Rehellisesti joulusta ja jouluruokailusta...olenko ainoa kenellä tämä "ongelma" ? Kertokaa mikä teitä joulussa jää harmittamaan

Vierailija kirjoitti:

Laittakaa tarjolle ensin vain alkupalat/kalat. :) itse inhoan tuota hotkimista, minut on opetettu rauhassa tapahtuvaan kouluruokailuun jossa santsaillaan ja istutaan rauhassa pöydässä, mutta miehen perheessä kaikki kootaan kerralla lautaselle ja sitten hotkitaan. Miehen veli syö varmaan viidessä minuutissa ja sitten alkaa huokailu ”onks jälkkärik”.

Mä laitoin niin mies lähti hakemaan keittiöstä kinkkua kun "ei viitsi syödä montaa eri kertaa". En viitsinyt joulupöydässä alkaa riitelemään mutta otti kyllä päähän.

Lähde matkoille ja sano, että äitisi laittaa, jos jaksaa ja ehtii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinä ja äitisi ruokailette rauhassa ja jutustellen, nämä kaksi muuta sitten istuvat hiljaa ja odottavat seuraavaa kattausta tai alkavat osallistua keskusteluun. 

Me olemme opettaneet jo kaksivuotiasta, että jouluruokailussa on pakko kestää kolme pitkää kattausta. Tosin niiden välillä pikkuinen saa jaloitella. 

Valaises vähän, että mitä nämä kattaukset pitävät sisällään, kun ei ole koskaan sattunut eteen tällaisia, vaan yleensä jokainen ottaa mitä haluaa esille laitetuista ruoista yhdellä kerralla.

Mietin vaan, että minkälaisissa piireissä tuota monikattaushommaa järjestetään.

Kaikissa jouluisa, joita olen viettänyt omassa kotona, kolmessa sukulaiskotona ja kahdessa ystäväkotona eikä olla Westendistä tai suomenruotsalaisia.

Eka on kalat, perunaa, salaattia/rosollia, mätiä, pateeta/pasteijaa tms. Sitten viedään lautaset pois ja tarjottavat myös.

Tokaksi kinkku, rosolli, laatikot, luumuja, herneitä..

Viimeiseksi jälkiruoka esim luumukiisseliä, jouluinen hedelmäkuivakakku, torttuja, pipareita

Lisäksi voi olla koko ajan pöydässä joululimppua, juustoja, viinirypäleitä

Olen luullut, että tämä on normaalia.

Meille tulee kaksi miehen vanhempaa veljeä kun ovat eronneet eikä heidän lapsensa edes käy heitä tapaamassa, anoppikin kuoli kolme vuotta sitten niin näen että se on meidän velvollisuus kutsua nämä perheettömät miehet edes jouluna kylään.

Eihän heidän kanssaan mitään säkenöivää keskustelua saa aikaan, mutta saavat pienen joulutunnelman kun näkevät meidän lasten nauttivan lahjoistaan. Syövät ruokaa kyllä myös, toinen hotkimalla (itsellään ei varmaan kotona ole mitään erikoista) ja toinen syö vähän koska hänellä taas on "talon puolesta" jouluruoka koska asuu invalidien talossa koska hänellä on vähän fyysistä vaivaa, pärjäisi varmaan yksinkin asuen mutta pahan vuosikymmeniä kestäneen masennuksen takia ei halua asua ihan omillaan. Mitään ruokia en heidän takiaan laita, teen ne samat laatikot ja kinkun joka tapauksessa joten sinänsä ei heistä mitään vaivaa ole.

Ennen oli mukavaa kun mentiin mun vanhempien luo jouluksi, tuli sisaruksetkin, yhdellä jo perhettä, mutta sitten vanhemmat sanoi etteivät jaksa sitä enää. Silloin alkoi tämä meidän oma perinne. Vanhemmat ovat käyneet muutamana jouluna siskon perheen luona, mutta nyt eivät mene sinnekään, ovat kotona ja kaksi meidän lapsetonta sisarusta on siellä, toisella ei ole edes puolisoa, eli heillä on rauhallinen aikuisten joulu, eikä kukaan ole yksin.

Mun mielestä ap sä olet vähän liian ankara teidän vieraita kohtaan, ei ole heidän syynsä että ovat tuollaisia, eivätkä osaa sopivasti olla seuramiehiä. Te äitisi kanssa teette ruuat joka tapauksessa joten ette raada niitten vieraiden takia, he menevät siinä sivussa, ihan hyvin voitte äitisi kanssa syödä pitkään ja jutella, tehkööt vieraat mitä tekevät. Ehkä vieraatkin kuitenkin tykkäävät siitä että saavat osallistua teidän jouluunne eivätkä kotona ole viinaa vetämässä kahdestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinä ja äitisi ruokailette rauhassa ja jutustellen, nämä kaksi muuta sitten istuvat hiljaa ja odottavat seuraavaa kattausta tai alkavat osallistua keskusteluun. 

Me olemme opettaneet jo kaksivuotiasta, että jouluruokailussa on pakko kestää kolme pitkää kattausta. Tosin niiden välillä pikkuinen saa jaloitella. 

Valaises vähän, että mitä nämä kattaukset pitävät sisällään, kun ei ole koskaan sattunut eteen tällaisia, vaan yleensä jokainen ottaa mitä haluaa esille laitetuista ruoista yhdellä kerralla.

Mietin vaan, että minkälaisissa piireissä tuota monikattaushommaa järjestetään.

Kaikissa jouluisa, joita olen viettänyt omassa kotona, kolmessa sukulaiskotona ja kahdessa ystäväkotona eikä olla Westendistä tai suomenruotsalaisia.

Eka on kalat, perunaa, salaattia/rosollia, mätiä, pateeta/pasteijaa tms. Sitten viedään lautaset pois ja tarjottavat myös.

Tokaksi kinkku, rosolli, laatikot, luumuja, herneitä..

Viimeiseksi jälkiruoka esim luumukiisseliä, jouluinen hedelmäkuivakakku, torttuja, pipareita

Lisäksi voi olla koko ajan pöydässä joululimppua, juustoja, viinirypäleitä

Olen luullut, että tämä on normaalia.

En ymmärrä miten joku jaksaa syödä tuollaisia määriä ruokaa. Vaikka vähänkin ottaa joka sorttia niin järjetön määrä tulee tavaraa. Ja minä sentään olen iso ihminen, reilusti ylipainoinen enkä tee jouluksi kuin kinkun ja laatikot, kaikki muu jäisi syömättä meidän perheessä kuitenkin.

Olenko ainoa, jonka mielestä ei todellakaan ole ruoan hotkimista, jos joulupöydässä istutaan TUNTI? Kyllä minuakin ärsyttävät sellaiset ihmiset, jotka vetäisevät äkkiä ruoan naamaan eivätkä osaa seurustella siinä ohessa lainkaan, mutta joko aloittajan ajantajussa on jotain vikaa tai sitten hänellä on epärealistiset odotukset. En ole koskaan ollut sellaisella jouluaterialla, jolla olisi edes ollut niin hillitön määrä ruokaa, että sen syömiseen olisi saanut kulutettua kolme tuntia vaikka kuinka nautiskellen söisi.

Kun menee hienolle illalliselle ravintolaan, henkilökunta tahdittaa ruokailun kestoa omalta osaltaan, koska kaikkea ei tuoda pöytään kerralla.

Eri kattauksilla illalliseen tulee pituutta, yhdellä mahdotonta kestää yli tuntia. Jos vieraat niin huonosti kasvatettuja, etteivät istu pöydässä koko ruokailua, ovat toivottomia tapauksia.

Jos vieraat eivät arvosta tarjoilua, miksette tee jouluruokaa vain sulle ja äidille ap? Vieraille jotkut valmisateriat ja itselle jouluruokaa mikä maistuu ja sopiva määrä. Näin ei mene roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Teette todella kauniisti, kun kutsutte ne "reppanasukulaisenne" joulupöytään. Arvostan! Ja osaat varmasti itsekin arvostaa, kun tuosta vähän vanhenet.  :)

Vastaisen varalle tiedoksesi: joulu muuttaa luonnettaan sitten, kun mukana on lapsia. Pienet lapset tekevät sen joulun ja luovat tunnelman, odotapa vain. Toivotan hyviä jouluja myös sitä ennen!

t. Mummo

En huomannut ap:n ikää, mutta ei kovin nuorelta vaikuttanut. Voi olla iäkäskin jo. Kaikki eivät ikinä koe/halua kokea lapsiperhejouluja.

Vierailija kirjoitti:

Minä vietin joulut aikuisena ensin isovanhempien ja äidin kanssa. Sitten kuolivat isovanhemmat ja sitten kuoli äiti, kun olin neljäkymmentä. Nyt sitten vaihtelevin systeemein yksin tai jossain, mutta nautin kyllä niistä äidin kanssa kaksin jouluistakin. 

Minä en nauttinut. Vihasin sisaruksia, jotka ei edes kysyneet äitiä luokseen jouluna. Koin että minun oli uhrauduttava, koska en halunnut jättää vanhusta yksin. Olisin halunnut olla joulun omassa kodissa tai miehen kanssa...

Onko ap:lla omia reppanoita? Voisit  kutsua heidät äidin reppanoiden lisäsi pöytään. Sinulla ja äidilläsi on sama ongelma kun monilla naisilla. Luulet , että vaaditaan tiettyä tasoa vaikka ei jaksa.  Itse näin reppanamiehenä joka loisii sillointällöin vanhojen vanhempien ja joskus ex vaimon joulupöydässä niin minulle riittää kunhan pöydässä on jotain.

Vierailija kirjoitti:

Onko ap:lla omia reppanoita? Voisit  kutsua heidät äidin reppanoiden lisäsi pöytään. Sinulla ja äidilläsi on sama ongelma kun monilla naisilla. Luulet , että vaaditaan tiettyä tasoa vaikka ei jaksa.  Itse näin reppanamiehenä joka loisii sillointällöin vanhojen vanhempien ja joskus ex vaimon joulupöydässä niin minulle riittää kunhan pöydässä on jotain.

Jos nyt katsoisit tätä vastapuolen kannalta niin kun ap ei halua että riittää että pöydässä on jotain vaan on nähnyt vaivaa ja toivoisi, että vieras näkisi sen verran vaivaa, että osallistuisi asiallisesti illalliseen. Ymmärrän, että kaksivuotiaan jaksaminen on kortilla, mutta aikuiselta pitäisi luonnistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne ihmiset tulee teille?

Typerä perinne joka jäänyt. Nuo vieraat ovat kauniisti sanottuna "reppanoita" jotka muuten möllöttäisivät kotonaan ja äitini heidät haluaa. Ja muuten olisimmekin kahdestaan kun ei muutakaan sukua tms olisi tarjolla. Vieraat ovat äitini veli ja tämän poika.

Äitisi haluaa viettää perinteisen joulun mutta mikä pakottaa sinut siihen? Mikä estää sinua viettämästä joulua niiden ihmisten kanssa joiden kanssa sen haluat viettää?

Melkoinen reppana olet oikeastaan itse jos koet että muiden valinnat pilaavat joulusi ja elämäsi.

Vielä kun kertoisit meille ihmettelijöille, mitä varten sinä näet niin kauheasti vaivaa vaikka tiedät jo lopputulokset? Miksi et vaan pistä seisovaan pöytää pötyä tarjolle ja anna heidän hyppiä mielensä mukaan?

Johan sinä sen tiedät, että ei tästäkään joulusta tule sinun toiveittesi mukaista rauhallista ruokailua kauniisti katetussa pöydässä. Miksi siis ... marttyyrikruunuasiko kiillotat?

Meillä sukujoulu - jonka valmisteluun minä osallistuin mahdollisimman vähän - on lasten varttuessa vaihtunut perhejouluun. Minä teen perusruuat ja sitten itse kukin pitää huolta, että kaikki joulun ainekset on kasassa, siivous, ruoka ym. mukaanluettuna.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli jouluvieraita (sukulaisia) jo toissa viikonloppuna, koska emme vietä joulua yhdessä. Yhteensä kuusi aikuista. Aloitimme tervetuliaisjuomalla ja rupattelemalla kuulumisia. Alkukeiton edellä otettiin snapsit. Sen jälkeen tarjoilin alkukeiton ja syötiin se kaikessa rauhassa. Siinä vaiheessa oli jo varmaan mennyt vähintään tunti.

Pääruoka oli valmisteltu niin, että se tarvitsi vain noin 10 minuutin viimeistelyn ennen tarjoilua siinä vaiheessa, kun puolisoni keräili keittolautasia ja -lusikoita. Syötiin kaikessa rauhassa ja osa santsasikin. Kerättiin astiat ja jatkettiin seurustelua pöydän äärellä. Jonkin ajan kuluttua keitettiin kahvit ja nautittiin jälkiruokaa.

Kaiken kaikkiaan meni hyvinkin kolme tuntia, en kyllä katsonut kelloa. Sen jälkeen pelattiin lautapelejä, musisoitiin ja osa porukasta kävi saunassa.

Ei ollut täydellistä ja ihanaa, esimerkiksi pääruoka ei onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut, mutta oli kivaa. Enkä muunlaisia ihmisiä kotiini haluakaan kuin sellaisia, joiden kanssa on rentoa ja kivaa.

Hieman alkoholia mukaan tarjoiluun,niin kielenkannat aukeavat ja joulupöydän ääressä viihdytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinä ja äitisi ruokailette rauhassa ja jutustellen, nämä kaksi muuta sitten istuvat hiljaa ja odottavat seuraavaa kattausta tai alkavat osallistua keskusteluun. 

Me olemme opettaneet jo kaksivuotiasta, että jouluruokailussa on pakko kestää kolme pitkää kattausta. Tosin niiden välillä pikkuinen saa jaloitella. 

Valaises vähän, että mitä nämä kattaukset pitävät sisällään, kun ei ole koskaan sattunut eteen tällaisia, vaan yleensä jokainen ottaa mitä haluaa esille laitetuista ruoista yhdellä kerralla.

Mietin vaan, että minkälaisissa piireissä tuota monikattaushommaa järjestetään.

Kaikissa jouluisa, joita olen viettänyt omassa kotona, kolmessa sukulaiskotona ja kahdessa ystäväkotona eikä olla Westendistä tai suomenruotsalaisia.

Eka on kalat, perunaa, salaattia/rosollia, mätiä, pateeta/pasteijaa tms. Sitten viedään lautaset pois ja tarjottavat myös.

Tokaksi kinkku, rosolli, laatikot, luumuja, herneitä..

Viimeiseksi jälkiruoka esim luumukiisseliä, jouluinen hedelmäkuivakakku, torttuja, pipareita

Lisäksi voi olla koko ajan pöydässä joululimppua, juustoja, viinirypäleitä

Olen luullut, että tämä on normaalia.

En ymmärrä miten joku jaksaa syödä tuollaisia määriä ruokaa. Vaikka vähänkin ottaa joka sorttia niin järjetön määrä tulee tavaraa. Ja minä sentään olen iso ihminen, reilusti ylipainoinen enkä tee jouluksi kuin kinkun ja laatikot, kaikki muu jäisi syömättä meidän perheessä kuitenkin.

Helposti jaksaa, kun kaikkea maistellaan kohtuullisesti. Ihan kuten ravintolassa jaksaa helposti syödä alkupalat ja pääruoan ja jälkkärin. Meillä esim. kinkkua menee aattona 1 siivu per nenä, koska pöydässä on niin paljon kaikkea muutakin (parempaa). (Kinkkua tosin syödään myös aamupalalla leivän päällä) En ole koskaan tajunnut ihmisiä, joille riittää kinkku ja laatikot. Minua niiden mättäminen ei houkuttele.

Tuskin monenkaan perheen joulu on sitä kliseetä, että koko suvun voimin istutaan ruokapöydässä kynttilänvalossa, alkuun tietty luetaan jouluevankeliumi ja perheen priimus ehkä soittaa luikauttaa flyygelillä. Ruoka on viimeistä piirtoa myöten tehty itse ja sitähän oikein rauhassa maistellaan ja nautiskellaan. Mihinkään ei ole kirjattu, että joulun tulee olla tällainen.

Meitä varmaankin pidetään niinä reppanoina...ollaan siis jouluttomia, koska sen enempää joulun kristillinen kuin kaupallinenkaan sanoma ei kosketa, ja perinteitä on harjoitettu jo lapsuudessa tarpeeksi, jotta ne osaa.

Miehen lähisuku ei kertakaikkiaan ymmärrä tätä, joten meidät on kutsuttu jälleen kerran valmiiseen joulupöytään, johon saapuvat anoppi ja sisarukset perheineen. Viedään mukanamme laatikkoviinit, koska ei löydy syytä olla menemättäkään, etenkin kun mukana menossa on lapsia.

Ja karmeaa se meno onkin. Lasten kirkumisen vielä kestäisi, mutta perinteisesti toinen sisko huutaa alkupäivällisen miehelleen ja loppupäivällisen lapsilleen. Toinen sisko juo viinit ja vaipuu äänekkääseen itsesääliin, miehet katsovat olohuoneessa käsipalloa tms. volyymin kohotessa. Kukaan ei ilmeisesti oikein haluaisi olla siellä, mutta jostain syystä, joka ei ole vielä selvinnyt, tämä rituaali toistuu samanlaisena joka vuosi. Sitä helpotusta kun pääsee oman kodin rauhaan.

Joku antropologi saisi varmastikin puuhaa suomalaisista perinnejouluista.

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa, jonka mielestä ei todellakaan ole ruoan hotkimista, jos joulupöydässä istutaan TUNTI? Kyllä minuakin ärsyttävät sellaiset ihmiset, jotka vetäisevät äkkiä ruoan naamaan eivätkä osaa seurustella siinä ohessa lainkaan, mutta joko aloittajan ajantajussa on jotain vikaa tai sitten hänellä on epärealistiset odotukset. En ole koskaan ollut sellaisella jouluaterialla, jolla olisi edes ollut niin hillitön määrä ruokaa, että sen syömiseen olisi saanut kulutettua kolme tuntia vaikka kuinka nautiskellen söisi.

Et ole ainut. Meidän perhe ei ole koskaan sitä tuntiakaan istunut pöydän ääressä, ei varmaan edes puolta tuntia.

En minä kyllä ymmärrä, että miten töissäkin jotkut saa menemään koko puolituntisen ruokkiksen ruokalassa. Itse vaikka yritän kuinka hitaasti syödä, niin se on se kymmenen minuuttia ja valmis! Työkaverit alkuun ihmettelikin, että joko sä muka söit tai et varmaan kyllä vielä käynyt.

Voi luoja, onneksi meillä ei kukaan pakota pönöttämään tuntitolkulla joulupöydän ääressä. Ihme loukkaantumisen kohde, jos joku ei halua tuntia (tunteja) pupeltaa.

Ei kaikki viihdy sellaisissa ravintoloissakaan joissa pöytään tuodaan ensin alkuruoka, sitten pääruoka ja lopuksi jälkkäri. Toiset haluaa sen pääruuan heti ja laskun siihen perään ja ulos. Silti siitä ruuasta voi nauttia, vaikka ei haluaisi pitkän kaavan mukaan syödä...