Rehellisesti joulusta ja jouluruokailusta...olenko ainoa kenellä tämä "ongelma" ? Kertokaa mikä teitä joulussa jää harmittamaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinä ja äitisi ruokailette rauhassa ja jutustellen, nämä kaksi muuta sitten istuvat hiljaa ja odottavat seuraavaa kattausta tai alkavat osallistua keskusteluun. 

Me olemme opettaneet jo kaksivuotiasta, että jouluruokailussa on pakko kestää kolme pitkää kattausta. Tosin niiden välillä pikkuinen saa jaloitella. 

Valaises vähän, että mitä nämä kattaukset pitävät sisällään, kun ei ole koskaan sattunut eteen tällaisia, vaan yleensä jokainen ottaa mitä haluaa esille laitetuista ruoista yhdellä kerralla.

Mietin vaan, että minkälaisissa piireissä tuota monikattaushommaa järjestetään.

Kaikissa jouluisa, joita olen viettänyt omassa kotona, kolmessa sukulaiskotona ja kahdessa ystäväkotona eikä olla Westendistä tai suomenruotsalaisia.

Eka on kalat, perunaa, salaattia/rosollia, mätiä, pateeta/pasteijaa tms. Sitten viedään lautaset pois ja tarjottavat myös.

Tokaksi kinkku, rosolli, laatikot, luumuja, herneitä..

Viimeiseksi jälkiruoka esim luumukiisseliä, jouluinen hedelmäkuivakakku, torttuja, pipareita

Lisäksi voi olla koko ajan pöydässä joululimppua, juustoja, viinirypäleitä

Olen luullut, että tämä on normaalia.

En ymmärrä miten joku jaksaa syödä tuollaisia määriä ruokaa. Vaikka vähänkin ottaa joka sorttia niin järjetön määrä tulee tavaraa. Ja minä sentään olen iso ihminen, reilusti ylipainoinen enkä tee jouluksi kuin kinkun ja laatikot, kaikki muu jäisi syömättä meidän perheessä kuitenkin.

......omg.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä (<30) vietän joulun pääsääntöisesti kaksin äitini (>50) kanssa, aattoillan paria pikaista sukuloimista lukuunottamatta.

Lahjojen avaus on meille iso ja aikaavievä tapahtuma, mutta jouluaterian olemme aina hoitaneet niin, että kumpikin kokoaa lautaselleen kunnon keon ruokaa, ja asettuu syömään eri puolille taloa. :D Äiti saattaa esim. lukea keittiössä lehteä tai kirjaa samalla kun syö, kun taas itse katson olkkarissa vaikkapa jotain jouluelokuvaa.

Joku kaverini joskus kauhisteli, että eihän tuossa ole ollenkaan "tunnelmaa", mutta meistä on vain mukava saada yksin rauhassa keskittyä ruokaan. :D

Syödessä ei saisi lukea tai katsoa televisiota. Eihän tuossa voi keskittyä ruokaan ollenkaan, mikä johtaa ylensyöntiin, kun ei muista syöneensä.

Päinvastoin! Lukiessa tulee syötyä niin hitaasti, että tulee kylläiseksi huomaamattaan. Kun keskittyy siihen lukemiseen. Muuten keskittyy vain ruokaan ja tulee hotkittua nopeasti ja äkkiä onkin ihan ähkynä (jos syö yksin). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap halveksii äitinsä sukulaisia. Pitää itseään parempana. Siitä tässä on kyse

Nämä "ap:n äidin reppanasukulaiset" ovat siis äidin veli ja hänen poikansa. Toisin sanoen ap:n eno ja serkku, vaikka hän ei nähtävästi heitä halua lähisukulaisina pitää.

Lähisukulaisia, mutta persoonana kamalia. Äitini auttaa heitä kaikessa ja huolehtii lähes kaikesta. Ovat erittäin itsekkäitä ja itsekeskeisiä ihmisiä, myös ilkeitä. Koko ikänsä ovat muita käyttäneet hyväksi ja kiristäneet. Pitävät itseään silti ehdottomasti parempina kuin kukaan muu.

Ja kyllä, mielellään he tulevat. Soittavat yleensä itse jo ennen joulua äidilleni että onhan kutsu vielä voimassa.

Ap

Eihän! Hyvänen aika. Ens jouluna muutatte perinteitä.

Vierailija kirjoitti:

74 jatkaa. Appiukko on jo melkein syönyt ruokansa ennenkun olen laittanut ruoat lasten lautasille, ottanut itselleni ja pääsen istumaan pöytään. Syö nyt siinä sitten kun toinen vahtaa päälle. Huoh.

Pyydä lapset ensin pöytään ja aloita lasten ruuan asettelu lautasille ennen kuin pyydät muut syömään.

Älä lataa kaikkea pöytään heti, vaan ensin kylmät ruuat ja kalat, sitten vasta lämpimät.

Eihän tuossa ongelma ole joulu tai jouluruokailu. Ongelma on perheettömyys. Se ihana lämminhenkinen joulu pitäisi sisällään jotain omaa perhettä, mielellään lapsia, ehkä jopa sisaruksia perheineen. Jos aina seura on oma äiti (isää ei ole joulunvietossa, se on jo surullista), eno, jolla ei myöskään puolisoa, itsellä ei ole poikaystävää tai miesystävää eikä etnkään lapsia, mutt eipä niitä ole serkullakaan, ja missä se serkun äitikin oikein on... niin onhan tuo nyt hirvittävän surullinen kokoonpano. Neljä yksinäistä ihmistä, sammuva suku...

Nyt aloittaja, ota tavoite, että joulua 2020 vietetäänkin viisistään ja se viides on sinun rakkaasi.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa ongelma ole joulu tai jouluruokailu. Ongelma on perheettömyys. Se ihana lämminhenkinen joulu pitäisi sisällään jotain omaa perhettä, mielellään lapsia, ehkä jopa sisaruksia perheineen. Jos aina seura on oma äiti (isää ei ole joulunvietossa, se on jo surullista), eno, jolla ei myöskään puolisoa, itsellä ei ole poikaystävää tai miesystävää eikä etnkään lapsia, mutt eipä niitä ole serkullakaan, ja missä se serkun äitikin oikein on... niin onhan tuo nyt hirvittävän surullinen kokoonpano. Neljä yksinäistä ihmistä, sammuva suku...

Nyt aloittaja, ota tavoite, että joulua 2020 vietetäänkin viisistään ja se viides on sinun rakkaasi.

Jaahas. Siinäpä taas vastaus. Ihme ettet laittanut loppuun että viides olisi ap:n tuleva lapsi.

Nuorena sinkkuna minä koin aina ongelmaksi tuon "usean kattauksen ja seurustelun ja snapsit". 3 tuntia vähintään.

Kun minulla oli maha jo täynnä niistä alkupaloista. Oli tosi turhauttavaa istua kolme tuntia kuuntelemassa jaaritteluja ja väkisin ruokailun pidentämistä, että vaikuttaisi onnelliselta ja tunnelmalliselta perheeltä. Kun maha oli jo täynnä, ihmettelin, kun sukulaiset väänsi väkisin vielä kinkkua ja laatikoita ja taas lasi viiniä ja jutellaan ja annetaan ruoan jäähtyä lautasella ja sitten taas tungetaan lisää mahaan ja ehkä santsataan, ettei ruokailuhetki ole liian lyhyt.

Nyt kun on perhe itselläni, olen ajatellut, että jouluna on kiva, kun on hyvää ruokaa, mutta syömme silti elääksemme, emme syödäksemme. Joten meillä ei ole monia kattauksia, vaan jokainen saa ottaa alkuruokia tai pääruokaa tai vaikka missä järjestyksessä ja syödä siihen tahtiin, kun haluaa. Mutta mitään väkisin mättöä ei tehdä siksi, että saataisiin venytettyä sitä hetkemä monituntiseksi. Syömme ja siirrymme sitten jutustelemaan olohuoneen puolelle, emmekä jatka tätä ruokapöydässä.

Jos äitisi haluaa kutsua nämä "reppanat", kutsukoon jatkossa omaan kotiinsa. Lähde sinä jonnekin muualle tai sano suoraan, että haluat tällä kertaa viettää joulun omissa oloissasi.

Äitini kuoltua ollaan vietetty pari joulua siskoni luona. Meillä on kehitysvammainen veli, jonka ehdoilla jouluaatto pitkälti etenee. Jo aamusta lähdetään siskolle ja saman tien ruokailu, kahdessa erässä kiireellä. Sitten jollekin nakitetaan pukin hommat ja lopuksi vielä kahvit. Tämä kaikki neljässä tunnissa, jotta veljeni pääsee jatkamaan joulunviettoa asumisyksikköönsä. Joskus harmittaa, kun on niin tiukka aikataulu. Viime joulunakin mua ja siskoa hoputettiin syömään ja raivaamaan pöytä, ei kauhean kiva. Onneksi tullaan jo alkuiltapäivästä kotiin ja sitten on sauna ja saa rauhoittua joulun viettoon. Keitellään kahvit ja syödään leivonnaisia ja lapset saavat illalla aukaista paketit.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja jos joku miettii kuka se neljäs on niin hän on äitini jonka kanssa koko joulun yhteisvoimin järjestämme. Nuo arvoisat vieraamme eivät tajua lainkaan paljonko tähän menee aikaa, vaivaa ja rahaa. Pitkälti herkut teemmekin itsellemme ja omasta halustamme nauttia jouluruokia. Vieraillemme olisi se ja sama jos tarjolla olisi vaikka kalapuikkoja.

"Teen niska limassa herkkuja itselleni ja äidilleni äitini kanssa. Vieraat, jotka tulevat nauttimaan herkkuja joista eivät välitä, eivät arvosta herkkuja."

Olette äitisi kanssa ainoita jotka haluavat 'tehdä' joulun.

Viime vuonna järkkäsin joulun suvulle. Oli kiire kun oli vauvakin jaloissa ja muutto meneillään. Joulu oli kuitenkin juuri sitä mitä toivoin. Tosin vieläkin harmittaa kun laatikoista tuli kamalaa kuraa.

Nyt meitä on tänä jouluna kolme. Kamala kiire!!! Hirveästi hommaa vaikka eihän tuo vauva paljoa syö. Tahdon silti perinteisen joulun. Oma valinta