Vapaaehtoisesti lapseton mies ihmettelee: millä tavalla lasten hankkimisen pitäisi muka parantaa elämääni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku pitää susta huolen kun olet vanha papparainen, eikä sua skipata ylikansoitettuihin vanhainkoteihin hukkumaan omaan paskaasi. (Tämä, jos kohtelet lapsiasi hyvin ja kasvatat huolella.) Luuletko että näillä syntyvyysluvuilla on resursseja pitää vanhuksista huolta inhimillisellä tavalla?

Jotkut saa lapsista myös mielekkyyttä elämälleen, jatkoa suvulleen jne.

No, en itsekään tule vanhemmistani vanhuksina sen kummemmin huolehtimaan, kun en edes asu samassa maassa. Ja hyvin ovat lapsensa kasvattaneet, itsenäisiksi ja rohkeiksi. Tuntuisi aika oudolta odottaa hoivaa omilta lapsilta. Puhumattakaan siitä, miten taloudellisesti tehotonta on kasvattaa itse omat hoivaajat, kun säästämällä ja sijoittamalla voi ostaa sitten sen avun, jonka tarvitsee.

Toivottavasti kukaan ei nyt tuosta syystä hanki lapsia...

Tämä on ollut maailman sivu ollut yksi syistä hankkia lapsia, vanhuuden turvaksi. Oletko kasvanut jossain kuplassa? Jos asut ulkomailla, Suomen syntyvyys ei samalla tavalla kosketa sinua. Omat vanhempasiko ajattelit skipata johonkin ankeaan laitokseen? Mistä ajattelit palkata itsellesi hoitajan, oletuksena että asuisit Suomessa ja nuoria ihmisiä ei ole tarpeeksi tähän hommaan? (Aika pieni osa kuitenkin hakeutuu vanhusten hoitajiksi.)

Markkinamekanismi ja robotisaatio korjaavat kyllä tämän ongelman Suomessakin. Vanhustenhoitoon hakeutuu heti päteviä ja motivoituneita ihmisiä, kun siitä aletaan maksaa kunnon palkkaa, ja teknologian kehitys tulee joka tapauksessa mullistamaan koko työn käsitteen seuraavan puolen vuosisadan aikana.

Voi olla. :) Toivotaan, että muutos ehtii saapua ennen vanhuuttasi, eikä liikoja haittaa ettei kukaan käy katsomassa. Ja että omilla vanhemmillasi käy hyvä tuuri ja voittavat jostain inhimmillisen vanhuuden hoivan.

Miellyttävää varmaan kertoilla näitä pelottelujuttujasi tahattomasti lapsettomille. 

"Sinne katuojaan te nyt päädytte kun oli se syöpäkin eikä lapsia tullut. Harmi, että olet liian vanha adoptoimaankin. :("

Tarkoitukseni on lähinnä kertoa elämän realiteeteistä, eikä lakaista maton alle.

Omat vanhempani olivat pitkään tahattomasti lapsettomia, empatiani on täysin lapsettomien ihmisten puolella, muttei se tosiasioita muuta. Aiomme omista vahemmistamme pitää hyvää huolta, kun eivät pysty siihen enää itse. Näin meidän suvussamme toimitaan, koska välitämme toisistamme.

Toivon että tahattomasti lapsettomat, joille asia on hyvin herkkä, eivät kiusaa itseään lukien lasten hankkimiseen liittyviä keskusteluja.

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa, kun vanhemmat pitävät lasten kasvattamista jonakin rakettitieteenä, joka ei aloittajalta onnistuisi.

Luet omiasi. Minun silmiini häntä joko

- kehotettiin lisääntymään, koska se joko on ihanaa tai välttämätöntä tulevan kurjuuden ehkäisyä

- kehotettiin kasvamaan ihmisenä, koska sitten hän ymmärtää edellisen kohdan todeksi

- kehotettiin tekemään just niinkuin parhaalta tuntuu

Minä sen sijaan lähinnä alleviivaan sitä, että kaikki eivät ehkä tee reilusti lisääntyessään. Ennen maailmassakin oli paljon lapsia, joiden vanhemmat olivat järkyttäviä, mutta niin olivat naapuruston muidenkin lasten vanhemmat. Joten kuten useimmat ikäpolvessani räpelsivät aikuisuuteen ja monet ottivat opikseen ankarasta lapsuudestaan. Eivätkä hätkähtäneet mistään, koska pitivät kaikkea sitä normaalina.

Juuri tänään juteltiin miehen kanssa siitä, että ennenmuinoinen lasten piiskaaminen oli luultavasti välttämättömyyden sanelemaa toimintaa. Jos lapsia oli liuta ja koneita oli lähinnä risukarhi, millä ajalla niitä kasvatettiin loputtomin keskusteluin? Jos yksi sai pistää ranttaliksi, miten estit koko katrasta riehaantumasta? Oli paljon tehokkaampaa pelotella muksut kerralla uskomaan, mitä ei tartte yrittää toiste.

Nykytyyli kysyy myötäelämisen lisäksi pitkää pinnaa, yhteistä aikaa, ja lapsen arvokkuuden tunnustamista. Jos ap ei ymmärrä alun perinkään, miksi hän uhraisi omassa elämässään mitään toisten takia, niin miten realistista olisi olettaa hänen onnistuvan häävisti projektissa, johon hänen taipumuksensa eivät viittaa eikä hänen tunne-elämänsä kerro hänelle vastausta apteekin hyllyltä alun perinkin?

Toisin sanoen, nykyisen lapsenkasvatusopin myötä ja kustannusten karatessa aina harvemman tosiaan kannattaa lisääntyä. Harrastuneemmat jatkakoot. Kukaan ei haluaisi itselleen isää, jonka silmissä hintalaput vilkkuvat joka hetki.

Sama tilanne kuin ap:lla. Jossain iltapaskassa oli kysely lapsettomuudesta johon itsekin osallistuin, ja lopputuloksena oli, että lapsia kokonaan haluamattomat ovat ”lykänneet” lastenhankintaa. Seuraava johtopäätös on varmaan valistaa minua 42 v. naista, että hedelmällisyys hiipuu. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.

Vierailija kirjoitti:

Jos on koulutus, mukava työ, runsaasti vapaa-aikaa, helposti rullaava ja antoisa parisuhde, aikaa ystäville ja harrastuksille, vapautta, itsenäisyyttä ja mahdollisuuksia nautiskeluun... Miksi heittäisin tämän kaiken pois vain stressaavan ja epäkiitollisen lapsiperhearjen vuoksi?

TÄHÄN kysymykseen ei ole yksikään professori tai poliitikko osannut vastata.

Mulla oli sama tilanne kuin Ap:lla. Olin oikein tyytyväinen hyvään arkeen vaimon kanssa. Useamman vuoden olimme kaksin, mutta sitten alkoi tuntua että olisi aika ottaa uusi askel eteenpäin ja keskittyä uuteen haasteeseen. Yhden lapsen isänä (ja ensi kesänä toisen) olen hyvin onnellinen. Mulle perheeni on tärkeämpi kuin mikään muu.

No mieti millä tavalla sinä koet parantavasi oman äitisi elämää. 

Eihän se parannakaan sinun elämääsi kun et lapsia halua. En minäkään koiraa halua joten läähättävä karvakasa lähinnä vaan vituttaisi.

Kyllä tuo alkaa viimeistään keski-iässä mietityttää. Lopulta elämä alkaa kyllästyttää ja silloin alkaa kaivata jotakin syvempää merkitystä.

Silloin onkin erittäin viisasta pidättäytyä lasten hankkimisesta jos vertaa sitä kakan vääntämiseen. Niin olipa kerrankin perheenisä joka huusi ettei "paskojaan kumarra".

Paljon parempi viisaasti jättää lapset hankkimatta kun asennevammaisena "uhrautua".

Vierailija kirjoitti:

Toinen velamies kirjoitti:

Monella miehelläkin on suvunjatkamis- ja/tai hoivavietti. Jotkut ovat vain uteliaita ja toiset tekevät kun suku ja ystävät niin odottavat tai peräti painostavat.

Ei ole olemassa mitään suvunjatkamisviettiä. Tai seksuaalivietti kyllä on, jos sitä tarkoitat. Mutta ei panetuksen tarvitse lapsiin johtaa.

Kannattaa tututstua vähän paremmin evoluutiobiologiaan.

Jos ei ole henkisiä tai taloudellisia edellytyksiä hankkia lapsia, silloin kannattaa jättää lapset hankkimatta. 

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa, kun vanhemmat pitävät lasten kasvattamista jonakin rakettitieteenä, joka ei aloittajalta onnistuisi.

No, eipä se kaikilta onnistukaan. Ja jos halu kaiken kaikkiaan puuttuu, onnistuminen olisi vielä vaikeampaa.

Vierailija kirjoitti:

Toinen velamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen velamies kirjoitti:

Monella miehelläkin on suvunjatkamis- ja/tai hoivavietti. Jotkut ovat vain uteliaita ja toiset tekevät kun suku ja ystävät niin odottavat tai peräti painostavat.

Ei ole olemassa mitään suvunjatkamisviettiä. Tai seksuaalivietti kyllä on, jos sitä tarkoitat. Mutta ei panetuksen tarvitse lapsiin johtaa.

Vaikkei meillä olisikaan, moni miespuolinen kaverinikin on sanonut, että heille on tärkeää saada lapsia.

Varmasti on monelle tärkeää. Se on ihan selvä. Niin on jenkkifutis tai runojen kirjoittaminenkin monelle miehelle tärkeää. Mutta kun esitetään kysymys, mitä minunlaiseni mies, lapsettomuus"ongelmaan" syyllinen lisääntymishaluton mies saisin vastineeksi uhrauksestani, vastauksia ei niin vain löydykään.

Etpä sinä varmastikaan ole mikään syntyvyysongelman potentiaalinen parantaja, et ole potentiaalinen osa ratkaisua, koska et edes lähtökohtaisesti halua lapsia. Fiksumpaa on pohtia työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen helpottamista jne asioita, jotka vähentävät periaatteessa lapsia haluavien lapsentekohaluja ja -määriä.

Ihmisellä, kuten muillakaan eläimillä ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin lisääntyä. Se on ainoa tarkoitus koko eläinkunnalla. Jotkut tietysti joutuvat matkan varrella syödyksi tai muuta ikävää. On oikeastaan hyvä, jos AP jättää lisääntymättä, koska silloin evoluutio toimii ja huono aines poistuu geenipoolista. 

Ihmisen normaaliin kehitykseen kuuluu tietyt asiat ja jälkikasvun saaminen on yksi niistä. Se on biologinen tarve. Ihminen kehittyy lasten saamisen myötä ihmisenä, tai ainakin yleensä on niin. Nykyisin kyllä näkee hämmästyttävän paljon itsekkäitä vanhempia. Yleensä lapsettomat aikuiset ovat itsekkäitä, kun aina ovat miettineet vain itseään.

Lapsettomat ihmiset ovat usein hyvin mustavalkoisia ja ehdottomia ajatusmaailmaltaan. Lapset tekevät meistä parempia ihmisiä. Jos siis astuu vanhemman rooliin, eikä jatka itsekkäänä "minulla on oikeus onneen" ikiteininä...

Aina kun joku mollaa toisen elämänvalintoja hyvin aggresti, tulee fiilis, ettei mollaaja ehkä ole oikeasti täysin sinut omien valintojensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Aina kun joku mollaa toisen elämänvalintoja hyvin aggresti, tulee fiilis, ettei mollaaja ehkä ole oikeasti täysin sinut omien valintojensa kanssa.

Niin, tai ap halusi varmaan ihan vain katalysoida kommentointia aloittamalla sillä, että lapsi "muka" parantaisi hänen elämänlaatuaan, vai miten se sanamuoto nyt olikaan.

Omakohtaisesti voin sanoa, että vaikka elämässä muutenkin on saanut kaikenlaista aikaiseksi, lapset ovat paras aikaansaannos. Meillä kaikilla on läheiset välit vaikka lapset ovat aikuistuneet, ja olen heistä kaikista onnellinen ja ylpeä.  Samoin miehestäni, joka on ollut loistava puoliso ja isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen velamies kirjoitti:

Monella miehelläkin on suvunjatkamis- ja/tai hoivavietti. Jotkut ovat vain uteliaita ja toiset tekevät kun suku ja ystävät niin odottavat tai peräti painostavat.

Ei ole olemassa mitään suvunjatkamisviettiä. Tai seksuaalivietti kyllä on, jos sitä tarkoitat. Mutta ei panetuksen tarvitse lapsiin johtaa.

Kannattaa tututstua vähän paremmin evoluutiobiologiaan.

Suosittelen, että otat ihan lukion biologian kirjan käteen ja katsot sieltä, mitä "vietti" tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä, kuten muillakaan eläimillä ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin lisääntyä. Se on ainoa tarkoitus koko eläinkunnalla. Jotkut tietysti joutuvat matkan varrella syödyksi tai muuta ikävää. On oikeastaan hyvä, jos AP jättää lisääntymättä, koska silloin evoluutio toimii ja huono aines poistuu geenipoolista. 

Evoluution kannalta paras aines on se, joka lisääntyy ja pystyy saattamaan lapsensa lisääntymisikäiseksi. Evoluutiolla ei siis ole mitään väliä, onko lisääntyvät kaksi maailman tyhmintä ihmistä, jotka tuossa onnistuvat, vai fiksuinta. Keskimäärin tällä hetkellä näyttää siltä, että korkeampi älykkyysosamäärä vähentää syntyvyyttä (globaalilla tasolla kun katsoo kuka lisääntyy) joten voisi melkein olettaa, että mielummin se ap lisääntyisi jos älystä puhutaan.

On sekin jo ihmeellistä että ei Suomessa(?) koulun käynyt tätäkään enempää evoluutiosta ole tajunnut.

Jos haluaisin kokea pyyteettömän rakkauden, hankkisin ennemmin koiran kuin tekisin lapsen. Koiran kouluttaminen ja kasvattaminen on ihan yhtä palkitsevaa. Lisäksi jos koira osoittautuu hankalaksi luonteeksi, voi huokaista huolesta kun koira kuitenkin kuolee ~20 vuodessa (todennäköisemmin) ja pääsee koirien taivaaseen. Hankalan luonteen omaava lapsi taas aiheuttaa stressiä ja huolta ihan varmasti hamaan vanhuuteeni asti. Kuolen sydäriin jo pelkästä ajatuksesta. 

vela

Eiköhän noiden evoluutiomöyhääjien opit ole peräisin ulkomaisilta miesasiasivuilta ennemmin kuin Suomen koulujärjestelmältä.

Oikeasti on kyllä surullista, jos lisääntyminen on elämässä ainoa merkitykselliseltä tuntuva asia. Kuulostaa masennuksen oireelta.