Lue keskustelun säännöt.
Miehen ostamat lahjat
23.11.2018 |
Miehelläni on tapana ostaa minulle lahjaksi kaikenlaista hassua tavaraa (olemme molemmat aika leikkisiä ja spontaaneja persoonia). Olen saanut häneltä tyyliin muovisia eläinfiguureja, yksisarvisen muotoisen kuumavesipullon, glitterkynän ja keinokuituisen Disney-aamutakin. Nuo tavarat ovat suurimmassa osassa tapauksista yllättäneet ja huvittaneet lahjan saantihetkellä, mutta en ole kuitenkaan löytänyt niille käyttöä. Nyt syntymäpäiväni lähestyy, ja tulin tokaisseeksi miehelle, miten mukavaa olisi saada jokin aineeton lahja, kuten vaikka hyvä ateria ravintolassa tai leffalippu. Mies loukkaantui tästä, ja ilmoitti, että antaa lahjani sitten jollekin toiselle. Hän kuulemma luuli minun arvostavan "söpöjä juttuja".
Minulle tulee miehen lahjoista sellainen olo, että ne ovat toki söpöjä, mutta samalla mietin, että nämä ovat lahjoja joita voisi antaa myös pikkutytölle. Haluaisin näin kolmekymppisenä kokea millaista olisi saada joskus jotain sellaista mille olisi käyttöä, tai mikä tuntuisi hemmottelulta näin aikuisen perspektiivistä.
Ajattelen myös ympäristönäkökulmaa, ja minusta minulla on liikaakin tavaraa. En haluaisi omistaa sellaista millä en lopulta tee yhtään mitään.
Nyt mies sitten mököttää. :(
Kommentit (8)
Toivottavasti saat tikkuisen ja hiomattoman puisen dildon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan nuo nyt ihan älyttömiä lahjoja ja turhaa roskaa. Lapsellinen ja ajattelematon mies.
Turhasta loukkaantujilla täytyy olla aivan erityisen huono itsetunto. Sääli aapeetä.
Naislapsi taas itkemässä lahjoistaan/vaatimassa mieheltä sirkushuveja ja materiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sama homma meilläkin. Muutama päivä sitten kysyin mieheltä, onko hänellä joululahjatoivetta. Ei kuulemma, ei ole tarvetta millekään. Kysyin sitten mieheltä, että mitä hän sanoisi jos kerron nyt etten itsekään kaipaa lahjoja tänä jouluna. Puoliksi suuttui, ei kuulemma hänen lahjat kelpaa minulle :D Haluaa kuulemma antaa minulle lahjoja ja yllätyksiä.
Miehelle en ole myöntänyt, että ainakin jotkut hänen lahjoistaan ovat olleet huteja. Muun muassa kortsupipo hänen lempivaatemerkiltään ja hopeiset nappikorvakorut – minulla kun on isot venytykset korvissa. Näistäkin lahjoista kiitin kauniisti, ja hautasin kaapin pohjalle.
Joskus olemme meinanneet saada riidankin aikaiseksi lahjojen antamisesta. Mies oli ennen synttäreitäni mainostanut kovaan ääneen, että nyt hänellä on tosi hyvä idea. Syntymäpäivä tuli ja meni, lahjaa ei näkynyt. En kommentoinut mitään, sillä oletin että lahja on tilattu netistä ja toimituksessa kestää. Kahden viikon päästä synttäreistäni olimme kauppakeskuksessa, ja yhdessä liikkeessä katselin oloasua. Mies sanoi, että hän voisi maksaa sen minulle. Autossa kysyin, että oliko tämä nyt se mun synttärilahja. "Juu." Kysyin jatkokysymyksen, että mitäs sille sun huikeen hyvälle lahjaideallesi tapahtui? Ei ollutkaan keksinyt mitään, ja koitti vain pelata aikaa valheellaan.
Ei tunnu kauhean kivalta, että synttärit ja joulu tulevat joka vuosi yllätyksenä ja niihin "herätään" vasta vähän ennen h-hetkeä. Viime jouluna ehdottelin jonkun Kalevala korun hankkimista. Mies kysyi muutamaa mieluisinta korumallia. Luettelin mallit, "tämä ja tuo ovat kauneimpia. Nämä X, Y ja Z ovat ihan kivoja". Joulukuun 22. päivä mies meni hakemaan korua, esitteli minulle pullottavaa povitaskuaan ja sanoi että jouluna vasta. No paketista paljastui Z-mallin koru. Jälkikäteen lahjoista keskustellessamme kysyin koruliikkeen valikoimaa. Ei kuulemma ollut jäljellä kuin enimmäkseen pronssisia koruja ja muutamia hopeisia joistakin sarjoista. No kyllä kai jouluaaton aaton aattona on hyllyt tyhjinä, kun ihmiset tekevät ostoksensa hyvissä ajoin. Harmitti vähän tyytyä "ihan kivaan", kun olisin voinut saada sen ihanimman ja kauneimmankin. Asuinpaikassamme on useita koruliikkeitä, ja miehellä on auto ja netti käytössään.
Jätä se sika.