Rehellisesti joulusta ja jouluruokailusta...olenko ainoa kenellä tämä "ongelma" ? Kertokaa mikä teitä joulussa jää harmittamaan

Miksi ne ihmiset tulee teille?

Kuka pakottaa viettämään joulun noin?

Niin ja jos joku miettii kuka se neljäs on niin hän on äitini jonka kanssa koko joulun yhteisvoimin järjestämme. Nuo arvoisat vieraamme eivät tajua lainkaan paljonko tähän menee aikaa, vaivaa ja rahaa. Pitkälti herkut teemmekin itsellemme ja omasta halustamme nauttia jouluruokia. Vieraillemme olisi se ja sama jos tarjolla olisi vaikka kalapuikkoja.

Ei se elämä ole oikeasti sellaista, miltä joulun vietto Prisma-mainoksen kuningasperheessä näyttää. Todellisuus on laimeampi. Pitää iloita siitä mitä se "on". Hyvää joulua!

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne ihmiset tulee teille?

Typerä perinne joka jäänyt. Nuo vieraat ovat kauniisti sanottuna "reppanoita" jotka muuten möllöttäisivät kotonaan ja äitini heidät haluaa. Ja muuten olisimmekin kahdestaan kun ei muutakaan sukua tms olisi tarjolla. Vieraat ovat äitini veli ja tämän poika.

Tuskin kaikilla niin kovin ihanaa ja täydellistä on. On mullakin vähän sellaista että asetan liikaa odotuksia jouluun ja panostan liikaa jouluruokiin. Tiedän ettei esim. mun aikuiset veljet ollenkaan tiedä kuinka paljon aikaa, rahaa ja vaivaa mulla menee jouluruokiin. Mutta toisaalta tiedän että voisin itse tehdä vähemmän eikä kukaan pettyisi. Osittain tää mun ongelma on itseaiheutettu. 

Meillä oli jouluvieraita (sukulaisia) jo toissa viikonloppuna, koska emme vietä joulua yhdessä. Yhteensä kuusi aikuista. Aloitimme tervetuliaisjuomalla ja rupattelemalla kuulumisia. Alkukeiton edellä otettiin snapsit. Sen jälkeen tarjoilin alkukeiton ja syötiin se kaikessa rauhassa. Siinä vaiheessa oli jo varmaan mennyt vähintään tunti.

Pääruoka oli valmisteltu niin, että se tarvitsi vain noin 10 minuutin viimeistelyn ennen tarjoilua siinä vaiheessa, kun puolisoni keräili keittolautasia ja -lusikoita. Syötiin kaikessa rauhassa ja osa santsasikin. Kerättiin astiat ja jatkettiin seurustelua pöydän äärellä. Jonkin ajan kuluttua keitettiin kahvit ja nautittiin jälkiruokaa.

Kaiken kaikkiaan meni hyvinkin kolme tuntia, en kyllä katsonut kelloa. Sen jälkeen pelattiin lautapelejä, musisoitiin ja osa porukasta kävi saunassa.

Ei ollut täydellistä ja ihanaa, esimerkiksi pääruoka ei onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut, mutta oli kivaa. Enkä muunlaisia ihmisiä kotiini haluakaan kuin sellaisia, joiden kanssa on rentoa ja kivaa.

Mitä hittoa! Korjaa vähän asennettasi.

No ap: älä laita. Lopeta se raataminen. Vietä vaikka ensi joulu täysihoidossa hotellissa etelässä. Ei ole pakko  raataa keittiössä joulua varten.

Teette todella kauniisti, kun kutsutte ne "reppanasukulaisenne" joulupöytään. Arvostan! Ja osaat varmasti itsekin arvostaa, kun tuosta vähän vanhenet.  :)

Vastaisen varalle tiedoksesi: joulu muuttaa luonnettaan sitten, kun mukana on lapsia. Pienet lapset tekevät sen joulun ja luovat tunnelman, odotapa vain. Toivotan hyviä jouluja myös sitä ennen!

t. Mummo

Jos joulun valmistelusta ja vietosta tulee velvollisuus, eihän se kivaa ole.Jospa ensi jouluna unohtaisit noi velvollisuutesi ja tekisit vain sen mikä  susta itsestäsi  on oikeasti kivaa ja nautittavaa. Nyt  sulla on jostain muualta imettyjä käsityksiä muka täydellisestä joulusta. Unohda ne.Tee itsesi näköinen joulu, rentouttava ja nautinnollinen. Unohda naistenlehtien kiiltokuvajoulut kokonaan.Ne ovat fiktiota.

Mä ymmärrän mitä tarkoitat. Vuosia sitten oli meilläkin tuollaista. Meillä ei ole lapsia, mutta molempien äidit tuli syömään. Toisella on aina joku dieetti menossa ja toinen söi vain kinkkua ja perunaa. No nyt on minun äiti kuollut ja miehen äiti ei jaksa enää matkustaa. Hän viettää joulun siellä samalla paikkakunnalla asuvien sukulaisten luona. (Nuo dieetit ja syömättömyydet saattaa  olla ihan sitä kursailuakin, jos muistatte se kursailu-ketjun).

Huvittavaa on sekin, että mun ja mieheni alkuaikoina väänsin hiki päässä isoja määriä näitä ruokia kun en ymmärtänyt kysyä, mitä ylipäätään kukakin syö. Tuli paljon biojätettä, ihan hävettää. Ja nykyään kun kysyn mieheltä ennen joulua mieltymyksiä: Mitä haluat syödä jouluna? Vastaus: Kinkkua ja paistettuja perunoita. Ihan kuin mun äiti (rip). Itselleni ostan laatikot kaupasta,  graavaan kalan ja lisäksi juustoherkkuja. Ei tarvi stressata enää. Teen vain itselleni. Silti tuo jouluhysteria, mikä on kaupungilla ja kaupoissa, on ihan käsin kosketeltavaa,se tarttuu! Oikeasti sitä alkaa miettimään että ostanpa tätä ja tuota ja rahat meni taas kankkulan kaivoon. 

Tänään mies yllätti ja sanoi, että rosolli on ihan jees :D. 

Kyllä meidänkin jouluruokailu on vähän plääh... Sellanen suht nopea tapahtuma ja siitä n. puolen tunnin kuluttua kahvit ja lahjat avataan kahvien jälkeen. Kaikenkaikkiaan menee varmaan 2 tuntia.

Joskus myös kaipailin sellaista seesteistä yhdessä istumista pitkän kaavan mukaan, mutta ei ole vielä toteutunut. Meillä kun ei ole mitään alkupaloja ym. hienostelujuttuja, vaan kaikki ottaa samalle lautaselle kaikkea mitä pöydässä on tarjolla. Sitten ne kovalla tohinalla ahdetaan naamariin ja siinä se 'herkkuhetki' meni. 

Vierailija kirjoitti:

Teette todella kauniisti, kun kutsutte ne "reppanasukulaisenne" joulupöytään. Arvostan! Ja osaat varmasti itsekin arvostaa, kun tuosta vähän vanhenet.  :)

Vastaisen varalle tiedoksesi: joulu muuttaa luonnettaan sitten, kun mukana on lapsia. Pienet lapset tekevät sen joulun ja luovat tunnelman, odotapa vain. Toivotan hyviä jouluja myös sitä ennen!

t. Mummo

Jos ne vieraat tankkaavat ja lähtevät asap pois, he tuskin arvostavat kutsua, vaan pitävät sitä pakollisena traditiona.

Minusta ap sinun kannattaisi miettiä, mitä SINÄ haluat joulusta ja lopettaa tuo suorittaminen. Kutsu vaikka vieraita Tapaninpäivän päivälliselle, ja lopeta aaton serveeraus.

Vai onko kenties niin, että et itse viihdy puolisosi kanssa kahden? Ehkä tuo rutiininne palvelee myös sitä, että kestä olla pelkästään kahteenpekkaan jouluna?

Vierailija kirjoitti:

Kaiken pitäisi olla niin rauhallista ja seesteistä, pitäisi syödä rauhassa ja pitkän kaavan mukaan. Laitan ja valmistan ruokia niska limassa. Jouluvieraita meille tulee vain kaksi minun sukulaistani, yhteensä pöydässä on neljä ihmistä. Yleinen tunnelma vähän vaivautunut.

Sitten se ruokailu. Katan, laitan, asettelen, kokkaan. Lopulta ruokailu on kuitenkin aika nopeasti hoidettu, kaikki heittävät ruuat huiviin ja siinä se. Emme todellakaan istu pöydässä mitään kolmea tuntia, ehkä tunnissa homma alta pois. Tuntuu turhalta. Jos viettäisin joulun ihmisten kanssa joista oikeasti pitäisin niin ehkä tilanne olisi eri. Koko ruokailu on jokseenkin säheltämistä vaikka kaiken yritän laittaa tarjolle. Siltikin kaikki hyppivät mihin sattuu.

Ei tästä ehkä selkoa saanut. Pointtina se että harmittaa laittaa ja valmistaa valtavalla rahasummalla ihmisille ruokaa jotka vain tulevat täyttämään mahansa, ottavat lahjat ja häipyvät. Muilla joulu tuntuu olevan niin täydellisen ihanaa ja meillä joulu vain "on".

Muakin jotenkin ärsyttää tuo ruoan hotkiminen. Ymmärrän, jos duunissa lounastauolla hotkitaan, mutta joulupöydässä sentään pitäisi ymmärtää istua rauhassa ja seurustella. 

Hyvä, että täällä näkyy näitä todellisen elämän jouluidylliesimerkkejä. Antavat realistista näkökulmaa niihin kiillotettuihin idylleihin, joita joka puolelta tulvii.

Minä (<30) vietän joulun pääsääntöisesti kaksin äitini (>50) kanssa, aattoillan paria pikaista sukuloimista lukuunottamatta.

Lahjojen avaus on meille iso ja aikaavievä tapahtuma, mutta jouluaterian olemme aina hoitaneet niin, että kumpikin kokoaa lautaselleen kunnon keon ruokaa, ja asettuu syömään eri puolille taloa. :D Äiti saattaa esim. lukea keittiössä lehteä tai kirjaa samalla kun syö, kun taas itse katson olkkarissa vaikkapa jotain jouluelokuvaa.

Joku kaverini joskus kauhisteli, että eihän tuossa ole ollenkaan "tunnelmaa", mutta meistä on vain mukava saada yksin rauhassa keskittyä ruokaan. :D

Vierailija kirjoitti:

Minä (<30) vietän joulun pääsääntöisesti kaksin äitini (>50) kanssa, aattoillan paria pikaista sukuloimista lukuunottamatta.

Lahjojen avaus on meille iso ja aikaavievä tapahtuma, mutta jouluaterian olemme aina hoitaneet niin, että kumpikin kokoaa lautaselleen kunnon keon ruokaa, ja asettuu syömään eri puolille taloa. :D Äiti saattaa esim. lukea keittiössä lehteä tai kirjaa samalla kun syö, kun taas itse katson olkkarissa vaikkapa jotain jouluelokuvaa.

Joku kaverini joskus kauhisteli, että eihän tuossa ole ollenkaan "tunnelmaa", mutta meistä on vain mukava saada yksin rauhassa keskittyä ruokaan. :D

Jotenkin lohdullista ja aitoa kuulla ettei nämä timanttiset tunnelmajoulut päde kaikilla! Minäkin olen 28 v ja juurikin äitimuorin kanssa joulua pääasiassa vietämme!-ap

Vierailija kirjoitti:

Tuskin kaikilla niin kovin ihanaa ja täydellistä on. On mullakin vähän sellaista että asetan liikaa odotuksia jouluun ja panostan liikaa jouluruokiin. Tiedän ettei esim. mun aikuiset veljet ollenkaan tiedä kuinka paljon aikaa, rahaa ja vaivaa mulla menee jouluruokiin. Mutta toisaalta tiedän että voisin itse tehdä vähemmän eikä kukaan pettyisi. Osittain tää mun ongelma on itseaiheutettu. 

Mä en usko että on niin hienoja ja täydellisiä jouluaterioita suurimmalla osalla porukasta. Jossain facessa ja blogeissa annetaan niin ymmärtää, mutta ei se oikeasti tavallisessa kodissa niin mene. Se tunnelma on tärkeintä, yritä muista se. Hyvää joulua :).

Ja ruokia väännän ja ostan siksi koska minä sekä äitini haluamme herkutella. Hel ve tit oikeastaan vieraista, pitkälti itsellemme me herkut teemme. Toki olisi kiva jos vieraatkin arvostaisivat mutta ei tule tapahtumaan.