Tutkimus: vanhempien köyhyys ei yksin selitä huono-osaisuuden periytymistä

Sosiaalisesta periytyvyydestä on puhuttu jo vuosikymmenet. Ja aina se on ihan järkeenkäyvältä kuulostanut.

Nyt olen seurannut läheltä miten se käytännössä toimii. Lapsella on ajatuksena, että hän voisi mennä ammattikorkeaan. Mutta kun vanhemmat eivät kannusta siihen, niin ei hän rohkene edes hakemaan. Olen häntä nyt nuorena aikuisena yrittänyt rohkaista hakemaan vieläkin. Mutta minun kannustukseni ei riitä, kun hän ei "osaa" toimia vanhempien ajatusten vastaisesti.

Vanhemmat myös itse kertovat kuinka he eivät opeta lapsilleen miten elämässä toimitaan. Vanhempien mielestä lapsen pitää itse selvittää asiat ja oppia kantapään kautta. Lapset ovat nyt aikuisia, ja toki aikuisena asioita selvitelläänkin ihan itse. Sen vain huomaa kuinka nuo perheen aikuiset lapset astelevat elämässä koko ajan takamatkasta, kun heillä sitä selviteltävää on niin paljon, kun mihinkään ei ole neuvoja annettu. Lasten voimavarat kuluvat näihin melko arkisiin asioihin ja niistä selviytymiseen.

Vielä lisäksi esiintyy ihan suoranaista lasten hyväksikäyttöä missä lapsille uskotellaan, että heillä on velvollisuus tehdä palkatta asioita, joista muut ikäisensä saavat palkkaa. Ja nyt ei puhuta hyväntekeväisyydestä vaan ihan työhön verrattavista asioista, jotka lapset tekevät ja perheen vanhemmat käärivät rahat. Taas ei ole mikään ihme, etteivät lasten voimavarat riitä nostamaan itseään tuosta suosta.

Itse yritän olla yhdelle noista nuorista tukena. Mutta se on kuin kantaisi vettä kaivoon, kun vanhemmat vetävät samaan aikaan mattoa lapsensa jalkojen alta. Ja kaikeksi iloksi haukkuvat joutoaikanaan minut asioihin puuttumisesta. Minkä ymmärrän täysin, sillä minähän olen uhka heidän korttitalolleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lukiossa opiskelijat tarkkaan havainnoivat, kuka tulee keskiluokasta ja kuka köyhällistöstä. Jos tulet köyhällistöstä ja pyrit eteenpäin, sinua pidetään nousukasmaisena ja tärkeilevänä öykkärinä tai narttuna, joka ei ymmärrä omaa paikkaansa staattisessa maailmassa. Jopa opettajat saattavat osallistua tähän. Se on asenteellinen ongelma, ja on ihan käsittämätöntä, että tällaista vielä on.

Kuulostaa lähinnä oudolta 😂 yliopistossa oli siivojien, pienviljeluiöiden lapsia opiskelemassa ilman mitään ongelmia 🙄

Hyvin ovat myös työllistyneet.

Sinä siis muistat, ketkä olivat siivoojien lapsia teidän yliopistossanne. Hmm..

Ystäväni toki muistan ja tiedän, en koko yliopiston massaa. Ystävilläni opinnot sujuivat kuten myös työelämä ihan hyvin, vaikka täällä jostain kumman syystä varoitellaan yliopiston kamaluudesta.

Vierailija kirjoitti:

Sanna Marin kertoo tulevansa vähävaraisesta kodista, äiti ollut lastenkodissa, isä alkoholiongelmainen, eronneet.

Ok. Oletan että Sanna Marin ei mene kaikkien kirjoissa kuitenkaan osioon "menestyjät".

Vierailija kirjoitti:

Kylllä moni futisvalmentaja on pareempi kuin moni naisopettaja.

Ja futisvalmentaja opettaa mitä? Sitä mitä kotoa kadonneen isän pitäisi opettaa lapsilleen?

Vierailija kirjoitti:

On niitä rikkaissakin perheissä mielenterveysongelmaisia tai alkoholiriippuvaisia jälkeläisiä, ne vain salataan paremmin. Käydään yksityisillä lääkäreillä jne.

Kyllä ne yksityisetkin lääkärit käyttävät ja täyttävät Kanta-palvelua. 

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on tiedetty aina, sitä ei vain saa sanoa ääneen. Meillä on runsaasti esimerkkejä erilaisista maistereista, joita haastatellaan televisiossa ihmetellen, että miten sinusta köyhän yh:n puolislummissa kasvaneesta tytöstä tuli tuollainen akateeminen. Sitten selviää, että äiti (yleensä se on aina äiti) piti viikonloppubiletystä tärkeämpänä teatteria, elokuvia, satujen lukemista, maailman ihmettelyä jne. Ja että kotona oli kirjahylly, jota koko lähitienoon väki kävi ihmettelemässä ja sille nauramassa.

Nythän Helsingissä on Oodi, jota kutsutaan kirjastoksi, vaikka sielläkirjat ovat sivuroolissa.Ainakin saadaan nuoriso kuluttamaan aikaansa "kirjastossa".

Minulle ammatinvalintapsykologi sanoi, että on outoa ettei minulla ole mielenterveysongelmia ja koulukin menee hyvin. Jäin täysorvoksi alakouluikäisenä. Minut sijoitettiin sukulaisten luokse, jotka olivat sitä mieltä ettei ole mitään järkeä mennä töihin kun kerran voi olla työttömyyskorvauksella ja tehdä mitä haluaa.

Varmaan arveaattekin minkälaista ”huolenpitoa” sain uudessa kodissani? Minulle irvailtiin koska halusin pestä hampaani ohjeiden mukaan. Minulle irvailtiin koska halusin olla puhdas. Minulle irvailtiin koska halusin lukea ja oppia uusia asioita.

Välit sukulaisiin menivät poikki kun jatkoin opintojani lukiossa. En usko, että kukaan meistä kaipasi toisiaan. Toki oli hämmentävää lakkiaisissa kun kukaan ei antanut minulle kukkia eikä yhtään sukulaista ollut katsomassa tapahtumaa.

En jäänyt sitä potemaan vaan elin eteenpäin, hain opiskelemaan ja kesätöihin. Syksyllä sitten opiskelemaan ja viikonloput ja lomat aina töissä. Eipä tullut vietettyä joulua moneen vuoteen! En tosin kaivannutkaan sitä koska minulla on vieläkin huonoja muistoja aiemmista joulunvietoista.

Nyt olen ollut 22 vuotta naimisissa ja lapset ovat jo hakeutuneet jatko-opintojen pariin. Emme ole ikinä sanoneet heille, että työttömyys olisi ratkaisu vaan se on tragedia. Olemme opettaneet, että jokaisessa työtehtävässä oppii jotain uutta. Ikinä emme ole nauraneet millekään lastemme opiskelu- tai tulevaisuudenhaaveelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo ei selitä, miksi säätykierto on joskus suurempaa, joskus vähäisempää. Vai vaihteleeko kulttuuriresurssien määrä eri aikoina niin, että esim 50-luvun vanhemmilla oli enemmän resursseja, koska heidän lapsensa kohosivat sosiaalisesti enemmän kuin nykyään?

Kyllä 50-luvun vanhemmilla oli resurssit pääsääntöisesti aika vähissä. Mutta 50- ja 60-luvulla koulutus takasi sosiaalisen ja taloudellisen varmuuden. Nykyään koulutus ei välttämättä niitä asioita takaa.

Miksei enää takaa?

Koska ennen vanhaan, "hyvinä aikoina" riitti että kävelet reippaan näkösenä johonkin paikkaan ja kysyt "oisko töitä?" Ja siinä sitte eläkkeeseen asti kivasti meni aika. Samat ihmiset ovat myös niitä jotka haukkuu meitä nuoria että ollaan laiskoja yms. kun ei töitä löydy sillä, että kävelee jonku pomon luokse ja ilmoittaa tulevansa duuniin. 

Toinen syy, että on niin hulluna eri aloja ja koulutuksia joista osa ovat pahasti päällekkäisiä ja toisesta valmistuu työhön valmis tyyppi ja toisesta ei ihan jne. Myös se, että eletään lähes kaikilla aloilla täysin työnantajan markkinoilla, eli vastavalmistunut saataa törmätä siihen ihanaan valikoimiseen tyyliin: ekassa paikassa: "Ei me oteta kun ei ole kokemusta" Toisessa: "Miten sulla ei ole vielä kokemusta kertynyt alalta?" Ja kierre on valmis.  

Aikamoisia tekosyitä taas. Syyllistetään ympäristöä eikä omaa itseään. Jännää, että kuitenkin vastavalmistuneetkin pääsevät töihin, mutta on sitten tämä tietty ryhmä sellaisilla tietyillä asenteilla, jotka eivät vain jostain maagisesta syystä pääse töihin.

Se voi olla asuinpaikka kysymyskin.

Itse olen muuttanut kolme kertaa opiskeluiden/töiden perässä. Ottanut vastaan 3 kk määräaikaisen työn 300 km päästä kotipaikkakunnalta, työt jatkuivat vielä vuoden määräaikasuutena. Ja olisivat jatkuneet tuonkin jälkeen, mutta sain kotipaikkakunnalta 3 vuoden määräaikaisuuden, josta vakinaistuin nykyiseen työhöni.

Muuttaminen oli työlästä, en tuntenut ketään uudelta paikkakunnalta, palkka oli vaatimaton tili meni asuntoon ja matkoihin kotipaikkakunnalle, mies sponsoroi jos rahat olivat ihan lopussa.

Mutta sain työkokemusta ja olin työelämässä aktiivisesti mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on tiedetty aina, sitä ei vain saa sanoa ääneen. Meillä on runsaasti esimerkkejä erilaisista maistereista, joita haastatellaan televisiossa ihmetellen, että miten sinusta köyhän yh:n puolislummissa kasvaneesta tytöstä tuli tuollainen akateeminen. Sitten selviää, että äiti (yleensä se on aina äiti) piti viikonloppubiletystä tärkeämpänä teatteria, elokuvia, satujen lukemista, maailman ihmettelyä jne. Ja että kotona oli kirjahylly, jota koko lähitienoon väki kävi ihmettelemässä ja sille nauramassa.

Nythän Helsingissä on Oodi, jota kutsutaan kirjastoksi, vaikka sielläkirjat ovat sivuroolissa.Ainakin saadaan nuoriso kuluttamaan aikaansa "kirjastossa".

Missä tallaisia maistereita on? Suomen viimeinen köyhä joka nousi, oli Jari Sarasvuo, ainakin niistä jotka tunnetaan nimeltä, eikä hänkään noussut akateemisella koulutuksella.

Onhan Jarin jälkeen tullut Sofia Belórf: ei ole akateemisesta taustasta mutta nyt on Suomen ylimmässä tulodesiilissä alle 30-vuotiaana. Tehkää mammat perässä.

ja kun vielä ottaa intersektionaalisesti huomioon että Sofia on rodullistettu, niin eipä noin kovaa esimerkkiä sosiaalisesta noususta löydy Suomesta ketään muuta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Modernissa hyvinvointivaltiossa köyhyys ei ole rahakysymys, vaan pitäisi miettiä, miten huono-osaisiin perheisiin voidaan siirtää kulttuuripääomaa tehokkaasti eli kuinka hyväosaiset elävät.

Eli toisin sanoen alennuksia tai rahaa. Köyhällä ei ole paljoa varaa mennä museoihin ja oopperoihin, saatika kustantaa kalliita lukiokirjoja ilman apua. Köyhät eivät myöskään järin matkustele minnekään ja harrastuksiinkaan ei ole varaa. Lopuksi köyhällä ei ole edes varaa syödä yhtä hyvin kuin rikkaat vaan monesti etenkin loppukuusta ateriat ovat luokkaa nuudeli ja makaroni kun muuhun ei ole varaa.

Korreloi tutkimuksen kanssa missä rottaryhmä A tungetaan tylsään häkkiin ja B rottien paratiisi-häkkiin. A-ryhmän rotilla oli paljon suurempi mahdollisuus sortua juomaan huumeilla kyllästettyä vettä normaalin sijaan, koska se oli ainoa virike ja mielihyvän tuottaja häkissä.

Jo nykyinen sosiaaliturva ja erilaiset avustusryhmät mahdollistavat sen, että köyhä lapsiperhe kyllä pääsääntöisesti pääsee kulttuuririentoihin (elokuvat, konsertit, näyttelyt) hyvin edullisesti tai ilmaiseksi. Lasten harrastusmaksut ja välineet saa laittaa toimeentulotukeen, ihan jo laskulla irtoaa rahaa, ei tarvitse edes osoittaa että nuo harrastuskuluista tulevat laskut oikeasti maksetaan (toki nyt mitään ratsastusta tms. on turha yrittää saada läpi) Köyhä perhe pääsee tuetulle lomalle ja omavastuuseenkin on mahdollista saada apua. Ja vaikka mitä.

Näitä ei vaan arvosteta/käytetä, siinähän se ongelma on. (Esimerkiksi viime vuosina on lapsiperheille annettu ilmaiseksi näitä leffalippuja joulun alla joita sitten perheet kuitenkin lahjoittavat/myyvät pikkusummilla eteenpäin "kun ei ole ehditty käyttää", yli puoli vuotta ovat kuitenkin yleensä voimassa nuo liput...) Ja kun lapsille ei aikuiset viitsi tarjota em. asioita, juurikin tämä asenneilmapiiri periytyy, mistä tässä nyt on kyse. Se suoranaisen rahan lisääminen ei ole ratkaisu tähän ongelmaan sillä jo nykyisellään lapsiperheen tuet ovat sitä luokkaa ettei sinne töihin oikeastaan edes kannata mennä. (pl. edelleen ne poikkeustapaukset, äkilliset työttömyydet, äkilliset sairaudet, puolison kuolema ym.). Taloudellisesti todella köyhiä eivät ole lapsiperheet vaan yksinasuvat/pariskunnat joilla on sairautta ja työttömyyttä. Heidän tilanteensa on oikeasti melko lohduton.

Vierailija kirjoitti:

Sydämen sivistys kirjoitti:

Lapseni kaverit ihmettelivät, miksi meillä on niin paljon design-esineitä kotona. Varmaan ihmetytti, kun olin  köyhä yh. En tosin tupakoinut enkä käyttänyt alkoa enkä juhlinut. Meillä myös urheiltiin ja käytiin kirjastossa. 

Sori repisin, ai että design-esineet tuo sitten sen älyn :DD Meillä ei ole kyllä sellaisiin pistetty rahaa kuitenkaan vaikka ei ihan köyhiä olla.

Aalto jaccarat tuo älyn, hahhaa, muakin naurattaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitkään maisterinpaperit nykyään takaa mitään hyväosaisuutta, koska maistereita on paljon työttömänä. Paljon hyväosaisempi voi olla perhe, jossa vanhemmilla on ammattikoulutus, töitä eikä taloushuolia.

Kahdesta juuri valmistuneesta maisterista se paremmista lähtökohdista tuleva saa todennäköisemmin sen työpaikan

Kuka sen tietää? Jospa palkkaaja on itse lähtöisin huonommista lähtökohdista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Modernissa hyvinvointivaltiossa köyhyys ei ole rahakysymys, vaan pitäisi miettiä, miten huono-osaisiin perheisiin voidaan siirtää kulttuuripääomaa tehokkaasti eli kuinka hyväosaiset elävät.

Eli toisin sanoen alennuksia tai rahaa. Köyhällä ei ole paljoa varaa mennä museoihin ja oopperoihin, saatika kustantaa kalliita lukiokirjoja ilman apua. Köyhät eivät myöskään järin matkustele minnekään ja harrastuksiinkaan ei ole varaa. Lopuksi köyhällä ei ole edes varaa syödä yhtä hyvin kuin rikkaat vaan monesti etenkin loppukuusta ateriat ovat luokkaa nuudeli ja makaroni kun muuhun ei ole varaa.

Korreloi tutkimuksen kanssa missä rottaryhmä A tungetaan tylsään häkkiin ja B rottien paratiisi-häkkiin. A-ryhmän rotilla oli paljon suurempi mahdollisuus sortua juomaan huumeilla kyllästettyä vettä normaalin sijaan, koska se oli ainoa virike ja mielihyvän tuottaja häkissä.

Jos ihmiset olisivat samalla tasolla älykkyyden kanssa rottien kanssa, tutkimuksesi voisi onnistua. Kuitenkin kyse on asenteiden muuttamisesta, eikä kenenkään asenne muutu, jos annetaan lisää rahaa. 

Köyhät nuoret voivat mennä jo nuorina kesätöihin säästämään rahaa lukioon. Jos asenne on oikein, he työskentelevät paremman elämän eteen. Jos asenne on kuitenkin peritty vanhemmilta, jotka eivät arvosta koulutusta ja työntekoa niin todennäköisesti nuorikaan ei välitä moisista. Sitten he alkavat syyttämään rikkaita siitä, että ovat rikkaita, vaikka nämä rikkaat ja heidän esi-isänsä ovat jossain vaiheessa tehneet omat uhrauksensa opiskelun ja rahan suhteen ja näin päässeet sinne, missä ovat nykyään. 

Ei millään pahalla mutta rahan säästäminen lukioon yläasteiässä vaatii aikamoista oman toiminnan ohjaamista ja resursseja, mitä tuon ikäisellä harvoin on tai kuuluukaan olla. Omasta puolesta voin myös sanoa, että itsestään vastuun ottaminen liian aikaisin tekee ihmisestä/lapsesta turvattoman. Lisäksi, kun köyhällä perheellä ei aina ole edes ruokaa, niin se raha voi mennä ihan eri asioihin kuin sinne lukiosäästöihin. Kuten vaatteisiin, ettei kiusattaisi. Johonkin kivaan, edes joskus. Tai sitten pikkusiskon ruokaan.

Minä osasin säästää jo ala-asteikäisenä, ja varsinkin ensimmäisistä palkoistakin jo reilusti. Eka työ oli nurmikonleikkaamista, ja toinen oli mainosten jakamista.

Mun vanhemmat ei ikinä auttanu mua läksyissä koska eivät omien sanojensa mukaan osanneet, no olisivat edes yrittäneet. Olivat tyytyväisiä kunhan läpi pääsin.

Hemmetin tutkimukset. Sanon nyt siihen tutkimukseen ihan selvän asian joka vaikuttaa: jos lasta tuetaan, rakastetaan ja kannustetaan niin raha ei ratkaise.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän paljon selittää genetiikka. Äidilläni ja pojallani on lukihäiriö. He ovat (testatusti, koska ongelmat vastivat selityksiä) älykkäitä ja molemmilla on hyvä kulttuurikoti, jossa on ymmärretty koulutuksen tärkeys, luettu satuja ja kiinnitetty huomiota taiteeseen ja yhteiskuntaan, mutta molemmilla on huomattavia vaikeuksia selvitä taloudellisesti ja vähän muutenkin elämässään (molemmat ovat naiveja ja hyväuskoisia, nykyään toinen parikymppisenä ja toinen kuusikymppisenä). Minulla sitä lukihäiriötä ei ole, ja minä olen nyt nelikymppisenä professori yliopistossa.

En sano, että genetiikka säätelee kaikkea tai että yhteiskunnan pitäisi luopua yrittämästä muuttaa lasten kasvuympäristöä sopivammaksi, mutta sanon, että tässä ei ole edetty vielä kovin pitkälle. Eikä se ”lukekaa satuja” oikeasti riitä vielä mihinkään. Meillä todellakin luettiin.

Aika vähissä on professorit ketkä on tehneet lapsia kakskymppisenä. Tosin mahdollista

Oon usein miettiny miks äitini väkisin halus ostaa mulle aina uudet vaatteet ennen ku koulut alko. No syyhän tais olla se et pelkäs et mua kiusattas. No kiusattiin muutenki, varmaa siks koska tytöt tykkäs jost taas pojat ei tykänny.

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on tiedetty aina, sitä ei vain saa sanoa ääneen. Meillä on runsaasti esimerkkejä erilaisista maistereista, joita haastatellaan televisiossa ihmetellen, että miten sinusta köyhän yh:n puolislummissa kasvaneesta tytöstä tuli tuollainen akateeminen. Sitten selviää, että äiti (yleensä se on aina äiti) piti viikonloppubiletystä tärkeämpänä teatteria, elokuvia, satujen lukemista, maailman ihmettelyä jne. Ja että kotona oli kirjahylly, jota koko lähitienoon väki kävi ihmettelemässä ja sille nauramassa.

Nythän Helsingissä on Oodi, jota kutsutaan kirjastoksi, vaikka sielläkirjat ovat sivuroolissa.Ainakin saadaan nuoriso kuluttamaan aikaansa "kirjastossa".

Valitettavasti se, että harrastetaan lukemista ja muuta sivistynyttä, ei takaa taloudellista hyvinvointia eikä elämässä pärjäämistä muutenkaan. Ei se tietysti haitaksikaan ole. Hyvä, jos on edes henkistä rikkautta.

Peruskoulu eriyttää lapsia todella tehokkaasti. Kun opetus on aivan onnetonta ja kokeista pääsee läpi kunhan osaa nimensä kirjoittaa, peruskoulusta lähtee (tai ei lähde) lukioon oppilaita, jotka eivät oikeasti osaa mitään. Toisaalla on lapsia, joiden vanhemmat ovat ehtineet ja jaksaneet itse opettaa lapsilleen perustaidot tärkeimmissä aineissa, ja jotka siten oikeasti osaavat jo yhtä sun toista peruskoulun päätettyään. Todistukset voivat olla näillä ihan samanlaiset, mutta toisilta kumma kyllä sujuu lukio-opinnot kuin tanssi vain, ja toiset alkavat saada nelosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhät nuoret voivat mennä jo nuorina kesätöihin säästämään rahaa lukioon. Jos asenne on oikein, he työskentelevät paremman elämän eteen

Itse työskentelin jo 14-vuotiaana kesäisin Tikkurilan kirjoilla maalarina. 2008 silti piti huolen että se ei paljoa auttanut. Heti koulun ja armeijasta tulon jälkeen meni työpaikka alta ja tähän mennessä ei ole löytynyt yhtäkään vakipaikkaa. En minä voi rakentaa tulevaisuutta pelkkien pätkätöiden varaan olin sitten kuinka ahkera tahansa. Te rikkaat velliperseet ette ole aitoa työntekoa ikinä nähnytkään kun siellä suojatyöpaikoissanne myhäilette.

Ja parasta tässä finanssikriisissä ja sen jälkeisessä maailmassa on että se on rikkaiden itsensä aiheuttama. Vievät rahansa veroparatiisimaihin ja työpaikat köyhiin maihin ja sitten vielä kehtaavat ruveta läksyttämään köyhiä.

Sulla on vaan huomo tuuri. Itse olen vaihtanut huippupalkkaisen työn työllistettyyn ja sieltä noussut takaisin hyväpalkkaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisesta periytyvyydestä on puhuttu jo vuosikymmenet. Ja aina se on ihan järkeenkäyvältä kuulostanut.

Nyt olen seurannut läheltä miten se käytännössä toimii. Lapsella on ajatuksena, että hän voisi mennä ammattikorkeaan. Mutta kun vanhemmat eivät kannusta siihen, niin ei hän rohkene edes hakemaan. Olen häntä nyt nuorena aikuisena yrittänyt rohkaista hakemaan vieläkin. Mutta minun kannustukseni ei riitä, kun hän ei "osaa" toimia vanhempien ajatusten vastaisesti.

Vanhemmat myös itse kertovat kuinka he eivät opeta lapsilleen miten elämässä toimitaan. Vanhempien mielestä lapsen pitää itse selvittää asiat ja oppia kantapään kautta. Lapset ovat nyt aikuisia, ja toki aikuisena asioita selvitelläänkin ihan itse. Sen vain huomaa kuinka nuo perheen aikuiset lapset astelevat elämässä koko ajan takamatkasta, kun heillä sitä selviteltävää on niin paljon, kun mihinkään ei ole neuvoja annettu. Lasten voimavarat kuluvat näihin melko arkisiin asioihin ja niistä selviytymiseen.

Vielä lisäksi esiintyy ihan suoranaista lasten hyväksikäyttöä missä lapsille uskotellaan, että heillä on velvollisuus tehdä palkatta asioita, joista muut ikäisensä saavat palkkaa. Ja nyt ei puhuta hyväntekeväisyydestä vaan ihan työhön verrattavista asioista, jotka lapset tekevät ja perheen vanhemmat käärivät rahat. Taas ei ole mikään ihme, etteivät lasten voimavarat riitä nostamaan itseään tuosta suosta.

Itse yritän olla yhdelle noista nuorista tukena. Mutta se on kuin kantaisi vettä kaivoon, kun vanhemmat vetävät samaan aikaan mattoa lapsensa jalkojen alta. Ja kaikeksi iloksi haukkuvat joutoaikanaan minut asioihin puuttumisesta. Minkä ymmärrän täysin, sillä minähän olen uhka heidän korttitalolleen.

Teet hyvää työtä kun yrität auttaa. Itse olen nuori myös. Minua vanhemmat ovat välillä kieltäneet hakemasta korkeakouluihin, mutta sitten vähän kuin tajunneet, että ei se mikään huono asia olisi. Silti heiltä ei oikein mitään tukea saa. Lukiossa yksi aine oli vaikeaa ja isä tuumasi, että mitä sinne lukioon edes menee kun siellä ei pärjää. Se on jäänyt mieleen. Itse olen saanut aina pärjätä ja opiskelut hoitaa. Mieluummin on aina tullut sanomista siitä jos joku aine ei ole mennyt hyvin. Minulla on ollut paljon vaikeuksia nuoruudessa ( kiusattu, yksinäisyys, masennusta)  mutta mihinkään niihin en ole koskaan saanut tukea. Ei olisi saanut olla heikko.

Koskaan ei ole tullut sellaista tunnetta, että kelpaisin heille. Jo lapsesta asti yritin olla mahdollisimman helppo ja miellyttää vanhempiani. Sitten olin liian ujo ja olisi pitänyt rohkea. Aina vääränlainen. Itsetunto huono jo ekaluokkalaisena. Vähän hassua on se, että vanhemmat ovat itse heti raivoissaan jos joku heitä vähän arvostelee. Äitinikin oli töissä missä yksi vähän häntä arvosteli ja minun piti olla hiljaa omista huolistani etten rasita häntä.  Samaan aikaan olin itse vuosia kiusattu ja ei olisi saanut välittää. Aika surullinen olo tätä kirjoittaessa. En itsekään luota itseneeni paljonkaan. Vanhemmat eivät vaan itse huomaa mitään. Tietysti tällaista voisi tapahtua paremmissakin piireissä silti. Kyllä joskus joku sukulainen vähän ihmetteli, kun olin niin "alistunut" yksissä juhlissa ja koitti kannustaa minua, että mene nyt ottamaan jo ruokaa, kun olin päästänyt ensin kaikki muut. Ei ehkä ollut mitään tyypillistä nuoren käytöstä.