti minua vuosia siitä, että ei saanut enempää lapsenlapsia kuin yhden. Lopulta miehen oli pakko kertoa, että yhteen jättäminen oli hänen toiveensa ja ideansa. En tiedä toistetaanko tässä jotain ylisukupolvista traumaa, että kaikki on aina miniän syytä eikä vika ole koskaan omassa pojassa.
Mikko känsälä on omituinen mies kun se pitää mieluummin vauvaa sylissä kun stripparia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttävän rasittava ap! Ei ihme, että vanhemmat eivät anna lasta syliini.
Elämä on liian lyhyt siihen että roikottaa mukana kaiken maailman mielenterveysongelmaisia.