Mitä tehdä, kun kumppanin kanssa ei pääsyä ypääsyä yhteisymmärrykseen asumismuodosta? Eroko ainoa vaihtoehto?
Ollaan oltu yhdessä 7 vuotta. Asuttu aina vuokralla kerrostalossa.
Vanhempani ovat myymässä lapsuudenkotiani ja haaveenani on aina ollut ostaa koti itselleni. Nyt siihen olisi tilaisuus, mutta mieheni ei halua missään tapauksessa ostaa taloa. Hänen mielestään talo sijaitsee liian syrjässä (10min ajo keskustaan) eikä häntä kiinnosta omakotitaloasuminen lainkaan.
Tilanne on vaikea, koska olen omakotitaloasuja henkeen ja vereen. Vihaan kaupunkimiljöötä ja kerrostaloelämää. Mies sen sijaan haluaa olla ja pysyä kerrostalossa. Vuokralla vieläpä mieluiten. Nyt tapellaan siis sekä lapsuudenkotini kohtalosta (luopuminen on tosi vaikea paikka mulle) että siitä, onko sellaisella suhteella tulevaisuutta, missä ei päästä yhteisymmärrykseen asumismuodosta!
Onko täällä kohtalotovereita? Miten olette ratkaisseet tilanteen? Tai olisiko jollain vinkkiä, mitä tehdä. Eroko tosissaan ainoa vaihtoehto?
Kommentit (169)
Ero jos sinun on pakko saada lapsuuskotisi.
Jos ei kumpikaan anna periksi, niin ero on ainut vaihtoehto. Ap kuulostaa siltä, että hän ei ainakaan ole valmis muuttamaan mieltään, vaan haluaa, että mies muuttaa vanhempien omakotitaloon.
Ei tarvitse erota, mutta asutte eri osoitteissa. Ymmärrän miestäsi, ei minuakaan saisi mihinkään omakotitaloon syrjään keskustasta.
Ettekö voi pysyä yhdessä ja asua erillään? Ei pariskunnan ole pakko yhdessä asua. Tai voi olla kaksi kotia. Pystytkö yksin lunastamaan lapsuuskodin?
Omakotitalossa riittää puuhaa niin sisällä kuin pihallakin. Vanhemmassa omakotitalossa voi olla isojakin remontteja tulossa. Jos miestä ei yhtään innosta omakotitaloasuminen, niin teet kaiken yksin... eli raskasta.
Ei halua sitoutua asuntolainaan kanssasi?
Ero tai yhdessä olo, että asutte eri osoitteissa. Sinä ostat yksin lapsuudenkotisi ja hoidat sen. Mies asuu kerrostalossa.
Asumme rivitalossa enkä haluaisi muuttaa omakotitaloon. Kerrostaloon muuttaisin heti. Rivitalo on meidän kompromissi ja mietin, että joskus vielä asun kerrostalossa kaupunkiympäristössä, jossa aiemmin olen hyvin viihtynyt. Tosin en voi valittaa vaan yrittää sopeutua, koska rivitaloon halusin aiemmin itse ilman kokemusta asumisesta pidemmällä keskustaa.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö voi pysyä yhdessä ja asua erillään? Ei pariskunnan ole pakko yhdessä asua. Tai voi olla kaksi kotia. Pystytkö yksin lunastamaan lapsuuskodin?
Luuletteko, että ap haluaa asua ok-talossa yksin? Kyllä taloon mies tarvitaan, kukaa muuten tekisi kaikki talon hommat? Ap haluaa vaan nauttia omakotitalon idylistä. Ap on asunut talossa lapsuutensa eikä hänen tarvinnut silloinkaan huolehtia mistään.
Vierailija kirjoitti:
Omakotitalossa riittää puuhaa niin sisällä kuin pihallakin. Vanhemmassa omakotitalossa voi olla isojakin remontteja tulossa. Jos miestä ei yhtään innosta omakotitaloasuminen, niin teet kaiken yksin... eli raskasta.
Jep, mutta jos sen tiedostaa ja tietää mitä vaatii ja on valmis sen tekemään yksinkin, niin go for it. Uskon että omien vanhempien talon remonttitarpeet yms. tietää hiukan tarkemmin kuin jonkun random talon.
Jotkut moittii että ap ajattelee vain itseään jos ostaa talon. Entäs mies sitten, jos haluaa pysyä kerrostalossa, ei hän ainakaan ap:tä ajattele. Jos ap pystyt lunastamaan talon yksin ja sitä todella haluat, tee se. Asukaa eri osoitteissa, aika sitten näyttää miten suhteen käy.
Tsemppiä!
Minusta kuulostaa vähän pahalta, että oltaisiin muuttamassa toisen lapsuudenkotiin. Sinulle koti on tuttu ja olet ehkä tottunut, että siellä tietyt huonekalut/asiat säilytetään tietyissä paikoissa. Se olisi enemmän sinun koti kuin sinun ja miehesi yhteinen koti, juurikin tuon menneisyyden vuoksi. Sinua kodissa viehättää isosti muistot. Ostaisitteko tuon talon, jos se ei olisi lapsuudenkotisi? Onko mies valmis muuttamaan omakotitaloon, jos se sijaitsisi keskustassa?
Ap, kai oot sanonut miehelle, että hoidat itse kaikki remontit, lumityöt, ruohonleikkuut ja vastaavat, joita ei kerrostalossa olisi?
Miksi pitää aina erota? Miksi ei vain ole kaksi kotia?
Minä niiin komppaan miestä. En todellakaan halua itselleni niitä pihatöitä. Ja vaikka haluaisinkin, niin en todellakaan halua muuttaa taloon, jota en ole itse itselleni valinnut. Sellainen paikka ei koskaan tunnu kodilta.
Minä ja mieheni ostettiin talo maalta alle kolmekymppisinä. Matkaa keskustaan 10 km ja epäilyjä tuli siitä, miten viihdytään niin syrjässä, ikämme kaupungissa lähellä keskustaa asuneena. Viihdytty on 20 vuotta, remonttia tehty tarpeen mukaan ja kun itsestä siltä on tuntunut.
Lapset syntyneet tänne ja rakastavat metsässä samoilua. Ovat opiskelijoita ja kun tulevat kotona käymään lähtevät luontoon "kun täällä voi hengittää"
Ei tämä kaikille varmastikaan sovi, mutta meille kyllä.
Itellä tulee mieleen kolme vaihtoehtoo:
- jompi kumpi joustaa ja mukautuu tilanteeseen
- olette yhdessä, mutta ette asu yhdessä
- ero
Milliset työpaikat teillä on? Onko mahdollista aina työllistyä sielläpäin missä asutte, vai onko se seudulla, jossa on väestokato. Jos lapsuuden koti on kasvavalla alueella, niin olisi fiksu hankkia, muuten ei. Jäisi vain vanheneva pommi käsiin ja työn perään ei haluaisi muuttaa (ainakaan sinä),
sen talon vuoksi, Jos mies ei ole innokas hoitamaan omakotitaloa ja sinäkään et sitä tee niin tiedossa on rahanmenoa, kun vanhaa taloa pitää kunnossapitää ostetuilla palveluilla.
En vaan ymmärrä näitä lapsuudenkodin ihannoijia, kuka haluaa asua muistoissa eikä tehdä omannäköistä uutta kotia ja mennä eteenpäin elämässä? Vielä kun halutaan jättää mahdollisimman paljon huonekaluja ym. ennalleen ja vaaditaan että tuossa meillä aina oli se joulukuusikin kun olin lapsi niin haetaan nytkin, niin ai että...
Asutte erillään tai eroatte. Et kai vain tarvitse kumppania maksumieheksi haaveillesi?
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää aina erota? Miksi ei vain ole kaksi kotia?
Kallista, turhaa ja tylsää.
Pahoittelut kirjoitusvirheistä. Puhelin kirjoittelee omiaan.