Rehellisesti joulusta ja jouluruokailusta...olenko ainoa kenellä tämä "ongelma" ? Kertokaa mikä teitä joulussa jää harmittamaan

Jos sinä ja äitisi ruokailette rauhassa ja jutustellen, nämä kaksi muuta sitten istuvat hiljaa ja odottavat seuraavaa kattausta tai alkavat osallistua keskusteluun. 

Me olemme opettaneet jo kaksivuotiasta, että jouluruokailussa on pakko kestää kolme pitkää kattausta. Tosin niiden välillä pikkuinen saa jaloitella. 

Minä vietin joulut aikuisena ensin isovanhempien ja äidin kanssa. Sitten kuolivat isovanhemmat ja sitten kuoli äiti, kun olin neljäkymmentä. Nyt sitten vaihtelevin systeemein yksin tai jossain, mutta nautin kyllä niistä äidin kanssa kaksin jouluistakin. 

Laittakaa tarjolle ensin vain alkupalat/kalat. :) itse inhoan tuota hotkimista, minut on opetettu rauhassa tapahtuvaan kouluruokailuun jossa santsaillaan ja istutaan rauhassa pöydässä, mutta miehen perheessä kaikki kootaan kerralla lautaselle ja sitten hotkitaan. Miehen veli syö varmaan viidessä minuutissa ja sitten alkaa huokailu ”onks jälkkärik”.

Jouluidyllini on sitä, että lämmitän kaupan perunalaatikkoa mikrossa ja leikkaan palan kylmästä kalkkunarullasta siihen kaveriksi. Lisäksi vähän sienisalaattia ja puolukkahilloa. Ainut mitä teen itse on piparkakkutaikina. Joulutorttuja leivon valmiista pakastetaikinasta.

Mies on hankkinut 'raakoja kaloja', graavilohta ym. itselleen - ja lapsi ei syö mitään jouluruokia. Minä en todellakaan raada keittiössä laatikoiden tms parissa kun ei niitä meillä oikein syödä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä (<30) vietän joulun pääsääntöisesti kaksin äitini (>50) kanssa, aattoillan paria pikaista sukuloimista lukuunottamatta.

Lahjojen avaus on meille iso ja aikaavievä tapahtuma, mutta jouluaterian olemme aina hoitaneet niin, että kumpikin kokoaa lautaselleen kunnon keon ruokaa, ja asettuu syömään eri puolille taloa. :D Äiti saattaa esim. lukea keittiössä lehteä tai kirjaa samalla kun syö, kun taas itse katson olkkarissa vaikkapa jotain jouluelokuvaa.

Joku kaverini joskus kauhisteli, että eihän tuossa ole ollenkaan "tunnelmaa", mutta meistä on vain mukava saada yksin rauhassa keskittyä ruokaan. :D

Jotenkin lohdullista ja aitoa kuulla ettei nämä timanttiset tunnelmajoulut päde kaikilla! Minäkin olen 28 v ja juurikin äitimuorin kanssa joulua pääasiassa vietämme!-ap

Minä ja äitini ehdimme tosiaan olla "kylki kyljessä" myös aatonaaton ja joulupäivänkin, joten nuo ruokailut ovat sopiva hetki rauhottua itsekseen hiukan. :D Lahjojen lisäksi koristelemme kuusen ja syömme aamupalapuurot yhdessä, että siinä ihan tarpeeksi tunnelmaa tähän taloon. xD

Mua ahdistaa että tiettynä ennalta määrättynä päivänä pitäisi tapojen vastaisesti olla ihanaa ja tunnelmallista, jos sellaista ei perheessä ja suvussa koskaa muuten ole. Miehen suku puhuu ja syö ja puhuu ja syö tunteja helposti. Mun suku yrittää istua selkä suorassa ja ei keksi mitään sanomista kun pitää yrittää olla niin hienosti. Muistan teininä kun leikkimielisesti painittiin, äiti painoa itkemään sänkyyn "kun jouluna"....koskaan muuten ei syöty yhdessä , sitten olisi jouluna pitänyt olla ihanaa ja kaikkea, muttei liian maallista. Huoh. 

Ap, tee jouluna jotain juttuja joista sinä itse tykkäsit ja nauttisit.

Vierailija kirjoitti:

Jos sinä ja äitisi ruokailette rauhassa ja jutustellen, nämä kaksi muuta sitten istuvat hiljaa ja odottavat seuraavaa kattausta tai alkavat osallistua keskusteluun. 

Me olemme opettaneet jo kaksivuotiasta, että jouluruokailussa on pakko kestää kolme pitkää kattausta. Tosin niiden välillä pikkuinen saa jaloitella. 

Valaises vähän, että mitä nämä kattaukset pitävät sisällään, kun ei ole koskaan sattunut eteen tällaisia, vaan yleensä jokainen ottaa mitä haluaa esille laitetuista ruoista yhdellä kerralla.

Mietin vaan, että minkälaisissa piireissä tuota monikattaushommaa järjestetään.

Vierailija kirjoitti:

Vastaisen varalle tiedoksesi: joulu muuttaa luonnettaan sitten, kun mukana on lapsia. Pienet lapset tekevät sen joulun ja luovat tunnelman, odotapa vain. Toivotan hyviä jouluja myös sitä ennen!

t. Mummo

No siis tämähän oli aivan mahtava neuvo!! Not. Mistä sä tiedät, vaikka ap olis jo viiskymppinen ja perheenperustamisjuna mennyt jo ohi. Tuntuu sit kivalta lukea tollasia kommentteja.

Meilläkin on ihmeellistä ahmimista koko vaivalla valmisteltu jouluateria. Olisipa hauskoja keskusteluja ja juttujen kertomista, kuten kaveri- tai työporukan illanvietoissa.

Ehkä ankeutemme johtuu siitä, että alkoholi ei kuulu ateriaan, juomana on kotikalja. Taidanpa tänä vuonna  panostaa alkudrinkkeihin, snapseihin yms.

Ap, entä jos kokeilisitte samaa, laittaisitte viinaa pöytään? Vanhoihin rooleihinsa juuttuneista sukulaisista voisi kuoriutua supliikkeja seuramiehiä. Kun seurueeseen ei ilmeisesti kuulu lapsia, ei tarvitse murehtia heidän järkyttämisestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinä ja äitisi ruokailette rauhassa ja jutustellen, nämä kaksi muuta sitten istuvat hiljaa ja odottavat seuraavaa kattausta tai alkavat osallistua keskusteluun. 

Me olemme opettaneet jo kaksivuotiasta, että jouluruokailussa on pakko kestää kolme pitkää kattausta. Tosin niiden välillä pikkuinen saa jaloitella. 

Valaises vähän, että mitä nämä kattaukset pitävät sisällään, kun ei ole koskaan sattunut eteen tällaisia, vaan yleensä jokainen ottaa mitä haluaa esille laitetuista ruoista yhdellä kerralla.

Mietin vaan, että minkälaisissa piireissä tuota monikattaushommaa järjestetään.

Meillä ensin on tarjolla kalat:

Sillit

Silakat

Mäti

Graavikala

Savukala

Rosolli

Muut mahdolliset salaatit

Sitten on lämpimien ruokien aika:

Laatikot

Kinkku

Kastike

Lisukkeet (herneet, kurpitsa, kotijuusto)

Sitten on jälkiruoka:

Välillä luumurahka, tänä vuonna hedelmäsalaatti sekä paria juustoa

Myöhemmin vielä kahvit:

Joulutorttuja

Pipareita

Taatelikakkua

Mikä tämän aloituksen ydinsanoma on?

Et ole ainoa, tutulta kuulostaa.

Alkoholi ei käy valitettavasti. Juuri nuo reppanavieraamme ovat alkoholisteja jotka ilman viinaa vain ovat ja istuvat puhumatta mitään sekä vetävät navat täyteen. Ei alkoholia meidän jouluun. Itse haluaisin juuri isomman porukan jonka kanssa voisikin ottaa vähän. Myös äitini on absolutisti. Kivaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos sinä ja äitisi ruokailette rauhassa ja jutustellen, nämä kaksi muuta sitten istuvat hiljaa ja odottavat seuraavaa kattausta tai alkavat osallistua keskusteluun. 

Me olemme opettaneet jo kaksivuotiasta, että jouluruokailussa on pakko kestää kolme pitkää kattausta. Tosin niiden välillä pikkuinen saa jaloitella. 

Nämä pitääkin oppia lapsena, ei vanha koira enää opi. Sisko toi 10 vuotta sitten sukuun miehen, ihan mukavan, mutta junttiperheessä kasvaneen. Vieläkin hoitaa jouluaterian niin, että alkupalapöytåän ei tule ollenkaan (kun hyi kalat ja salaatit, yök), kinkut ja laatikot sotkee lautaselleen ja vetää nassuun. Sitten poistuu pöydästä ja menee katsomaan telkkaria. Meinasi alkuun mennä hermo... mutta haha, tänä vuonna päästänkin villin 2-vuotiaan jaloittelemaan hänen kanssaan. Saadaanpa muut istua rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholi ei käy valitettavasti. Juuri nuo reppanavieraamme ovat alkoholisteja jotka ilman viinaa vain ovat ja istuvat puhumatta mitään sekä vetävät navat täyteen. Ei alkoholia meidän jouluun. Itse haluaisin juuri isomman porukan jonka kanssa voisikin ottaa vähän. Myös äitini on absolutisti. Kivaa.

Ap

Harmin paikka. Keksisittekö muitakin kutsuvieraita, niin joukko kasvaisi ja dynamiikka muuttuisi?

Vierailija kirjoitti:

Teette todella kauniisti, kun kutsutte ne "reppanasukulaisenne" joulupöytään. Arvostan! Ja osaat varmasti itsekin arvostaa, kun tuosta vähän vanhenet.  :)

Vastaisen varalle tiedoksesi: joulu muuttaa luonnettaan sitten, kun mukana on lapsia. Pienet lapset tekevät sen joulun ja luovat tunnelman, odotapa vain. Toivotan hyviä jouluja myös sitä ennen!

t. Mummo

Lapset ei kaikille kyllä tee sitä joulua. Mun joulut on aina rentouttavampia ja mukavempia ilman lapsia. Ehtii nauttimaan joulusta ja tekemään asiat omaan tahtiin. Lasten kanssa (ei omia) se on kitinän kuuntelua, huutoa ja valitusta. Lahjat revitään auki ja todetaan että olipa vähän paketteja.

Ymmärrän ap:ta. En tosin itse tee jouluruokia, koska menemme vanhempieni luokse. Meitä on pöydän ääressä 5-7 henkeä. Periaatteessa on ihan kivaa, mutta... Tunnelma on just vähän vaivaantunut, keskustelu ei ole rentoa. Siispä syömme väkisinkin nopeasti, koska ei oikein ole juteltavaa.

Illalla olemme avanneet lahjat, siinä menee yleensä aika pitkään (ennen oli monta lasta). Emme ikinä pelaa lautapelejä tms. Joskus olen ehdottanut jotain peliä, ei käy. No tänä vuonna oma lapseni on sen ikäinen, että varmaan haluaa pelailla, niin ehkä sitten hänen kanssaan.

Kieltämättä häiritsee se rennon yhdessäolon ja kivan puuhastelun puute. Ei meillä ole koskaan osattu puhua avoimesti ja rennosti niitä näitä.

Ap halveksii äitinsä sukulaisia. Pitää itseään parempana. Siitä tässä on kyse

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin on ihmeellistä ahmimista koko vaivalla valmisteltu jouluateria. Olisipa hauskoja keskusteluja ja juttujen kertomista, kuten kaveri- tai työporukan illanvietoissa.

Just tämä. Ei ole meillä mitään hauskoja juttuja tai sen kummempia keskusteluja. Johtuu tietysti osaltaan siitä, että meidät lapset on kasvatettu olemaan hiljaa, kun aikuiset puhuu. En osaa edelleenkään keskustella porukassa, tuntuu että pitää olla hiljaa ja kuunnella kun muut (aikuiset) puhuvat. Sama juttu taitaa olla sisaruksillanikin. Vanhemmillani taas ei ole keskenään mitään puhuttavaa. Siskon mies taas on jurottaja eikä selvästi oikein viihdy kanssamme (jännä juttu?!). Kiusallista.