Vapaaehtoisesti lapseton mies ihmettelee: millä tavalla lasten hankkimisen pitäisi muka parantaa elämääni?

Monille lapsi on osa pakettia, johon kuuluu se parisuhde ja yhteinen koti. Kaikille ei tule edes mieleen, että voisi olla ihan vain rakastavaisia, ei kasvatuskumppaneita. Jos ei ole halua lapsiperhe-elämään, ei lapsia tosiaankaan kannata hankkia.

minä osaan vastata. alat hankkia lapsia heti kun kuulet että et saa eläkettä. ja tämä tapahtuu muutaman vuoden sisällä

Lapsen hankkiminen parantaisi elämääsi siten että kokisit pienen ihmisen pyyteettömän rakkauden ja saisit kokemuksen hoivasta ja huolenpidosta. Työn ja vaivan lisäksi se on myös ainutlaatuisen palkitsevaa. Oman itsen ja omien tarpeiden ympärillä pyöriminen ei lopulta ole elämän tarkoitus.

Monella miehelläkin on suvunjatkamis- ja/tai hoivavietti. Jotkut ovat vain uteliaita ja toiset tekevät kun suku ja ystävät niin odottavat tai peräti painostavat.

Melko moni ihminen pitää jo ihan biologiankin kannalta oman jälkipolven saamisesta ja kehittymisen seuraamisesta. Monelle on antoisaa puuhastella lasten kanssa ja nähdä, miten he kasvavat pienistä kääröistä itsenäisiksi, omiksi persoonikseen. Ei se varmasti elämästä teekään erityisesti helpompaa tai parempaa, mutta erilaista ja usein hyvin antoisaa.

Eipä sitä tiedä, ennenkuin kokee. Oma mieheni ei pidä lapsensa kasvatusta epäkiitollisena hommana. Enkä minäkään. Ei sitä selitä muuten, kuin haluna kehittää myös itseään. Eikä vieraat lapset anna sitä samalla tavalla. Mä en voi edelleenkään sietää muiden lapsia. Toki ymmärrän paremmin, mutta ei se tarkoita sitä, että haluaisin 10 vierasta kakaraa jalkoihini pyörimään.

Vierailija kirjoitti:

minä osaan vastata. alat hankkia lapsia heti kun kuulet että et saa eläkettä. ja tämä tapahtuu muutaman vuoden sisällä

En todellakaan ala. Enkä usko tälläkään hetkellä saavani eläkettä, joten...

Koet kaikista suurimman rakkauden, kun näet oman lapsesi, joka on kuin lähetetty toiselta planeetalta tänne, niin ihmeellinen ja salaperäinen. Koet hormonimyrskyn, kun isänvaistosi heräävät.

Vierailija kirjoitti:

minä osaan vastata. alat hankkia lapsia heti kun kuulet että et saa eläkettä. ja tämä tapahtuu muutaman vuoden sisällä

Miten lapsi sitä asiaa auttaa?

Eikö ennemmin kannata sijoittaa ne muuten lapseen kuluvat rahat (noin 100 000€ vai paljonkos se olikaan)? Voi sitten elellä sijoitusten tuotolla.

Toinen velamies kirjoitti:

Monella miehelläkin on suvunjatkamis- ja/tai hoivavietti. Jotkut ovat vain uteliaita ja toiset tekevät kun suku ja ystävät niin odottavat tai peräti painostavat.

Ei ole olemassa mitään suvunjatkamisviettiä. Tai seksuaalivietti kyllä on, jos sitä tarkoitat. Mutta ei panetuksen tarvitse lapsiin johtaa.

No ei kai se parannakaan elämää jos lapsia ei halua. Mutta jos haluaa, lasten saanti varmaankin olennaisesti parantaa. Me ihmiset ei olla kaikki samanlaisia.

Ei millään tavalla. Ripulip. -askaa ja oksennuksia yöt päivät, sitten oksennuksia, ripulia, nuhaa, täitä ja kihomatoja, sitten teiniraskauksia, päihteitä ja väkivaltaa. Ihan p- aska nakki.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen hankkiminen parantaisi elämääsi siten että kokisit pienen ihmisen pyyteettömän rakkauden ja saisit kokemuksen hoivasta ja huolenpidosta. Työn ja vaivan lisäksi se on myös ainutlaatuisen palkitsevaa. Oman itsen ja omien tarpeiden ympärillä pyöriminen ei lopulta ole elämän tarkoitus.

Pyyteettömän? Lasten (eikä eläintenkään) rakkaus ole pyyteetöntä. Eivät laskelmoi toki, mutta rakastavat, koska koko heidän naailmansa on sinun käsissäsi pitkään. Se on vaistoa.

No tietenkään välttämättä mitenkään, jos oot nykyiseen täysin tyytyväinen. Jotkut vaan on lapsirakkaita ja eivät vois kuvitella elämää ilman lapsia. Mun mies ilmoitti aika lailla seurustelun alkuvaiheessa, että hän haluaa sitten joskus lapsia ja mieluummin alle kuin yli 30 v esikoinen. Kolmannen jälkeen oli sitä mieltä, että vielä yksi, mutta minä en halunnut enempää. 

Mun mies vaan nauttii lasten kanssa olemisesta, kuulemma elämä ilman lapsia olis jotenkin tyhjää, siitä puuttuis iso palanen. Illat hän mielellään touhuaa lasten kans ja koti ja perhe on hälle se tärkein asia elämässä. Kyllä meillä on myös onnellinen ja antoisa parisuhde, mies tykkää työstään ja on edennyt urallaan, on harrastuksiakin, mutta tietysti pääosa vapaa-ajasta kuluu kotona ja perheen parissa. Ihmiset nyt vaan on erilaisia ja nauttii eri asioista. Toinen nauttii kun tulee töistä ja saa mennä vaikka sohvalle pötkölleen ja katsoa telkkaria, toinen taas siitä kun istuu lasten kans lattialla ja kasaa legolinnaa. Ei kai siinä ole mitään ihmeellistä?

Vierailija kirjoitti:

Lapsen hankkiminen parantaisi elämääsi siten että kokisit pienen ihmisen pyyteettömän rakkauden ja saisit kokemuksen hoivasta ja huolenpidosta. Työn ja vaivan lisäksi se on myös ainutlaatuisen palkitsevaa. Oman itsen ja omien tarpeiden ympärillä pyöriminen ei lopulta ole elämän tarkoitus.

Keneltä tämä pyyteetön rakkaus siis tulee? Eihän lapsi nyt vanhempiaan pyyteettömästi rakasta vaan siksi, että on näistä täydellisen riippuvainen. Kiintymys johonkuhun, joita ilman olisit täysin hukassa, on pyyteettömyydestä varsin kaukana.

Hoivaamista ja huolenpitoa saan kokea aivan tarpeeksi parisuhteessakin. Minulla ei kai ole sanottavampaa hoivaviettiä, kun en koe sitä mitenkään erityisen palkitsevaksi. Pidän seurasta, joka osaa huolehtia itse itsestään.

Jollain mystisellä tavalla vastasyntynyt vaikuttaa älykkäämmältä kuin sinä tai kukaan muu vanhempi. Järkytyt tästä tietoisuudesta, kun tulet isäksi. Siitä se isä-lapsi suhde alkaa kehittymään ja voi kasvaa täyteen voimaansa ihan ensikosketuksestakin, kun lapsi katsoo silmiisi, tuntee sinut täysin omakseen, näet hänen pienet piirteensä ja tunnet ihon pehmeyden.

Vierailija kirjoitti:

No tietenkään välttämättä mitenkään, jos oot nykyiseen täysin tyytyväinen. Jotkut vaan on lapsirakkaita ja eivät vois kuvitella elämää ilman lapsia. Mun mies ilmoitti aika lailla seurustelun alkuvaiheessa, että hän haluaa sitten joskus lapsia ja mieluummin alle kuin yli 30 v esikoinen. Kolmannen jälkeen oli sitä mieltä, että vielä yksi, mutta minä en halunnut enempää. 

Mun mies vaan nauttii lasten kanssa olemisesta, kuulemma elämä ilman lapsia olis jotenkin tyhjää, siitä puuttuis iso palanen. Illat hän mielellään touhuaa lasten kans ja koti ja perhe on hälle se tärkein asia elämässä. Kyllä meillä on myös onnellinen ja antoisa parisuhde, mies tykkää työstään ja on edennyt urallaan, on harrastuksiakin, mutta tietysti pääosa vapaa-ajasta kuluu kotona ja perheen parissa. Ihmiset nyt vaan on erilaisia ja nauttii eri asioista. Toinen nauttii kun tulee töistä ja saa mennä vaikka sohvalle pötkölleen ja katsoa telkkaria, toinen taas siitä kun istuu lasten kans lattialla ja kasaa legolinnaa. Ei kai siinä ole mitään ihmeellistä?

Juu, tosiaan. Tavallaan tämä on itsestäänselvää, mutta varmasti jotkut miehet ovat lapsirakkaita ja nauttivat siitä, että saavat puuhata lasten (ja erityisesti omien lastensa) kanssa. Minä en taas pitänyt pienemmisrö lapsista edes silloin, kun olin itse lapsi...

Vierailija kirjoitti:

Jollain mystisellä tavalla vastasyntynyt vaikuttaa älykkäämmältä kuin sinä tai kukaan muu vanhempi. Järkytyt tästä tietoisuudesta, kun tulet isäksi. Siitä se isä-lapsi suhde alkaa kehittymään ja voi kasvaa täyteen voimaansa ihan ensikosketuksestakin, kun lapsi katsoo silmiisi, tuntee sinut täysin omakseen, näet hänen pienet piirteensä ja tunnet ihon pehmeyden.

Varmaan kiva fiilis sellaiselle, joka noita juttuja arvostaa. Mutta 200 000 eurolla ja lukemattomilla työtunneilla saa aika monta muutakin elämää muuttavaa kokemusta, jotka ovat enemmän arvojeni mukaisia.

Vierailija kirjoitti:

Jollain mystisellä tavalla vastasyntynyt vaikuttaa älykkäämmältä kuin sinä tai kukaan muu vanhempi. Järkytyt tästä tietoisuudesta, kun tulet isäksi. Siitä se isä-lapsi suhde alkaa kehittymään ja voi kasvaa täyteen voimaansa ihan ensikosketuksestakin, kun lapsi katsoo silmiisi, tuntee sinut täysin omakseen, näet hänen pienet piirteensä ja tunnet ihon pehmeyden.

Huh huh, mitä naiset ajatteleekaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos on koulutus, mukava työ, runsaasti vapaa-aikaa, helposti rullaava ja antoisa parisuhde, aikaa ystäville ja harrastuksille, vapautta, itsenäisyyttä ja mahdollisuuksia nautiskeluun... Miksi heittäisin tämän kaiken pois vain stressaavan ja epäkiitollisen lapsiperhearjen vuoksi?

TÄHÄN kysymykseen ei ole yksikään professori tai poliitikko osannut vastata.

Suomalaiset lapset ja nuoret maksavat sinun ja naisesi eläkkeet.

Mietihän sitä.