Lue keskustelun säännöt.
Todella epäreilu erotilanne?
09.09.2018 |
Perhepiirissä (miehen veljen perhe) tässä vierestä seuraan erään perheen eroa ja omaisuuden ja lasten jakoa. Ei hyvältä ja reilulta näytä isän kannalta! Isä on perheen ainoa työssäkäyvä, asuntolainan maksaja, omakotitalon remppaaja. Lapsia on paljon, alaikäisiä kaikki, tarkan määrän jätän mainitsematta, mutta mihinkään 4h+k eivät mahdu.
Nyt vaimo pakkasi tavarat ja muutti lasten kanssa vuokra-asuntoon. Vaatii miestä lunastamaan okt:n (itsellä ei työtuloja ja koska lasten koti) tolkuttomaan hintaan. Vapailla markkinoilla menee tosi huonosti kaupaksi, koska vanha, korvessa ja kaikenlaista vanhan talon ongelmaa.
Ollaan yritetty mun miehen kanssa veljelleen puhua, että talo myyntiin ja sitten vasta omaisuuden jako. Hänkin saisi helpottua elämäänsä vuokralle kaupunkiin muuttaessaan, kun remppa- ja kuljetushuolet helpottaisivat. Ehkä saisi asumistukeakin, kun osa lapsista haluaisi vielä isälleen, mutta äiti ei päästä (koska lapsilisät ja elarit). Nyt äiti vaatii hyvien työtulojen vuoksi isoja elareita ja tuon okt: lisälainan myötä pelkään tuon veljen nääntyvän nälkään. Kun äiti vei autonkin ja työmatka pyörällä on 20 km suuntaansa.
Äitillä muuten porskuuttaa hyvin, kun saa muhkeat tuet.
Kommentit (103)
Mies voi pitkittää omaisuuden jakoa maailman tappiin.
Ei mitään lunastuksia, jäädyttää yhteiset tilit, kummalekaan ei penniäkään ulos, omat tulot uudelle tilille.
Antaa naisen vaatia, mihinkään ei saa suostua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioerossa omaisuus ositetaan. Sitä voi vaatia käräjäoikeudelta, ellei ositus onnistu sovussa. Aikarajaa osituksen vaatimiselle ei ole, mutta se on järkevintä tehdä välittömästi.
Avio-oikeuden mukaan puolisoiden varat ja velat lasketaan yhteen ja summa/erotus jaetaan kahdella. Se, jolla on varoja tai omaisuutta enemmän, maksaa tasinkoa sille, jolla on vähemmän. Eli kumpikin saa puolet.
Ei tässä ole mitään epäselvää, aviopuolisoilla on lakisääteinen elatusvelvollisuus toisiinsa ja lapsiinsa ja myös velvollisuus jakaa perhe-elämä. Jos työnjako on mennyt niin, että mies tienaa kodin ulkopuolella ja vaimo hoitaa kodin ja perheen, miksi vaimon pitäisi tyhjin käsin jäädä? Siksikö, koska patriarkaatti ja kotityön ja lasten kasvatuksen surkea arvostus?
Mies voi myös vaatia huoltajuutta
Toisaalta mitäs läksi tuohon vauvatehtailuun. Elarit siis lasketetaan virallisesti jne..
Miten olisi lakimies,
Vierailija kirjoitti:
Mies voi pitkittää omaisuuden jakoa maailman tappiin.
Ei mitään lunastuksia, jäädyttää yhteiset tilit, kummalekaan ei penniäkään ulos, omat tulot uudelle tilille.
Antaa naisen vaatia, mihinkään ei saa suostua.
Hah, ositusta voi vaatia käräjäoikeudessa ja silloin kaikki jaetaan tasan. Ellei varakkaampi suostu hyvällä maksamaan tasinkoa, häneltä haetaan tasinko ulosoton kautta. Aikarajaa ositukselle ei ole. Sitä voi vaatia vaikka viisi vuotta eron jälkeen.
Jos ositusta ei tehdä ja jompikumpi puolisoista solmii uuden avioliiton ja/tai kuolee, myös entisen puolison omaisuus merkitään kuolleen puolison perukirjaan. Ja tässä kohtaa voi tulla ongelmia uudelle puolisolle ja perillisille. ositus kun tehdään aina senhetkisen omaisuuden perusteella, ei erohetken mukaan. Näin esim. uusi, osittain tai kokonaan maksettu asunto-omaisuus menee jakoon.
Eli äiti on hoitanut käytännössä yksin monta lasta ja kaikki kotityöt, kun mies on ollut aina töissä tai kotonakin ollessa tehnyt remppaa. Melkein veikkaan, että äidin työpanos kodin ja perheen eteen on ollut vähintään yhtä iso kuin isän, vaikka äidille ei olekaan maksettu palkkaa. Omaisuuden jako puoliksi on enemmän kuin reilua, ellei sitten jommalla kummalla ole ollut merkittävää määrää omaisuutta jo ennen suhteen alkua tai osa omaisuudesta ole tullut toiselle perintönä.
Talo pitää toki arvioida omaisuutta jaettaessa käypään arvoon eikä johonkin äidin hihasta vetämän summan mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistäs se vaimo yhtäkkiä sai itselleen ja lapsilleen vuokra-asunnon, jos 4h+k eivät mahdu?
Miten lainaa on mahdottomasti, jos talo on joku vanha rämppä keskellä ei mitään?
http://www.lakiopas.com/lakitietoa/ositus/
Avioliittolaki lähtee siitä, että puolisot muodostavat perheen, jossa tulot, omaisuus ja velvollisuudet jaetaan tasan. Erossa pääsääntöisesti kaikki (paitsi avioehdolla tai saantokirjalla avio-oikeuden ulkopuolelle rajattu omaisuus) pannaan puoliksi.
Näin ollen se, että toinen maksaa asuntolainan, koituu myös sen hyväksi, joka maksaa esim. juoksevat kulut tai tekee kotityöt. Jonkunhan nimittäin nekin on tehtävä ja maksettava.
Ei tässä mitään epäreilua ole, vaikka moni työssäkäyvä mies ja sellaisen omainen niin kuvittelee. Avioliitto on kahden kauppa.
Omaisuuden ositusta voi vaatia käräjäoikeudessa, ellei ositus onnistu sovussa. Siitä tulee tietenkin kuluja kummallekin osapuolelle. Ositus tehdään ajankohtaisen omaisuustilanteen perusteella, vaikka vuosia eron jälkeen, ellei sitä jostain syystä tehdä heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli äiti on hoitanut käytännössä yksin monta lasta ja kaikki kotityöt, kun mies on ollut aina töissä tai kotonakin ollessa tehnyt remppaa. Melkein veikkaan, että äidin työpanos kodin ja perheen eteen on ollut vähintään yhtä iso kuin isän, vaikka äidille ei olekaan maksettu palkkaa. Omaisuuden jako puoliksi on enemmän kuin reilua, ellei sitten jommalla kummalla ole ollut merkittävää määrää omaisuutta jo ennen suhteen alkua tai osa omaisuudesta ole tullut toiselle perintönä.
Talo pitää toki arvioida omaisuutta jaettaessa käypään arvoon eikä johonkin äidin hihasta vetämän summan mukaan.
Miesten olisi syytä tehdä aina aivioehto. Kohtuus ei kuulu eroavan naisen sanavarastoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo homeinen 60-luvun talo tässä eniten huolettaa. Äiti sanoo sen hinnaksi 300 000 ja jos 150 000 myymällä saisi, olisi jo hyvä. Lainaa on vielä jäljellä 70 000, mutta (300 000-70 000)/2=115 000 on täysin eri asia kuin (150 000-70 00)/2=40 000. Lisälainan otto vanhaan, lähes arvottamaan kämppään ei ole kuitenkaan järkevää, joten myyntiin vaan ja käteinen jakoon.
Viekääs velipoika kirjastoon lakikirjaa lukemaan. Nykyään taitaa erotilanteissa yhteishuoltajuus olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Jos exä ei suostu, voi velipoika viedä asian eteenpäin (lakikirjasta selviää miten). Jos veli lunastaa omakotitalon itselleen, on exä kohta vaatimassa että veljen pitää antaa se hänelle ilmaiseksi. Eli talo myyntiin vain.
Näissä asioissa kannattaa luottaa lakiin, eikä exän riehumisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo homeinen 60-luvun talo tässä eniten huolettaa. Äiti sanoo sen hinnaksi 300 000 ja jos 150 000 myymällä saisi, olisi jo hyvä. Lainaa on vielä jäljellä 70 000, mutta (300 000-70 000)/2=115 000 on täysin eri asia kuin (150 000-70 00)/2=40 000. Lisälainan otto vanhaan, lähes arvottamaan kämppään ei ole kuitenkaan järkevää, joten myyntiin vaan ja käteinen jakoon.
Aika perusteellisesti pohdit muiden ihmisten raha-asioita.
Osituksessa talojen arvot määrittelee kiinteistönvälittäjä.
Mitkä ihmeen muhkeat tuet? Ainoa on muutaman kympin yh-korotus lapsilisissä.
Lain mukaan lapsen molemmat vanhemmat ovat lapsen elatusvelvollisia ja elatusmaksut määrääntyvät tulojen mukaan. Vai pitäisikö ne veronmaksajien maksaa, jotta veljesi voisi tehtailla lisää lapsia.
Ja neuvoksi sinulle, älä puutu toisten ihmisten asioihin, saati, että soppaan yrität vetää vielä miehesi tai lankosi.
Anna veljesi hoitaa omat asiansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miten se talo nyt yhtäkkiä on homeinen, kun vaimo lähti, mutta ennen eroa ja ilman sitä, se olisi ihan kelpo perheasunto, jota on hartaasti rempattu?
Miksei mieskin voisi muuttaa vuokra-asuntoon ja asunto myyntiin. Molemmat sitten kärsivät tappiosta tasapuolisesti ja elarit sun muut sitten käsitellään erikseen.
Talo kannattaa kyllä myydä ja sitten jos rahaa jää niin jako. Elatusmaksut menee sääntöjen mukaan. Ne lasketaan lastenvalvojalla ja maksussa otetaan huimioon molempien vanhempien tulot. Ihan mitä tahansa lähivanhemman vaatimusta ei pidä suostua maksamaan.
Ero asiat voivat näyttää ulkopuolisen silmiin ihan toiselta mitä oikeasti on. Itse erosin ns ihannesuhteesta. Paskaa oli. En halua exän kanssa olla missään tekemisissä. Ei taida lapsetkaan haluta. Ei ole mitään tapaamisia sovittu ja koska lapset kaikki teini-ikäisiä niin saavat sopia isänsä kanssa keskenään. Elatusmaksuasua vireillä. Saa nähdä mikä show siitä tulee, kun isä laskelmat näkee. Luulee elelevänsä ihan vapaana miehenä palkallaan ilman huolta ja menoja lapsista.
Kiinnostaisi kuulla se ex-vaimon puoli.
Vierailija kirjoitti:
Mitkä ihmeen muhkeat tuet? Ainoa on muutaman kympin yh-korotus lapsilisissä.
Lain mukaan lapsen molemmat vanhemmat ovat lapsen elatusvelvollisia ja elatusmaksut määrääntyvät tulojen mukaan. Vai pitäisikö ne veronmaksajien maksaa, jotta veljesi voisi tehtailla lisää lapsia.
Ja neuvoksi sinulle, älä puutu toisten ihmisten asioihin, saati, että soppaan yrität vetää vielä miehesi tai lankosi.
Anna veljesi hoitaa omat asiansa.
Elatusavut on ihan valtavia nykypäivänä ja siihen päälle vielä lapsilisät. Pelkkä lapsilisä kyllä riittäisi lapsen kuluihin kunnes menee kouluun ja vaikka 100 euro kuukaudessa per lapai sen jälkeen. Vuoroviikko systeemi ja molemmat maksaa oman asunnon.
Myyntiin talo vaan. Käski miehesi puhua järkeä veljelleen. Ei kannata tehdä typeriä ratkaisuja eroahdistuksessa tai niitä saa katua hyvässä lykyssä koko ikänsä. Useimmiten tämmöisiä vaativat on naisia, mutta tiedän toki miehenkin, joka syyllisti ja vaati tulevalta ex-vaimoltaan kohtuuttomia ratkaisuja ja aiheutti eksälleen vuosien talousongelmat. Kaduttaa meinaan jälkikäteen.
Oma kokemukseni on ihan oman mieheni kohdalla, jonka eksänsä onnistui syyllistämään eron aikaan siihen malliin, että mies ei ottanut mitään. Eksälle jäi melkein velaton asunto, velaton puolikas hyvällä vesistöllä, lähellä isoa kaupunkia olevasta mökistä (miehen perimä) ja uudehko auto sekä pieni osakepotti. Mies muutti vuokralle aloittaen tyhjästä. Vetoomus oli "lasten etu" ja lapsillehan ne sitten jää perinnöksi jne. Kyllä siinä painostettiin miestä, kuinka "jättää lastensa äidin muuten tyhjän päälle". Typerä mies. Nainen meni uusiin naimisiin, sai uusia lapsia ja sinne meni miehenkin rahat uuden puolison ja uusien lapsien hyväksi. Lisäksi nainen ryssi myöhemmin taloutensa ja loputkin myi oman elämänsä rahoittamiseen. Yhteiset lapset ei saaneet mitään, vaikka oli sovittu mm. mökin puolikkaan siirtämisestä lapsille lasten täysi-ikäistyttyä. Lapset on vähän jopa katkeria siitä, että äiti varasti tavallaan kaiken itselleen. Senkin, minkä isä oli erossa jättänyt äidin haltuun sillä idealla, että niitä siirretään myöhemmin lapsille. Eikä tosiaan mennyt lasten elättämiseen. Lapset oli jo täysi-ikäisiä ja asuneet omillaan muutaman vuoden, kun myi loputkin aikanaan jaetuista ja käytti pikkuhiljaa itseensä.
Älä puutu asiaan, joka ei sinulle kuulu. Anna toisten hoitaa eronsa rauhassa.
Niin meilläkin miehen suvulla oli oletuksia minusta joka suuntaan. Puhuivat ihan samalla tavalla minusta kuin sinä miehesi veljen kumppanista. Harmi vain, että mikään heidän "tietonsa" ei paikkaansa pitänyt.