En saa pitää lapsenlastani sylissä, satuttaa, yritän ymmärtää!

Jos koet, että tilanne liittyy nimenomaan sinun ja miniän suhteeseen, niin mitäpä jos lähtisit siitä liikkeelle? Eli alkaisit tutustumaan miniään ikään kuin ystävän roolista käsin? Mikäli kirjoittamasi on ihan totta, niin eihän sinulla oikein muutakaan vaihtoehtoa ole? Koska kuitenkin koet että poikasikin välttelee antamasta lasta sinulle, niin itse tilanteessasi kysyisin lisäksi pojalta suoraan, että olenko loukannut jotenkin sanoilla tai teoilla.

Minä olen vältellyt antamasta lapsia anopin syliin vauvoina (lapset nyt jo 6 ja 8) mm. seuraavista syistä:

-anoppi on fyysisesti huononkuntoinen sairauden vuoksi ja piteli heitä huonossa asennossa

-anoppi kutsui itseä äidiksi lapsilleni läpi molempien vauvavuoden ja oli monia muitakin juttuja, mistä kävi ilmi ettei ymmärtänyt rooliaan

-anoppi selvästi ärsyyntyi läsnäolostani ja yritti aina junailla tilanteet lasten kanssa niin, että minä, lasten äiti, en olisi paikalla kun hän on lasten kanssa

Nämä on näitä samoja juttuja mitä näissä aiemmissa ketjuissa on ollut ja olenkin niihin kirjoittanut - jos joku asiaa jää miettimään. Ap tilanteesi on kuitenkin kertomasi mukaan erilainen, joten suosittelen leikkimään lapsen kanssa oma-alotteisesti ja avaamaan keskusteluyhteyttä lapsen vanhempien suuntaan.

Sekin tuli mieleen, että onko lähipiirissä joku muu yli-innokas lapsen suhteen? Jos on, niin hän voi uuvuttaa vanhemmat niin etteivät nämä enää jaksa huolehtia muista "vauvan" ihmissuhteista. Näin kävi meillekin. Ei ollut energiaa tavata sukulaisia ja normaalit välinpidon eleet tuntuivat tungettelevilta, kun yksi ihminen vyöryi henkisesti perheemme ylle jatkuvasti.

Ala vain itse ottamaan kontaktia lapseen. Leiki, ehdota kirjan "lukemista", osta vaikka viemiseksi katselukirja ja sano, että luetaanko heti kirja, mummo voi lukea. Siinähän tulee sylittelyä samalla. Ehdota pojalle, että voit olla hoitoapuna vaikka kaupassakäynnin ajan. Älä heti ehdota pitkää aikaa :) Pikku hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vuoden ikäinen on vielä aika pieni. Ehkä sinua pyydetään hoitajaksi myöhemmin, jos kerrot kiinnostuksestasi.

Mutta kuitenkin pariskunnan sisaruksille annettu hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Hei nuoret äidit, mitä erilaisia syitä teillä on sille, ettette halua antaa pientä vauvaa hetkeksi anoppi-mummon syliin. Minulle on käynyt näin. Lapsenlapsi on nyt vuoden vanha ja olen saanut pitää häntä sylissä n. 5 kertaa, tapaamisissa esim. jouluna, perhejuhlissa.

Kertaakaan en ole ottanut lasta ilman lupaa syliini, en ole vatkannut, olen aina istunut vanhempien lähellä ja varmistanut, että ote on oikea. Aluksi poikani antoi vauvaa mielellään syliini, sitten yht'äkkiä kaikki muuttui. Olen nieleskellyt ja yrittänyt ymmärtää hormoni ym. olenhan itsekin äiti monelle ja muutenkin lastenhoitokokemusta esim. työn kautta. Sieltä olen saanut kiitosta sekä sukulaislasten hoidosta.

Isommissa perhetapaamisissa minut jätetään huomitta, tämän on nyt alkanut huomaamaan muutkin. Olen kysynyt, vastauksena olen saanut, tottakai saat pitää vauvaa sylissä.

Kertakaan en ole mennyt nuorten kotiin ilmoittamatta, lupaa kysymättä (ei yllätysvierailuja), en siivoa tai kiertele kodissa(koti aina siisti), en neuvo jne.

Olen antanut nuorelle perheelle valtavasti kehuja siitä, miten hyvin he hoitavat lastaan ja se on tottakin. Minun ei tarvitse olla huolissani yhtään, miten he pärjäävät. Koen kiusaannusta, kun monet kyselevät onko vauva ollut mummolla hoidossa. Ei ole, kertaakaan ei edes ehdotettu ja varon edes kysymästä. Kauppa ym. pikkureissuilla he kysyvät sisaruksiaan avuksi. Sama koskee myös pappaa. Me isovanhemmat oikeasti välitämme ja rakastamme ensimmäistä lapsenlastamme. En ole antanut tämän asian vaikuttaa niin, ettenkö muistasi syntymä, joulu-ja merkkipäivänä heidän perhettä. Voiko pelkkä minun oma olemus ärsyttää? Miten voisin muuttaa itseäni, vai keräänkö vain paksumpaa nahkaa ja annan olla. Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitä asiasta.

Tässä on villakoiran ydin: Ap    miettii mitä MUUT ajattelevat.

Otapa asia suoraan puheeksi poikasi ja miniäsi kanssa. Miniä tässä on se ongelma

Itse inhosin aina sitä kun isovanhemmat menivät ottamaan tyytyväisen vauvan syliinsä ja tottakai se vierastaa ja minun pitäisi vierestä katsoa kun vauva itkee hysteerisesti ja anoppi saa toteuttaa isovanhemman tarpeita. Sitten saan lähteä porukasta rauhoittamaan vauvan tissille ja tähän menee 30 - 60min.

Täällä anoppi arvosteli minua siitä kun muiden lapsenlapset ovat olleet mummolla yökylässä jo 6kk iästä. Kysyin miten hän aikoo imettää vauvaa yön? Pullolla ovat kuulemma muutkin olleet.

Samoin anoppi arvostellut sitä kun reagoin vauvan joka itkuun, että hemmottelen 6kk ikäisen pilalle.

En tiedä johtuuko isovanhemmista, mutta meillä ei alle kouluikäiset yökyläile mummolassa. Sisaruksillani kyllä koska luottamus on ansaittu siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuoden ikäinen on vielä aika pieni. Ehkä sinua pyydetään hoitajaksi myöhemmin, jos kerrot kiinnostuksestasi.

Mutta kuitenkin pariskunnan sisaruksille annettu hoitoon.

Heidät koetaan luontevimmiksi hoitajiksi. Eikö ole hyvä että kasvattamasi lapset kelpaavat hoitajiksi, sehän tarkoittaa että olet itse tehnyt hyvää työtä.

Sen sijaan  että täällä pähkäilet, mikset kysy pojaltasi suoraan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuoden ikäinen on vielä aika pieni. Ehkä sinua pyydetään hoitajaksi myöhemmin, jos kerrot kiinnostuksestasi.

Mutta kuitenkin pariskunnan sisaruksille annettu hoitoon.

No heihin nyt vain luotetaan enemmän noin pienen hoidossa, ja sen kanssa pitää pystyä elämään.

Ei 1-vuotiasta viedään kuin yhteen-kahteen hoitopaikkaan, sitten isompana jaksaa paremmin jo useampaa hoitopaikkaa.

Lapsen hoito on vähän sellainen asia, että apua voi tarjota, mutta vanhemmat päättää kenelle ja milloin lapsi menee hoitoon. Ei sitä täydy perustella mitenkään, eikä sitä kannata kovin edes jäädä miettimään. Ei perheen velvollisuus ole käyttää lasta koko lähipiirillä hoidossa, jotta kaikki voisivat tuntea itsensä tärkeiksi.

Minusta ap on ihana mummi, olisåa meilläkin! Meillä kummatkaan isovanhemmat ei välitä tippaakaan, eivät tulleet ristiäisiin, eivät ikinä ole pitäneet sylissä, eivät hoitaneet. Myöskään eivät soittele, käy, kutsu kylään eivätkä tule jos heidät kutsutaan.

Lapset ei saa synttärinä edes viestiä tai kortiia, ri ikinä joululahjoja tai muuta muistamista.

Täysin piittaamattomia ovat. Esim appivanhemmat nähneet vilaukselta 4 v sitten. Sen jälkeen ei mitään yhteyksiä.

Ja ei ole riitaa tms, aina ovat olleet tuollaisia.

Maksaisin mitä vaan jos saisin apn mummoksi!

Minua ihmetyttää, miksi ap leimaa asian miniän ongelmalliseksi käytökseksi, kun (ilmeisesti vain) ap:n oman pojan käytös on muuttunut radikaalisti. Onko sinulla hyvät välit poikaasi, voitko keskustella avoimesti hänen kanssaan asiasta ja kysyä, onko jokin hätänä, onko jotain sellaista tapahtunut, minkä vuoksi hän olisi ruvennut aiempaa suojelevammaksi?

Millainen on suhde ollut ennen lasta?

Meillä isoäiti tulee kylään ja nappaa ensimmäiseksi vauvan syliinsä ja alkaa leperrellä vauvalle. Suurin syy miksi otan yleensä vauvan pois anopin sylistä on vauvan isommat sisarukset. Meillä on siis vauvan lisäksi kaksi isompaa lasta, pieniä hekin kuitenkin vielä. Vauvan syntymän jälkeen nämä isommat lapset ovat olleet isoäidille kuin ilmaa, vain vauva kiinnostaa. Tämä aiheuttaa arvatenkin paljon pahaa mieltä sisaruksissa. Asiasta on isoäidin kanssa puhuttu useasti, mutta hän vaan toteaa joka kerta pitävänsä vauvoista eniten. Harmittaa nykyään jo pelkkä ajatus anopin vierailuista kun tietää jo etukäteen millaista pahaa mieltä se teettää isommille.

Vierailija kirjoitti:

Jos koet, että tilanne liittyy nimenomaan sinun ja miniän suhteeseen, niin mitäpä jos lähtisit siitä liikkeelle? Eli alkaisit tutustumaan miniään ikään kuin ystävän roolista käsin? Mikäli kirjoittamasi on ihan totta, niin eihän sinulla oikein muutakaan vaihtoehtoa ole? Koska kuitenkin koet että poikasikin välttelee antamasta lasta sinulle, niin itse tilanteessasi kysyisin lisäksi pojalta suoraan, että olenko loukannut jotenkin sanoilla tai teoilla.

Minä olen vältellyt antamasta lapsia anopin syliin vauvoina (lapset nyt jo 6 ja 8) mm. seuraavista syistä:

-anoppi on fyysisesti huononkuntoinen sairauden vuoksi ja piteli heitä huonossa asennossa

-anoppi kutsui itseä äidiksi lapsilleni läpi molempien vauvavuoden ja oli monia muitakin juttuja, mistä kävi ilmi ettei ymmärtänyt rooliaan

-anoppi selvästi ärsyyntyi läsnäolostani ja yritti aina junailla tilanteet lasten kanssa niin, että minä, lasten äiti, en olisi paikalla kun hän on lasten kanssa

Nämä on näitä samoja juttuja mitä näissä aiemmissa ketjuissa on ollut ja olenkin niihin kirjoittanut - jos joku asiaa jää miettimään. Ap tilanteesi on kuitenkin kertomasi mukaan erilainen, joten suosittelen leikkimään lapsen kanssa oma-alotteisesti ja avaamaan keskusteluyhteyttä lapsen vanhempien suuntaan.

Sekin tuli mieleen, että onko lähipiirissä joku muu yli-innokas lapsen suhteen? Jos on, niin hän voi uuvuttaa vanhemmat niin etteivät nämä enää jaksa huolehtia muista "vauvan" ihmissuhteista. Näin kävi meillekin. Ei ollut energiaa tavata sukulaisia ja normaalit välinpidon eleet tuntuivat tungettelevilta, kun yksi ihminen vyöryi henkisesti perheemme ylle jatkuvasti.

Kiitos todella paljon vastauksestasi, huomaan, että oikeasti haluat löytää syitä ja auttaa asian ratkaisemisessa. Vaikka itse en omasta mielestäni täytä samoja kriteerejä kun sinun anoppi, uskon, että jollain muulla tavalla olen toiminut/tehnyt väärin. Olen kysynyt asiaa ja saanut vastauksen, että kaikki hyvin, en ole loukannut heitä jne.

Mutta mietin tuota miniän kanssa toimimista, ehkä voisin huomioida häntä enemmän, nyt kyllä kehun häntä äitinä, kannustan imettämään, koska hän itse kokee sen hyvänä asiana myös. 

Tärkeintä tässä on kuitenkin heidän perheonni, en halua pahaa mieltä heille. Kysyin täällä sen vuoksi asiasta, jotta voisin saada hyviä vinkkejä, miten toimia jatkossa. 

Tottakai leikin vauvan kanssa lattialla ja juttelen hänelle aina kun siihen on mahdollisuus.

ap

No voi yhy-yy. Minun vanhempani ovat nähneet 1. lapsenlapsensa sen ollessa 3 kk ikäinen, poika keväällä täyttää 10. Tyttöä ei olla nähty lainkaan. Että nillitä nyt turhista taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outo tilanne paitsi jos ap:llä on esim alkoholiongelma. Ellei, niin ap voi itse vain mennä ja leikkiä lapsen kanssa. Ihmeen vähän löytyy luontevuutta, jos kerran lasten kanssa on muutenkin tekemisissä.

Ei ole alkoholiongelmaa, mutta kuulolla edelleen, jokaisen mielipide on arvokas 

ap

No sano vielä, oletko aina ollut täysin selvin päin? Monihan sanoo, ettei itsellä _ongelmaa_ ole. Läheiset voivat olla eri mieltä...[/qu

Jotkut äidit nyt vain omivat lapsensa ja kuvitellaan, ettei kukaan muu ei osaa yhtähyvin hoitaa lasta kuin äiti, jopa lapsen isä sysätään syrjään.

Meillä mummi (anoppini) on erinomainen, eikä käytä alkoholia, on tyttärensä ja meidän lapsille läheinen ja rakas ja ekakerran piti lapsia jo sylissä muutaman tunnin päästä synnytyksestä ja oli tervetullut sairaalaan.

Kälyni, miehen veljen vaimo ilmoitti jo ennen synnytystä, etteivät isovanhemmat ole tervetulleita sairaalaan, kun vauva syntyy, eikä hän juuri anna lastaan anopin tai kenenkään muun syliin (lapsi 2v) tai hellittäväksi. Jos lapsen isä hoitaa lasta, niin kälyni vahtii vieressä ja ohjeistaa mitä ja miten tulee tehdä. Ulkopuolisin silmin hän elää vain lapsen kautta ja on ripustautunut sairaaloisesti lapseen, joka ei varmasti ole lapselle hyväksi, kun hän omalla käytöksellä vieraannuttaa suvun, jopa isän lapsen elämästä.

Ymmärrän ap. ja tilanteelle ei voi mitään, enkä usko sen johtuvan mistään hormoonihöyrystä, vaan äidillä on muita ongelmia. Saako lapsen isä olla tasavertainen vanhempi lapselle, vai omiiko äiti kokonaan lapsen itselleen?

Vierailija kirjoitti:

Meillä isoäiti tulee kylään ja nappaa ensimmäiseksi vauvan syliinsä ja alkaa leperrellä vauvalle. Suurin syy miksi otan yleensä vauvan pois anopin sylistä on vauvan isommat sisarukset. Meillä on siis vauvan lisäksi kaksi isompaa lasta, pieniä hekin kuitenkin vielä. Vauvan syntymän jälkeen nämä isommat lapset ovat olleet isoäidille kuin ilmaa, vain vauva kiinnostaa. Tämä aiheuttaa arvatenkin paljon pahaa mieltä sisaruksissa. Asiasta on isoäidin kanssa puhuttu useasti, mutta hän vaan toteaa joka kerta pitävänsä vauvoista eniten. Harmittaa nykyään jo pelkkä ajatus anopin vierailuista kun tietää jo etukäteen millaista pahaa mieltä se teettää isommille.

Tuo on harmillista, isovanhempien tulisi osata jakaa huomiota kaikkien lasten kesken. Ja myös vauvalla on oikeus saada isovanhemman ihailua osakseen, aivan kuten isommat lapsenlapset aikoinaan.  Eihän vauvan kanssa olemista voi kieltää pelkästään sen vuoksi, että isommilla lapsilla tulee paha mieli. Tasavertaiset isovanhemmat varmasti osaavat sen taidon, jokaiselle rakkautta. Mikäli vanhemmat ja muut osapuolet sen hyväksyvät, eli isovanhempien rooli on tervetullut perheeseen. Täältä kun on lukenut kommetteja, tulee mieleen, että kaikki eivät halua isovanhempia elämäänsä, oli sitten taustalla sitten huonot välit tai liika puuttuminen. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä isoäiti tulee kylään ja nappaa ensimmäiseksi vauvan syliinsä ja alkaa leperrellä vauvalle. Suurin syy miksi otan yleensä vauvan pois anopin sylistä on vauvan isommat sisarukset. Meillä on siis vauvan lisäksi kaksi isompaa lasta, pieniä hekin kuitenkin vielä. Vauvan syntymän jälkeen nämä isommat lapset ovat olleet isoäidille kuin ilmaa, vain vauva kiinnostaa. Tämä aiheuttaa arvatenkin paljon pahaa mieltä sisaruksissa. Asiasta on isoäidin kanssa puhuttu useasti, mutta hän vaan toteaa joka kerta pitävänsä vauvoista eniten. Harmittaa nykyään jo pelkkä ajatus anopin vierailuista kun tietää jo etukäteen millaista pahaa mieltä se teettää isommille.

Tyhmä anoppi - kaivaa omaa kuoppaansa.

Kun menen vauvaperheeseen, jossa on isompiakin sisaruksia, kyselen ensin tarkkaan isompien kuulumiset ja tekemiset, kehun piirustukset ja kokeilen joululahjat. Heitähän se kiinnostukseni ilahduttaa - vauvalle on vielä aivan samantekevää vierailuni, hän on ensisijaisesti kiinnostunut siitä, miten hyvin ruokintapalvelu äidin kanssa toimii.

Mistä tämmösiä osallistuvia mummeja saa?

Meillä mummot jakso esikoisen kohdalla olla kiinnostuneita jonkun aikaa, kunnes toisen kohdalla ei yksikään sukulainen tullu sairaalaan,ristiäiset skipattiin kuka mahatautiin kuka mihinkin viime hetkellä vedoten.

Synttäreille ei sitten ilmestytty eikä Joulu-aattona käymään.

Vaikka kuinka luvattu.

Ajattelinkin nyt v.2019 katkera,mutta tosiasiat myöntävänä sulkea hevonvittuun lasten elämästä nää mummelit.

Vierailija kirjoitti:

Mulla tulee vauvan syliin antamisesta aina sellainen olo, että se lapsi pitäisi sitten myös itse mennä hakemaan pois sieltä sylistä. Sitten yritän katsoa, että koska vieras on sen näköinen, että nyt sylittely riittää. Mutta liian aikaisinkaan ei voi lasta pois hakea, kun sitten voidaan tosiaan pahoittaa mieltä. Se ärsyttää, kun mies laittaa vauvan kenen vaan syliin, vaikka kaikkia ei sylittely varmasti edes kiinnostaisi, mutta kuka kehtaa kieltäytyä? Sitten mies jättää sen vauvan sinne syliin vaikka maailman tappiin saakka eikä väräytä eväänsä edes vauvan itkiessä. Niin minä joudun sitten olemaan se, joka vahtii että koska vieraalle riittää ja koska on sopivaa hakea vauva pois. Olen ratkaissut tämän niin, että vieraiden tullessa pidän vauvan omassa sylissä ja jos vieras haluaa sylitellä, niin toki saa ja palauttaa sitten kun on saanut tarpeekseen.

No jo nyt on avutonta, jos ei vauvan syliin saanut osaa tai tohdi viedä tätä takaisin vauvan omille vanhemmille, kun saa tarpeekseen, kukahan siinä loukkaantuisi ja jos loukkaantusi, niin on asenteessa tarkistamisen aihetta.

Meillä ryysitään kylään niin, että minua ei edes tervehditä siinä ovella. Samaten kaikki normaali aikuinen keskustelu on mahdotonta. Kaikki mielenkiinto on lapsissa.

Kaikkeen lapsiin liittyvään suhtaudutaan ahdistavan suurennellen. Nyt lapsetkin jo sanoo, että se on ahdistavaa.

Haluaisin että meillä kävisi aikuonen ihminen kylässä. Eikä tällainen ihmeellinen hössöttäjä.

Oletko suukotellut vauvaa? Kaikki ei tykkää, pelätään karieksen jne. tarttumista.