Lue keskustelun säännöt.
Elämä pilalla, todella masentaa
14.12.2018 |
On ihan p"skapuhetta, että vammautumisen jälkeen elämä palaa samalle onnellisuuden tasolle. V-tuttaa, että vastoinkäymisiin pitäisi suhtautua jotenkin hurskaasti. Tämä ei ole tehnyt mua yhtään paremmaksi ihmiseksi vaan pelkästään kaventanut elämää. Varokaa vaaraa ja älkää koskaan sairastuko.
Kommentit (74)
Olen pahoillani puolestasi vaikkei se autakaan mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt vaan kerro mitä vaaraa pitäisi varoa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä kävi?
Vakavaa sairautta ylihoidettiin ja sen jälkeen seuranneita komplikaatioita jätettiin huomiotta, mistä tuloksena elinikäinen elämänlaatua huonontava sairaus. Olen todella pettynyt kaikkeen. Ap
Ei elämä tietenkään palaa enää ennalleen, jos onnettomuudesta/sairaudesta jää pysyvä haitta. Ei siinä auta muu, kuin sopeutua ja oppia elämään uuden tilanteen kanssa. On silti ihan mahdollista olla vielä onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi vaikkei se autakaan mitään.
Kiva, kiitos. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt vaan kerro mitä vaaraa pitäisi varoa.
Vaikka mustaa jäätä ja valehtelevia ihmisiä, jotka esittää mukavaa. Elääkin toisaalta pitää. Ap
Siinä menee aikaa että hyväksyy sen että elämä ei menekään niin kuin olisi ajatellut. Ehkä kaikki ei voi koskaan hyväksyä sitä mutta kai on mahdollista löytää tapoja helpottaa omaa oloa jotenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei elämä tietenkään palaa enää ennalleen, jos onnettomuudesta/sairaudesta jää pysyvä haitta. Ei siinä auta muu, kuin sopeutua ja oppia elämään uuden tilanteen kanssa. On silti ihan mahdollista olla vielä onnellinen.
En sopeudu enkä ole enää koskaan onnellinen. Suoritan ehkä pari tavoitetta ja laitan asiat kuntoon, sitten lopetan elämäni suosiolla. Ei tämä ole enää paljon arvoista. Minulla oli kyllä hyvä elämä, ja sen menetystä sure, se elämä kuitenkin on jo kuollut. Ap
Sinulla on suru ja shokki päällä ja työstät asiaa myös olemalla vihainen ja katkera. Jos tapahtumasta ei ole tyyliin kymmenen vuotta, sinun mielesi saattaa vielä muuttua. Toki voit myös jäädä jumiin asian kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoppa tästä ap aluksi: https://www.youtube.com/watch?v=zOzsjEmjjHs
Jos tuo mies hymyilee ja on iloinen päivästä toiseen, niin voit sinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on suru ja shokki päällä ja työstät asiaa myös olemalla vihainen ja katkera. Jos tapahtumasta ei ole tyyliin kymmenen vuotta, sinun mielesi saattaa vielä muuttua. Toki voit myös jäädä jumiin asian kanssa.
En voi ymmärtää miten tästä voi päästä "yli" ja olla olematta jumissa, kun tiedän että tämä ei koskaan lopu, pahenee vaan. Siis jokaiselle päivälle on luvassa kipua, vaivaa ja hankaluutta, nyt ja aina, tulevaisuudessa vielä enemmän kuin nyt. On aika synkkää, että realistinen katsahdus tulevaisuuteen on niin karu. Kuka sitten haluaa elää ilman seksiä, rumana, kivussa, kaikkien normaalien askareiden ollessa epänautittavia ja hankalia? Minkä tästä elämästä pitäisi tehdä elämisen arvoista? Monille se on perhe, työ, ystävät, rahan kautta saavutettavat asiat, liikunta. Minulla ei ole mitään niistä peruspilareista hyvään elämään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsoppa tästä ap aluksi: https://www.youtube.com/watch?v=zOzsjEmjjHs
Jos tuo mies hymyilee ja on iloinen päivästä toiseen, niin voit sinäkin.
En kyllä ole, vaikka hän onkin. Olen katsonut monia inspiroivia videoita eikä niistä tule yhtään parempi olo. Ap
Voisitko ap kertoa mikä sulla on?
Mulla on selkä paskana ja työtapaturmassa paskottu käsi mikä olisi nykyaikana pitänyt pystyä hoitamaan kuntoon, mutta on aivan sama kenelle asiasta valittaa, ei kiinnosta ja vähätellään vaivaa.
Sitten pitäisi vielä 30vuotta pystyä/jaksaa tehdä töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä tiedät kokemuksesta että emme me terveet ole mitenkään kovin onnellisia terveydestä huolimatta. Ei tarvitse kuin lukea mitä tahansa kommenttipalstaa niin huomaa miten elämälle katkeraa väki on.
Oletko AP löytänyt mistään vertaistukea? Jos et, niin kannattaa katsoa jos löytyisi jotain yhdistystä tai muuta toimintaa josta voisi olla sinulle apua. Ongelmia pahentaa jos tuntee olevansa niiden kanssa aivan yksin, sillä välin kun muu maailma pyyhältää ohi.
Kuinka kauan tuosta on? Et ole vielä valmis ajattelemaan muuta etkä olemaan iloinen. Minulla meni neljä vuotta, kun oma elämäni romahti vähän toisella tavalla. Sitten vasta pystyin tuntemaan jotain normaaleja ajatuksia.
No listaa nyt ainakin se mitä sä VOIT edelleen tehdä ja nauttia. Ehkä sulla on nyt aikaa johonkin sellaiseen mihin ei olisi muutoin.
Vierailija kirjoitti:
On ihan p"skapuhetta, että vammautumisen jälkeen elämä palaa samalle onnellisuuden tasolle. V-tuttaa, että vastoinkäymisiin pitäisi suhtautua jotenkin hurskaasti. Tämä ei ole tehnyt mua yhtään paremmaksi ihmiseksi vaan pelkästään kaventanut elämää. Varokaa vaaraa ja älkää koskaan sairastuko.
Joo. En ole itse onneksi joutunut tuollaiseen tilanteeseen, mutta Hesarin "voimaannuttavat" artikkelit vastoinkäymisten uhreista on täynnä puppua. Elämä on sen jälkeen taistelua toimeentulosta ja elämisen mielekkyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Sinä tiedät kokemuksesta että emme me terveet ole mitenkään kovin onnellisia terveydestä huolimatta. Ei tarvitse kuin lukea mitä tahansa kommenttipalstaa niin huomaa miten elämälle katkeraa väki on.
Niinpä, en kyllä ymmärrä miksi. Ärsyttää, kun ihmiset valittaa ongelmista, jotka kuitenkin on korjattavissa. Kuten huono parisuhde - korjaa tai jätä se. Huonosti valitun ammatin voi vaihtaa, jos on kumminkin kyvykäs liikkumaan ja ajattelemaan. Kai mullakin on tilanne, että kun en voi tapahtunutta korjata niin voin vaan jättää elämän tai "korjata" muuttumalla ihan toisenlaiseksi ihmiseksi tekemällä itsestäni kiinnostuneen muista asioista kuin oikeasti olisin. En vaan halua olla kukaan muu, joten vähissä on vaihtoehdot. Ap
Mitä kävi?