Lue keskustelun säännöt.
Elämä pilalla, todella masentaa
14.12.2018 |
On ihan p"skapuhetta, että vammautumisen jälkeen elämä palaa samalle onnellisuuden tasolle. V-tuttaa, että vastoinkäymisiin pitäisi suhtautua jotenkin hurskaasti. Tämä ei ole tehnyt mua yhtään paremmaksi ihmiseksi vaan pelkästään kaventanut elämää. Varokaa vaaraa ja älkää koskaan sairastuko.
Kommentit (74)
Siis kuka on sanonut, että vammautumisen jälkeen elämä palaa samalle tasolle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se kyllä läheskään kaikille ole niin ongelmatonta että senkus menee ja vaihtaa alaa. On työttömyyttä, työpaikkakiusaamista, sosiaalista kyvyttömyyttä ja ahdistusta, vaarattomuutta joka voi johtua ehkä omasta tyhmyydestä mutta silti vaikea asia korjata jos ei ole ihan nuori, kaikenlaisia riippuvuuksia. Ehkä sulla oli terveenä toisin mutta joillekin myös ns terveen elämä voi monesta syystä olla yhtä helvettiä jos ei kykene vastaamaan vaatimuksiin. Sulla on varmaan vielä sun omat entiset vaatimukset ja vanhaa elämää koskevat ulkopuolelta tulevat vaatimukset jotka kummittelee vaikka olet jo ihan toisessa tilanteessa.
Hyvin vaikeaa vastata sinulle ap, kun ennsaa nyt yhtään kiinni mistä on kyse.
Pystyisitkö kertomaan ihan tarkalleen mitä on tapahtunut ja mikä sairaus sinulla on siis nyt tullut seurauksena?
Onko sulla ap ketään rakastavia ihmisiä ympärillä? Saatko mistään tukea?
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ap ketään rakastavia ihmisiä ympärillä? Saatko mistään tukea?
Ei ole, en saa. Äitini välittää ehkä jonkin verran. En jaksa aloittaa terapiaa enkä vsrmaan ole siihen valmis, koska en halua muuttua ilman terapiaa tai sen kanssa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tsemppiä. Hyvähän täältä on huhuilla, kun me emme tiedä millaisista menetyksistä elämässäsi on kyse. Pystyisitkö löytämään päivittäin yhden positiivisen asian elämästäsi?
Mulla meni kymmenen vuotta ennen kuin jotenkin pääsin jaloilleni, kiinni elämään. Ja ajoittain on toki huonoja päiviä. Elämässäni on kuitenkin iloa, valoa ja toivoa. Tein ison työn itseni kanssa. Olisin voinut valita katkeruuden ja menneessä elämisen.
Lyhyesti mun tilanteesta: vammauduin liikenteessä yhden kaaharin takia. Meni terveys ja työkyky. Tilalle tulivat kivut ja kuntoutukset. Pelkkä arjesta selviytyminen on haastavaa. Silti mä näen tämän elämän ainutkertaisena. Pienistä asioista voi löytää ilon.
Hae keskusteluapua, tee niitä asioita, joihin pystyt ja jotka tuottavat iloa. Älä luovuta.
Varmaan kannattaa hakeutua johonkin keskusteluapuun ja vertaistukitoimintaan, niistä voisi olla apua, vammautuminen on aina kriisi ja myös vihan, katkeruuden ja surun tunteet kuuluu siihen ja joskus keskustelu voi auttaa. Vaikka nyt tuntuu siltä että koko elämä on peruuttamattomasti pilalla, nii jokin päivä ei enää tunnu siltä, pidä kiinni siitä toivosta ja hae itsellesi apua ja tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko sä se parikymppinen opiskelija, joka taannoin tykitti päivästä toiseen aloituksia otsikolla Mun elämä on pilattu?
Sun tilanteeseesi on tosi vaikea ottaa kantaa, kun et suostu kertomaan, mikä se sairaus tai vamma on, joka koko elämäsi niin totaalisesti pilaa.
Kuulostaa kyllä surulliselta, voisinpa sanoa jotain lohduttavaa. Totta on, ettei elämä aina tunnu mielekkäältä terveenäkään, mutta koitan silti arvostaa terveyttä ja tasapainosta ympäristöä, koska tiedostan, että sen voi menettää koska vaan. Sinulle tämä on nyt käynyt ja saat totta vie olla siitä vihainen, surullinen, katkera ja vaikka mitä. Toivon silti, että pääset siitä kohtuullisessa ajassa jollain tapaa yli, koska kaikki se on rankinta yksin sinulle. Ajatuksia ei silti voi väkisin kääntää positiiviseksi, mutta toivottavasti ajan kanssa se onnistuu.
Hyvää viikonloppua, kaikesta huolimatta. Sait minut ajattelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko sä se parikymppinen opiskelija, joka taannoin tykitti päivästä toiseen aloituksia otsikolla Mun elämä on pilattu?
Sun tilanteeseesi on tosi vaikea ottaa kantaa, kun et suostu kertomaan, mikä se sairaus tai vamma on, joka koko elämäsi niin totaalisesti pilaa.
En ole parikymppinen enkä opiskelija, huomasin samat aloitukset joskus ja luin jonkun ketjuista, mutta en muista mistä siinä oli kyse. Ymmärrän että olisi mukavampi vastata enemmillä pohjatiedoilla, mutta yleensä ensinnäkin sairaus--ja elämäntapahtumakertomukset on pitkiä, monimutkaisia ja niistä on helppo tunnistaa. Myös tällainen aloitus on sellainen viimeinen purkautumisen tie, kun ei ole ketään kenelle kertoa miten asiat oikeasti kokee ja silloin se on päällimmäisenä se tunne, että elämä on lopussa. Se tilanteen perinpohjaisesti selittäminen tuntuu turhalta, koska niihin hoidollisiin asioihin, valitusten tekemisiin sossun kanssa ym. osataan kyllä hakea apua muualta, eli ketjun pointti on kurjan olon purku eikä käytännön asioihin neuvonnan saaminen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, tsemppiä. Hyvähän täältä on huhuilla, kun me emme tiedä millaisista menetyksistä elämässäsi on kyse. Pystyisitkö löytämään päivittäin yhden positiivisen asian elämästäsi?
Mulla meni kymmenen vuotta ennen kuin jotenkin pääsin jaloilleni, kiinni elämään. Ja ajoittain on toki huonoja päiviä. Elämässäni on kuitenkin iloa, valoa ja toivoa. Tein ison työn itseni kanssa. Olisin voinut valita katkeruuden ja menneessä elämisen.
Lyhyesti mun tilanteesta: vammauduin liikenteessä yhden kaaharin takia. Meni terveys ja työkyky. Tilalle tulivat kivut ja kuntoutukset. Pelkkä arjesta selviytyminen on haastavaa. Silti mä näen tämän elämän ainutkertaisena. Pienistä asioista voi löytää ilon.
Hae keskusteluapua, tee niitä asioita, joihin pystyt ja jotka tuottavat iloa. Älä luovuta.
Kiitos ❤️ jostain syystä tunnen jonkinlaista uteliaisuutta tai toivoa ja se ärsyttää, koska haluan oikeasti myös luovuttaa. Haluaisin tehdä ikäänkuin jo päätöksen luovuttaa, niin pääsisin eroon ristiriidoista. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä surulliselta, voisinpa sanoa jotain lohduttavaa. Totta on, ettei elämä aina tunnu mielekkäältä terveenäkään, mutta koitan silti arvostaa terveyttä ja tasapainosta ympäristöä, koska tiedostan, että sen voi menettää koska vaan. Sinulle tämä on nyt käynyt ja saat totta vie olla siitä vihainen, surullinen, katkera ja vaikka mitä. Toivon silti, että pääset siitä kohtuullisessa ajassa jollain tapaa yli, koska kaikki se on rankinta yksin sinulle. Ajatuksia ei silti voi väkisin kääntää positiiviseksi, mutta toivottavasti ajan kanssa se onnistuu.
Hyvää viikonloppua, kaikesta huolimatta. Sait minut ajattelemaan.
Olen ollut myös sillä "puolella" terveenä ja suurin osa stressistä tuli silloin - ainakin itselläni - siitä, että yritti suoriutua sen mukaan kuin jotkut ulkopuoliset odotukset on. Suuri osa siitä ei-mielekkyydestä oli terveenä aika itseaiheutettua. Tietysti on oikeasti rankkaa, jos on erityislasten äiti, kärsii pitkään köyhyydestä ilman omaa syytä tmv. Mutta joku ulospääsyn valo ehkä noissakin tilanteissa on. Hyvää viikonloppua myös! Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sä se parikymppinen opiskelija, joka taannoin tykitti päivästä toiseen aloituksia otsikolla Mun elämä on pilattu?
Sun tilanteeseesi on tosi vaikea ottaa kantaa, kun et suostu kertomaan, mikä se sairaus tai vamma on, joka koko elämäsi niin totaalisesti pilaa.
En ole parikymppinen enkä opiskelija, huomasin samat aloitukset joskus ja luin jonkun ketjuista, mutta en muista mistä siinä oli kyse. Ymmärrän että olisi mukavampi vastata enemmillä pohjatiedoilla, mutta yleensä ensinnäkin sairaus--ja elämäntapahtumakertomukset on pitkiä, monimutkaisia ja niistä on helppo tunnistaa. Myös tällainen aloitus on sellainen viimeinen purkautumisen tie, kun ei ole ketään kenelle kertoa miten asiat oikeasti kokee ja silloin se on päällimmäisenä se tunne, että elämä on lopussa. Se tilanteen perinpohjaisesti selittäminen tuntuu turhalta, koska niihin hoidollisiin asioihin, valitusten tekemisiin sossun kanssa ym. osataan kyllä hakea apua muualta, eli ketjun pointti on kurjan olon purku eikä käytännön asioihin neuvonnan saaminen. Ap
Ei sun tarvitse mitään alusta alkaen selittää. Mutta voisit vaikka yhdellä lauseella (sanalla) kertoa, mikä sairaus/vamma sulla kaikkien niiden monimutkaisten tapahtumien seurauksena nyt on.
Siis esimerkiksi: Avanne. Neliraajahalvaus. Amputoitu raaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi vaikkei se autakaan mitään.
Kiva, kiitos. Ap
Totuuden kohtaaminen sellaisena kuin on antaa elämälle kovan pohjan, joka ei luista. Selviät kyllä realismilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi vaikkei se autakaan mitään.
Kiva, kiitos. Ap
Totuuden kohtaaminen sellaisena kuin on antaa elämälle kovan pohjan, joka ei luista. Selviät kyllä realismilla.
Ei toi mitää äkyy, eikä viisastu enää ku syyttää vaa lääkäreit, jne siit et ovat pilanneet muka hänen elämänsä. Taitaa ollakkin syy**ä hän itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ap ketään rakastavia ihmisiä ympärillä? Saatko mistään tukea?
Ei ole, en saa. Äitini välittää ehkä jonkin verran. En jaksa aloittaa terapiaa enkä vsrmaan ole siihen valmis, koska en halua muuttua ilman terapiaa tai sen kanssa. Ap
Kannattaisi antaa terapialle mahdollisuus. Suunta pohjalta on ainoastaan ylöspäin. Voimia!
Sama tyyppi ku se yks... hohhoijaa.
Kolme vuotta. Miten selvisit väliajan? En tunnu pystyvän muodostavan yhteyksiä keneenkään, koska olen kamalaa seuraa, negatiivinen ja synkkä. Ap