Miksiköhän ihan älykkäätkin ihmiset uskovat johonkin tiettyyn uskontoon kuten esim. kristinusko?
Ihmettelen eniten miksi jotkut uskovat juuri tiettyyn uskontoon ja tiettyyn "kirjaan" kuten esim. Raamattuun.
Kommentit (371)
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen eniten miksi jotkut uskovat juuri tiettyyn uskontoon ja tiettyyn "kirjaan" kuten esim. Raamattuun.
Hohhoijaa. Hanki oma elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen eniten miksi jotkut uskovat juuri tiettyyn uskontoon ja tiettyyn "kirjaan" kuten esim. Raamattuun.
Hohhoijaa. Hanki oma elämä.
🤗👉👌👍👏👋✍👊
Nii-in. Maailmassa on yli 2 miljardia kristittyä. Täysin uskonnottomien määrä on vain murto-osa uskovista (ml. kaikki maailmanuskonnot). Joten ihmetellä voi rauhassa.
t. Kristitty
Ihminen on itsekäs ja itsekeskeinen. Lohduttaudutaan sillä, että ns. jatkoa seuraa toisella tasolla eikä hyväksytä sitä, että olemme vain osa elämänkiertokulkua ja häviämme kuin tuhka tuuleen. Ihminen on tarpeeksi älykäs keksimään erilaisia huijauksia ( uskonto) ja lohduttautumaan elämän rajallisuutta vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Nii-in. Maailmassa on yli 2 miljardia kristittyä. Täysin uskonnottomien määrä on vain murto-osa uskovista (ml. kaikki maailmanuskonnot). Joten ihmetellä voi rauhassa.
t. Kristitty
Mutta tuo ei vastaa kysymykseen siitä miksi joku ihminen uskoo juuri johonkin tiettyyn uskontoon.
Siis vaikka uskoisi "johonkin", niin sehän ei vielä automaattisesti selitä tuota seikkaa.
Uskontohan nimenomaan on päättelyn ja järkeilyn tulos. Esim. Katolisessa uskossa on vaikka mitä oppijärjestelmiä.
Kristittyjen määrä nyt ei ole mikään tae siitä, että se olisi parempi uskonto kuin joku pienempi uskonto tai uskominen johonkin saunatonttuihin. Ei -uskovaisen näkökulmasta ihan samaa huijausta kaikki. Ihminen on laumasielu ja luullaan, että isot uskonnot ovat jotenkin enemmän oikeassa kuin pienemmät.
Koska usko antaa mm. toivoa ja lohtua. Ja ehkä tiettyyn usknotoon siksi, että uskonto elää myös yhteisösssä; pidetään tärkeää ja rvokkaanaa, että voi nauttia ja iloita tradtioista yhdessä muiden suunnilleen samanmielisten kanssa. Esimerkiksi Joulun viettäminen yksin olisi vähän tylsää.
Raamatun tarinat ei olis selvinny tuhansia vuosia, jollei niissä olis jotain.
Koska kaikki uskovat _johonkin_. Lue raamattua joskus - itse olen lukenut kannesta kanteen ja kolmella eri kielellä. Siellä on hienoja opetuksia ja viisauksia, jotka rikastuttavat ainakin minun elämääni ja tapaa kokea maailma.
On aika lapsellista ajatella, että jokin naaivi realismi tai positivistinen valistusajattelu maailmankatsomuksena olisi automaattisesti "älykkäämpi". Tieteen tila on aina historiallisesti kontingentti, ei tarvitse mennä kuin alle 100 vuotta taaksepäin, niin löydät tuon ajan tieteellistä hegemoniaa, joka uskoi ihmisten kallonmuotojen mittauksen kautta saadun "tiedon" determinoivan ihmisten luonteenpiirteet, älylliset ja lahjalliset kapasiteetit, et cetera...
50 vuoden päästä tulemme ihmisinä pudistelemaan päätä omalle tyhmyydelle. Kristinuskon perusta on ollut tuhansia vuosia vankalla pohjalla, ja se on määritellyt länsimaisen sivilisaation kulttuurihistoriaa varsin hienoilla tavoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nii-in. Maailmassa on yli 2 miljardia kristittyä. Täysin uskonnottomien määrä on vain murto-osa uskovista (ml. kaikki maailmanuskonnot). Joten ihmetellä voi rauhassa.
t. Kristitty
Mutta tuo ei vastaa kysymykseen siitä miksi joku ihminen uskoo juuri johonkin tiettyyn uskontoon.
Siis vaikka uskoisi "johonkin", niin sehän ei vielä automaattisesti selitä tuota seikkaa.
Mikä sen sitten selittäisi?
Olemme kaikki osa Yhtä henkeä, ei ole olemassa mitään muuta kuin Yksi Alkulähde jota koemme Itsessämme.
Vierailija kirjoitti:
Nii-in. Maailmassa on yli 2 miljardia kristittyä. Täysin uskonnottomien määrä on vain murto-osa uskovista (ml. kaikki maailmanuskonnot). Joten ihmetellä voi rauhassa.
t. Kristitty
Maailmassa on yli 2 miljardia kristittyihin uskontoihin luokiteltujen uskontojen jäsentä. Esim. Suomessa n. 70% on ev.lut.kirkon jäseniä, mutta heistä n. neljännes uskoo kristinuskon oppeihin.
Kuolemanpelko vain on niin suunnaton. Ihmisen on mahdoton hyväksyä sitä että kaikki loppuu silloin kun ihminen kuolee, ja näin ollen hänellä on tarve uskotella itselleen että kuoleman jälkeen elämä jatkuu taivaassa tai jossain vastaavassa paikassa. Kun ihminen joutuu kohtaamaan ajatuksen kuolemasta, hän ummistaa silmänsä kaikilta faktoilta ja menettää kykynsä järjelliseen ajatteluun. Kyllä jokainen uskovakin tietää varsin hyvin sen että Jumalan olemassaolo on yhtä todennäköistä kuin joulupukin olemassaolo. "Mutta kun minä en voi olla kuolevainen... enhän? Se ei voi olla niin... ei saa olla. Siksi Jumalan on pakko olla olemassa."
Niin kauan kun ihmisen maanpäällisen elämän pituus on rajallinen, suuri osa ihmisistä tulee uskomaan Jumalaan, riippumatta siitä kuinka pitkälle tiede ja teknologia kehittyvät. Ja vaikka se voitaisiin 100 % varmuudella todistaa, että mitään jumalaa ei ole, ja että kuoleman jälkeen ihmisen olotila on sama kuin ennen syntymää, niin mikään ei muuttuisi. Ihmiset palvoisivat Jumalaansa ihan samalla tavalla kuin ennenkin.
Jumala on olemassa ihmisen mielikuvituksessa tasan tarkkaan niin kauan kun se vaihtoehto, että hän ei ole olemassa, tuntuu liian karmealta ollakseen totta. Lääketieteen kehityksen myötä tähänkin voi joskus tulla muutos. Jos ihminen joskus saavuttaa kuolemattomuuden, niin silloin uskonto katoaa maapallolta yhdessä yössä, kun siltä putoaa pohja pois. Kenenkään ei enää tarvitsisi uskoa Jumalaan, kun se usko ei enää johtaisi mihinkään. Ei tarvitsisi elätellä toiveita kuolemanjälkeisestä elämästä, kun ei enää tarvitsisi pelätä kuolemaakaan. Hyvin pian lähitulevaisuudessa saattaa olla niin että ihmisruumiin vanheneminen on opittu pysäyttämään, kaikki sairaudet voidaan helposti parantaa kädenkäänteessä ja jos ihminen kuolee tapaturmaisesti, on hänen tietoisuudestaan olemassa varmuuskopio, joka voidaan siirtää keinotekoiseen ruumiiseen. Tällöin ihminen olisi siis kirjaimellisesti kuolematon. Jos tämä jonain päivänä tapahtuu, niin sinä päivänä Jumalaan uskoo ehkä yksi tuhannesta.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on itsekäs ja itsekeskeinen. Lohduttaudutaan sillä, että ns. jatkoa seuraa toisella tasolla eikä hyväksytä sitä, että olemme vain osa elämänkiertokulkua ja häviämme kuin tuhka tuuleen. Ihminen on tarpeeksi älykäs keksimään erilaisia huijauksia ( uskonto) ja lohduttautumaan elämän rajallisuutta vastaan.
Niin, ihminen on itsekäs ja itsekeskeinen. Tätä kukaan ei mielellään myöntäisi. Miksi siis uskoa Raamattuun joka tuomitsee ihmisen läpikotaisin itsekkääksi ja itsekeskeiseksi, ja käskee kieltämään itsensä, sen sijaan että antautuisi nauttimaan elämästä vailla surua.
Vierailija kirjoitti:
Raamatun tarinat ei olis selvinny tuhansia vuosia, jollei niissä olis jotain.
Hindujen Veda-kirjat ovat vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on itsekäs ja itsekeskeinen. Lohduttaudutaan sillä, että ns. jatkoa seuraa toisella tasolla eikä hyväksytä sitä, että olemme vain osa elämänkiertokulkua ja häviämme kuin tuhka tuuleen. Ihminen on tarpeeksi älykäs keksimään erilaisia huijauksia ( uskonto) ja lohduttautumaan elämän rajallisuutta vastaan.
Niin, ihminen on itsekäs ja itsekeskeinen. Tätä kukaan ei mielellään myöntäisi. Miksi siis uskoa Raamattuun joka tuomitsee ihmisen läpikotaisin itsekkääksi ja itsekeskeiseksi, ja käskee kieltämään itsensä, sen sijaan että antautuisi nauttimaan elämästä vailla surua.
Hyvä kysymys. Miksi?
Mullapa on tutkitusti korkeampi älykkyysosamäärä kuin suurella osalla Mensalaisista, ja olen silti uskovainen. Ehkäpä ap ymmärtäisi paremmin, jos olisi huippuälykäs. Kun on riittävästi kapasiteettia, voi analysoida riittävän monesta kulmasta ja sitten ymmärtää, miksi älykäskin uskoo.
Mutta itse pidän todennäköisenä, että on joku ihmistä suurempi voima. Uskon myös tieteeseen, eikä se ole ristiriidassa uskontoni kanssa mielestäni mitenkään. Ihminen ei ole koskaan ollut niin fiksu että tietäisi kaikesta kaiken, eikä ole vieläkään.
Tietenkään korkea älykkyysosamäärä ei takaa sitä että kukaan olisi oikeassa, ei uskova eikä ateisti.
Miksei? Jos tietää masentuvansa siitä, ettei elämällä tai ihmiskunnalla ole mitään tarkoitusta, eikö jokin uskonto ole fiksu toiveen lähde josta saada elämäniloa.