Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kokemuksia Pohjolakodista
nainen19
10.09.2018 |
Viime aikoina Muhoksen Pohjolakoti on ollut paljon uutisissa ja sen jälkeen mun elämä on ollu pelkkää alamäkeä. Olin itse sijoitettuna sinne alle vuoden kun olin alaikäinen.
Olen nyt jo lähemmäs 20 ja en ole vieläkään päässyt yli näistä traumoista mitä kyseinen paikka toiminnallaan aiheutti minulle. Törkeä vapaudenriisto, fyysinen ja psyykkinen pahoinpitely (fyysistä onneksi vain yhdessä tilanteessa, joka ei ollu siis kiinnipito vaan täysin laiton teko), kaltoinkohtelu, nöyryyttäminen, uhkailu...
En osaa toimia sosiaalisissa tilanteissa täysillä, mua ahdistaa olla minä ja koen äärimmäistä epämukavuutta olla tässä kehossa.
Inhoan itseäni ja joka ikistä mun piirrettä. Mä pelkään ihmisiä ja en luota niihin.
Mua ahdistaa ja masentaa olla elossa ja oon joutunut aloittamaan antidepressanttien ja rauhoittavien (iltaisin) syömisen.
Mun keho on täynnä viiltoarpia, mutta onneksi suurin osa on ”vain” pinnallisia.
Sain viime viikolla paniikkikohtauksen asiasta, joka muistutti hyvin vahvasti kyseiseen paikkaan liittyvästä asiasta, joka ahdisti mua erityisen paljon.
Luulin että joku tulee hakemaan mua jonnekkin samanlaiseen paikkaan ja yritin pidätellä junassa itkua samalla kun tuntui etten saanut henkeä.
Kun mun frendi tuli hakemaan mut ja vei rannalle istuskelemaan, mä rupesin itkemään yhtä rajusti kuin kolmevuotias ja kerroin kyseisestä paikasta.
Se kohtaus oli yksi pelottavimmista asioista mitä oon ikinä kokenut.
Viimeisen viikon oon ollu psyykkisesti tosi itsetuhoinen ja toivonut koko ajan kuolemaa.
Onnistuin olemaan 4 kk viiltelemättä mutta tänään retkahdin ja tein pinnallisia naarmuja.
Sen jälkeen kun pääsin sieltä, itsetuntoni oli/on hyvin hauras ja se houkuttelee välillä mun lähelle inhottavia ihmisiä. Oon joutunut raiskatuksi ja pahoinpidellyksi useamman kerran enkä ole uskaltanut puolustautua. Pohjolakodissa mua alistettiin niin paljon, että kehon ”halvaantumisesta” on tullut automaattinen reaktio.
En välttämättä uskalla lähteä pakoon jos tilanne on uhkaava, sillä pelkään agressiivisen henkilön satuttavan mua lisää.
Mä koen tosi isoa häpeää siitä että oon asunut siellä ja koen että ihmiset leimaa mut.
Ensimmäinen asia mitä siitä paikasta kuulin oli se, että siellä on murhattu ihminen..
Mulla ei ole rikosrekisteriä. En käyttänyt alaikäisenä päihteitä (join alle 18-vuotiaana kahdella käyttökerralla yhteensä 4 annosta), tehnyt rikoksia, ollut väkivaltainen tai tehnyt mitään painavan tuomittavaa. Mutta musta tuntuu että oon valtaosalle ihmisistä silti rikollinen ja paha.
Minulla on muutama frendi nykyään. Jotkut ”jättivät” mut sen jälkeen kun jouduin Pohjolakotiin. En uskalla hankkia uusia kavereita koska pelkään heidän tuomitsevan minut ja hylkäävän heti jos he saavat tietää että olen asunut Muhoksella.
Mua pidetään outona koska oon hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Mutta oikeasti oon vaan surullinen.
Useimmat sanoo että ulkoisesti näytän siltä että homma on hanskassa. Mulla ei oo taloudellisia ongelmia, lemmikki voi hyvin, ulkoinen habitus on siisti väsymystä lukuunottamatta. Mutta silti oon lopussa.
Musta tuntuu että on liian myöhäistä korjata mua.
Haluaisin tulevaisuudessa psykiatriksi/sairaanhoitajaksi/sijaisperheeksi mutta itsemotivointi on äärimmäisen vaikeaa, koska en halua elää. (Opiskelen kyllä tällä hetkellä.)
Haluaisin oman lapsen, mutta en uskalla hankkiutua raskaaksi jos mun psyyke on näin järkyttävässä kunnossa. Rehellisesti sanottuna mun kissa on ainoa syy miksen ole jo yrittänyt itsemurhaa.
Mä en vaan jaksa.
Sanokaa etten oo yksin, jooko?
Kommentit (62)
*Lisäisin vielä, että kun sanoin ohjaajille viimeisenä iltana kertovani netissä että miten he kohtelevat nuoria, niin yksi heistä vastasi että ”Sitten me teemme vastaiskun”.
Toi oli kaikista oudoin juttu siellä mitä koskaan olin kuullut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaiset paikat ovat hyvä esimerkki siitä miten valta turmelee, eli enemmän tarkastuksia ja nuorten hyvän hoidon varmistaminen ykkösprioriteetiksi.
Et ole yksin. Se on varmaa. Anteeksi, että kysyn, mutta miksi sinne olet joutunut, kun sinne ei ns helppo aines joudu.
Siellä ilmeisesti annettiin kyllä lääkettä käyttöön, mutta terapiat koettiin tarpeettomiksi, Hakeudu nyt terapiaan, sitä sinä tarvitset, jotta pääset kasaamaan itsesi kokoon.
Ja toivon sydämestäni, ettet koe enää tarvetta viiltelyyn. Jos olosi pahenee, niin päivystykseen ensi alkuun.
Hmm... Pohjolakotiin sijoitetaan yleensä vain niitä nuoria, joiden kanssa ei muualla pärjätä. Tämä tilanne oli ainakin menneinä vuosina. Esim. tavallisessa lastenkodissa, jos kävi toistuvasti ohjaajien kimppuun kesken läksyissä auttamisen, uhkaili, karkaili ja oli vaaraksi ympäristölleen... kun kokoa alkoi jo olla ja ei vaan enää pärjätty, tuli osoitteeksi Pohjolakoti.
Tavallisessa lastenkodissa tapahtuu myös monenlaista, ne eivät vain aina päädy otsikoihin. Aikoinaan yksi työkaverini pahoipideltiin kahden nuoren toimesta niin pahasti, ettei hän enää koskaan palannut työelämään. Kyseessä oli yksikkö, jossa elettiin kuin tavallisessa kodissa.
Sosiaaliset ongelmat ja lähdin edellisestä paikasta väärinkäsityksen takia (käsitin ohjaajan puheesta että oon seuraavana päivänä joutumassa johonkin kamalaan paikkaan, jälkeenpäin kuulin että olin käsittänyt väärin).
Tapailin läheisiäni salaa johon minulla ei ollut lupaa.
Vanhemmillani oli ongelmia läheisteni kanssa ja he olivat sitä mieltä, että nämä ovat minulle haitallisia. Nykyään he tulevat keskenään erittäin hyvin toimeen ja ovat molemmat osapuolet ovat myöntäneet arvioineensa toisensa virheellisesti.
Vielä viimeisenä iltana muut nuoret kyselivät että miksi minut sijoitettiin sinne. Minulle on tullut kuva että ”Pohjolakoti on viimeinen pysäkki ennen vankilaa”. Minulla ei ole koskaan ollut ongelmia tuollaisten asioiden kanssa ja minusta osasto olisi ollut lähinnä oikea paikka.
Mä en ole tehnyt koskaan mitään kauhean tuomittavaa. Oon sitä ihmistyyppiä, joka myöhästyi lapsena koulusta, koska pelasti kastematoja tieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että olet ollut väärään aikaan väärässä paikassa, joutunut tuonne melkein sattumalta, ja nyt se leimaa elämääsi.
Se on joskus pienestä kiinni mihin suuntaan elämä vie. Otan osaa.
Mitä siellä sitten tarkalleen ottaen tapahtui? Mitä sinulle siellä tehtiin? En ole seurannut asiaa mutta mielenkiinto heräsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jaksat, niin tee rikosilmoitus. Oloasi voi helpottaa se, että saat edes jotain oikeutta. Edes sen tunteet, että syytetyille ilmoitetaan, että heidän toiminnastaan on tehty rikosilmoitus. Se, että et ole alaikäisenä saanut lainmukaista tukea ja turvaa, jo pelkästään riittää. Henkinen ja fyysinen väkivalta siihen päälle.
Hakeudu terapiaan. Sinulla on oikeus saada ymmärrystä ja apua.
Lähetä tuo tekstisi Pohjolakodin johtajalle. En tiedä, kiinnostaako häntä, mutta sietää ainakin tuntea pisto sydämessään.
Vietä paljon aikaa niiden ihmisten kanssa, jotka koet turvallisiksi ja järkeviksi. Kerro heille tunteistasi ja ajatuksistasi. Älä jää yksin.
Niin. Kiitos.
Mä oon tullut siitä aika katkeraksi että vankejakin kohdellaan paremmin.
Oon nyt aloittanut ryhmäterapian ja siellä on tietysti hyödyllistä asiaa (viiltelyimpulssien hallitseminen ja ahdistuneisuuden kontrolloiminen), mutta nämä asiat vaivaavat jatkuvasti ja ovat alkaneet häiritä elämää enemmän kuin seksuaaliväkivaltatraumat.
Aina jos joku saa tietää että olen asunut siellä niin paniikki tulee päälle, sillä pelkään ihmisten alkavan hylkiä mua.
Oon kyllä tehnyt noista aloituksen asioista rikosilmoitukset, mutta en usko että ne johtavat toimenpiteisiin ”todisteiden” puuttuessa.
Ohjaajat estivät aikoinaan tekemästä rikosilmoitusta poliisille ja eivät antaneet tehdä valitusta sosiaalityöntekijälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta jo nelikymppisenä, lapsena sijoitettuna olleena dissosiatiivinen oireita kokeneena ihmisenä virtuaalitodellisuus puolestasi Israelin Jumalaa Jahvea, hän suojatkoon sinut oikealta ja vasemmalta, ja rakastakoon ja siunatkoon sinut Sisko täydessä turvassa henkiseen tasapainoon, onnelliseen elämään ja tasapainoisen ihmissuhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on varmaan epävakaa persoonallisuus. Siihen on olemassa hoito, ja siitä voi parantua.
Minulla ei ole kokemuksia ko. paikasta, mutta haluan silti sanoa että olen pahoillani saamastasi kohtelusta. Kaikkea hyvää sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm... Pohjolakotiin sijoitetaan yleensä vain niitä nuoria, joiden kanssa ei muualla pärjätä. Tämä tilanne oli ainakin menneinä vuosina. Esim. tavallisessa lastenkodissa, jos kävi toistuvasti ohjaajien kimppuun kesken läksyissä auttamisen, uhkaili, karkaili ja oli vaaraksi ympäristölleen... kun kokoa alkoi jo olla ja ei vaan enää pärjätty, tuli osoitteeksi Pohjolakoti.
Tavallisessa lastenkodissa tapahtuu myös monenlaista, ne eivät vain aina päädy otsikoihin. Aikoinaan yksi työkaverini pahoipideltiin kahden nuoren toimesta niin pahasti, ettei hän enää koskaan palannut työelämään. Kyseessä oli yksikkö, jossa elettiin kuin tavallisessa kodissa.
Ai jos hakkaa tarpeeki niin jossain kohtaa lyö takaisin? Tämähän tarkoittaa, että kaikkia ihmisiä pitäisi tuomita hakkaamalla, koska jossain kohtaa lyövät takaisin eli heitä pitää rangaista hakkaamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm... Pohjolakotiin sijoitetaan yleensä vain niitä nuoria, joiden kanssa ei muualla pärjätä. Tämä tilanne oli ainakin menneinä vuosina. Esim. tavallisessa lastenkodissa, jos kävi toistuvasti ohjaajien kimppuun kesken läksyissä auttamisen, uhkaili, karkaili ja oli vaaraksi ympäristölleen... kun kokoa alkoi jo olla ja ei vaan enää pärjätty, tuli osoitteeksi Pohjolakoti.
Tavallisessa lastenkodissa tapahtuu myös monenlaista, ne eivät vain aina päädy otsikoihin. Aikoinaan yksi työkaverini pahoipideltiin kahden nuoren toimesta niin pahasti, ettei hän enää koskaan palannut työelämään. Kyseessä oli yksikkö, jossa elettiin kuin tavallisessa kodissa.
Ai jos hakkaa tarpeeki niin jossain kohtaa lyö takaisin? Tämähän tarkoittaa, että kaikkia ihmisiä pitäisi tuomita hakkaamalla, koska jossain kohtaa lyövät takaisin eli heitä pitää rangaista hakkaamalla.
Tätä loppua en nyt ymmärtänyt. Alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti arjesta tavallisessa lastenkodissa, jossa lapsi/nuori oli vaaraksi ympäristölleen... todettiin, ettei ko. laitos enää selviydy nuoren kanssa. Hän ei ottanut kantaa Pohjolakodin käytäntöihin... tavallisessa lastenkodissa ei ole tiloja eristämiseen... jos nuori päättää painella ulos ovesta, niin hän sitten lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Jos jaksat, niin tee rikosilmoitus. Oloasi voi helpottaa se, että saat edes jotain oikeutta. Edes sen tunteet, että syytetyille ilmoitetaan, että heidän toiminnastaan on tehty rikosilmoitus. Se, että et ole alaikäisenä saanut lainmukaista tukea ja turvaa, jo pelkästään riittää. Henkinen ja fyysinen väkivalta siihen päälle.
Hakeudu terapiaan. Sinulla on oikeus saada ymmärrystä ja apua.
Lähetä tuo tekstisi Pohjolakodin johtajalle. En tiedä, kiinnostaako häntä, mutta sietää ainakin tuntea pisto sydämessään.
Vietä paljon aikaa niiden ihmisten kanssa, jotka koet turvallisiksi ja järkeviksi. Kerro heille tunteistasi ja ajatuksistasi. Älä jää yksin.
Hesarissa oli juuri kahden väliaikaisesti Pohjolassa työskennelleen haastattelu. He kritisoivat asiallisesti laitosta ja sanoivat, että rangaistusten laillisuutta ei mietitty.
Johtajan kommentti samaisessa artikkelissa oli, että hän ihmetteli kovasti työntekijöiden antamaa kritiikkiä ja sanoi heillä työntekijöiden tuntevan hyvin lastensuojelulain. Ei taida johtaja reagoida.
Nyt mä en ihan purematta niele tämän tyttären tarinaa...Pohjolakotiin (tai ylipäänsä sossujen kanssa asioimaan huostaanottoon saakka)ei kyllä joudu ihan koulumyöhästelyistä. Mitä olen työni puolesta ollut tekemisissä tämäntason hankalan käytöksen kanssa ei siinä ihan pään silittely auta- vaikka se onkin Suomessa ainut jota voi tehdä ja tuloksethan näkyvät.
Samaa sarjaa kuin vangit jotka vinkuvat vankeuttaan- mitäs läksit??
Kiitos vain ”Vierailija” huolenpidosta, mutta ei, minulla ei ole epävakaata persoonallisuushäiriötä. Ja kyllä, sitä on tutkittu.
Nythän paikasta on tehty kattava selvitys, jossa on nimenomaan kuultu nuoria. Toivottavasti sillä on jotain vaikutusta, kun viranomaisetkin vaativat toiminnan tarkastelua ja muutoksia.
Samoja tai samankaltaisia asioita valitettavasti tapahtuu myös muualla, mutta ne eivät pääse otsikoihin. Kokemusta on.
Alue: Aihe vapaa
Tämä on siis mun kopioitu kirjoitus, joka on yhdessä ryhmässä, joten älkää ihmetelkö jos olette törmänneet tähän.