Lue keskustelun säännöt.
Elämä pilalla, todella masentaa
14.12.2018 |
On ihan p"skapuhetta, että vammautumisen jälkeen elämä palaa samalle onnellisuuden tasolle. V-tuttaa, että vastoinkäymisiin pitäisi suhtautua jotenkin hurskaasti. Tämä ei ole tehnyt mua yhtään paremmaksi ihmiseksi vaan pelkästään kaventanut elämää. Varokaa vaaraa ja älkää koskaan sairastuko.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Kaikista meistä tulee jollain tapaa vammasia kun ikää tulee tarpeeksi.
Vaikka aloittaja on varmaan nuori niin taitaa ola jo, ja mun mielestä et sä oo mikää sanoo tollee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tän tarkotus oli? Ei varmaan miikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sä se parikymppinen opiskelija, joka taannoin tykitti päivästä toiseen aloituksia otsikolla Mun elämä on pilattu?
Sun tilanteeseesi on tosi vaikea ottaa kantaa, kun et suostu kertomaan, mikä se sairaus tai vamma on, joka koko elämäsi niin totaalisesti pilaa.
En ole parikymppinen enkä opiskelija, huomasin samat aloitukset joskus ja luin jonkun ketjuista, mutta en muista mistä siinä oli kyse. Ymmärrän että olisi mukavampi vastata enemmillä pohjatiedoilla, mutta yleensä ensinnäkin sairaus--ja elämäntapahtumakertomukset on pitkiä, monimutkaisia ja niistä on helppo tunnistaa. Myös tällainen aloitus on sellainen viimeinen purkautumisen tie, kun ei ole ketään kenelle kertoa miten asiat oikeasti kokee ja silloin se on päällimmäisenä se tunne, että elämä on lopussa. Se tilanteen perinpohjaisesti selittäminen tuntuu turhalta, koska niihin hoidollisiin asioihin, valitusten tekemisiin sossun kanssa ym. osataan kyllä hakea apua muualta, eli ketjun pointti on kurjan olon purku eikä käytännön asioihin neuvonnan saaminen. Ap
Ei sun tarvitse mitään alusta alkaen selittää. Mutta voisit vaikka yhdellä lauseella (sanalla) kertoa, mikä sairaus/vamma sulla kaikkien niiden monimutkaisten tapahtumien seurauksena nyt on.
Siis esimerkiksi: Avanne. Neliraajahalvaus. Amputoitu raaja.
Avanne on arkea monelle, joten ihmettelen jos sellaisesta kysymys. Amputoidun raajankin kanssa voi elää suht tavallista elämää. Se, jos halvaantuu täysin, joutuu pyörätuoliin tai sänkyyn on jo iso muutos, ja varmasti haastavaa sopeutua uuteen elämäntilanteeseen. Samoin kivut aina perseestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sä se parikymppinen opiskelija, joka taannoin tykitti päivästä toiseen aloituksia otsikolla Mun elämä on pilattu?
Sun tilanteeseesi on tosi vaikea ottaa kantaa, kun et suostu kertomaan, mikä se sairaus tai vamma on, joka koko elämäsi niin totaalisesti pilaa.
En ole parikymppinen enkä opiskelija, huomasin samat aloitukset joskus ja luin jonkun ketjuista, mutta en muista mistä siinä oli kyse. Ymmärrän että olisi mukavampi vastata enemmillä pohjatiedoilla, mutta yleensä ensinnäkin sairaus--ja elämäntapahtumakertomukset on pitkiä, monimutkaisia ja niistä on helppo tunnistaa. Myös tällainen aloitus on sellainen viimeinen purkautumisen tie, kun ei ole ketään kenelle kertoa miten asiat oikeasti kokee ja silloin se on päällimmäisenä se tunne, että elämä on lopussa. Se tilanteen perinpohjaisesti selittäminen tuntuu turhalta, koska niihin hoidollisiin asioihin, valitusten tekemisiin sossun kanssa ym. osataan kyllä hakea apua muualta, eli ketjun pointti on kurjan olon purku eikä käytännön asioihin neuvonnan saaminen. Ap
Ei sun tarvitse mitään alusta alkaen selittää. Mutta voisit vaikka yhdellä lauseella (sanalla) kertoa, mikä sairaus/vamma sulla kaikkien niiden monimutkaisten tapahtumien seurauksena nyt on.
Siis esimerkiksi: Avanne. Neliraajahalvaus. Amputoitu raaja.
Avanne on arkea monelle, joten ihmettelen jos sellaisesta kysymys. Amputoidun raajankin kanssa voi elää suht tavallista elämää. Se, jos halvaantuu täysin, joutuu pyörätuoliin tai sänkyyn on jo iso muutos, ja varmasti haastavaa sopeutua uuteen elämäntilanteeseen. Samoin kivut aina perseestä.
Niin.💪🖕
Sisältö jatkuu mainoksen alla
💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩😠💩💩💩😠💩💩💩💩💩💩💩😠😠😠💩💩😠😠💩💩💩😠😠😠💩💩💩😠😠😠💩💩💩😠😠💩💩😠😠💩💩💩😰😠😠💩😠😰💩👩💻😰😰😆☻🔈💩🚳👏⛔🤖😠🤒🚳😠👩👧😊🤕
Kriisiapu ja psykologin palvelut käyttöön. Onnellisuutta on mahdollista tavoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sä se parikymppinen opiskelija, joka taannoin tykitti päivästä toiseen aloituksia otsikolla Mun elämä on pilattu?
Sun tilanteeseesi on tosi vaikea ottaa kantaa, kun et suostu kertomaan, mikä se sairaus tai vamma on, joka koko elämäsi niin totaalisesti pilaa.
En ole parikymppinen enkä opiskelija, huomasin samat aloitukset joskus ja luin jonkun ketjuista, mutta en muista mistä siinä oli kyse. Ymmärrän että olisi mukavampi vastata enemmillä pohjatiedoilla, mutta yleensä ensinnäkin sairaus--ja elämäntapahtumakertomukset on pitkiä, monimutkaisia ja niistä on helppo tunnistaa. Myös tällainen aloitus on sellainen viimeinen purkautumisen tie, kun ei ole ketään kenelle kertoa miten asiat oikeasti kokee ja silloin se on päällimmäisenä se tunne, että elämä on lopussa. Se tilanteen perinpohjaisesti selittäminen tuntuu turhalta, koska niihin hoidollisiin asioihin, valitusten tekemisiin sossun kanssa ym. osataan kyllä hakea apua muualta, eli ketjun pointti on kurjan olon purku eikä käytännön asioihin neuvonnan saaminen. Ap
Ei sun tarvitse mitään alusta alkaen selittää. Mutta voisit vaikka yhdellä lauseella (sanalla) kertoa, mikä sairaus/vamma sulla kaikkien niiden monimutkaisten tapahtumien seurauksena nyt on.
Siis esimerkiksi: Avanne. Neliraajahalvaus. Amputoitu raaja.
Avanne on arkea monelle, joten ihmettelen jos sellaisesta kysymys. Amputoidun raajankin kanssa voi elää suht tavallista elämää. Se, jos halvaantuu täysin, joutuu pyörätuoliin tai sänkyyn on jo iso muutos, ja varmasti haastavaa sopeutua uuteen elämäntilanteeseen. Samoin kivut aina perseestä.
Anteeksi mutta miten voi elää normaalia elämää jos oikea käsi vaikka amputoidaan? Mulla ei ole edes amputoitu vaan pirstaleiksi meni ja kaukana normikädestä vielä näin kolmenkin vuoden jälkeen. Ammattini on hammasteknikko, sanomattakin selvää etten voi työtäni tehdä. Elämältä on pudonnut pohja. Lisäksi on toki kipujakin.
💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩👩💻👩💻👩💻👩💻💩
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu. Jalat meni pilalle antibiooteista. Enää ei urheilla tai no pari kertaa viikossa ja sitten taas pari viikkoa nilkat turvoksissa pilalla.
Ei tässä voi kun vetää päihteitä ja odotella että mielialat muuttuu ja kännihän aina parantaa oloa parempaa odotellessa.
Masennus ja pilalla oleva elämä on kuin säätila. Kyllä se odotellessa paskemmaksi voi muuttua tai välillä parempia päiviä.
Mulle päihteet tuo onnen.
Kukaan pelle ei tule mulle sanomaan mitä mun pitäisi omalla elämällä tehdä. Jos saan ryyppäämisestä hyvän olon niin sillä sitten mennään.
Kunhan tästä piristyn niin kävelen alkoon jammaillen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sä se parikymppinen opiskelija, joka taannoin tykitti päivästä toiseen aloituksia otsikolla Mun elämä on pilattu?
Sun tilanteeseesi on tosi vaikea ottaa kantaa, kun et suostu kertomaan, mikä se sairaus tai vamma on, joka koko elämäsi niin totaalisesti pilaa.
En ole parikymppinen enkä opiskelija, huomasin samat aloitukset joskus ja luin jonkun ketjuista, mutta en muista mistä siinä oli kyse. Ymmärrän että olisi mukavampi vastata enemmillä pohjatiedoilla, mutta yleensä ensinnäkin sairaus--ja elämäntapahtumakertomukset on pitkiä, monimutkaisia ja niistä on helppo tunnistaa. Myös tällainen aloitus on sellainen viimeinen purkautumisen tie, kun ei ole ketään kenelle kertoa miten asiat oikeasti kokee ja silloin se on päällimmäisenä se tunne, että elämä on lopussa. Se tilanteen perinpohjaisesti selittäminen tuntuu turhalta, koska niihin hoidollisiin asioihin, valitusten tekemisiin sossun kanssa ym. osataan kyllä hakea apua muualta, eli ketjun pointti on kurjan olon purku eikä käytännön asioihin neuvonnan saaminen. Ap
Ei sun tarvitse mitään alusta alkaen selittää. Mutta voisit vaikka yhdellä lauseella (sanalla) kertoa, mikä sairaus/vamma sulla kaikkien niiden monimutkaisten tapahtumien seurauksena nyt on.
Siis esimerkiksi: Avanne. Neliraajahalvaus. Amputoitu raaja.
Avanne on arkea monelle, joten ihmettelen jos sellaisesta kysymys. Amputoidun raajankin kanssa voi elää suht tavallista elämää. Se, jos halvaantuu täysin, joutuu pyörätuoliin tai sänkyyn on jo iso muutos, ja varmasti haastavaa sopeutua uuteen elämäntilanteeseen. Samoin kivut aina perseestä.
Anteeksi mutta miten voi elää normaalia elämää jos oikea käsi vaikka amputoidaan? Mulla ei ole edes amputoitu vaan pirstaleiksi meni ja kaukana normikädestä vielä näin kolmenkin vuoden jälkeen. Ammattini on hammasteknikko, sanomattakin selvää etten voi työtäni tehdä. Elämältä on pudonnut pohja. Lisäksi on toki kipujakin.
Lisäyksenä että toki jonkun mielestä elämä voi olla normaalia vaikka ei pystyisi työskentelemään mutta itse en lukeudu heihin. Mulle on normaalia että voi tehdä töitä ja elättää itsensä siten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sä se parikymppinen opiskelija, joka taannoin tykitti päivästä toiseen aloituksia otsikolla Mun elämä on pilattu?
Sun tilanteeseesi on tosi vaikea ottaa kantaa, kun et suostu kertomaan, mikä se sairaus tai vamma on, joka koko elämäsi niin totaalisesti pilaa.
En ole parikymppinen enkä opiskelija, huomasin samat aloitukset joskus ja luin jonkun ketjuista, mutta en muista mistä siinä oli kyse. Ymmärrän että olisi mukavampi vastata enemmillä pohjatiedoilla, mutta yleensä ensinnäkin sairaus--ja elämäntapahtumakertomukset on pitkiä, monimutkaisia ja niistä on helppo tunnistaa. Myös tällainen aloitus on sellainen viimeinen purkautumisen tie, kun ei ole ketään kenelle kertoa miten asiat oikeasti kokee ja silloin se on päällimmäisenä se tunne, että elämä on lopussa. Se tilanteen perinpohjaisesti selittäminen tuntuu turhalta, koska niihin hoidollisiin asioihin, valitusten tekemisiin sossun kanssa ym. osataan kyllä hakea apua muualta, eli ketjun pointti on kurjan olon purku eikä käytännön asioihin neuvonnan saaminen. Ap
Ei sun tarvitse mitään alusta alkaen selittää. Mutta voisit vaikka yhdellä lauseella (sanalla) kertoa, mikä sairaus/vamma sulla kaikkien niiden monimutkaisten tapahtumien seurauksena nyt on.
Siis esimerkiksi: Avanne. Neliraajahalvaus. Amputoitu raaja.
Avanne on arkea monelle, joten ihmettelen jos sellaisesta kysymys. Amputoidun raajankin kanssa voi elää suht tavallista elämää. Se, jos halvaantuu täysin, joutuu pyörätuoliin tai sänkyyn on jo iso muutos, ja varmasti haastavaa sopeutua uuteen elämäntilanteeseen. Samoin kivut aina perseestä.
Anteeksi mutta miten voi elää normaalia elämää jos oikea käsi vaikka amputoidaan? Mulla ei ole edes amputoitu vaan pirstaleiksi meni ja kaukana normikädestä vielä näin kolmenkin vuoden jälkeen. Ammattini on hammasteknikko, sanomattakin selvää etten voi työtäni tehdä. Elämältä on pudonnut pohja. Lisäksi on toki kipujakin.
Mulla meni kanssa oikea käsi paskaksi, sain vakuutuksesta 3000€ kertakorvauksen, ketään ei kiinnosta vaikka valittanut tuosta.
Pystyn työt tekemään vaikka tuo haaittaa, on jatkuvasti kipeä, kylmän arka, mitään ei pysty heittämään ja todella vaikea työskennellä käsi ylhäällä.
Eikä voi mitenkään ymmärtää miten periaatteessa pienestä vammasta tuli iso haitta minkä kanssa on loppuelämä pärjättävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku trollaa näköjään ketjuani.
No minulla on huono kävelykyky (ylhäällä oleminen pahentaa oireita), kipuja, olen herkkä saamaan infektiota sekä olen riippuvainen päivittäin käytettävistä apuvälineistä, niin että en juuri pääse kotoa mihinkään. Yrittäkää nyt uskoa, että on mahdotonta kuvailla lyhyesti, akkuraatisti ja ei-tunnistettavasti. Ap
Real Muthaphuckkin P's kirjoitti:
Sama juttu. Jalat meni pilalle antibiooteista. Enää ei urheilla tai no pari kertaa viikossa ja sitten taas pari viikkoa nilkat turvoksissa pilalla.
Ei tässä voi kun vetää päihteitä ja odotella että mielialat muuttuu ja kännihän aina parantaa oloa parempaa odotellessa.
Masennus ja pilalla oleva elämä on kuin säätila. Kyllä se odotellessa paskemmaksi voi muuttua tai välillä parempia päiviä.
Mulle päihteet tuo onnen.
Kukaan pelle ei tule mulle sanomaan mitä mun pitäisi omalla elämällä tehdä. Jos saan ryyppäämisestä hyvän olon niin sillä sitten mennään.
Kunhan tästä piristyn niin kävelen alkoon jammaillen.
Paska alko laittaa liiterin ovet kiinne 18. Jos et ajoissa lähde niin saat jammailun sijaan juosta
:D :D :D
Real Muthaphuckkin P's kirjoitti:
Sama juttu. Jalat meni pilalle antibiooteista. Enää ei urheilla tai no pari kertaa viikossa ja sitten taas pari viikkoa nilkat turvoksissa pilalla.
Ei tässä voi kun vetää päihteitä ja odotella että mielialat muuttuu ja kännihän aina parantaa oloa parempaa odotellessa.
Masennus ja pilalla oleva elämä on kuin säätila. Kyllä se odotellessa paskemmaksi voi muuttua tai välillä parempia päiviä.
Mulle päihteet tuo onnen.
Kukaan pelle ei tule mulle sanomaan mitä mun pitäisi omalla elämällä tehdä. Jos saan ryyppäämisestä hyvän olon niin sillä sitten mennään.
Kunhan tästä piristyn niin kävelen alkoon jammaillen.
Oliko lääke muuten joku fluorokinoloni? Ap
Vierailija kirjoitti:
Real Muthaphuckkin P's kirjoitti:
Sama juttu. Jalat meni pilalle antibiooteista. Enää ei urheilla tai no pari kertaa viikossa ja sitten taas pari viikkoa nilkat turvoksissa pilalla.
Ei tässä voi kun vetää päihteitä ja odotella että mielialat muuttuu ja kännihän aina parantaa oloa parempaa odotellessa.
Masennus ja pilalla oleva elämä on kuin säätila. Kyllä se odotellessa paskemmaksi voi muuttua tai välillä parempia päiviä.
Mulle päihteet tuo onnen.
Kukaan pelle ei tule mulle sanomaan mitä mun pitäisi omalla elämällä tehdä. Jos saan ryyppäämisestä hyvän olon niin sillä sitten mennään.
Kunhan tästä piristyn niin kävelen alkoon jammaillen.
Oliko lääke muuten joku fluorokinoloni? Ap
Ciprofloxacin. Kyllä.
Kiire tulee, mutta kerkeän vielä hyvin.
Kaikille alapeukuttajille tiedoksi että ilman päihteitä tappaisin itseni. Päihteet tuo onnen.
M kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sä se parikymppinen opiskelija, joka taannoin tykitti päivästä toiseen aloituksia otsikolla Mun elämä on pilattu?
Sun tilanteeseesi on tosi vaikea ottaa kantaa, kun et suostu kertomaan, mikä se sairaus tai vamma on, joka koko elämäsi niin totaalisesti pilaa.
En ole parikymppinen enkä opiskelija, huomasin samat aloitukset joskus ja luin jonkun ketjuista, mutta en muista mistä siinä oli kyse. Ymmärrän että olisi mukavampi vastata enemmillä pohjatiedoilla, mutta yleensä ensinnäkin sairaus--ja elämäntapahtumakertomukset on pitkiä, monimutkaisia ja niistä on helppo tunnistaa. Myös tällainen aloitus on sellainen viimeinen purkautumisen tie, kun ei ole ketään kenelle kertoa miten asiat oikeasti kokee ja silloin se on päällimmäisenä se tunne, että elämä on lopussa. Se tilanteen perinpohjaisesti selittäminen tuntuu turhalta, koska niihin hoidollisiin asioihin, valitusten tekemisiin sossun kanssa ym. osataan kyllä hakea apua muualta, eli ketjun pointti on kurjan olon purku eikä käytännön asioihin neuvonnan saaminen. Ap
Ei sun tarvitse mitään alusta alkaen selittää. Mutta voisit vaikka yhdellä lauseella (sanalla) kertoa, mikä sairaus/vamma sulla kaikkien niiden monimutkaisten tapahtumien seurauksena nyt on.
Siis esimerkiksi: Avanne. Neliraajahalvaus. Amputoitu raaja.
Avanne on arkea monelle, joten ihmettelen jos sellaisesta kysymys. Amputoidun raajankin kanssa voi elää suht tavallista elämää. Se, jos halvaantuu täysin, joutuu pyörätuoliin tai sänkyyn on jo iso muutos, ja varmasti haastavaa sopeutua uuteen elämäntilanteeseen. Samoin kivut aina perseestä.
Anteeksi mutta miten voi elää normaalia elämää jos oikea käsi vaikka amputoidaan? Mulla ei ole edes amputoitu vaan pirstaleiksi meni ja kaukana normikädestä vielä näin kolmenkin vuoden jälkeen. Ammattini on hammasteknikko, sanomattakin selvää etten voi työtäni tehdä. Elämältä on pudonnut pohja. Lisäksi on toki kipujakin.
Mulla meni kanssa oikea käsi paskaksi, sain vakuutuksesta 3000€ kertakorvauksen, ketään ei kiinnosta vaikka valittanut tuosta.
Pystyn työt tekemään vaikka tuo haaittaa, on jatkuvasti kipeä, kylmän arka, mitään ei pysty heittämään ja todella vaikea työskennellä käsi ylhäällä.
Eikä voi mitenkään ymmärtää miten periaatteessa pienestä vammasta tuli iso haitta minkä kanssa on loppuelämä pärjättävä.
Monet olkaään rasitusvammat muuttuvat kroonisiksi, jos työntelytapoja tai rasitusta jatketaan. Olkapään lihaksia on lähesmahdotonta saada kuntoon ,jos ne esim. repeytyvät kunnolla. sitten ei kättäenää voi nostaa ilman kipua. Rasitusvammat paranee parhaiten levolla ja tapojen muutoksilla.
Kaikista meistä tulee jollain tapaa vammasia kun ikää tulee tarpeeksi.