Kulujen jakaminen opiskelijan ja työssäkäyvän kesken

Opiskelija maksaa ihan omat menonsa kun kerran säästöjä on.

Kuuluisi jakaa sen mukaan, mikä on pariskunnan sopimus.

Esim.meillä on noin ja maksan vähemmän kuin työssä oleva puoliso. Mutta ymmärrän ettei sovi kaikille. Puolisolleni tämä on ok ja syytkin ovat meillä olemassa ( säästän yritykseen)

Mitä tarkoittaa "huomattava summa" ja mikä sen likviditeetti on? Ei kaikkea säästettyä tarvitse käyttää, mutta jos varallisuutta on satojatuhansia jossain muualla kuin jossain oman asunnon tyyppisessä sijoituksessa niin kyllä se nyt jonkin verran loppujakoon saa vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelija maksaa ihan omat menonsa kun kerran säästöjä on.

Mutta mitkä ovat ne "omat menot" tässä tapauksessa? Puolet kaikista asumiseen menevistä kuluista? Vain vastikkeen osuus? Jokin osuus autokuluista, koska hänkin hyötyy autosta?

Meillä on vastaavanlainen tilanne, paitsi, että minulla ei ole säästöjä.. Asumme miehen ostamassa, yhteisessä asunnossa. Mies on hyvätuloinen, joten hän maksaa kaikki kulut. Toki käyn usein ruokakaupassa, ostan siis ruuat ja lapsille vaatteet. Kotityöt onkin sitten minun harteillani. Emme ole sopineet järjestelyistä erikseen, vaan ajauduttu vuosien saatossa toimimaan näin ja kun naimisissa ollaan niin se maksaa kenellä rahaa on. Minun vuoroni maksaa tulee kyllä ajallaan :) 

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa "huomattava summa" ja mikä sen likviditeetti on? Ei kaikkea säästettyä tarvitse käyttää, mutta jos varallisuutta on satojatuhansia jossain muualla kuin jossain oman asunnon tyyppisessä sijoituksessa niin kyllä se nyt jonkin verran loppujakoon saa vaikuttaa.

Ei sentään satojatuhansia. Puhutaan noin 25 000-30 000 eurosta, tämä siis rahastoissa ja helposti likvidoitavissa.

Samaan hengenvetoon sanon, että puoliso ei siis ole mitenkään hyvätuloinen, alempaa keskitasoa.

Meillä sama tilanne, paitsi että minun opiskelijan säästöt on lähinnä säästettyjä opintolainoja. Meillä mies maksaa oikeastaan kaiken, mä maksan omat vaatteeni, puhelinlaskuni ja kampaajakäynnit yms. Mies on hyvätuloinen ja haluaa maksaa.

Meillä on noin muuten, mutta minulla ei ole säästöjä eikä ajokorttia. En siis käytä mieheni autoa, muuten kuin kyytiläisen ominaisuudessa. Minä maksan vastikkeen, vesilaskun, suurimman osan markettiostoksista ja omat laskuni (bussi, puhelin...). Mies maksaa muut jutut. Vakuutukset maksamme puoliksi. Yhdessä olemme tämän näin sopineet ja mielestämme on oikeudenmukainen jako.

Paljon on opiskelujen arvioitu kesto? Onko tietoa työstä opiskelujen jälkeen? Joka tapauksessa jos opiskelua on enintään pari vuotta jäljellä, niin enintään 5000 tänä aikana voisi likvidoida, jos enemmän, niin työssäkäyvä maksaa (melkein) kaiken opiskelujen ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelija maksaa ihan omat menonsa kun kerran säästöjä on.

Mutta mitkä ovat ne "omat menot" tässä tapauksessa? Puolet kaikista asumiseen menevistä kuluista? Vain vastikkeen osuus? Jokin osuus autokuluista, koska hänkin hyötyy autosta?

Puolet asumiseen menevistä kuluista, mahdollista asuntolainaa lukuunottamatta. Oma osuus bensakuluista. Muita autoon liittyviä kuluja ei makseta, kun kerran ei omista autoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelija maksaa ihan omat menonsa kun kerran säästöjä on.

Mutta mitkä ovat ne "omat menot" tässä tapauksessa? Puolet kaikista asumiseen menevistä kuluista? Vain vastikkeen osuus? Jokin osuus autokuluista, koska hänkin hyötyy autosta?

Puolet asumiseen menevistä kuluista, mahdollista asuntolainaa lukuunottamatta. Oma osuus bensakuluista. Muita autoon liittyviä kuluja ei makseta, kun kerran ei omista autoa.

Tätä ajattelumallia en oo ikinä ymmärtänyt. Vaikkei se kämppä ookkaan sen toisen oma, niin jossainhan senkin pitää asua. Jos asunnon omistajalle maksetaan vaan puolet asumiskustannuksista (laina poislukien) niin toinenhan "loisii" kämpässä huomattavasti markkinahintaa pienemmillä kuluilla. En mä tarkota, että toisen pitäisi markkinahintaa maksaa, puolisohan se on, mutta esimerkiksi 70-neliöisessä kolmiossa hyvällä paikalla saattaa vastike olla vaikkapa 300 euroa. Jos puoliso maksaa siitä vaan 150 euroa toiselle ja toinen lyhentää lainaa kokonaan, onhan se sairaan hyvä diili sille joka ei omista asuntoa. Itse en koskaan vois loisia toisen kämpässä vaan puolikkaalla vastikkeella vaan tulisin edes vähäsen vastaan.

Sama juttu autossa. Jos toinen käyttää toisen autoa säännöllisesti, niin eikö se oo kenestäkään yhtään väärin, että toinen "vuokraa" autoa käyttöönsä ihan ilmaiseksi. Alentaahan sen toisen ajelut suoraan auton jälleenmyyntiarvoa eikä esimerkiksi uuden auton täyskaskotkaan ilmaisia ole.

Vierailija kirjoitti:

Miten jakaisitte kulut seuraavassa tapauksessa:

Pariskunnasta toinen käy täysipäiväisesti töissä ja toinen täysipäiväinen opiskelija. Pariskunta asuu työssäkäyvän omistamassa asunnossa. Työssäkäyvällä henkilöllä on auto, jota hän käyttää työmatkoihinsa. Opiskeleva puoliso saa käyttää autoa omiin menoihinsa miten haluaa ja toki esimerkiksi yhteiset kauppareissut hoidetaan autolla. Opiskelevalla puolisolla on huomattava summa säästöjä, jotka hän on kartuttanut ennen opiskeluita ja ennen tätä kyseistä parisuhdetta.

Miten teidän mielestänne kuuluisi jakaa asumiskustannukset (vastike, sähkö, asuntolaina, vakuutukset) ja autokustannukset (vakuutukset, lainanlyhennys)? Vaikuttaako opiskelevan puolison pienemmät tulot jakoon?

Opiskelija ei tässä tapauksessa (asut miehen omistamassa asunnossa) saa opintotuen asumislisää, koska teidät katsotaan yhteiseksi ruokakunnaksi. Eli sinun pitäisi tulla toimeen sillä opintorahalla, eli 250 €/kk, jos et lainaa ota.

Tuo on todella hankala tilanne, ja olin itsekin vastaavassa tilanteessa. Teidän kannattaa keskustella. Tuossa tilanteessa miehen on pakko vähän maksaa enemmän. Jos mies ei suostu, sinun kannattaa muuttaa omillesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelija maksaa ihan omat menonsa kun kerran säästöjä on.

Mutta mitkä ovat ne "omat menot" tässä tapauksessa? Puolet kaikista asumiseen menevistä kuluista? Vain vastikkeen osuus? Jokin osuus autokuluista, koska hänkin hyötyy autosta?

Puolet asumiseen menevistä kuluista, mahdollista asuntolainaa lukuunottamatta. Oma osuus bensakuluista. Muita autoon liittyviä kuluja ei makseta, kun kerran ei omista autoa.

Tätä ajattelumallia en oo ikinä ymmärtänyt. Vaikkei se kämppä ookkaan sen toisen oma, niin jossainhan senkin pitää asua. Jos asunnon omistajalle maksetaan vaan puolet asumiskustannuksista (laina poislukien) niin toinenhan "loisii" kämpässä huomattavasti markkinahintaa pienemmillä kuluilla. En mä tarkota, että toisen pitäisi markkinahintaa maksaa, puolisohan se on, mutta esimerkiksi 70-neliöisessä kolmiossa hyvällä paikalla saattaa vastike olla vaikkapa 300 euroa. Jos puoliso maksaa siitä vaan 150 euroa toiselle ja toinen lyhentää lainaa kokonaan, onhan se sairaan hyvä diili sille joka ei omista asuntoa. Itse en koskaan vois loisia toisen kämpässä vaan puolikkaalla vastikkeella vaan tulisin edes vähäsen vastaan.

Onhan tuo periaatteessa "loisimista", mutta yleensä vuokra-asunto haluaa tehdä voittoa. Eli asuja maksaa omistajan lainan (omaisuuden kertymisen), vastikkeen ja joktut ottavat vielä lainan lisäksi extravoittoa. Miksi siis puolison pitäisi maksaa toisen omaisuuden kertymisestä? Ei sen asunnon omistajan kuulu siitä asunnosta tehdä voittoa, jos yhdessä asutaan. Joten siksi asumiskustannukset pitää mennä puoliksi, mutta asunnon omistava hoitaa lainan.

Apn tilanne on toki aika kinkkinen, pitääkö tuossa tilanteessa maksaa puolet ja puolet, koska tuloerot ovat niin merkittävät...

No mun mielestä pitäis ihan sen mukaan jakaa ne että miten sitä rahaa kummallakin on. Toki se on musta vähän ikävää että joutuis törsäämään säästönsä elämiseen. Me ollaan jaettu tosi pitkälti sen mukaan miten saadaan rahaa. Saan noin 1/4 siitä mitä poikaystävä joten maksan pienempää osiota.

me asutaan poikaystävän kanssa vuokralla, minä opiskelen ja poikaystävä käy töissä. Poikaystävä maksaa 2/3 vuokrasta ja veden. Minä maksan loput vuokrasta. Ruoat maksetaan melko puoliksi. Jos käydään ulkona syömässä niin poikaystävä tarjoaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelija maksaa ihan omat menonsa kun kerran säästöjä on.

Mutta mitkä ovat ne "omat menot" tässä tapauksessa? Puolet kaikista asumiseen menevistä kuluista? Vain vastikkeen osuus? Jokin osuus autokuluista, koska hänkin hyötyy autosta?

Puolet asumiseen menevistä kuluista, mahdollista asuntolainaa lukuunottamatta. Oma osuus bensakuluista. Muita autoon liittyviä kuluja ei makseta, kun kerran ei omista autoa.

Tätä ajattelumallia en oo ikinä ymmärtänyt. Vaikkei se kämppä ookkaan sen toisen oma, niin jossainhan senkin pitää asua. Jos asunnon omistajalle maksetaan vaan puolet asumiskustannuksista (laina poislukien) niin toinenhan "loisii" kämpässä huomattavasti markkinahintaa pienemmillä kuluilla. En mä tarkota, että toisen pitäisi markkinahintaa maksaa, puolisohan se on, mutta esimerkiksi 70-neliöisessä kolmiossa hyvällä paikalla saattaa vastike olla vaikkapa 300 euroa. Jos puoliso maksaa siitä vaan 150 euroa toiselle ja toinen lyhentää lainaa kokonaan, onhan se sairaan hyvä diili sille joka ei omista asuntoa. Itse en koskaan vois loisia toisen kämpässä vaan puolikkaalla vastikkeella vaan tulisin edes vähäsen vastaan.

Onhan tuo periaatteessa "loisimista", mutta yleensä vuokra-asunto haluaa tehdä voittoa. Eli asuja maksaa omistajan lainan (omaisuuden kertymisen), vastikkeen ja joktut ottavat vielä lainan lisäksi extravoittoa. Miksi siis puolison pitäisi maksaa toisen omaisuuden kertymisestä? Ei sen asunnon omistajan kuulu siitä asunnosta tehdä voittoa, jos yhdessä asutaan. Joten siksi asumiskustannukset pitää mennä puoliksi, mutta asunnon omistava hoitaa lainan.

Apn tilanne on toki aika kinkkinen, pitääkö tuossa tilanteessa maksaa puolet ja puolet, koska tuloerot ovat niin merkittävät...

Jos ajatellaan niin, että puolison ei tarvitse maksaa lainakuluja laisinkaan, voi tilanne parisuhteessa kääntyä äkkiä melko hullunkuriseksi. Asunnon omistava (ja lainaa lyhentävä) puoliso voi olla huomattavasti "köyhempi" osapuoli suhteessa, koska hänen kaikki rahansa voivat mennä asunnon lyhentämiseen. Samalla toinen osapuoli maksaa kärjistettynä naurettavan pientä summaa  mukavasta asumisestaan toisen kärvistellessä lainan kanssa. Toki lainanmaksuerät pitää mitoittaa niin, että niihin on yksin varaa jos laina on yksin otettu, mutta saattaa hyvin olla tilanteita, joissa velallinen osapuoli on todellisuudessa huomattavasti köyhempi. Onko oikein, että toinen nauttii toisen asunnosta räikeään alihintaan? Voittoa ei toki parisuhteessa tavoitella, mutta olisiko kohtuutonta pyytää jotakin todellisten asumismenojen ja markkinahintaisen vuokranpuolikkaan välistä?

AP:n tilanne on aika hankala. Ei kai siinä auta muu kuin yrittää keskustelemalla löytää sellainen jako, joka sopii kummallekin ja josta ei aiheudu kohtuuttoman epäoikeudenmukaista fiilistä kenellekään.

Meillä on tilanne, että toinen opiskelija ja toinen työssäkäyvä. Asumme vuokrakämpässä, jossa minä (opiskelija) maksan vain oman vuokrani ja sitten tuo töissäkäyvä puolisoni maksaa oman vuokransa, moottoripyöränsä sekä käyttösähkön. Molemmat kun käymme kaupassa niin yleensä minä maksan sitten ne ostokset.

Vierailija kirjoitti:

Jos ajatellaan niin, että puolison ei tarvitse maksaa lainakuluja laisinkaan, voi tilanne parisuhteessa kääntyä äkkiä melko hullunkuriseksi. Asunnon omistava (ja lainaa lyhentävä) puoliso voi olla huomattavasti "köyhempi" osapuoli suhteessa, koska hänen kaikki rahansa voivat mennä asunnon lyhentämiseen. Samalla toinen osapuoli maksaa kärjistettynä naurettavan pientä summaa  mukavasta asumisestaan toisen kärvistellessä lainan kanssa. Toki lainanmaksuerät pitää mitoittaa niin, että niihin on yksin varaa jos laina on yksin otettu, mutta saattaa hyvin olla tilanteita, joissa velallinen osapuoli on todellisuudessa huomattavasti köyhempi. Onko oikein, että toinen nauttii toisen asunnosta räikeään alihintaan? Voittoa ei toki parisuhteessa tavoitella, mutta olisiko kohtuutonta pyytää jotakin todellisten asumismenojen ja markkinahintaisen vuokranpuolikkaan välistä?

Niinhän tuossa voi käydäkin, mutta silti se asunnon omistaja saa kokoajan omaisuutta maksamalla lainaansa. Talon omistaja voi koska tahansa laittaa talon myyntiin, eikä toisella osapuolella ole siihen (periaatteessa) mitään sanottavaa.