Tutkimus: vanhempien köyhyys ei yksin selitä huono-osaisuuden periytymistä

Tuohan on tiedetty aina, sitä ei vain saa sanoa ääneen. Meillä on runsaasti esimerkkejä erilaisista maistereista, joita haastatellaan televisiossa ihmetellen, että miten sinusta köyhän yh:n puolislummissa kasvaneesta tytöstä tuli tuollainen akateeminen. Sitten selviää, että äiti (yleensä se on aina äiti) piti viikonloppubiletystä tärkeämpänä teatteria, elokuvia, satujen lukemista, maailman ihmettelyä jne. Ja että kotona oli kirjahylly, jota koko lähitienoon väki kävi ihmettelemässä ja sille nauramassa.

Nythän Helsingissä on Oodi, jota kutsutaan kirjastoksi, vaikka sielläkirjat ovat sivuroolissa.Ainakin saadaan nuoriso kuluttamaan aikaansa "kirjastossa".

Tuohan nyt on itsestäänselvä asia. Ei se pelkkä raha ja materia tuo älykkyyttä. Köyhyys ei myöskään tarkoita että perheessä olisivat muut asiat pielessä. Toimeentulotuen saaminenkin voi sitä paitsi olla vain väliaikaista.

Tuo ei selitä, miksi säätykierto on joskus suurempaa, joskus vähäisempää. Vai vaihteleeko kulttuuriresurssien määrä eri aikoina niin, että esim 50-luvun vanhemmilla oli enemmän resursseja, koska heidän lapsensa kohosivat sosiaalisesti enemmän kuin nykyään?

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on tiedetty aina, sitä ei vain saa sanoa ääneen. Meillä on runsaasti esimerkkejä erilaisista maistereista, joita haastatellaan televisiossa ihmetellen, että miten sinusta köyhän yh:n puolislummissa kasvaneesta tytöstä tuli tuollainen akateeminen. Sitten selviää, että äiti (yleensä se on aina äiti) piti viikonloppubiletystä tärkeämpänä teatteria, elokuvia, satujen lukemista, maailman ihmettelyä jne. Ja että kotona oli kirjahylly, jota koko lähitienoon väki kävi ihmettelemässä ja sille nauramassa.

Nythän Helsingissä on Oodi, jota kutsutaan kirjastoksi, vaikka sielläkirjat ovat sivuroolissa.Ainakin saadaan nuoriso kuluttamaan aikaansa "kirjastossa".

Missä tallaisia maistereita on? Suomen viimeinen köyhä joka nousi, oli Jari Sarasvuo, ainakin niistä jotka tunnetaan nimeltä, eikä hänkään noussut akateemisella koulutuksella.

Lapseni kaverit ihmettelivät, miksi meillä on niin paljon design-esineitä kotona. Varmaan ihmetytti, kun olin  köyhä yh. En tosin tupakoinut enkä käyttänyt alkoa enkä juhlinut. Meillä myös urheiltiin ja käytiin kirjastossa. 

Yhtä lailla kodin hieno kulttuuriperintö, vanhempien korkea koulutus ja optimaaliset lähtökohdat elämään eivät myöskään selitä huono-osaisuutta ja syrjäytymistä. Kyllä, puhun itsestäni.

Meidän perheestämme on selvinnyt kohtuullisen hyväosaiseksi koulutetuksi yksi, minä, huolimatta kurjista lähtökohdista. Kyllä se vaatii järkyttävän paljon hartiavoimia vs. normaali perhe, että selviää edes täysijärkisenä aikuiseksi, saati jaksaa kouluttautua. Minulla kävi tuuri geenilotossa ja olin kovempi kuin sisarukset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on tiedetty aina, sitä ei vain saa sanoa ääneen. Meillä on runsaasti esimerkkejä erilaisista maistereista, joita haastatellaan televisiossa ihmetellen, että miten sinusta köyhän yh:n puolislummissa kasvaneesta tytöstä tuli tuollainen akateeminen. Sitten selviää, että äiti (yleensä se on aina äiti) piti viikonloppubiletystä tärkeämpänä teatteria, elokuvia, satujen lukemista, maailman ihmettelyä jne. Ja että kotona oli kirjahylly, jota koko lähitienoon väki kävi ihmettelemässä ja sille nauramassa.

Nythän Helsingissä on Oodi, jota kutsutaan kirjastoksi, vaikka sielläkirjat ovat sivuroolissa.Ainakin saadaan nuoriso kuluttamaan aikaansa "kirjastossa".

Missä tallaisia maistereita on? Suomen viimeinen köyhä joka nousi, oli Jari Sarasvuo, ainakin niistä jotka tunnetaan nimeltä, eikä hänkään noussut akateemisella koulutuksella.

Onhan Jarin jälkeen tullut Sofia Belórf: ei ole akateemisesta taustasta mutta nyt on Suomen ylimmässä tulodesiilissä alle 30-vuotiaana. Tehkää mammat perässä.

Olen tuosta kulttuurisen pääoman puutteesta kirjoittanut moneen köyhyyskeskusteluun, mutta se saa aina valtavasti alapeukkuja.

Esimerkkeinä

Maria Ohisalo,

Tamperelainen sdp-nainen ,

Nasima (vaikka perhe oli kotimaassa etuoikeutettu),

sekä omassa tuttavapiirissä monta.

Miten tuo huono-osaisuus on määritelty? Tekeekö maisterinpaperit automaattisesti hyväosaiseksi? Olen maisteri, työtön yh, toimeentulotuella jo pitkään. Olenko hyvä- vai huono-osainen?

syrjäytynyt aikamies kirjoitti:

Yhtä lailla kodin hieno kulttuuriperintö, vanhempien korkea koulutus ja optimaaliset lähtökohdat elämään eivät myöskään selitä huono-osaisuutta ja syrjäytymistä. Kyllä, puhun itsestäni.

Eivät niin, meillä ainakin sitä selittää noista huolimatta rakkaudettomuus lasta kohtaan, rakkauden puute. Mitä hienoilla puitteilla silloin tekee? Ei mitään. Nyt itse kasvatan lapsiani, joita naisena olen onnistunut saamaan vastaavaa kokeneita miehiä helpommin, radikaalisti puutteellisemmassa aineellisessa ympäristössä, kuin jossa itse elin, mutta uskon heidän nousevan minua parempiin asemiin elämässään, koska jätän ne pahat sanat, joita itse sain kuulla, väliin.

Siis miksi se huono-osaisuus olisi jotenkin oikeutetumpaa kulttuuriresursseilla selitettynä kuin rahalla selitettynä? Resurssien vähyys johtuu siitä, ettei ne vanhemmat itse kasvaneet hyväosaisissa lähtökohdissa, ei sitä ole itse valittu.

Kun olin nuori koulukavereilleni(ns. paremman perheen lapsille)maksettiin hyvistä koenumeroista. Itse en saanut. Minusta tämä kertoo kaiken olennaisen. Nämä kaverit eivät myöskään saaneet nähdä ystäviään koetta edeltävänä päivinä. Itselläni tällaista sääntöä ei ollut.

Ei mitkään maisterinpaperit nykyään takaa mitään hyväosaisuutta, koska maistereita on paljon työttömänä. Paljon hyväosaisempi voi olla perhe, jossa vanhemmilla on ammattikoulutus, töitä eikä taloushuolia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on tiedetty aina, sitä ei vain saa sanoa ääneen. Meillä on runsaasti esimerkkejä erilaisista maistereista, joita haastatellaan televisiossa ihmetellen, että miten sinusta köyhän yh:n puolislummissa kasvaneesta tytöstä tuli tuollainen akateeminen. Sitten selviää, että äiti (yleensä se on aina äiti) piti viikonloppubiletystä tärkeämpänä teatteria, elokuvia, satujen lukemista, maailman ihmettelyä jne. Ja että kotona oli kirjahylly, jota koko lähitienoon väki kävi ihmettelemässä ja sille nauramassa.

Nythän Helsingissä on Oodi, jota kutsutaan kirjastoksi, vaikka sielläkirjat ovat sivuroolissa.Ainakin saadaan nuoriso kuluttamaan aikaansa "kirjastossa".

Missä tallaisia maistereita on? Suomen viimeinen köyhä joka nousi, oli Jari Sarasvuo, ainakin niistä jotka tunnetaan nimeltä, eikä hänkään noussut akateemisella koulutuksella.

Sanooko nimi Katriina Järvinen sinulle mitään?

Vierailija kirjoitti:

Kun olin nuori koulukavereilleni(ns. paremman perheen lapsille)maksettiin hyvistä koenumeroista. Itse en saanut. Minusta tämä kertoo kaiken olennaisen. Nämä kaverit eivät myöskään saaneet nähdä ystäviään koetta edeltävänä päivinä. Itselläni tällaista sääntöä ei ollut.

Mulle ei maksettu koskaan, vaikka sain kymppejä ja kymppiplussia. Onneksi sain stipendejä. Joku edes arvosti.

Vierailija kirjoitti:

Olen tuosta kulttuurisen pääoman puutteesta kirjoittanut moneen köyhyyskeskusteluun, mutta se saa aina valtavasti alapeukkuja.

No kuka haluaisi myöntää olevansa tyhmä ja että lapsistakin tulee?

Köyhästä mutta kunnollisesta kouluttamattomasta duunariperheestä lähtöisin.

Itse opistotason koulutuksella keskituloinen asiantuntijatehtävissä ollut ja toimitusjohtaja, mieheni samoin (hänellä tosin taloudellisesti paremmat lähtökohdat)

Lapsista yksi akateeminen, yksi AMK ja yksi ammattikoulun käynyt. Vm ei todellakaan sisaruksiaan tyhmempi.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitkään maisterinpaperit nykyään takaa mitään hyväosaisuutta, koska maistereita on paljon työttömänä. Paljon hyväosaisempi voi olla perhe, jossa vanhemmilla on ammattikoulutus, töitä eikä taloushuolia.

Osana hyväosaisuutta on sekin, että ei valitse pääaineekseen jotain mahdollisimman ei-työllistävää kuten muinaisuskonnot.