Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntui kun näit lapsesi kasvot ensimmäisen kerran?
Huomasitko jo heti piirteitä jommasta kummasta vanhemmasta? Tuliko ulkonäkö yllätyksenä? Minkälaisia tunteita koit? Oliko riipaisevaa, kun vauva itki?
Itse olen raskaana 18 viikolla ja odotan jo tosi kovasti, että näkisin oman pikkuvauvelin. Haluaisin jo tietää sukupuolen ja miltä vauva näyttää, ilmeet, hymyn, itkun, kaiken! Miten maltan vielä odottaa toiset reilu 20 viikkoa?
Minulle ei oo väliä sukupuolella, mutta aavistelen, että se on tyttö.
Kommentit (313)
Kyllähän ne molemmat hämmästyneiltä näyttivät. Oma tunne on myös ollut hämmästynyt mutta samalla kiitollinen ja helpottunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisesta muistan, kun hänet ojennettiin mulle heti ulos tultuaan, että hän oli jotenkin pelästyneen näköinen. Sen hetken silmät oli auki ja katsoi minuun
En ole yhdenkään lapsen syntymän yhteydessä itkenyt
Vierailija kirjoitti:
2 poikaani ovat kuin veistettyjä samasta puusta, en tiedä keneltä näyttää, kai meidän sekotukselta.Tai sitten naapurin Matti kävi heittään siementä väliin..isolla melalla jumalauta!
Kolmas poika syntyi ja heti suku kenen näköinen se on, onko sillä punainen tukka! Pahoitin mieleni.
Pojat ovat itsensä näköisiä! Eivät ainakaan omiani!
Ekan lapsen kanssa: sehän on söpö! Rakastuin kerrasta. Olin varautunut vain vauvanhoidon suureen työmäärään.
Tokan kanssa: näyttääpä vähän oudolta, miksi tuo ohut karvapeite?
Molemmat ovat tosi rakkaita ja ihania ja hyvin pärjääviä melkein teinejä jo. Vastasyntynyt muuttuu vielä tosi paljon ja moneen kertaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Empä muista kun siitä on jo 30 vuotta.
Se että onpas ruma ja ryppyinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päällimäinen tunne oli helpotus, että vauva on kunnossa. Ensimmäinen raskaus keskeytyi varhain, seuraavan kanssa jännitin viimeiseen asti että saanko elävän vauvan. Rentouduin vasta kun kuulin hänen itkevän. Parhaiten jäi mieleen kun ensi-imetin kyljelläni ja vauva potki mahaani, vastahan hän potki sitä sisäpuolelta. Vähän ällötti lapsenkina vauvan iholla.
Pyysin häneltä anteeksi ja purskahdin itkuun. Anteeksi sitä että omaa itsekkyytäni ja vanhuuteni turvaamana halusin tuoda hänet tähän julmaan, epäoikeudenmukaiseen sekä hulluksi menneeseen maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyysin häneltä anteeksi ja purskahdin itkuun. Anteeksi sitä että omaa itsekkyytäni ja vanhuuteni turvaamana halusin tuoda hänet tähän julmaan, epäoikeudenmukaiseen sekä hulluksi menneeseen maailmaan.
En usko. Provo!
Ei oikein miltään. Pitkän synnytyksen jälkeen on väsynyt, onnellinen että on elossa ja nälkäinen ja janoinen. Tietysti se kiinnostaa onko lapsi kunnossa, mutta lähinnä on nälkä ja jano.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut niin kaunis kuin odotin. Isänsä oli tosi hyvännäköinen ja harmitti kun vauva ei näyttänyt juurikaan tältä. Tokasta eka ajatus oli, ettei tälläkään kertaa ja esikoispoika oli näköjään silti kauniimpi kuin siskonsa.
Olo oli epätodellinen. Osittain varmasti siksi koska olin valvonut noin 30 tuntia putkeen ja muutaman kerran vain torkahdin välissä. Olin todella väsynyt. Olen siis mies ja olin synnytyksessä mukana mutta en siinä vaiheessa kun itse syntymä tapahtui.