Rehellisesti joulusta ja jouluruokailusta...olenko ainoa kenellä tämä "ongelma" ? Kertokaa mikä teitä joulussa jää harmittamaan

Ymmärrän sekä aloittajaa että hänen sukulaisiaan. Ei tästä ole vielä kovin montaa vuosikymmentä, kun ruokapöydässä seurusteleminen oli lähinnä vain eliitin ja suomenruotsalaisten tapa. Monissa muissa kodeissa istuttiin hiljaa ruokapöydässä, syötiin lautanen tyhjäksi, kiitettiin ruuasta ja lähdettiin muihin puuhiin. Ruuan tarkoitus oli poistaa nälkä ja antaa energiaa eikä olla mikään nautinto tai edes maistua hyvältä. 

Ruuan ääressä seurustelu on yleistynyt vasta viimeisten vuosikymmenten aikana. Kutsutaan sukulaisia tai ystäväperheitä syömään. Nautitaan hyvästä ruuasta ja jutellaan samalla. Ruokaan ja tarjolle asetteluun panostetaan enemmän. Aloittajan ongelma lienee, että hän kyllä ihan mielellään näkisi vaivaa joulupöydän eteen, jos hänen vieraansa arvostaisivat sitä. Nyt mitä ilmeisimmin eivät arvosta vaan vieraille riittäisi yksinkertaisempikin ruoka tai vaikka valmiit einesruuat. 

Mä rakastan jouluruokien laittamista ja pitkän kaavan mukaan syömistä kaikessa rauhassa, jutellen samalla läheisteni kanssa. Mun läheiseni kuitenkin arvostavat samoja asioita, joten asiassa ei ole mulle mitään ongelmaa. Samalla tavalla toimitaan kaikkina muinakin juhlapyhinä sekä muina kertoina, kun mulla on päivällisvieraita tai olen itse kutsuttuna jonkun toisen luokse päivälliselle tai illalliselle. Jos mulle tulisi vieraita, jotka haluavat vain nopeasti vatsansa täyteen ja sitten lähtisivät kotiinsa, en todellakaan panostaisi tarjottaviin yhtään arkiruokailua enempää.

Meillä oli lapsena joulut, kuin prisman kunkkuperheestä, olisi ihanaa järjestää samanlaiset. Järjestinkin semmoisia itselleni yksin ollessa. Nyt ei houkuta, kun semmoinen mies, jota ei mun sukulaiset kestä ja semmoinen anoppi, joka arvostelee kaiken seläntakana. Olemme nyt monta joulua tehneet kaiken anopin pillin mukaan, mutta ensjoulun teen kuten haluan, yksin. Toki syy tulevaan eroon ei ole yksin joulun, mutta kuuluu yhteen stressitekijäjoukkoon tässä parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja, onneksi meillä ei kukaan pakota pönöttämään tuntitolkulla joulupöydän ääressä. Ihme loukkaantumisen kohde, jos joku ei halua tuntia (tunteja) pupeltaa.

Ei kaikki viihdy sellaisissa ravintoloissakaan joissa pöytään tuodaan ensin alkuruoka, sitten pääruoka ja lopuksi jälkkäri. Toiset haluaa sen pääruuan heti ja laskun siihen perään ja ulos. Silti siitä ruuasta voi nauttia, vaikka ei haluaisi pitkän kaavan mukaan syödä...

Luulen, että juuri tässä se ongelman syy kiteytyy. Moni ajattelee, kuten yllä oleva kirjoittajakin, että aterioinnissa kyse on syömisestä.

Kuitenkin se, mitä ap kaipaa, on itsestään selvää - ei pelkkään ruokaan keskittymistä, vaan ennen kaikkea keskustelua sen aterian äärellä. Jutustelua, olipa se mistä aiheesta tahansa. Että sen haarukan voi laskea välillä kädestä ja keskittyä jutteluun. Kuulumisia, muistoja, satunnaisia ajatuksia. Yhdessä aterioinnissa olisi hyvä arvostaa yhdessäoloa, olla täysin läsnä - eikä vain kuljettaa haarukkaa lautasen ja suun väliä.

No näitä on taas tiedossa meilläkin huomenna. Juntteja jotka hotkivat vain lihaa ja perunaa ja siirtyvät tv:n ääreen syötyään. Jotkut vaan ei tajua vaikka muut jutustelee ja ei poistu pöydästä. Lapsille huonoa esimerkkiä

Vierailija kirjoitti:

Tuskin kaikilla niin kovin ihanaa ja täydellistä on. On mullakin vähän sellaista että asetan liikaa odotuksia jouluun ja panostan liikaa jouluruokiin. Tiedän ettei esim. mun aikuiset veljet ollenkaan tiedä kuinka paljon aikaa, rahaa ja vaivaa mulla menee jouluruokiin. Mutta toisaalta tiedän että voisin itse tehdä vähemmän eikä kukaan pettyisi. Osittain tää mun ongelma on itseaiheutettu. 

Vierailija kirjoitti:

Jos joulun valmistelusta ja vietosta tulee velvollisuus, eihän se kivaa ole.Jospa ensi jouluna unohtaisit noi velvollisuutesi ja tekisit vain sen mikä  susta itsestäsi  on oikeasti kivaa ja nautittavaa. Nyt  sulla on jostain muualta imettyjä käsityksiä muka täydellisestä joulusta. Unohda ne.Tee itsesi näköinen joulu, rentouttava ja nautinnollinen. Unohda naistenlehtien kiiltokuvajoulut kokonaan.Ne ovat fiktiota.

Vierailija kirjoitti:

Kaiken pitäisi olla niin rauhallista ja seesteistä, pitäisi syödä rauhassa ja pitkän kaavan mukaan. Laitan ja valmistan ruokia niska limassa. Jouluvieraita meille tulee vain kaksi minun sukulaistani, yhteensä pöydässä on neljä ihmistä. Yleinen tunnelma vähän vaivautunut.

Sitten se ruokailu. Katan, laitan, asettelen, kokkaan. Lopulta ruokailu on kuitenkin aika nopeasti hoidettu, kaikki heittävät ruuat huiviin ja siinä se. Emme todellakaan istu pöydässä mitään kolmea tuntia, ehkä tunnissa homma alta pois. Tuntuu turhalta. Jos viettäisin joulun ihmisten kanssa joista oikeasti pitäisin niin ehkä tilanne olisi eri. Koko ruokailu on jokseenkin säheltämistä vaikka kaiken yritän laittaa tarjolle. Siltikin kaikki hyppivät mihin sattuu.

Ei tästä ehkä selkoa saanut. Pointtina se että harmittaa laittaa ja valmistaa valtavalla rahasummalla ihmisille ruokaa jotka vain tulevat täyttämään mahansa, ottavat lahjat ja häipyvät. Muilla joulu tuntuu olevan niin täydellisen ihanaa ja meillä joulu vain "on".

Jos olisin samassa elämäntilanteessa ja haluaisi kuitenkin viettää Jouluni pääpiirteissään noin niin

lopettaisin heti vertaamasta mainosten klaanijouluihin. Tekisin vain sen ja sen verran mikä pitää itseni hyvällä joulumielellä ja samaan aikaan ei kuitenkaan tee vieraiden olemisesta hankalaa ja epämiellyttävää. En tekisi aivan kaikkea valmiiksi vaan vähän Juhannuksen tapaan eno ja serkku voisivat vaikka tuoda jotakin mukanaan Jouluaterialle. Jos haluaisin että kaikki tapahtuu hiljalleen ja voisin näin haluta niin laittaisin tarjottavat hiljakseen. Monesti esimerkiksi jälkiruoat ja kahvit laitetaan turhan nopsaan heti ruokailun perään. Jos ja kun hiljaisuus laskeutuu ja ajatus vaivaannuttavasta hiljaisuudesta kävisi mielessä pyrkin taas unohtamaan ne mainosten klaanijoulut ja koettaisin ajatella että Tämä on Joulu. Ja lopuksi sanoisin, että teillä on kuitenkin aika tyypillinen ja tavanomainen aikuisten toisilleen sukua olevien Joulu. Ei se niin ihmeellistä muillakaan ole. Eikä niin ihmeellistä vaikka mukana olisi lapsiakin.

Lapsuudessani jouluna oli aina kireä/tympääntynyt tunnelma, aina jotkut tappeli, jouluruoka on pahaa, hirvee hössötys jo muutamaa viikkoa ennen parin päivän takia. Muutettua omilleni, olen ollut kaikki joulut töissä ja aion jatkaa samaa rataa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinä ja äitisi ruokailette rauhassa ja jutustellen, nämä kaksi muuta sitten istuvat hiljaa ja odottavat seuraavaa kattausta tai alkavat osallistua keskusteluun. 

Me olemme opettaneet jo kaksivuotiasta, että jouluruokailussa on pakko kestää kolme pitkää kattausta. Tosin niiden välillä pikkuinen saa jaloitella. 

Valaises vähän, että mitä nämä kattaukset pitävät sisällään, kun ei ole koskaan sattunut eteen tällaisia, vaan yleensä jokainen ottaa mitä haluaa esille laitetuista ruoista yhdellä kerralla.

Mietin vaan, että minkälaisissa piireissä tuota monikattaushommaa järjestetään.

En ole tuo, jolta kysyt, mutta ei meidän tavallisissa piireissäkään oteta kaikkea kerralla. Alkuun syödään kalat ja muut kylmät ja sitten kinkun kanssa laatikot.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudessani jouluna oli aina kireä/tympääntynyt tunnelma, aina jotkut tappeli, jouluruoka on pahaa, hirvee hössötys jo muutamaa viikkoa ennen parin päivän takia. Muutettua omilleni, olen ollut kaikki joulut töissä ja aion jatkaa samaa rataa

Sama! Joulu saa mut sitäpaitsi pahalle tuulelle. Meillä ei ole koskaan ollut joulutunnelmaa. Inhottavaa mennä sinne saastaiseen lapsuuskotiin, mutta velvollisuudesta käyn joku päivä muutaman tunnin. Jouluruoka on pahaa, inhoan työpaikkojen ja ravintoloiden joululounaitakin. Pahimmillaan jo pikkujouluissa joutuu nieleskelemään kuivanharmaata kinkkua ja harmaanvetisiä laatikoita. Lisäksi koko maa halvaantuu viikoksi joulun takia, en kestä. Ja on pimeää ja ankeaa ja kuollutta, ikuinen yö, vaikka ihan Etelä-Suomessa asunkin.

Tänäkin jouluna olen töissä 12h sekä aattona että joulupäivänä ja hyvä näin. Tapanina sitten se lahjojen vienti ja ruokailu lapsuuskodissa. Välipäivät kummallista tyhjäkäyntiä ja sitten onneksi uusi vuosi ja kevään odotus.

Arvostan muutenkin hyvää ruokaa ja yhdessä syöminen on parasta ajanvietettä omasta mielestäni, joten kyllä meillä joulunakin se pari-kolme tuntia syömiseen menee. Alkupalojen jälkeen voi olla tauko kun valmistellaan pääruokaa, siihenkin menee aikaa. Onneksi muu seurue on samanmielistä, ettei kenenkään tarvitsee "pönöttää ja pupeltaa perse puuduksissa" ruokapöydässä.

Vierailija kirjoitti:

Ap halveksii äitinsä sukulaisia. Pitää itseään parempana. Siitä tässä on kyse

Nämä "ap:n äidin reppanasukulaiset" ovat siis äidin veli ja hänen poikansa. Toisin sanoen ap:n eno ja serkku, vaikka hän ei nähtävästi heitä halua lähisukulaisina pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap halveksii äitinsä sukulaisia. Pitää itseään parempana. Siitä tässä on kyse

Nämä "ap:n äidin reppanasukulaiset" ovat siis äidin veli ja hänen poikansa. Toisin sanoen ap:n eno ja serkku, vaikka hän ei nähtävästi heitä halua lähisukulaisina pitää.

Lähisukulaisia, mutta persoonana kamalia. Äitini auttaa heitä kaikessa ja huolehtii lähes kaikesta. Ovat erittäin itsekkäitä ja itsekeskeisiä ihmisiä, myös ilkeitä. Koko ikänsä ovat muita käyttäneet hyväksi ja kiristäneet. Pitävät itseään silti ehdottomasti parempina kuin kukaan muu.

Ja kyllä, mielellään he tulevat. Soittavat yleensä itse jo ennen joulua äidilleni että onhan kutsu vielä voimassa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap halveksii äitinsä sukulaisia. Pitää itseään parempana. Siitä tässä on kyse

Nämä "ap:n äidin reppanasukulaiset" ovat siis äidin veli ja hänen poikansa. Toisin sanoen ap:n eno ja serkku, vaikka hän ei nähtävästi heitä halua lähisukulaisina pitää.

Lähisukulaisia, mutta persoonana kamalia. Äitini auttaa heitä kaikessa ja huolehtii lähes kaikesta. Ovat erittäin itsekkäitä ja itsekeskeisiä ihmisiä, myös ilkeitä. Koko ikänsä ovat muita käyttäneet hyväksi ja kiristäneet. Pitävät itseään silti ehdottomasti parempina kuin kukaan muu.

Ja kyllä, mielellään he tulevat. Soittavat yleensä itse jo ennen joulua äidilleni että onhan kutsu vielä voimassa.

Ap

No herran tähden, auta nyt äitiäsi sanomaan "EI". Mikä ihme tässä joulussa on, kun ihmiset tekevät kaikkea mitä eivät tahdo, koska "pitää"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap halveksii äitinsä sukulaisia. Pitää itseään parempana. Siitä tässä on kyse

Nämä "ap:n äidin reppanasukulaiset" ovat siis äidin veli ja hänen poikansa. Toisin sanoen ap:n eno ja serkku, vaikka hän ei nähtävästi heitä halua lähisukulaisina pitää.

Lähisukulaisia, mutta persoonana kamalia. Äitini auttaa heitä kaikessa ja huolehtii lähes kaikesta. Ovat erittäin itsekkäitä ja itsekeskeisiä ihmisiä, myös ilkeitä. Koko ikänsä ovat muita käyttäneet hyväksi ja kiristäneet. Pitävät itseään silti ehdottomasti parempina kuin kukaan muu.

Ja kyllä, mielellään he tulevat. Soittavat yleensä itse jo ennen joulua äidilleni että onhan kutsu vielä voimassa.

Ap

Ahaa. Tuo toki muuttaa paljon. Mutta kuvasit heitä kuitenkin reppanoiksi. Ajattelin että he ovat kilttejä ja hyväntahtoisia reppanoita. Eivät siis kovin muodikkaita vaan sellaisia vanhanaikaisia ihmisiä ja koetin toisessa kommentissa löytää siitä arvoa. Jos he ovat ilkeitä niin tilanne muuttuu enkä voi suositella Joulunviettoa heidän kanssaan kuten kehotin kirjoittaessani jos olisi kanssasi samassa elämäntilanteessa. Ilkeät ihmiset lähtee läheisten piiristä vaikka olisivat ainoat jäljelläolevat.

Miksi täällä alapeukutetaan niitä viestejä, joissa kirjoitetaan ettei tykkää istua joulunakaan pitkään ruokapöydässä tai että näin ei ko. kirjoittajan lähipiirissä toimita? Onko se niin hankalaa ymmärtää, että kaikki eivät tykkää toimia samalla tavalla? Vaikka mitä minä ihmettelen, sehän on av:n tapa, että alapeukkua ropisee jos joku tekee "väärin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinä ja äitisi ruokailette rauhassa ja jutustellen, nämä kaksi muuta sitten istuvat hiljaa ja odottavat seuraavaa kattausta tai alkavat osallistua keskusteluun. 

Me olemme opettaneet jo kaksivuotiasta, että jouluruokailussa on pakko kestää kolme pitkää kattausta. Tosin niiden välillä pikkuinen saa jaloitella. 

Valaises vähän, että mitä nämä kattaukset pitävät sisällään, kun ei ole koskaan sattunut eteen tällaisia, vaan yleensä jokainen ottaa mitä haluaa esille laitetuista ruoista yhdellä kerralla.

Mietin vaan, että minkälaisissa piireissä tuota monikattaushommaa järjestetään.

Meillä ensin on tarjolla kalat:

Sillit

Silakat

Mäti

Graavikala

Savukala

Rosolli

Muut mahdolliset salaatit

Sitten on lämpimien ruokien aika:

Laatikot

Kinkku

Kastike

Lisukkeet (herneet, kurpitsa, kotijuusto)

Sitten on jälkiruoka:

Välillä luumurahka, tänä vuonna hedelmäsalaatti sekä paria juustoa

Myöhemmin vielä kahvit:

Joulutorttuja

Pipareita

Taatelikakkua

Mikä halvatun jälkiruoka on hedelmäsalaatti? Itku mulla tulisi jos jouluna tarjottaisiin salaattia jälkiruoaksi.

Tälläiselle erakolle tollaiset jouluruokailut missä pakko olla sosiaalinen ja vielä monta tuntia on todella uuvuttavaa.. en vaan tykkää olla sukulaisten tai kaverien seurassa pitkään..on rento ja hyvä meininki kaukana. Lapsiperhejouluja nähnyt niin hyi ei ikinä enää, hirvee kitinä kaikesta niin lapsilla kuin aikuisilla. Aikuisten jouluissa sit volistaan menneiden perään, jotkut ryyppää tai ölisevät kilpaa keskenään

Parasta on kun saa ottaa hyvää ruokaa lautaselle, mennä sohvalle ja laittaa jokin hyvä elokuva päälle ja nauttia, yksin. On oikeasti helpotus kun pääsee omaan kotiin rauhaan 😚

Voihan se olla että nämä joulut ovat senidin veljen ja hänen poikansa mielestä ainoat mukavat tapahtumat joulussa. Eivät välttämättä osaa kiitollisuuttaan ilmaista tai toimia oikein tai niin kuin sinä haluaisit heidän olevan mutta voivat silti arvostaa sitä, että heidät kutsutaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi juuri jouluaterian pitäisi olla se jossa istutaan pitkään ja vaihdetaan kuulumisia? Istutaanko vuoden kaikki muut ateriat tuppisuina hotkien, ja jouluruualle asetetaan sitten isot odotukset ja petytään kun ei se perhe nytkään tajunnut rauhakseen olla vaikka on joulu?

Jouluna joka tapauksessa ollaan ehkä enemmän yhdessä kuin arkena ja monilla pitkät pyhät aikaa vaihtaa niitä kuulumisia ihan siinä olohuoneessakin istuessa, niin miksi juuri se ruokapöytä on se minkä ääressä pitää istua takapuoli puuduksissa?

Meillä on muutama muukin vuosittainen juhlapäivä, jolloin yhdessä on vanhemmat, lapset, lapsenlapset ja lastenlastenlapset. Ei siis vain joulu. Mutta näinä muinakin kertoina istutaan yhdessä päivällispöydän ääreen ja syödään pitkän kaavan mukaan. Porukkaa on neljässä sukupolvessa jo niin paljon, että vaikka vanhimmat istuisivatkin sohvalla ja nojatuoleissa, nuoremmat istuisivat jokatapauksessa olohuoneessa olevan ruokapöydän ääressä. Vietämme yhdessä vain aattoillan ja joulupukin sekä lahjojen avaamisen jälkeen porukka pikkuhiljaa lähtee omiin koteihinsa. Meistä kukaan kun ei asu sellaisessa kartanossa , johon voisi majoittaa yöksi kahden vanhuksen koko jälkipolvi. Ja meitä on jo niin paljon, että ei ole oikein mahdollista tavata koko "klaanilla" kuin sellaisina juhlapäivinä, jotka ovat suvussa perinne. Pienemmillä porukoilla toki tavataan useamminkin, mutta ei niin, että kaikki neljä sukupolvea olisi samaan aikaan paikalla. 

Takapuoli puuduksissa ei istu kukaan, koska jokainen yhdeksänkymppisiä vanhuksia ja taaperoita lukuunottamatta osallistuu pöydän kattamiseen ja käytettyjen astioiden viemiseen keittiöön. Eli pääsee kyllä liikkumaankin välillä. Lisäksi jokainen vuorollaan leikittää taaperoita, käyttää niitä vessassa yms eli senkin vuoksi pääsee liikkumaan. Aika usein alkupalojen ja pääruuan jälkeen on pieni tauko ennen jälkiruokaa ja jokainen halukas voi lähteä porukalla käyttämään koirat ulkona. Jos selkä tai takapuoli väsyy pöydän ääressä istuessa, saa kyllä ihan vapaasti mennä välillä nojatuoliin tai sohvallekin istumaan. Samassa huoneessa kuitenkin ollaan ja voidaan jutella, vaikka joku istuisikin nojatuolissa, joku päydän ääressä ja joku kantaisi seuraavia tarjottavia keittiöstä olohuoneeseen. 

Itse kuulun suvun toiseksi vanhimpaan sukupolveen ja koska lapseni ovat jo aikuisia, niin en mä paljon juttele silloin, kun syön yksin. Paitsi koiralle :D Mun mielestä on todella mukavaa, kun kokoonnutaan isolla porukalla, syödään pitkän kaavan mukaan ja rupatellaan. 

Itse vietän jouluni äitini kanssa.Meillä ei ole enää ketään niin läheisiä sukulaisia joita voisi syömään kutsua. Ne vanhemmat ihmiset kuten omat isovanhempani ovat hiljattain kuolleet. Olemme äitini kanssa molemmat aika pieniruokaisia ja emme takuulla jaksaisi mitään kovin isoa määrää kerralla. Kyllähän silti joskus olisi mukavaa viettää "hieno" ja erilainen joulu. Tosin ei meillä lapsuudessakaan mitään kovin erikoista joulua ollut. Ehkä paljon ne paikalla olevat ihmisetkin ratkaisevat. Ihmiset kun viettävät joulua niin eri lailla. Minusta olisi silti joskus hienoa järjestää joulua esim niille joilla ei olisi muuten ketään joiden kanssa joulua viettää. Tämä senkin takia, että nuo ajatukset ovat itsellekin tuttuja. Toisaalta arvostaisin kyllä sitä jos joku kutsuisi syömään ja pyrkisin siihen, että ruokien valmistaja varmasti tietää kuinka tärkeä asia se minulle on. Olen sellainen ihminen jota taatusti jäisi harmittamaan jos käyttäytyisin "huonosti".