Vapaaehtoisesti lapseton mies ihmettelee: millä tavalla lasten hankkimisen pitäisi muka parantaa elämääni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän asian pohtiminen on ensimmäinen vauvakuumeen merkki. Eipä näitä lapsiasioita pienin muussa mielessä mietiskellä ja oikein laiteta aloitusta vauvapalstalle. Eli siitä se lähtee.

Kiitos veikkauksesta, mutta vasektomia on ollut tehtynä jo jokusen vuoden. :)

Eikä se vauvakuumetta estä. Vähän vaikeammaksi menee vaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jollain mystisellä tavalla vastasyntynyt vaikuttaa älykkäämmältä kuin sinä tai kukaan muu vanhempi. Järkytyt tästä tietoisuudesta, kun tulet isäksi. Siitä se isä-lapsi suhde alkaa kehittymään ja voi kasvaa täyteen voimaansa ihan ensikosketuksestakin, kun lapsi katsoo silmiisi, tuntee sinut täysin omakseen, näet hänen pienet piirteensä ja tunnet ihon pehmeyden.

Varmaan kiva fiilis sellaiselle, joka noita juttuja arvostaa. Mutta 200 000 eurolla ja lukemattomilla työtunneilla saa aika monta muutakin elämää muuttavaa kokemusta, jotka ovat enemmän arvojeni mukaisia.

No mikäpä siinä olisi isää tai perhettä leikkiä kun olisi 30 :n korvilla velaton omakotitalo alla, vakituinen työ molemmilla ja joku satatuhatta löysää hilloa tilillä. No kuika monella ??!! Aika shaatanan monella on joo, mutta niillä on vain witun pitkä miinus-merkki siinä saldon edessä, eikä ne mökit ole sen enempää velattomia kuin työpaikat vakituisia eikä TODELLAKAAN ole niitä satojatuhansia löysiä hilloja tilillä.

aloittajan kaltaisen narsistin ei tietenkään kannattaisi perustaa perhettä. Hänen kannattaa ilman muuta olla tekemättä lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on koulutus, mukava työ, runsaasti vapaa-aikaa, helposti rullaava ja antoisa parisuhde, aikaa ystäville ja harrastuksille, vapautta, itsenäisyyttä ja mahdollisuuksia nautiskeluun... Miksi heittäisin tämän kaiken pois vain stressaavan ja epäkiitollisen lapsiperhearjen vuoksi?

TÄHÄN kysymykseen ei ole yksikään professori tai poliitikko osannut vastata.

Miten kuvaisin tämän. Lapset on vaan ihania, ne vaatii ja antaa. Elämä on rikasta, koska se ei aina ole helppoa, mutta se antaminen palkitsee enemmän kuin ottaminen, Ja hujaus, kun lapset on jo isoja ja saa seurata nuorten elämää, nuorten aikuisten ja vanhana toivottavasti saa nauttia lapsenlapsista vailla huolta. Lapset on rakkaita, ne antaa tunnepuolella enemmän kuin mikään materia tai parisuhde siinä mielessä, että loppujen lopuksi ihminen tarvitsee tunnetta siitä, että on tarpeellinen elämässään ja elämällä on joku tarkoitus, muukin kuin omien nautintojen etsiminen.

Tutkimusten mukaan vain pienten lasten vanhemmat on onnettomampia kuin lapsettomat pariskunnat. Jo kouluiässä tilanne on tasoittunut ja ero alkaa revetä toiseen suuntaan. Ts. sinulla on vaikka elämää 50 vuotta jäljellä, niin lapset aiheuttaa onnellisuuden laskua vain muutaman vuoden ja sen jälkeen saat todennäköisemmin olla onnellisempi kuin lapseton loppuiän. Erityisesti vanhana lapset lisää hurjasti sitä onnea.

Olen itse 13- ja 15 -vuotiaiden äiti ja en osaisi kuvitella elämää ilman noita nokkelia, kauniita ja hauskoja teinejä. Ne on vaan niin ihania. Pikemminkin sitä miettii jo, että pianhan nuo lähtee tuosta ja kuinka nopeasti tämä aika on mennyt. Joskus iskee jo jopa hiukan haikeus. On uskomatonta, kuinka rakkaita ne on ja samalla aika vaivattomia.

Oli pakko vastata tuon boldatun kohdan vuoksi. Korpeaa NIIn syvästi se, että erittäin usein kaikkien vapaaehtoisesti lapsettomien odotetaan etsivän "vain omaa nautintoaan" ja mitä  muita näitä kliseitä on. Itse olen lapseton hyvästä syystä: en jaksaisi enää holtittomien vanhempien jälkeen huolehtia omista lapsistakin. Lapsuutta ei edes ollut sillä tavalla kuin normaalilla lapsella.

Teen ihmisläheistä työtä ja vapaaehtoistyötä, minkä lisäksi läheiset ihmiset ovat minulle äärimmäisen tärkeitä kaikki. Tuntuu aika tragikoomiselta kuunnella jonkun täysin omaan perheeseensä ja omien lastensa hyvinvointiin keskittyneen ihmisen keulimista sillä, kuinka MINÄ olen itsekäs vs. he. En sano, että lainaamani kirjoittaja olisi sellainen, niin vain aika usein käy. 

Itse tehdyistä lapsista huolehtiminen ei ole epäitsekkyyttä vaan velvollisuudentuntoa, joka pitäisi löytyä jokaiselta aikuiselta ihmiseltä. Ihmisen on hyvä tehdä asioita, joita haluaa (= olla itsekäs), kuten hankkia lapsia tai sitoutua vapaaehtoistyöhön. Silloin hän haluaa myös hoitaa hommat, joihin on lähtenyt.

Kirjoitinko sinusta? Tyypillisen naisen tapaan taas käänsit heti asian itseesi. Mikä teitä naisia vaivaa, aina kaikki on heti teidän pepun ympärillä pyörivää ja jokainen yleistyskin on heti teihin ammuttu nuoli???? Ap:han tuossa retosteli, kuinka hänelle on tärkeämpää omat nautinnot, joihin luetteli harrastukset, matkat jne.. Tottakai lapset voi korvata naapurin mummelilla tai vaikka koirilla. Yhtä kaikki ihminen tarvitsee myös sitä sisältöä, että tekee pyytettä toisen eteen asioita.

Sitä paitsi kun kerran olet lapseton, niin älä sinä sössötä vastuuntunnonsta. En minäkään vähättele, että nostat vaan omaa häntääsi itsekkyyksissäsi, kun teet hyväntekeväisyyttä.

Jotenkin koomista, että meuhkaat minun yleistävän kaiken itseeni, vaikka ihan erikseen mainitsen, että kyse ei ole tästä kirjoittajasta välttämättä lainkaan, vaan usein esiintyvästä ilmiöstä.  Parempia sisälukutaitoja ja mielenrauhaa sinne. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on koulutus, mukava työ, runsaasti vapaa-aikaa, helposti rullaava ja antoisa parisuhde, aikaa ystäville ja harrastuksille, vapautta, itsenäisyyttä ja mahdollisuuksia nautiskeluun... Miksi heittäisin tämän kaiken pois vain stressaavan ja epäkiitollisen lapsiperhearjen vuoksi?

TÄHÄN kysymykseen ei ole yksikään professori tai poliitikko osannut vastata.

Moneltako professorilta tai poliitikolta olet tuota kysynyt?

Minä osaan vastata. Jos sinulla olisi normaali tunne-elämä, sinä haluaisit isäksi. Rakkaus omaan lapseen ja lapsen vastarakkaus, luottamus ja sen kasvun ja kehityksen seuraaminen on jotakin niin hienoa, ettei mikään sitä päihitä.

Mutta et siis ole tunne-elämältäsi normaali, koska kyselet moisia. Tuskin sinulla on lämpimiä tunteita edes itseäsi kohtaan, sinä vain simuloit tunne-elämää. Tulet huomaamaan että olen oikeassa. Olet sisältä tyhjä ja hankit ulkoisia elämyksiä täyttämään tyhjyyttäsi. Itsepetos onnistuu aikansa. On hyvä, jos et lisäänny, sillä tuo luonteenpiirre valitettavasti sekä periytyy että opitaan. Sosiopaatin aivojen poikkeava toiminta näkyy magneettikuvassa.

Tässä yksi lapsettomuusbingo-mallivastaus! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on koulutus, mukava työ, runsaasti vapaa-aikaa, helposti rullaava ja antoisa parisuhde, aikaa ystäville ja harrastuksille, vapautta, itsenäisyyttä ja mahdollisuuksia nautiskeluun... Miksi heittäisin tämän kaiken pois vain stressaavan ja epäkiitollisen lapsiperhearjen vuoksi?

TÄHÄN kysymykseen ei ole yksikään professori tai poliitikko osannut vastata.

Suomalaiset lapset ja nuoret maksavat sinun ja naisesi eläkkeet.

Mietihän sitä.

Sä näköjään olet niitä happivajaudessa eläviä, jotka todellakin kuvittelevat saavansa jotain eläkettä ?

Oliskohan mitään kaivaa se pää pois sieltä persiistä ja alkaa sniffailemaan kaffen tuoksua ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän asian pohtiminen on ensimmäinen vauvakuumeen merkki. Eipä näitä lapsiasioita pienin muussa mielessä mietiskellä ja oikein laiteta aloitusta vauvapalstalle. Eli siitä se lähtee.

Kiitos veikkauksesta, mutta vasektomia on ollut tehtynä jo jokusen vuoden. :)

Miksi sitten mietit näitä asioita?

Tämä suomalaisten lisääntymishaluttomuus on tällä hetkellä lehdistön lempiaihe, ja älyttömiä lausuntoja riittää joka päivälle. Paljon kehotetaan etenkin miehiä hankkimaan lapsia, mutta perusteluja ei koskaan kuulu. Ei valveutunut väki nykyisin hanki lapsia vain siksi että niin "kuuluu" tehdä.

Perinteiset lässytykset:

Sinusta ei kukaan huolehdi vanhana

Kukaan ei maksa eläkettäsi

Olet epäkypsä ja sinun pitää aikuistua

Olet itsekäs (lasten tekeminen omaksi seuraksesi, vanhuuden hoitajaksi ja eläkkeenmaksajaksi ei ole itsekästä)

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitäisi aikuistua.

Just. Heti kun sanoo mielipiteensä ääneen ja on vain realisti, niin johan kaiken maailman keskoset alkaa länkyttää "sinun pitää aikuistua". No mikäpä se sieltä jatkuvasti saamapuolella olevien on huudella suuria elämänsä viisauksia.

Jos ei koe sitä vanhemman vastuullisen roolin tinkimätöntä maaliin hoitamista mielekkäänä ja palkitsevana duunina, ei siinä varmasti ole mitään järkeä. Joillekin tuo maistuu, toisille ei. Vaihtoehto muiden joukossa.

Lapset eivät välttämättä huolehdi vanhemmistaan, vaikka asuisivat samassa maassa. Laittavat vanhainkotiin ja käyvät katsomassa pari kertaa vuodessa. Jotkut ovat katkaisseet välit syystä tai toisesta, mt- ja päihdeongelmaiset eivät pysty huolehtimaan vanhuksista. Joskus lapset kuolevat ennen vanhempia. Vanhuudenturva on kehno syy hankkia lapsia.

Kliseinen vastaus, jonka monet ovat jo ehtineet lytätä mutta joka on silti mielestäni totta: omaa lasta rakastaa aivan eri tavalla kuin ketään muuta. Tämä rakkauden tunne ja se vastarakkaus jota lapselta saa on äärimmäisen palkitsevaa.

Vierailija kirjoitti:

Toinen velamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen velamies kirjoitti:

Monella miehelläkin on suvunjatkamis- ja/tai hoivavietti. Jotkut ovat vain uteliaita ja toiset tekevät kun suku ja ystävät niin odottavat tai peräti painostavat.

Ei ole olemassa mitään suvunjatkamisviettiä. Tai seksuaalivietti kyllä on, jos sitä tarkoitat. Mutta ei panetuksen tarvitse lapsiin johtaa.

Vaikkei meillä olisikaan, moni miespuolinen kaverinikin on sanonut, että heille on tärkeää saada lapsia.

Varmasti on monelle tärkeää. Se on ihan selvä. Niin on jenkkifutis tai runojen kirjoittaminenkin monelle miehelle tärkeää. Mutta kun esitetään kysymys, mitä minunlaiseni mies, lapsettomuus"ongelmaan" syyllinen lisääntymishaluton mies saisin vastineeksi uhrauksestani, vastauksia ei niin vain löydykään.

Tässä(kin) asiassa on kaksi puolta. Voidaan puhua noin yleisellä tasolla, ja sitten on se jokainen individuelli, jolla on oma vankka mielipiteensä asiaan. Avioliitto lisää miehen elämään onnellisuutta ja ikävuosia, paitsi patologisen laccukan, joka kammoaa lompakkoloisia, jollaisia kaikki naiset ovat, tietää hän. Elämäntapatyötön ei näe työnteon auvoisuutta eikä absolutisti hyväksy edes lasillista laatuviiniä. Painoja nylkyttävä munanvalkuaisten ahmija ei tajua sohvaperunoita. Ja niin edelleen.

Turha minun on sanoa, että omat lapset on loistava asia elämässä. Toki on ollut vaivaa ja huolta, mutta enemmän se on antanut kuin ottanut. Vieraista vekaroista en edelleenkään välttämättä pidä, en myöskään useimpien sellaisten vanhemmista.

AP saa olla mitä mieltä vaan. Vaikka hän suhtautuu asiaan vähätellen ("muka"), positiivista on, että asia selvästi mietityttää häntä. Fiksu ihminen ymmärtää, että oma mieli saattaa ajan mittaan muuttua yllättävästikin.

se, että on mahdollisimman hyvä vanhempi lapsilleen, on merkityksellisintä mihin suurin osa ihmisistä pystyy. kiva työ, harrastukset yms. eivät vain voi tarjota sitä merkityksellisyyttä. kuka haluaisi elää merkityksettömän elämän?

toinen syy on rakkaus. sellaista rakkautta on mahdotonta kokea muuten.

mielestäni on surullista, että lapset nähdään vain vaivana ja riesana, esteenä mukavalle ja helpolle elämälle. noh, merkityksellisimmät asiat elämässä eivät ole helppoja, vaivattomia ja mukavia. 

toki on ihmisiä, joiden ei oikeasti kannata lapsia hankkia, mutta väitän, että iso osa veloista ei ole sellaisia, vaan ehkä vähän keskenkasvuiseen hedonismiin juuttuneita pelkääjiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen velamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen velamies kirjoitti:

Monella miehelläkin on suvunjatkamis- ja/tai hoivavietti. Jotkut ovat vain uteliaita ja toiset tekevät kun suku ja ystävät niin odottavat tai peräti painostavat.

Ei ole olemassa mitään suvunjatkamisviettiä. Tai seksuaalivietti kyllä on, jos sitä tarkoitat. Mutta ei panetuksen tarvitse lapsiin johtaa.

Vaikkei meillä olisikaan, moni miespuolinen kaverinikin on sanonut, että heille on tärkeää saada lapsia.

Varmasti on monelle tärkeää. Se on ihan selvä. Niin on jenkkifutis tai runojen kirjoittaminenkin monelle miehelle tärkeää. Mutta kun esitetään kysymys, mitä minunlaiseni mies, lapsettomuus"ongelmaan" syyllinen lisääntymishaluton mies saisin vastineeksi uhrauksestani, vastauksia ei niin vain löydykään.

Tässä(kin) asiassa on kaksi puolta. Voidaan puhua noin yleisellä tasolla, ja sitten on se jokainen individuelli, jolla on oma vankka mielipiteensä asiaan. Avioliitto lisää miehen elämään onnellisuutta ja ikävuosia, paitsi patologisen laccukan, joka kammoaa lompakkoloisia, jollaisia kaikki naiset ovat, tietää hän. Elämäntapatyötön ei näe työnteon auvoisuutta eikä absolutisti hyväksy edes lasillista laatuviiniä. Painoja nylkyttävä munanvalkuaisten ahmija ei tajua sohvaperunoita. Ja niin edelleen.

Turha minun on sanoa, että omat lapset on loistava asia elämässä. Toki on ollut vaivaa ja huolta, mutta enemmän se on antanut kuin ottanut. Vieraista vekaroista en edelleenkään välttämättä pidä, en myöskään useimpien sellaisten vanhemmista.

AP saa olla mitä mieltä vaan. Vaikka hän suhtautuu asiaan vähätellen ("muka"), positiivista on, että asia selvästi mietityttää häntä. Fiksu ihminen ymmärtää, että oma mieli saattaa ajan mittaan muuttua yllättävästikin.

ainakin monilla vanhemmilla mieli muuttuu yllättävästi, ja seuraukset kantaa se lapsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitäisi aikuistua.

Just. Heti kun sanoo mielipiteensä ääneen ja on vain realisti, niin johan kaiken maailman keskoset alkaa länkyttää "sinun pitää aikuistua". No mikäpä se sieltä jatkuvasti saamapuolella olevien on huudella suuria elämänsä viisauksia.

Mikä Oli Todistettava.

Sinun todellakin pitäisi aikuistua. Ihan itsesi tähden.Ehkä on tosiaan hyvä, että kaikki eivät hanki aikuistuttajakseen lasta, joidenkin kohdalla tehtävä vain on turhan vaativa lapselle.

Minusta sinun ap ei todellakaan kannata hankkiutua isäksi. Olet tyytyväinen elämääsi noin, mitäpä sitä muuttamaan, jos et kerran halua isyyttä kokea. Ei se ole mikään must-juttu tässä elämässä. Minusta on aivan loistavaa, että ihmiset, jotka eivät halua lapsia, eivät niitä myöskään hanki. Täässä maailmassa on aivan liikaa ei-toivottuja lapsia. Ja jäähän yhteiskunnalta enemmän resursseja lapsiin, kun lapsia on vähemmän. En ymmärrä mikä tässä oikein on ongelma? Suomalaiset ehkä kuolee jonain päivänä sukupuuttoon, mutta mitä sitten? Kyllä täällä on varmasti ihan yllin kyllin porukkaa vielä senkin jälkeen.

Ja mitä eläkkeisiin tulee, niin enpä usko, että niitä enää nykyisille nuoremmille sukupolville kovinkaan runsaskätisesti maksetaan. Kun ei ole maksajia, niin mistäs otat eläkerahat? Rahat menee varmasti johonkin tärkeämpään, ihan perusjuttuihin tulevaisuudessa. Pitää vaan säästää se oma eläke etukäteen. Myös eläkeikä nousee jatkuvasti, nykykolmekymppiset pääsevät eläkkeelle n. 67-vuotiaana ja nuoremmat varmaan vasta 70-v. Ja pian ollaan tilanteessa, jossa kaikki kynnellekykenevät tekevät töitä kuolemaansa asti. Vanhuksia ei enää hoideta yhteiskunnan toimesta, kuin aivan ääritapauksissa, eli palataan vanhaan aikaan: lapset ja muu suku huolehtii vanhuksistaan ja tietysti vanhuksilla pitää olla säästössä rahaa ja esim. voi myydä kotinsa, että voi palkata kotiapua.

En myöskään usko, että tulevat sukupolvet ovat yhtä lampaita kuin me, eli maksavat kiltisti muiden eläkkeitä. Tulevaisuudessa jokainen huolehtii itsestään ja se on viisainta aloittaa jo nyt, ihan kaikkien, olipa lapsia tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei koe sitä vanhemman vastuullisen roolin tinkimätöntä maaliin hoitamista mielekkäänä ja palkitsevana duunina, ei siinä varmasti ole mitään järkeä. Joillekin tuo maistuu, toisille ei. Vaihtoehto muiden joukossa.

Kiitos ketjun parhaasta vastauksesta. Asia on varmasti juuri näin. Ja noinhan se pitäisi markkinoidakin: ei minään elämän perussuorituksena vaan yhtenä polkuna, joka voi sopia tietyn luonteisille ihmisille.

Huvittavaa, kun vanhemmat pitävät lasten kasvattamista jonakin rakettitieteenä, joka ei aloittajalta onnistuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No pääsee pätemään, kun vaikka kertoo kavereille tytön saaneen matikankokeesta kympin. Siihen ei kaveri voi millään vastata "kiinnostaa kybällä", vaan pitää vaan kehua ja kuunnella.

Lapsettoman on ehkä vaikea ymmärtää, että omasta lapsestaan on vaan älyttömän ylpeä. Lapsen onnistumiset tuntuvat ihan sydämessä asti.

Ymmärränpäs. Minäkin tänään muutaman päivän ummetuksen jälkeen väänsin upean, sileäpintaisen pyytonin pönttöön. Sitä ei voinut kuin ihastella hetken, ennen kuin vedin vessanpöntöstä alas.