Harmittaa kun lapsuudenkotia ei pysynyt meillä lapsilla

Voi voi

Säästyitte tapelulta

Se on oikein.

No, olisit ostanut sen. Eivät vanhempasi sinulle mitään velkaa ole.

Luulo  ei ole tiedon väärti  ja vanhemmilla on täysi oikeus tehdä omaisuudellaan mitä haluavat. Ei tulisi mieleenkään itse ajatella moista vaan toivon että vanhemmat älyävät myydä talon  eivätkä säilytä sitä tunnesyistä tilanteessa jossa voimat ja varat eivät enää sen kunnolliseen hoitoon riitä.

Ap taitaa olla vähän tyhmä.

Miksi vanhemmat myivät sen? Joskus asunto on pakko myydä, jos tarvitsee rahaa elämiseen. Ja varsinkin jos asunto on jäänyt kahdelle liian suureksi. Voi myydä ja vaihtaa pienempään ja rahaa jää taas elämiseen.

Minkälaisesta lapsuudenkodista on kyse? Oliko se joku talo maalla, joka olisi toiminut kesämökkinä? Vai miksi ihmeessä olisit halunnut lapsuudenkodin perinnöksi? Olisiko joku lapsista sitten muuttanut siihen asumaan ja maksanut toiset ulos?

Jos kyseessä oli omakotitalo, joka oli vanhemmille jo käynyt liian suureksi ja työlääksi, oli ihan fiksu liike heiltä myydä se pois. Tuollaiset talot on helposti täynnä ties mitä tavaraa vuosikymmenten ajalla ja tyhjentämisessä on kova homma. Pieni kerrostaloasunto sopii tuossa kohtaa hyvin. Saa karsittua tavaran määrää vähemmälle ja hyvässä lykyssä hieman vapautettua pääomia omaan käyttöön. Joskus käy kyllä niinkin, että kun talon vaihtaa kerrostaloasuntoon, joutuu ottamaan hieman lainaa että saa kerrostaloasunnon maksettua. 

Joka tapauksessa hyvä liike tulevaa perinnönjakoa silmälläpitäen. Kerrostaloasunto on helpompi myydä. Tai jos muuttavat vuokralle, ostavat varmaan osakkeita tai muita arvopapereita, jotka on helppoja perinnönjaossa. 

Meillä on 1800-luvulta periytyvä sukutila, kyllä tässä tapauksessa olisi aika järkytys jos vanhemmat sen päättäisivät myydä. Eri asia jos talo olisi vanhempien itsensä hankkima.

Ei kukaan kaupunkilainen haikaile vanhan yksiön perään.

Kaikki tuntemani vanhemmat ovat jossain vaiheessa muuttaneet pienempään asuntoon lasten lennettyä pois. Harva jaksaa ja haluaa hoitaa kahta pihaa, kun on aikaa viettää mökillä vaikka koko kesä.

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisesta lapsuudenkodista on kyse? Oliko se joku talo maalla, joka olisi toiminut kesämökkinä? Vai miksi ihmeessä olisit halunnut lapsuudenkodin perinnöksi? Olisiko joku lapsista sitten muuttanut siihen asumaan ja maksanut toiset ulos?

Jos kyseessä oli omakotitalo, joka oli vanhemmille jo käynyt liian suureksi ja työlääksi, oli ihan fiksu liike heiltä myydä se pois. Tuollaiset talot on helposti täynnä ties mitä tavaraa vuosikymmenten ajalla ja tyhjentämisessä on kova homma. Pieni kerrostaloasunto sopii tuossa kohtaa hyvin. Saa karsittua tavaran määrää vähemmälle ja hyvässä lykyssä hieman vapautettua pääomia omaan käyttöön. Joskus käy kyllä niinkin, että kun talon vaihtaa kerrostaloasuntoon, joutuu ottamaan hieman lainaa että saa kerrostaloasunnon maksettua. 

Joka tapauksessa hyvä liike tulevaa perinnönjakoa silmälläpitäen. Kerrostaloasunto on helpompi myydä. Tai jos muuttavat vuokralle, ostavat varmaan osakkeita tai muita arvopapereita, jotka on helppoja perinnönjaossa. 

Se oli sellainen pieni talo maalla jossa oli vähän peltoa ja metsää. Isä tuhlasi kaikki siitä saadut rahat elämiseensä. Kestin sillä paikkakunnalla vuosien koulukiusaamisen yms kun aina sanottiin että sitten jää talo meille perinnöksi. Vanhemmat eivät käyneet töissä joten kun koulukiusattiin oltaisiin voitu muuttaa muualle.

Olisit itse ostanut talon vanhemmiltasi, jos se oli sinulle niin rakas?

No voi nyyh. Vanhemmat saavat tehdä omaisuudelleen mitä haluavat. Eikä perintöä ole pakko jättää yhtään. Olisit tehnyt ostotarjouksen, jos tönö niin rakas oli.

Vierailija kirjoitti:

Olisit itse ostanut talon vanhemmiltasi, jos se oli sinulle niin rakas?

Oltiin molemmat lomautettuna kun isän myynti innostus iski eikä aikaa ollut kuin pari kuukautta tehdä päätös.

No olisitte sitten ostaneet. Tiedän montakin tapausta, miehen sisko mukaan lukien, että lapsuudenkoti on ostettu itse. Ai niin, se olisi pitänyt jäädä teille kesäpaikaksi ja perintönä. Perintö on se, mitä vanhempien kuoltua jää ja vanhemmilla ei ole velvollisuutta säilyttää mitään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 1800-luvulta periytyvä sukutila, kyllä tässä tapauksessa olisi aika järkytys jos vanhemmat sen päättäisivät myydä. Eri asia jos talo olisi vanhempien itsensä hankkima.

Sinä tietysti olet valmis sukupolvien ketjussa laittamaan palkkatyöstä saadut rahat ja kaiken vapaa-aikasi sukutilan käyttökuluihin ja remppoihin.

Rakennusten arvo romahtaa, jos niitä pidetään kylmillään, puutarhat kasvavat pajukkoa jo parissa vuodessa, metsät vaativat raivaamista, rakennusten katot huoltoa, tulisijat huoltoa jne.

Itse asun yli 100v vanhassa talossa ja kaikki vapaa-aika ja rahat ovat menneet taloon. En suosittele kenelläkään, sillä perinnöstä saa maksaa suuren hinnan ja jälkipolvet vielä olettavat arvon säilyvän ja lisäävät paineita. Pahin painajainen mitä ihmistä voi kohdata, saada riesakseen vanha perintötila.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 1800-luvulta periytyvä sukutila, kyllä tässä tapauksessa olisi aika järkytys jos vanhemmat sen päättäisivät myydä. Eri asia jos talo olisi vanhempien itsensä hankkima.

Peritty omaisuus on omaa, sen voi myydä. Turha järkyttyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisesta lapsuudenkodista on kyse? Oliko se joku talo maalla, joka olisi toiminut kesämökkinä? Vai miksi ihmeessä olisit halunnut lapsuudenkodin perinnöksi? Olisiko joku lapsista sitten muuttanut siihen asumaan ja maksanut toiset ulos?

Jos kyseessä oli omakotitalo, joka oli vanhemmille jo käynyt liian suureksi ja työlääksi, oli ihan fiksu liike heiltä myydä se pois. Tuollaiset talot on helposti täynnä ties mitä tavaraa vuosikymmenten ajalla ja tyhjentämisessä on kova homma. Pieni kerrostaloasunto sopii tuossa kohtaa hyvin. Saa karsittua tavaran määrää vähemmälle ja hyvässä lykyssä hieman vapautettua pääomia omaan käyttöön. Joskus käy kyllä niinkin, että kun talon vaihtaa kerrostaloasuntoon, joutuu ottamaan hieman lainaa että saa kerrostaloasunnon maksettua. 

Joka tapauksessa hyvä liike tulevaa perinnönjakoa silmälläpitäen. Kerrostaloasunto on helpompi myydä. Tai jos muuttavat vuokralle, ostavat varmaan osakkeita tai muita arvopapereita, jotka on helppoja perinnönjaossa. 

Se oli sellainen pieni talo maalla jossa oli vähän peltoa ja metsää. Isä tuhlasi kaikki siitä saadut rahat elämiseensä. Kestin sillä paikkakunnalla vuosien koulukiusaamisen yms kun aina sanottiin että sitten jää talo meille perinnöksi. Vanhemmat eivät käyneet töissä joten kun koulukiusattiin oltaisiin voitu muuttaa muualle.

Miksi et ostanut taloa? Maalla tyhiä taloja on pilvin pimein ja myös myytävänä pilkkahintaan.

Tiedätkö, jos talossa ei ole kunnallistekniikkaa, niin joku jätevesijärjestelmä maksaa n.30.000-40000€ jota siinä voidaan lain mukaan asua.

Kannattas käydä katsomassa onko talo tyhjillään, jos ostaja on ostanut sen vain peltojen takia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 1800-luvulta periytyvä sukutila, kyllä tässä tapauksessa olisi aika järkytys jos vanhemmat sen päättäisivät myydä. Eri asia jos talo olisi vanhempien itsensä hankkima.

Ainahan lapsillakin on oikeus lunastaa oma lapsuudenkotinsa vanhemmiltaan, oli tämä sitten millainen talo tahansa. Myös sen 1800-luvulta suvulla olleen talon. Ja rahat jää vanhemmille, jolla nämä luultavasti ostaa itsellensä uuden asunnon. Lapsi sitten aikanaan perii tämän asunnon.

Samaa sanon ap:lle. Olisit lunastanut sen lapsuudenkodin itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisit itse ostanut talon vanhemmiltasi, jos se oli sinulle niin rakas?

Oltiin molemmat lomautettuna kun isän myynti innostus iski eikä aikaa ollut kuin pari kuukautta tehdä päätös.

Kuulehan ammattivalittaja, sä olet ollut "lomautettuna" koko ikäsi. Toki silloinkin, kun isäsi sen talon myi. Jota sun miehesi ei ikinä missään tapauksessa olisi ostanut.

Mene nyt vaan yksiöösi miettimään uusia tarinoita.