Vapaaehtoisesti lapseton mies ihmettelee: millä tavalla lasten hankkimisen pitäisi muka parantaa elämääni?

Helpompi saada parisuhde kuin jos ei lapsia halua? Tosin jos parisuhde jo on, niin se varmaan menisi poikki jos lapsista alkaa puhumaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku pitää susta huolen kun olet vanha papparainen, eikä sua skipata ylikansoitettuihin vanhainkoteihin hukkumaan omaan paskaasi. (Tämä, jos kohtelet lapsiasi hyvin ja kasvatat huolella.) Luuletko että näillä syntyvyysluvuilla on resursseja pitää vanhuksista huolta inhimillisellä tavalla?

Jotkut saa lapsista myös mielekkyyttä elämälleen, jatkoa suvulleen jne.

No, en itsekään tule vanhemmistani vanhuksina sen kummemmin huolehtimaan, kun en edes asu samassa maassa. Ja hyvin ovat lapsensa kasvattaneet, itsenäisiksi ja rohkeiksi. Tuntuisi aika oudolta odottaa hoivaa omilta lapsilta. Puhumattakaan siitä, miten taloudellisesti tehotonta on kasvattaa itse omat hoivaajat, kun säästämällä ja sijoittamalla voi ostaa sitten sen avun, jonka tarvitsee.

Toivottavasti kukaan ei nyt tuosta syystä hanki lapsia...

Tämä on ollut maailman sivu ollut yksi syistä hankkia lapsia, vanhuuden turvaksi. Oletko kasvanut jossain kuplassa? Jos asut ulkomailla, Suomen syntyvyys ei samalla tavalla kosketa sinua. Omat vanhempasiko ajattelit skipata johonkin ankeaan laitokseen? Mistä ajattelit palkata itsellesi hoitajan, oletuksena että asuisit Suomessa ja nuoria ihmisiä ei ole tarpeeksi tähän hommaan? (Aika pieni osa kuitenkin hakeutuu vanhusten hoitajiksi.)

Tämä on jotenkin kumma argumentti. Itse olen tuossa vaiheessa jo niin dementoitunut, ettei haittaa onko vaippa tyhjä vai täynnä.

Toivottavasti argumentti on kumma myös muutaman vuoden päästä.

No pääsee pätemään, kun vaikka kertoo kavereille tytön saaneen matikankokeesta kympin. Siihen ei kaveri voi millään vastata "kiinnostaa kybällä", vaan pitää vaan kehua ja kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on koulutus, mukava työ, runsaasti vapaa-aikaa, helposti rullaava ja antoisa parisuhde, aikaa ystäville ja harrastuksille, vapautta, itsenäisyyttä ja mahdollisuuksia nautiskeluun... Miksi heittäisin tämän kaiken pois vain stressaavan ja epäkiitollisen lapsiperhearjen vuoksi?

TÄHÄN kysymykseen ei ole yksikään professori tai poliitikko osannut vastata.

Miten kuvaisin tämän. Lapset on vaan ihania, ne vaatii ja antaa. Elämä on rikasta, koska se ei aina ole helppoa, mutta se antaminen palkitsee enemmän kuin ottaminen, Ja hujaus, kun lapset on jo isoja ja saa seurata nuorten elämää, nuorten aikuisten ja vanhana toivottavasti saa nauttia lapsenlapsista vailla huolta. Lapset on rakkaita, ne antaa tunnepuolella enemmän kuin mikään materia tai parisuhde siinä mielessä, että loppujen lopuksi ihminen tarvitsee tunnetta siitä, että on tarpeellinen elämässään ja elämällä on joku tarkoitus, muukin kuin omien nautintojen etsiminen.

Tutkimusten mukaan vain pienten lasten vanhemmat on onnettomampia kuin lapsettomat pariskunnat. Jo kouluiässä tilanne on tasoittunut ja ero alkaa revetä toiseen suuntaan. Ts. sinulla on vaikka elämää 50 vuotta jäljellä, niin lapset aiheuttaa onnellisuuden laskua vain muutaman vuoden ja sen jälkeen saat todennäköisemmin olla onnellisempi kuin lapseton loppuiän. Erityisesti vanhana lapset lisää hurjasti sitä onnea.

Olen itse 13- ja 15 -vuotiaiden äiti ja en osaisi kuvitella elämää ilman noita nokkelia, kauniita ja hauskoja teinejä. Ne on vaan niin ihania. Pikemminkin sitä miettii jo, että pianhan nuo lähtee tuosta ja kuinka nopeasti tämä aika on mennyt. Joskus iskee jo jopa hiukan haikeus. On uskomatonta, kuinka rakkaita ne on ja samalla aika vaivattomia.

Oli pakko vastata tuon boldatun kohdan vuoksi. Korpeaa NIIn syvästi se, että erittäin usein kaikkien vapaaehtoisesti lapsettomien odotetaan etsivän "vain omaa nautintoaan" ja mitä  muita näitä kliseitä on. Itse olen lapseton hyvästä syystä: en jaksaisi enää holtittomien vanhempien jälkeen huolehtia omista lapsistakin. Lapsuutta ei edes ollut sillä tavalla kuin normaalilla lapsella.

Teen ihmisläheistä työtä ja vapaaehtoistyötä, minkä lisäksi läheiset ihmiset ovat minulle äärimmäisen tärkeitä kaikki. Tuntuu aika tragikoomiselta kuunnella jonkun täysin omaan perheeseensä ja omien lastensa hyvinvointiin keskittyneen ihmisen keulimista sillä, kuinka MINÄ olen itsekäs vs. he. En sano, että lainaamani kirjoittaja olisi sellainen, niin vain aika usein käy. 

Itse tehdyistä lapsista huolehtiminen ei ole epäitsekkyyttä vaan velvollisuudentuntoa, joka pitäisi löytyä jokaiselta aikuiselta ihmiseltä. Ihmisen on hyvä tehdä asioita, joita haluaa (= olla itsekäs), kuten hankkia lapsia tai sitoutua vapaaehtoistyöhön. Silloin hän haluaa myös hoitaa hommat, joihin on lähtenyt.

Vierailija kirjoitti:

Helpompi saada parisuhde kuin jos ei lapsia halua? Tosin jos parisuhde jo on, niin se varmaan menisi poikki jos lapsista alkaa puhumaan...

Melkein joka kolmas sinkku ei halua lapsia ja kaupunkien korkeasti koulutetuista vielä useampi. Ei se nyt niin paljon lopulta vaihtoehtoja rajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku pitää susta huolen kun olet vanha papparainen, eikä sua skipata ylikansoitettuihin vanhainkoteihin hukkumaan omaan paskaasi. (Tämä, jos kohtelet lapsiasi hyvin ja kasvatat huolella.) Luuletko että näillä syntyvyysluvuilla on resursseja pitää vanhuksista huolta inhimillisellä tavalla?

Jotkut saa lapsista myös mielekkyyttä elämälleen, jatkoa suvulleen jne.

No, en itsekään tule vanhemmistani vanhuksina sen kummemmin huolehtimaan, kun en edes asu samassa maassa. Ja hyvin ovat lapsensa kasvattaneet, itsenäisiksi ja rohkeiksi. Tuntuisi aika oudolta odottaa hoivaa omilta lapsilta. Puhumattakaan siitä, miten taloudellisesti tehotonta on kasvattaa itse omat hoivaajat, kun säästämällä ja sijoittamalla voi ostaa sitten sen avun, jonka tarvitsee.

Toivottavasti kukaan ei nyt tuosta syystä hanki lapsia...

Tämä on ollut maailman sivu ollut yksi syistä hankkia lapsia, vanhuuden turvaksi. Oletko kasvanut jossain kuplassa? Jos asut ulkomailla, Suomen syntyvyys ei samalla tavalla kosketa sinua. Omat vanhempasiko ajattelit skipata johonkin ankeaan laitokseen? Mistä ajattelit palkata itsellesi hoitajan, oletuksena että asuisit Suomessa ja nuoria ihmisiä ei ole tarpeeksi tähän hommaan? (Aika pieni osa kuitenkin hakeutuu vanhusten hoitajiksi.)

Tämä on jotenkin kumma argumentti. Itse olen tuossa vaiheessa jo niin dementoitunut, ettei haittaa onko vaippa tyhjä vai täynnä.

Toivottavasti argumentti on kumma myös muutaman vuoden päästä.

On, asun paikassa, jossa valtio ei tunge ihmisten koteihin päättämään asioista ja viemään väkisin vanhainkotiin. Joten en sinne mene ennen kuin en ymmärrä enää, mistä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku pitää susta huolen kun olet vanha papparainen, eikä sua skipata ylikansoitettuihin vanhainkoteihin hukkumaan omaan paskaasi. (Tämä, jos kohtelet lapsiasi hyvin ja kasvatat huolella.) Luuletko että näillä syntyvyysluvuilla on resursseja pitää vanhuksista huolta inhimillisellä tavalla?

Jotkut saa lapsista myös mielekkyyttä elämälleen, jatkoa suvulleen jne.

No, en itsekään tule vanhemmistani vanhuksina sen kummemmin huolehtimaan, kun en edes asu samassa maassa. Ja hyvin ovat lapsensa kasvattaneet, itsenäisiksi ja rohkeiksi. Tuntuisi aika oudolta odottaa hoivaa omilta lapsilta. Puhumattakaan siitä, miten taloudellisesti tehotonta on kasvattaa itse omat hoivaajat, kun säästämällä ja sijoittamalla voi ostaa sitten sen avun, jonka tarvitsee.

Toivottavasti kukaan ei nyt tuosta syystä hanki lapsia...

Tämä on ollut maailman sivu ollut yksi syistä hankkia lapsia, vanhuuden turvaksi. Oletko kasvanut jossain kuplassa? Jos asut ulkomailla, Suomen syntyvyys ei samalla tavalla kosketa sinua. Omat vanhempasiko ajattelit skipata johonkin ankeaan laitokseen? Mistä ajattelit palkata itsellesi hoitajan, oletuksena että asuisit Suomessa ja nuoria ihmisiä ei ole tarpeeksi tähän hommaan? (Aika pieni osa kuitenkin hakeutuu vanhusten hoitajiksi.)

Markkinamekanismi ja robotisaatio korjaavat kyllä tämän ongelman Suomessakin. Vanhustenhoitoon hakeutuu heti päteviä ja motivoituneita ihmisiä, kun siitä aletaan maksaa kunnon palkkaa, ja teknologian kehitys tulee joka tapauksessa mullistamaan koko työn käsitteen seuraavan puolen vuosisadan aikana.

Voi olla. :) Toivotaan, että muutos ehtii saapua ennen vanhuuttasi, eikä liikoja haittaa ettei kukaan käy katsomassa. Ja että omilla vanhemmillasi käy hyvä tuuri ja voittavat jostain inhimmillisen vanhuuden hoivan.

Miellyttävää varmaan kertoilla näitä pelottelujuttujasi tahattomasti lapsettomille. 

"Sinne katuojaan te nyt päädytte kun oli se syöpäkin eikä lapsia tullut. Harmi, että olet liian vanha adoptoimaankin. :("

ihmiset haluaa miniversion itsestään.

Vierailija kirjoitti:

No pääsee pätemään, kun vaikka kertoo kavereille tytön saaneen matikankokeesta kympin. Siihen ei kaveri voi millään vastata "kiinnostaa kybällä", vaan pitää vaan kehua ja kuunnella.

Lapsettoman on ehkä vaikea ymmärtää, että omasta lapsestaan on vaan älyttömän ylpeä. Lapsen onnistumiset tuntuvat ihan sydämessä asti.

Vierailija kirjoitti:

ihmiset haluaa miniversion itsestään.

Ja parhaassa tapauksessa parannellun version itsestään. Ollaan miehen kanssa puhuttu, kuinka onkaan käynyt hyvä onni, kun meidän parhaat puolet on lapsissa yhdistyneet.

Tämän asian pohtiminen on ensimmäinen vauvakuumeen merkki. Eipä näitä lapsiasioita pienin muussa mielessä mietiskellä ja oikein laiteta aloitusta vauvapalstalle. Eli siitä se lähtee.

Mutta vastaus kysymykseen, elämästä ei todellakaan tule helpompaa tai hauskempaa, päinvastoin. Kuitenkin oma lapsi on parasta mitä voi elämässä saada hankaluuksineen kaikkineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ihmiset haluaa miniversion itsestään.

Ja parhaassa tapauksessa parannellun version itsestään. Ollaan miehen kanssa puhuttu, kuinka onkaan käynyt hyvä onni, kun meidän parhaat puolet on lapsissa yhdistyneet.

Kyllähän ne omat pierut aina hyvältä haisee.

Vierailija kirjoitti:

Jos on koulutus, mukava työ, runsaasti vapaa-aikaa, helposti rullaava ja antoisa parisuhde, aikaa ystäville ja harrastuksille, vapautta, itsenäisyyttä ja mahdollisuuksia nautiskeluun... Miksi heittäisin tämän kaiken pois vain stressaavan ja epäkiitollisen lapsiperhearjen vuoksi?

TÄHÄN kysymykseen ei ole yksikään professori tai poliitikko osannut vastata.

Moneltako professorilta tai poliitikolta olet tuota kysynyt?

Minä osaan vastata. Jos sinulla olisi normaali tunne-elämä, sinä haluaisit isäksi. Rakkaus omaan lapseen ja lapsen vastarakkaus, luottamus ja sen kasvun ja kehityksen seuraaminen on jotakin niin hienoa, ettei mikään sitä päihitä.

Mutta et siis ole tunne-elämältäsi normaali, koska kyselet moisia. Tuskin sinulla on lämpimiä tunteita edes itseäsi kohtaan, sinä vain simuloit tunne-elämää. Tulet huomaamaan että olen oikeassa. Olet sisältä tyhjä ja hankit ulkoisia elämyksiä täyttämään tyhjyyttäsi. Itsepetos onnistuu aikansa. On hyvä, jos et lisäänny, sillä tuo luonteenpiirre valitettavasti sekä periytyy että opitaan. Sosiopaatin aivojen poikkeava toiminta näkyy magneettikuvassa.

Vierailija kirjoitti:

Tämän asian pohtiminen on ensimmäinen vauvakuumeen merkki. Eipä näitä lapsiasioita pienin muussa mielessä mietiskellä ja oikein laiteta aloitusta vauvapalstalle. Eli siitä se lähtee.

Kiitos veikkauksesta, mutta vasektomia on ollut tehtynä jo jokusen vuoden. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on koulutus, mukava työ, runsaasti vapaa-aikaa, helposti rullaava ja antoisa parisuhde, aikaa ystäville ja harrastuksille, vapautta, itsenäisyyttä ja mahdollisuuksia nautiskeluun... Miksi heittäisin tämän kaiken pois vain stressaavan ja epäkiitollisen lapsiperhearjen vuoksi?

TÄHÄN kysymykseen ei ole yksikään professori tai poliitikko osannut vastata.

Moneltako professorilta tai poliitikolta olet tuota kysynyt?

Minä osaan vastata. Jos sinulla olisi normaali tunne-elämä, sinä haluaisit isäksi. Rakkaus omaan lapseen ja lapsen vastarakkaus, luottamus ja sen kasvun ja kehityksen seuraaminen on jotakin niin hienoa, ettei mikään sitä päihitä.

Mutta et siis ole tunne-elämältäsi normaali, koska kyselet moisia. Tuskin sinulla on lämpimiä tunteita edes itseäsi kohtaan, sinä vain simuloit tunne-elämää. Tulet huomaamaan että olen oikeassa. Olet sisältä tyhjä ja hankit ulkoisia elämyksiä täyttämään tyhjyyttäsi. Itsepetos onnistuu aikansa. On hyvä, jos et lisäänny, sillä tuo luonteenpiirre valitettavasti sekä periytyy että opitaan. Sosiopaatin aivojen poikkeava toiminta näkyy magneettikuvassa.

Minusta tällaisen oksennuksen kirjoittaja ei voi olla tunne-elämältään aivan normaali.

No siinäpähän äijä ihmetelkööt.

Ei tähän kysymykseen ole varmaan sinänsä myönteistä vastausta välttämättä koska on tosiaan niin paljon ihmisiä joille lasten hankinta ei sovi koska eivät kerta kaikkiaan vain ole vanhemmaksi soveltuvia, jotkut taas on.

Se pitää itse kokea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän asian pohtiminen on ensimmäinen vauvakuumeen merkki. Eipä näitä lapsiasioita pienin muussa mielessä mietiskellä ja oikein laiteta aloitusta vauvapalstalle. Eli siitä se lähtee.

Kiitos veikkauksesta, mutta vasektomia on ollut tehtynä jo jokusen vuoden. :)

Miksi sitten mietit näitä asioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on koulutus, mukava työ, runsaasti vapaa-aikaa, helposti rullaava ja antoisa parisuhde, aikaa ystäville ja harrastuksille, vapautta, itsenäisyyttä ja mahdollisuuksia nautiskeluun... Miksi heittäisin tämän kaiken pois vain stressaavan ja epäkiitollisen lapsiperhearjen vuoksi?

TÄHÄN kysymykseen ei ole yksikään professori tai poliitikko osannut vastata.

Miten kuvaisin tämän. Lapset on vaan ihania, ne vaatii ja antaa. Elämä on rikasta, koska se ei aina ole helppoa, mutta se antaminen palkitsee enemmän kuin ottaminen, Ja hujaus, kun lapset on jo isoja ja saa seurata nuorten elämää, nuorten aikuisten ja vanhana toivottavasti saa nauttia lapsenlapsista vailla huolta. Lapset on rakkaita, ne antaa tunnepuolella enemmän kuin mikään materia tai parisuhde siinä mielessä, että loppujen lopuksi ihminen tarvitsee tunnetta siitä, että on tarpeellinen elämässään ja elämällä on joku tarkoitus, muukin kuin omien nautintojen etsiminen.

Tutkimusten mukaan vain pienten lasten vanhemmat on onnettomampia kuin lapsettomat pariskunnat. Jo kouluiässä tilanne on tasoittunut ja ero alkaa revetä toiseen suuntaan. Ts. sinulla on vaikka elämää 50 vuotta jäljellä, niin lapset aiheuttaa onnellisuuden laskua vain muutaman vuoden ja sen jälkeen saat todennäköisemmin olla onnellisempi kuin lapseton loppuiän. Erityisesti vanhana lapset lisää hurjasti sitä onnea.

Olen itse 13- ja 15 -vuotiaiden äiti ja en osaisi kuvitella elämää ilman noita nokkelia, kauniita ja hauskoja teinejä. Ne on vaan niin ihania. Pikemminkin sitä miettii jo, että pianhan nuo lähtee tuosta ja kuinka nopeasti tämä aika on mennyt. Joskus iskee jo jopa hiukan haikeus. On uskomatonta, kuinka rakkaita ne on ja samalla aika vaivattomia.

Oli pakko vastata tuon boldatun kohdan vuoksi. Korpeaa NIIn syvästi se, että erittäin usein kaikkien vapaaehtoisesti lapsettomien odotetaan etsivän "vain omaa nautintoaan" ja mitä  muita näitä kliseitä on. Itse olen lapseton hyvästä syystä: en jaksaisi enää holtittomien vanhempien jälkeen huolehtia omista lapsistakin. Lapsuutta ei edes ollut sillä tavalla kuin normaalilla lapsella.

Teen ihmisläheistä työtä ja vapaaehtoistyötä, minkä lisäksi läheiset ihmiset ovat minulle äärimmäisen tärkeitä kaikki. Tuntuu aika tragikoomiselta kuunnella jonkun täysin omaan perheeseensä ja omien lastensa hyvinvointiin keskittyneen ihmisen keulimista sillä, kuinka MINÄ olen itsekäs vs. he. En sano, että lainaamani kirjoittaja olisi sellainen, niin vain aika usein käy. 

Itse tehdyistä lapsista huolehtiminen ei ole epäitsekkyyttä vaan velvollisuudentuntoa, joka pitäisi löytyä jokaiselta aikuiselta ihmiseltä. Ihmisen on hyvä tehdä asioita, joita haluaa (= olla itsekäs), kuten hankkia lapsia tai sitoutua vapaaehtoistyöhön. Silloin hän haluaa myös hoitaa hommat, joihin on lähtenyt.

Kirjoitinko sinusta? Tyypillisen naisen tapaan taas käänsit heti asian itseesi. Mikä teitä naisia vaivaa, aina kaikki on heti teidän pepun ympärillä pyörivää ja jokainen yleistyskin on heti teihin ammuttu nuoli???? Ap:han tuossa retosteli, kuinka hänelle on tärkeämpää omat nautinnot, joihin luetteli harrastukset, matkat jne.. Tottakai lapset voi korvata naapurin mummelilla tai vaikka koirilla. Yhtä kaikki ihminen tarvitsee myös sitä sisältöä, että tekee pyytettä toisen eteen asioita.

Sitä paitsi kun kerran olet lapseton, niin älä sinä sössötä vastuuntunnonsta. En minäkään vähättele, että nostat vaan omaa häntääsi itsekkyyksissäsi, kun teet hyväntekeväisyyttä.