Lue keskustelun säännöt.
En saa pitää lapsenlastani sylissä, satuttaa, yritän ymmärtää!
01.01.2019 |
Hei nuoret äidit, mitä erilaisia syitä teillä on sille, ettette halua antaa pientä vauvaa hetkeksi anoppi-mummon syliin. Minulle on käynyt näin. Lapsenlapsi on nyt vuoden vanha ja olen saanut pitää häntä sylissä n. 5 kertaa, tapaamisissa esim. jouluna, perhejuhlissa.
Kertaakaan en ole ottanut lasta ilman lupaa syliini, en ole vatkannut, olen aina istunut vanhempien lähellä ja varmistanut, että ote on oikea. Aluksi poikani antoi vauvaa mielellään syliini, sitten yht'äkkiä kaikki muuttui. Olen nieleskellyt ja yrittänyt ymmärtää hormoni ym. olenhan itsekin äiti monelle ja muutenkin lastenhoitokokemusta esim. työn kautta. Sieltä olen saanut kiitosta sekä sukulaislasten hoidosta.
Isommissa perhetapaamisissa minut jätetään huomitta, tämän on nyt alkanut huomaamaan muutkin. Olen kysynyt, vastauksena olen saanut, tottakai saat pitää vauvaa sylissä.
Kertakaan en ole mennyt nuorten kotiin ilmoittamatta, lupaa kysymättä (ei yllätysvierailuja), en siivoa tai kiertele kodissa(koti aina siisti), en neuvo jne.
Olen antanut nuorelle perheelle valtavasti kehuja siitä, miten hyvin he hoitavat lastaan ja se on tottakin. Minun ei tarvitse olla huolissani yhtään, miten he pärjäävät. Koen kiusaannusta, kun monet kyselevät onko vauva ollut mummolla hoidossa. Ei ole, kertaakaan ei edes ehdotettu ja varon edes kysymästä. Kauppa ym. pikkureissuilla he kysyvät sisaruksiaan avuksi. Sama koskee myös pappaa. Me isovanhemmat oikeasti välitämme ja rakastamme ensimmäistä lapsenlastamme. En ole antanut tämän asian vaikuttaa niin, ettenkö muistasi syntymä, joulu-ja merkkipäivänä heidän perhettä. Voiko pelkkä minun oma olemus ärsyttää? Miten voisin muuttaa itseäni, vai keräänkö vain paksumpaa nahkaa ja annan olla. Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitä asiasta.
Kommentit (353)
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellinen kysymys. Että onko miniän käytökselle jokin yleismaailmallinen selitys.
Ei ole. Myös miniä on ihan vaan ihminen. Tykkää jostakusta, ei tykkää jostakusta.
Minun lapseton siskoni itki tätä koko ajan kun veljenpoikani oli pieni. Että miksi veljeni vaimo pyytää ennemmin hoitamaan oman siskonsa jolla useampi lapsi kuin tän siskoni.
Siskoni ei osaa lainkaan käsitellä lapsia, eikä tajua esim kehitysvaiheista yhtikäs mitään. Ja aina kun jotain menee pieleen, alkaa tää ihme paisuttelu, miten kälyt sitä ja kälyt aina tätä.
Ei tässä mitään ole paisuteltu, normaalikysymys, johon haetaan selityksiä ja vastauksia. Veikkaatko itsekin sitä, että jos ei tykkää, ei voi antaa isovanhempien syliin, vaikka ne eivät haisisi pahalle, juopottelisi, polttaisi tupakkaa, pitäsi itkevää lasta väkisin sylissä eli syyllistyisi mihinkään noista rikkeistä.
Pystykö edes hetkeksi asettumaan siskosi asemaan? ajattelemaan miltä hänestä tuntuu? miksi pitää olla vihainen hänelle tuosta asiasta, minkä hän on tuonut ilmi? miten itse reagoisit vastaavassa tilanteessa?
Itse sain lapsena olla lapsettomien tätien ja setien kanssa, parhaita muistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellinen kysymys. Että onko miniän käytökselle jokin yleismaailmallinen selitys.
Ei ole. Myös miniä on ihan vaan ihminen. Tykkää jostakusta, ei tykkää jostakusta.
Minun lapseton siskoni itki tätä koko ajan kun veljenpoikani oli pieni. Että miksi veljeni vaimo pyytää ennemmin hoitamaan oman siskonsa jolla useampi lapsi kuin tän siskoni.
Siskoni ei osaa lainkaan käsitellä lapsia, eikä tajua esim kehitysvaiheista yhtikäs mitään. Ja aina kun jotain menee pieleen, alkaa tää ihme paisuttelu, miten kälyt sitä ja kälyt aina tätä.
Ei tässä mitään ole paisuteltu, normaalikysymys, johon haetaan selityksiä ja vastauksia. Veikkaatko itsekin sitä, että jos ei tykkää, ei voi antaa isovanhempien syliin, vaikka ne eivät haisisi pahalle, juopottelisi, polttaisi tupakkaa, pitäsi itkevää lasta väkisin sylissä eli syyllistyisi mihinkään noista rikkeistä.
Pystykö edes hetkeksi asettumaan siskosi asemaan? ajattelemaan miltä hänestä tuntuu? miksi pitää olla vihainen hänelle tuosta asiasta, minkä hän on tuonut ilmi? miten itse reagoisit vastaavassa tilanteessa?
Itse sain lapsena olla lapsettomien tätien ja setien kanssa, parhaita muistoja.
No ei tuo minusta ole normaali kysymys. Välit solmussa ja sitten halutaan ventovierailta miniäselitys. Ei sellaista ole. Kaikki on yksilöitä. Ja jos on ongelmia, yleensä niihin on syytä molemmissa.
En tajua siskoni käytöstä. Miksei hankkinut omia lapsia, jos ne lapset on niin tärkeitä. Ensin on vapaaehtoisesti vela ja sitten kitisee. Samanlaista asiatonta tunkemista oli sitten tännekin. Ja viivottimen kanssa mitattiin,että joka sukulaisen osuus sama.
Hän ei vaan osaa käsitellä lapsia. Hänestä lasten pitää olla riemukkaita ja reippaita. Käytännössä tää tarkoittaa sitä, että lapset menee aina ylikierrokslle, pahimmassa tapauksessa satuttaa itsensä, ja koko koti menee mullin mallin.
Miksi se vauva pitää saada syliin? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Jos vauvalla on hyvä olla äitinsä sylissä tai sitterissä tai vaunuissa, niin miksi se pitää saada syliin? Mikä minun käsivarsissani on niin erityistä, että niiden tulee saada pidellä jonkun toisen piensät lasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tupakoitko, käytäkö hajusteita tai hajustettuja pyykinpesuaineita? Varsinkin pyykinpesuaineiden haju tarttuu hetkessä vaatteisiin eikä meinaa lähteä edes pesussa. Jos lapsen äidillä on hajusteyliherkkyyttä, hän saa sitten oireita pitäessään lasta sylissä. Monella on kanta "eihän minun vaatteet tuoksu millekään eikä taatusti haittaa ketään" eikä silloin uskota, vaikka asiasta sanoisi.
Meillä oli tämä. Mummo käytti hajuvettä ja vauvaan tarttui kauhea tuoksu. Oli pakko kylvettää ja vaihtaa vaatteet aina vierailujen jälkeen. En antanut mielellään syliin, haju tosin tarttui jo ympäristöstä.
En käytä hajusteita, olen aina vaihtanut suihkun jälkeen puhtaat vaatteet kun tapaan lapsenlastani. En tupakoi, enkä käytä alkoholia, hoidan myös hampaitani normaalisti. Pesen kädet aina kun menen vauvaperheeseen, ensimmäiseksi. Minulle ei ole aiemmin huomautettu, että haisisin (oma perhe, ystävät, sukulaiset, työelämässä) pahalle. Meillä ei ole todettu myöskään sisätilaongelmaa, vasta ostettu ja kuntotarkastettu koti. Meillä ei myöskään ole lemmikkieläimiä.
ap
Jos he eivät halua antaa lastaan sinulle niin eivät anna. Koita nyt vain elää asian kanssa,kaikille sukulaisuussuhteet eivät ole tärkeitä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi se vauva pitää saada syliin? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Jos vauvalla on hyvä olla äitinsä sylissä tai sitterissä tai vaunuissa, niin miksi se pitää saada syliin? Mikä minun käsivarsissani on niin erityistä, että niiden tulee saada pidellä jonkun toisen piensät lasta?
En tiedä sanoa sinulle miksi isovanhemmat haluavat ottaa oman lapsenlapsensa (jonkun toisen pieni lapsi) syliin. Vastaan siis omasta puolestani, en koe, että juuri minun käsivarteni olisivat ylitse kaikkien muiden, varsinkaan lapsen omien vanhempien. En myöskään halua, että lasta pidettäisiin vastoin hänen omaa tai vanhempien tahtoa sylissä tai lähellä. Jos lapsi itkisi en yrittäsi väkisin lohduttaa tai menisi toiseen huoneeseen pois vanhempien näkyvistä.
En pyytele tai ota kenenkään vieraiden lapsia syliin oma-aloittesesti, jos vanhemmat haluavat antaa ja lapsi on tyytyväinen, sitten sopii kyllä.
Mutta voi tuota ajatella syvällisimminkin, miksi haluaa pitää omaa lapsenlasta sylissä, mistä se tarve tulee ja onko se luonnollista. Mutta täysin luonnollista on kuitenkin pitää pientä vauvaa sylissä ja vastata hänen hoivatarpeeseen. Oletko lukenut varhainen vuorovaikutus-tietoa? Ehkä sieltä löytyy vastaus sinulle.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se vauva pitää saada syliin? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Jos vauvalla on hyvä olla äitinsä sylissä tai sitterissä tai vaunuissa, niin miksi se pitää saada syliin? Mikä minun käsivarsissani on niin erityistä, että niiden tulee saada pidellä jonkun toisen piensät lasta?
En tiedä sanoa sinulle miksi isovanhemmat haluavat ottaa oman lapsenlapsensa (jonkun toisen pieni lapsi) syliin. Vastaan siis omasta puolestani, en koe, että juuri minun käsivarteni olisivat ylitse kaikkien muiden, varsinkaan lapsen omien vanhempien. En myöskään halua, että lasta pidettäisiin vastoin hänen omaa tai vanhempien tahtoa sylissä tai lähellä. Jos lapsi itkisi en yrittäsi väkisin lohduttaa tai menisi toiseen huoneeseen pois vanhempien näkyvistä.
En pyytele tai ota kenenkään vieraiden lapsia syliin oma-aloittesesti, jos vanhemmat haluavat antaa ja lapsi on tyytyväinen, sitten sopii kyllä.
Mutta voi tuota ajatella syvällisimminkin, miksi haluaa pitää omaa lapsenlasta sylissä, mistä se tarve tulee ja onko se luonnollista. Mutta täysin luonnollista on kuitenkin pitää pientä vauvaa sylissä ja vastata hänen hoivatarpeeseen. Oletko lukenut varhainen vuorovaikutus-tietoa? Ehkä sieltä löytyy vastaus sinulle.
ap
Taas kirjoitat kylmästi ja yläpuolelta.
Ja se lapsihan saa kaikki tarpeensa tyydytettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos he eivät halua antaa lastaan sinulle niin eivät anna. Koita nyt vain elää asian kanssa,kaikille sukulaisuussuhteet eivät ole tärkeitä .
Juuri näin teekin, koska töissä pitää käydä ja elää omaa elämää.
Yritän pysyä coolina asian suhteen, kiitos neuvosta, on tässä elettyä elämää takana jo sen verran. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se vauva pitää saada syliin? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Jos vauvalla on hyvä olla äitinsä sylissä tai sitterissä tai vaunuissa, niin miksi se pitää saada syliin? Mikä minun käsivarsissani on niin erityistä, että niiden tulee saada pidellä jonkun toisen piensät lasta?
En tiedä sanoa sinulle miksi isovanhemmat haluavat ottaa oman lapsenlapsensa (jonkun toisen pieni lapsi) syliin. Vastaan siis omasta puolestani, en koe, että juuri minun käsivarteni olisivat ylitse kaikkien muiden, varsinkaan lapsen omien vanhempien. En myöskään halua, että lasta pidettäisiin vastoin hänen omaa tai vanhempien tahtoa sylissä tai lähellä. Jos lapsi itkisi en yrittäsi väkisin lohduttaa tai menisi toiseen huoneeseen pois vanhempien näkyvistä.
En pyytele tai ota kenenkään vieraiden lapsia syliin oma-aloittesesti, jos vanhemmat haluavat antaa ja lapsi on tyytyväinen, sitten sopii kyllä.
Mutta voi tuota ajatella syvällisimminkin, miksi haluaa pitää omaa lapsenlasta sylissä, mistä se tarve tulee ja onko se luonnollista. Mutta täysin luonnollista on kuitenkin pitää pientä vauvaa sylissä ja vastata hänen hoivatarpeeseen. Oletko lukenut varhainen vuorovaikutus-tietoa? Ehkä sieltä löytyy vastaus sinulle.
ap
Taas kirjoitat kylmästi ja yläpuolelta.
Ja se lapsihan saa kaikki tarpeensa tyydytettyä.
Osaatko perustella väittämäsi? en oikein saanut kiinni ajatuksiasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinusta syntyy vaikutelma hyvin kylmänä ja ylimielisenä ihmisenä. Olet mielestäsi muiden yläpuolella, korostat tietojasi ja elämänkokemustasi jne.
Mitä jos olisit vain inhimillinen ja normaali tavallinen ihminen. Et analysoisi puhki ja hakisi tieteellisiä selityksiä.
Ainakaan meidän yksivuotiasta ei kukaan saa noin vaan otettua syliin saati pidettyä siinä, ellei lapsi itse halua olla. Nauttii enemmän kun kuka tahansa aikuinen menee hänen kanssaan touhuamaan, ja vierastuskin hiipuu nopeammin jos näin tekee.
Hoitoon ei kannata lähteä noin pientä kinuamaan, tuon ikäisen äitinä koen ainakin sen ärsyttävänä. Emme halua antaa lasta hupihoitoon näin pienenä. Isompana lapsi tulee varmasti mielellään huvikseen kyläilemään ilman vanhempiakin, kun nyt lapselle turvallisessa ympäristössä tutustutte toisiinne :)
Ainakin minun vanhempani lapsi tunnistaa jo näin yksivuotiaana vierastamatta ja iloitsee heidän näkemisestään, kun ollaan vaan yhdessä puuhailtu riittävästi ja he ovat olleet läsnä pojalle. Ei ole koskaan muutamaa tuntia kauempaa ollut heillä ”hoidossa”, ja silti rakastaa kyllä heitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koet, että tilanne liittyy nimenomaan sinun ja miniän suhteeseen, niin mitäpä jos lähtisit siitä liikkeelle? Eli alkaisit tutustumaan miniään ikään kuin ystävän roolista käsin? Mikäli kirjoittamasi on ihan totta, niin eihän sinulla oikein muutakaan vaihtoehtoa ole? Koska kuitenkin koet että poikasikin välttelee antamasta lasta sinulle, niin itse tilanteessasi kysyisin lisäksi pojalta suoraan, että olenko loukannut jotenkin sanoilla tai teoilla.
Minä olen vältellyt antamasta lapsia anopin syliin vauvoina (lapset nyt jo 6 ja 8) mm. seuraavista syistä:
-anoppi on fyysisesti huononkuntoinen sairauden vuoksi ja piteli heitä huonossa asennossa
-anoppi kutsui itseä äidiksi lapsilleni läpi molempien vauvavuoden ja oli monia muitakin juttuja, mistä kävi ilmi ettei ymmärtänyt rooliaan
-anoppi selvästi ärsyyntyi läsnäolostani ja yritti aina junailla tilanteet lasten kanssa niin, että minä, lasten äiti, en olisi paikalla kun hän on lasten kanssaNämä on näitä samoja juttuja mitä näissä aiemmissa ketjuissa on ollut ja olenkin niihin kirjoittanut - jos joku asiaa jää miettimään. Ap tilanteesi on kuitenkin kertomasi mukaan erilainen, joten suosittelen leikkimään lapsen kanssa oma-alotteisesti ja avaamaan keskusteluyhteyttä lapsen vanhempien suuntaan.
Sekin tuli mieleen, että onko lähipiirissä joku muu yli-innokas lapsen suhteen? Jos on, niin hän voi uuvuttaa vanhemmat niin etteivät nämä enää jaksa huolehtia muista "vauvan" ihmissuhteista. Näin kävi meillekin. Ei ollut energiaa tavata sukulaisia ja normaalit välinpidon eleet tuntuivat tungettelevilta, kun yksi ihminen vyöryi henkisesti perheemme ylle jatkuvasti.
Kiitos todella paljon vastauksestasi, huomaan, että oikeasti haluat löytää syitä ja auttaa asian ratkaisemisessa. Vaikka itse en omasta mielestäni täytä samoja kriteerejä kun sinun anoppi, uskon, että jollain muulla tavalla olen toiminut/tehnyt väärin. Olen kysynyt asiaa ja saanut vastauksen, että kaikki hyvin, en ole loukannut heitä jne.
Mutta mietin tuota miniän kanssa toimimista, ehkä voisin huomioida häntä enemmän, nyt kyllä kehun häntä äitinä, kannustan imettämään, koska hän itse kokee sen hyvänä asiana myös.
Tärkeintä tässä on kuitenkin heidän perheonni, en halua pahaa mieltä heille. Kysyin täällä sen vuoksi asiasta, jotta voisin saada hyviä vinkkejä, miten toimia jatkossa.
Tottakai leikin vauvan kanssa lattialla ja juttelen hänelle aina kun siihen on mahdollisuus.
ap
Aika alentuvaa anopin kehua miniää äitinä.
Imetys oli minulle hyvin henkilökohtainen asia, jos anoppini olisi kannustanut nimettömään, olisin repinyt pelihousuni.
Kuulostat yli-ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinusta syntyy vaikutelma hyvin kylmänä ja ylimielisenä ihmisenä. Olet mielestäsi muiden yläpuolella, korostat tietojasi ja elämänkokemustasi jne.
Mitä jos olisit vain inhimillinen ja normaali tavallinen ihminen. Et analysoisi puhki ja hakisi tieteellisiä selityksiä.
Olen sitten epäonnistunut tämän kysymyksen esittämisessä. Pakkohan sen on myöntää, kun enemmistö taitaa olla sitä mieltä täällä.
Miten tästä eteenpäin? 10 kertaa isä meidän rukous? Sillalta alas? vuolas anteeksipyyntö kaikille? antaa asian olla?
Osaatko muuten sanoa, millainen on tavallinen normaali ihminen? miten sinä olisit esittänyt kysymyksen oikeaoppisesti?
Koetko itse olevasi empaattinen ihminen, missä peräänkuuluttamasi inhimillisyys omissa kommenteissasi?- toivon että pystyisit hieman parempaan keskusteluun, nyt heität vain muutamia lauseita ilman perusteluja.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n "kylmyys" johtuu siitä että hän on kiinnostunut asiasta ja ihmisten mielipiteistä, tarinoista teoreettisella tasolla, ei konkreettisella tasolla. Ihmisen on vaikea kertoa lämmöllä keksittyä tarinaa. Ap:n rooli on toimittaja, alan opiskelija tai vaan muuten kiinnostunut. Tuo toinen ketju aiheesta tuli liian sopivasti tähän ketjuun mukaan ja ap:n kirjoitus on ulkokohtaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koet, että tilanne liittyy nimenomaan sinun ja miniän suhteeseen, niin mitäpä jos lähtisit siitä liikkeelle? Eli alkaisit tutustumaan miniään ikään kuin ystävän roolista käsin? Mikäli kirjoittamasi on ihan totta, niin eihän sinulla oikein muutakaan vaihtoehtoa ole? Koska kuitenkin koet että poikasikin välttelee antamasta lasta sinulle, niin itse tilanteessasi kysyisin lisäksi pojalta suoraan, että olenko loukannut jotenkin sanoilla tai teoilla.
Minä olen vältellyt antamasta lapsia anopin syliin vauvoina (lapset nyt jo 6 ja 8) mm. seuraavista syistä:
-anoppi on fyysisesti huononkuntoinen sairauden vuoksi ja piteli heitä huonossa asennossa
-anoppi kutsui itseä äidiksi lapsilleni läpi molempien vauvavuoden ja oli monia muitakin juttuja, mistä kävi ilmi ettei ymmärtänyt rooliaan
-anoppi selvästi ärsyyntyi läsnäolostani ja yritti aina junailla tilanteet lasten kanssa niin, että minä, lasten äiti, en olisi paikalla kun hän on lasten kanssaNämä on näitä samoja juttuja mitä näissä aiemmissa ketjuissa on ollut ja olenkin niihin kirjoittanut - jos joku asiaa jää miettimään. Ap tilanteesi on kuitenkin kertomasi mukaan erilainen, joten suosittelen leikkimään lapsen kanssa oma-alotteisesti ja avaamaan keskusteluyhteyttä lapsen vanhempien suuntaan.
Sekin tuli mieleen, että onko lähipiirissä joku muu yli-innokas lapsen suhteen? Jos on, niin hän voi uuvuttaa vanhemmat niin etteivät nämä enää jaksa huolehtia muista "vauvan" ihmissuhteista. Näin kävi meillekin. Ei ollut energiaa tavata sukulaisia ja normaalit välinpidon eleet tuntuivat tungettelevilta, kun yksi ihminen vyöryi henkisesti perheemme ylle jatkuvasti.
Kiitos todella paljon vastauksestasi, huomaan, että oikeasti haluat löytää syitä ja auttaa asian ratkaisemisessa. Vaikka itse en omasta mielestäni täytä samoja kriteerejä kun sinun anoppi, uskon, että jollain muulla tavalla olen toiminut/tehnyt väärin. Olen kysynyt asiaa ja saanut vastauksen, että kaikki hyvin, en ole loukannut heitä jne.
Mutta mietin tuota miniän kanssa toimimista, ehkä voisin huomioida häntä enemmän, nyt kyllä kehun häntä äitinä, kannustan imettämään, koska hän itse kokee sen hyvänä asiana myös.
Tärkeintä tässä on kuitenkin heidän perheonni, en halua pahaa mieltä heille. Kysyin täällä sen vuoksi asiasta, jotta voisin saada hyviä vinkkejä, miten toimia jatkossa.
Tottakai leikin vauvan kanssa lattialla ja juttelen hänelle aina kun siihen on mahdollisuus.
ap
Aika alentuvaa anopin kehua miniää äitinä.
Imetys oli minulle hyvin henkilökohtainen asia, jos anoppini olisi kannustanut nimettömään, olisin repinyt pelihousuni.
Kuulostat yli-ihmiseltä.
Taidat olla tunnekuohun vallassa, luitko, että kannustan, koska hän itse kokee sen hyvänä asiana.
Koita rauhoittua :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinusta syntyy vaikutelma hyvin kylmänä ja ylimielisenä ihmisenä. Olet mielestäsi muiden yläpuolella, korostat tietojasi ja elämänkokemustasi jne.
Mitä jos olisit vain inhimillinen ja normaali tavallinen ihminen. Et analysoisi puhki ja hakisi tieteellisiä selityksiä.
Olen sitten epäonnistunut tämän kysymyksen esittämisessä. Pakkohan sen on myöntää, kun enemmistö taitaa olla sitä mieltä täällä.
Miten tästä eteenpäin? 10 kertaa isä meidän rukous? Sillalta alas? vuolas anteeksipyyntö kaikille? antaa asian olla?
Osaatko muuten sanoa, millainen on tavallinen normaali ihminen? miten sinä olisit esittänyt kysymyksen oikeaoppisesti?
Koetko itse olevasi empaattinen ihminen, missä peräänkuuluttamasi inhimillisyys omissa kommenteissasi?- toivon että pystyisit hieman parempaan keskusteluun, nyt heität vain muutamia lauseita ilman perusteluja.
ap
Putosit roolistasi, huono veto.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n "kylmyys" johtuu siitä että hän on kiinnostunut asiasta ja ihmisten mielipiteistä, tarinoista teoreettisella tasolla, ei konkreettisella tasolla. Ihmisen on vaikea kertoa lämmöllä keksittyä tarinaa. Ap:n rooli on toimittaja, alan opiskelija tai vaan muuten kiinnostunut. Tuo toinen ketju aiheesta tuli liian sopivasti tähän ketjuun mukaan ja ap:n kirjoitus on ulkokohtaista.
Höpö, höpö, nyt kyllä osuit ihan väärään, valitettavasti oma vaistosi on vinoutunut.
Miksi itse notkut täällä palstalla viisastelemassa, jos et ole kiinnostunut muiden näkemyksistä.
Mistä sinun kokemuksesi karttuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se vauva pitää saada syliin? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Jos vauvalla on hyvä olla äitinsä sylissä tai sitterissä tai vaunuissa, niin miksi se pitää saada syliin? Mikä minun käsivarsissani on niin erityistä, että niiden tulee saada pidellä jonkun toisen piensät lasta?
En tiedä sanoa sinulle miksi isovanhemmat haluavat ottaa oman lapsenlapsensa (jonkun toisen pieni lapsi) syliin. Vastaan siis omasta puolestani, en koe, että juuri minun käsivarteni olisivat ylitse kaikkien muiden, varsinkaan lapsen omien vanhempien. En myöskään halua, että lasta pidettäisiin vastoin hänen omaa tai vanhempien tahtoa sylissä tai lähellä. Jos lapsi itkisi en yrittäsi väkisin lohduttaa tai menisi toiseen huoneeseen pois vanhempien näkyvistä.
En pyytele tai ota kenenkään vieraiden lapsia syliin oma-aloittesesti, jos vanhemmat haluavat antaa ja lapsi on tyytyväinen, sitten sopii kyllä.
Mutta voi tuota ajatella syvällisimminkin, miksi haluaa pitää omaa lapsenlasta sylissä, mistä se tarve tulee ja onko se luonnollista. Mutta täysin luonnollista on kuitenkin pitää pientä vauvaa sylissä ja vastata hänen hoivatarpeeseen. Oletko lukenut varhainen vuorovaikutus-tietoa? Ehkä sieltä löytyy vastaus sinulle.
ap
Mikä saa sinut uskomaan, että juuri sinun tarpeesi saada olla lapsenlapselle tärkeä on vastaus lapsen hoivatarpeeseen silloin, kun hänellä selkeästi jo on hyvä olla?
Varhainen vuorovaikutus varmasti onnistuu ilman isoäitiä, joka asettaa omat tarpeensa muiden edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n "kylmyys" johtuu siitä että hän on kiinnostunut asiasta ja ihmisten mielipiteistä, tarinoista teoreettisella tasolla, ei konkreettisella tasolla. Ihmisen on vaikea kertoa lämmöllä keksittyä tarinaa. Ap:n rooli on toimittaja, alan opiskelija tai vaan muuten kiinnostunut. Tuo toinen ketju aiheesta tuli liian sopivasti tähän ketjuun mukaan ja ap:n kirjoitus on ulkokohtaista.
Höpö, höpö, nyt kyllä osuit ihan väärään, valitettavasti oma vaistosi on vinoutunut.
Miksi itse notkut täällä palstalla viisastelemassa, jos et ole kiinnostunut muiden näkemyksistä.
Mistä sinun kokemuksesi karttuu?
En viitsi väitellä kanssasi koska nyt näkyy niin selkeästi se väittelynhalu. En ruoki kaltaisiasi ihmisiä.
Meillä oli tämä. Mummo käytti hajuvettä ja vauvaan tarttui kauhea tuoksu. Oli pakko kylvettää ja vaihtaa vaatteet aina vierailujen jälkeen. En antanut mielellään syliin, haju tosin tarttui jo ympäristöstä.