Lue keskustelun säännöt.
En saa pitää lapsenlastani sylissä, satuttaa, yritän ymmärtää!
01.01.2019 |
Hei nuoret äidit, mitä erilaisia syitä teillä on sille, ettette halua antaa pientä vauvaa hetkeksi anoppi-mummon syliin. Minulle on käynyt näin. Lapsenlapsi on nyt vuoden vanha ja olen saanut pitää häntä sylissä n. 5 kertaa, tapaamisissa esim. jouluna, perhejuhlissa.
Kertaakaan en ole ottanut lasta ilman lupaa syliini, en ole vatkannut, olen aina istunut vanhempien lähellä ja varmistanut, että ote on oikea. Aluksi poikani antoi vauvaa mielellään syliini, sitten yht'äkkiä kaikki muuttui. Olen nieleskellyt ja yrittänyt ymmärtää hormoni ym. olenhan itsekin äiti monelle ja muutenkin lastenhoitokokemusta esim. työn kautta. Sieltä olen saanut kiitosta sekä sukulaislasten hoidosta.
Isommissa perhetapaamisissa minut jätetään huomitta, tämän on nyt alkanut huomaamaan muutkin. Olen kysynyt, vastauksena olen saanut, tottakai saat pitää vauvaa sylissä.
Kertakaan en ole mennyt nuorten kotiin ilmoittamatta, lupaa kysymättä (ei yllätysvierailuja), en siivoa tai kiertele kodissa(koti aina siisti), en neuvo jne.
Olen antanut nuorelle perheelle valtavasti kehuja siitä, miten hyvin he hoitavat lastaan ja se on tottakin. Minun ei tarvitse olla huolissani yhtään, miten he pärjäävät. Koen kiusaannusta, kun monet kyselevät onko vauva ollut mummolla hoidossa. Ei ole, kertaakaan ei edes ehdotettu ja varon edes kysymästä. Kauppa ym. pikkureissuilla he kysyvät sisaruksiaan avuksi. Sama koskee myös pappaa. Me isovanhemmat oikeasti välitämme ja rakastamme ensimmäistä lapsenlastamme. En ole antanut tämän asian vaikuttaa niin, ettenkö muistasi syntymä, joulu-ja merkkipäivänä heidän perhettä. Voiko pelkkä minun oma olemus ärsyttää? Miten voisin muuttaa itseäni, vai keräänkö vain paksumpaa nahkaa ja annan olla. Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitä asiasta.
Kommentit (353)
61/353
|
01.01.2019 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Meillä isomummo ei saa pitää heikon fyysisen kunnon takia ja anoppi alkoholiongelman. Sinulla ei liene kumpaakaan...
Muita syitä voisivat olla liian kovakourainen käsittely, tupakan lemu, yms...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla anopillani oli niin tuju hajuvesikerros että vauvaa syliteltyään vauvakin sille haisi ja mulle tuli aidosti tunne että oma lapsi haisee vieraalle. Anoppi ei uskonut kun pyysin ettei laittaisi niin paljoa hajuvettä kaullleen joten lasta ei enää syliin saanut.
Anopin tehtävä on kunniottaa synnyttänyttä äitiä, sinun aikasi on myöhemmin. Vastasyntyneen ja äidin suhde on herkkyyksiä täynnä.
Mä en ymmärrä miksi tällaiset asiat olisivat vielä nykypäivänä anopin ja miniän välisiä! Nyt puhut poikasi kanssa asiasta, onhan lapsi yhtä lailla hänen. Jestas sentään, eihän äiti tällaisia yksin saa päättää!
Vierailija kirjoitti:
Itse inhosin aina sitä kun isovanhemmat menivät ottamaan tyytyväisen vauvan syliinsä ja tottakai se vierastaa ja minun pitäisi vierestä katsoa kun vauva itkee hysteerisesti ja anoppi saa toteuttaa isovanhemman tarpeita. Sitten saan lähteä porukasta rauhoittamaan vauvan tissille ja tähän menee 30 - 60min.
Täällä anoppi arvosteli minua siitä kun muiden lapsenlapset ovat olleet mummolla yökylässä jo 6kk iästä. Kysyin miten hän aikoo imettää vauvaa yön? Pullolla ovat kuulemma muutkin olleet.
Samoin anoppi arvostellut sitä kun reagoin vauvan joka itkuun, että hemmottelen 6kk ikäisen pilalle.En tiedä johtuuko isovanhemmista, mutta meillä ei alle kouluikäiset yökyläile mummolassa. Sisaruksillani kyllä koska luottamus on ansaittu siellä.
Onko lapsilla isä? Onko hän tehnyt päätöksen tasavertaisessa asemassa?
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap on ihana mummi, olisåa meilläkin! Meillä kummatkaan isovanhemmat ei välitä tippaakaan, eivät tulleet ristiäisiin, eivät ikinä ole pitäneet sylissä, eivät hoitaneet. Myöskään eivät soittele, käy, kutsu kylään eivätkä tule jos heidät kutsutaan.
Lapset ei saa synttärinä edes viestiä tai kortiia, ri ikinä joululahjoja tai muuta muistamista.Täysin piittaamattomia ovat. Esim appivanhemmat nähneet vilaukselta 4 v sitten. Sen jälkeen ei mitään yhteyksiä.
Ja ei ole riitaa tms, aina ovat olleet tuollaisia.
Maksaisin mitä vaan jos saisin apn mummoksi!
Voi kiitos paljon, ihan tässä silmänurkka kostuu. :) Tämä myötä ja taisi olla toinenkin, jossa joku puolsi minua isoäitinä, kiitän.
Tässä samassa haluan sanoa, että minulla on mukava miniä, en syytä häntä mistään, hän on oikeasti hyvä äiti, minun ei tarvitse koskaan olla huolissani, etteivätkö nämä vanhemmat olisi hänelle ne parhaat. Ei mitään huomauttamista!
Ja vielä kertausta, olen kysynyt noista mieltä painavista asioista heiltä suoraan, en tiedä, ovatko he vain ystävällisiä, koska mitään moitetta minulle ei ole tullut esim. että lässyttäisin vauvalle liikaa tms. En ole pussaillut vauvaa, koska en todellakaan halua hänelle kariesta yms.
Nyt halusin tietä syitä sille, miksi äidit eivät halua antaa anoppi-mummolle lastaan syliin. Olen ymmärtänyt että hoitotarvetta heillä ei ole, en siis kinua hoitoon, mutta olen tehnyt selväksi, jos tarvetta olen valmis. En myöskään ole pyytänyt yöhoitoon, varannut kalenteriin vapaapäiviä koska voisi tulla. Se ei ole minun tapaistani.
Olen kuitenkin kelvannut vuosien saatossa sukulaisten-ja monien kummilasteni hoitajaksi. Saanut hyvää palautetta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuoden ikäinen on vielä aika pieni. Ehkä sinua pyydetään hoitajaksi myöhemmin, jos kerrot kiinnostuksestasi.
Mutta kuitenkin pariskunnan sisaruksille annettu hoitoon.
Heidät koetaan luontevimmiksi hoitajiksi. Eikö ole hyvä että kasvattamasi lapset kelpaavat hoitajiksi, sehän tarkoittaa että olet itse tehnyt hyvää työtä.
Sen sijaan että täällä pähkäilet, mikset kysy pojaltasi suoraan?
Eiköhän tuossa ratkaisevinta ole se, että sisaruksilla on itselläkin pieniä lapsia ja sitä kautta lasten käsitteleminen ja niiden kanssa oleminen luontevampaa. Vaikka anoppi olisi miten hyvin lapsensa kasvattanut, eivät he osaa lasten kanssa olla, ellei siitä ole kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Omalla anopillani oli niin tuju hajuvesikerros että vauvaa syliteltyään vauvakin sille haisi ja mulle tuli aidosti tunne että oma lapsi haisee vieraalle. Anoppi ei uskonut kun pyysin ettei laittaisi niin paljoa hajuvettä kaullleen joten lasta ei enää syliin saanut.
Anopin tehtävä on kunniottaa synnyttänyttä äitiä, sinun aikasi on myöhemmin. Vastasyntyneen ja äidin suhde on herkkyyksiä täynnä.
Ap:n lapsenlapsi on vuoden ikäinen eikä ap kertomansa mukaan haissut pahalle. Miniä toki voi olla yliherkkä anopin-katkulle joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla anopillani oli niin tuju hajuvesikerros että vauvaa syliteltyään vauvakin sille haisi ja mulle tuli aidosti tunne että oma lapsi haisee vieraalle. Anoppi ei uskonut kun pyysin ettei laittaisi niin paljoa hajuvettä kaullleen joten lasta ei enää syliin saanut.
Anopin tehtävä on kunniottaa synnyttänyttä äitiä, sinun aikasi on myöhemmin. Vastasyntyneen ja äidin suhde on herkkyyksiä täynnä.Ap:n lapsenlapsi on vuoden ikäinen eikä ap kertomansa mukaan haissut pahalle. Miniä toki voi olla yliherkkä anopin-katkulle joka tapauksessa.
Niin, voihan tuo olla täysin mahdollista :D mutta löytyipä ainakin syy tälle ongelmalle ;)
ap
En minäkään tule antamaan vauvaani pitkään aikaan kenenkään muun kuin isänsä syliin. Tosin omat syyni juontuvat voimakkaaseen pelkoon vauvan menetyksestä (bakteerit jne.).
Oletko tarjonnut apuasi ja ollut henkisesti läsnä?
Jos et, ei ole ihme ettei nuoripari anna lastaan sinulle edes hetkeksi. Mielestäni on isovanhempien velvollisuus olla läsnä pienelle ja jos näin ei ole, en näe mitään syytä myöskään antaa pikkuista syliteltäväksi. Äidillä ja miksei isälläkin voi myös olla ollut/edelleen kovaa suojeluviettiä pikkuista kohtaan.
Huomaan puheestasi, että taidat syyttää lapsen äitiä tilanteesta. "Ennen poikani antoi...". Ole varovainen asian kanssa, sillä hienovarainenkin syyttäminen saattaa kostautua. Nuoripari on nyt isä ja äiti, heidän yhteinen tehtävä on suojella lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää itse olla myös aloitteellinen. En itse ainakaan koskaan tunkenut lapsiani kenenkään syliin väkisin tai "vaivoiksi". Itse kanniskelin ja hoidin hommat "yksikätisenä" jos vieras ei osoittanut halua ottaa lasta leikitettäväkseen ja syliteltäväksi.
Voi itse yrittää lähestyä lasta hakemalla katsekontaktia ja hymyilemällä ja näyttämällä jotain leluja, silloin lapset itse usein tulevat lähelle aikuista tai kiipeävät syliin. Kunhan ovat saaneet ensin rauhassa todeta, että olet harmiton tapaus.
Toinen on, kun isällä ja äidillä on joku "härdellitilanne päällä", voit mennä ja "kädet ojossa" ehdottaa ottavasi lapsen siksi aikaa. Muista pitää vierastavaa lasta niin, että äiti/isä on näkökentässä.
Ja oikeasti, kun lapsi kasvaa niin lapsen kanssa kommunikointi helpottuu. Vierastava 1v. on vielä pieni ja hankala vanhempienkaan antaa. En usko sinussa olevan mitään. Enkä he luulevat, että olet mielelläsi sivussa. Sano pojallesi, että auttaisit mielelläsi. Tarjoa apua, ehdota, että voisit tulla hoitamaan lasta lyhyeksi aikaa jos he haluavat käydä kahdestaan kaupassa tai syömässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla tulee vauvan syliin antamisesta aina sellainen olo, että se lapsi pitäisi sitten myös itse mennä hakemaan pois sieltä sylistä. Sitten yritän katsoa, että koska vieras on sen näköinen, että nyt sylittely riittää. Mutta liian aikaisinkaan ei voi lasta pois hakea, kun sitten voidaan tosiaan pahoittaa mieltä. Se ärsyttää, kun mies laittaa vauvan kenen vaan syliin, vaikka kaikkia ei sylittely varmasti edes kiinnostaisi, mutta kuka kehtaa kieltäytyä? Sitten mies jättää sen vauvan sinne syliin vaikka maailman tappiin saakka eikä väräytä eväänsä edes vauvan itkiessä. Niin minä joudun sitten olemaan se, joka vahtii että koska vieraalle riittää ja koska on sopivaa hakea vauva pois. Olen ratkaissut tämän niin, että vieraiden tullessa pidän vauvan omassa sylissä ja jos vieras haluaa sylitellä, niin toki saa ja palauttaa sitten kun on saanut tarpeekseen.
No jo nyt on avutonta, jos ei vauvan syliin saanut osaa tai tohdi viedä tätä takaisin vauvan omille vanhemmille, kun saa tarpeekseen, kukahan siinä loukkaantuisi ja jos loukkaantusi, niin on asenteessa tarkistamisen aihetta.
Minä olen juurikin noin avuton. Mulla ei ole omia lapsia eikä hirveän paljon kokemusta ihan pienistä, alle 2-vuotiaista lapsista. En tosiaan osaa arvioida kuinka kauan niitä pitäisi pitää sylissä ja onko olemassa muitakin hyviä syli-asentoja, kuin se johon lapsi mulle annettiin ja alkaa jo käsivarret väsymään. En kehtaa tarjota lasta pois koska yleensä ne viihtyvät sylissäni hyvin. Harvoin sitten otan osaa tilaisuuksiin, joissa on pikkulapsia, koska olen niin avuton, tyhmä ja epävarma, enkä osaa olla luontevasti pienten lasten vanhempien kanssa. 🙁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä tuli mieleen vuosien, vuosien takainen tuttavaperhe, jotka pyysivät minua ja miestäni kahdeksansiksi kummeiksi :D vaikka äiti ei ollut antanut minun pitää vauvaa kertaakaan sylissä :D Mitä sitä sellaiselle ylimääräiseksi lahjakoneeksi, johon ei ole saanut koskeakaan :D
En ehkä, lukenut ihan jokaista kommenttia, mutta ap, millaiset välit sinulla on miniän kanssa? Mutkattomat, läheiset?
Kun kuinka tämän nyt sanoisin, kuulostat kyllä vähän, hmm, miten sanoisin, etäiseltä. Tarkoitan kaikkea tätä, että peset aina kädet ennen lasten kanssa oloa, ennen vierailulle menoa käyt suihkussa ja laitat puhtaat vaatteet. Sanot ettet arvostele, sitten kuitenkin samaan hengenvetoon toteat, että "heillä on aina siistiä".
Sano, että hoitavat hyvin lastaan, "ei mitään moitittavaa".
Tiedätkö, tässähän sinä kuitenkin koko ajan arvostelet. Kaikki on jotenkin LIIAN, ei tuo kuulosta enää normaalilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellinen kysymys. Että onko miniän käytökselle jokin yleismaailmallinen selitys.
Ei ole. Myös miniä on ihan vaan ihminen. Tykkää jostakusta, ei tykkää jostakusta.
Minun lapseton siskoni itki tätä koko ajan kun veljenpoikani oli pieni. Että miksi veljeni vaimo pyytää ennemmin hoitamaan oman siskonsa jolla useampi lapsi kuin tän siskoni.
Siskoni ei osaa lainkaan käsitellä lapsia, eikä tajua esim kehitysvaiheista yhtikäs mitään. Ja aina kun jotain menee pieleen, alkaa tää ihme paisuttelu, miten kälyt sitä ja kälyt aina tätä.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tule antamaan vauvaani pitkään aikaan kenenkään muun kuin isänsä syliin. Tosin omat syyni juontuvat voimakkaaseen pelkoon vauvan menetyksestä (bakteerit jne.).
Oletko tarjonnut apuasi ja ollut henkisesti läsnä?
Jos et, ei ole ihme ettei nuoripari anna lastaan sinulle edes hetkeksi. Mielestäni on isovanhempien velvollisuus olla läsnä pienelle ja jos näin ei ole, en näe mitään syytä myöskään antaa pikkuista syliteltäväksi. Äidillä ja miksei isälläkin voi myös olla ollut/edelleen kovaa suojeluviettiä pikkuista kohtaan.Huomaan puheestasi, että taidat syyttää lapsen äitiä tilanteesta. "Ennen poikani antoi...". Ole varovainen asian kanssa, sillä hienovarainenkin syyttäminen saattaa kostautua. Nuoripari on nyt isä ja äiti, heidän yhteinen tehtävä on suojella lastaan.
Jos sellaisen kuvan olen kirjoituksissani antanut, että syyttäisin äitiä, niin se pitää korjata tässä vielä kertaalleen (aiemminkin jo sen tehnyt) En syytä tilanteesta äitiä, hän hoitaa hyvin lasta ja on todella tarkka sekä tunnollinen. Myös isä eli poikani. He ovat upeita vanhempia tälle lapselle. Opin tästä ja näistä kommenteista, yritän käytännön tasolla myös ottaa käyttöön. Teen parhaani, en kuitenkaan ole täydellinen. :)
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu, jos
1) vauvan ollessa isän/äidin sylissä sanot että "saanko ottaa hänet syliin / minä voin pidellä häntä jos sinun haluat... (riisua takin, syödä rauhassa, vastata puhelimeen tms.)"?
2) lapsi leikkii lattialla ja kysyt vanhemmalta "saanko kokeilla ottaa X:n syliin?"
3) olet lattialla lapsen touhuissa mukana ja ojennat kädet hymyillen häntä kohti?
Eipä kuulu ap:n vastausta tähän. Joko tämä on provo tai sitten anoppi tosiaan istuu tumput suorina sohvalla ottamatta mitään kontaktia lapseen ja ihmettelee kun lasta ei siihen valmiiksi kanneta. Minulla on tällainen anoppi, joka ei koskaan ole aloitteellinen tapaamisten suhteen ja lasten läsnäollessa käyttäytyy kuin he olisivat ilmaa (tai puhuu heistä aikuisille sen sijaan että puhuisi heille, "ai se tykkääkin nukeista", "ai se osaa jo lukea, kappas" - lapset ovat jo 5 ja 7), ja sitten miehen siskolle itkee kun ei näe lapsia riittävän usein tai saa olla heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
En ehkä, lukenut ihan jokaista kommenttia, mutta ap, millaiset välit sinulla on miniän kanssa? Mutkattomat, läheiset?
Kun kuinka tämän nyt sanoisin, kuulostat kyllä vähän, hmm, miten sanoisin, etäiseltä. Tarkoitan kaikkea tätä, että peset aina kädet ennen lasten kanssa oloa, ennen vierailulle menoa käyt suihkussa ja laitat puhtaat vaatteet. Sanot ettet arvostele, sitten kuitenkin samaan hengenvetoon toteat, että "heillä on aina siistiä".
Sano, että hoitavat hyvin lastaan, "ei mitään moitittavaa".Tiedätkö, tässähän sinä kuitenkin koko ajan arvostelet. Kaikki on jotenkin LIIAN, ei tuo kuulosta enää normaalilta.
Jep. Asettuu jonnekin yläpuolelle kuin olisi perhetyöntekijä, joka kirjaa raporttia. Ja etsii vikoja. Ja se vika esim viileisiin väleihin haetaan miniästä, jonka käytökseen halutaan löytää jokin miniäsyy.
Minun äitini käyttäytyy noin. Koko ajan röntgenkatse kulkee ja annetaan arvioita. Ja tuokin että mennään kehumaan imettstä. En tajua, aika henk koht juttu ja miksi siitä pitää antaa suullinen arvio.
Poikasi toiminta on muuttunut, ja pohdit että mitä syitä äideillä on toimia niin kuin toimivat? Miksi? Mikset pohdi miksi poikasi toimii niin kuin toimii?
Aapeen kuvaus omastw käytöksestään kuulostaa juuri siltä että hän kulkee jatkuvsti nenä pitkällä muiden asioissa, eikä itse edes tajua sitä. Noin erinomaineseksi ja muita kannustavaksi omaa käytöstään kehuu vain ihminen, joka ei tajua miten loukkaava ja törkeä oikeasti on - ja joka on sitä sietämättömämpi kun ei itse tajua muiden näkökulmaa ollenkaan, vaan on aina itse mielestään väärinkohdeltu ja loukattu.