Miksi ulkonäkö miehessä ratkaisee

Hyvännäköistä haluaa ja jaksaa katsella pidempään, ja sitä kehtaa viedä näytille ja esitellä.

Ei kyllä pidä paikkaansa!

Olen tällä hetkellä erittäin ihastunut mieheen, joka ei ole komea, ensi tapaamisestamme lähtien, olen ajatellut häntä. Hän on itsevarma ja pidetty ihminen, minulla on hänen kanssaan hyvä olla ja hän on erittäin ihastunut myös minuun. Ollaan tavattu muutaman kerran ja joka kerta tuntuu paremmalta. Hän on hyvin viehättynyt ulkonäkööni, mutta korostaa aina, että pitää minusta myös muiden ominaisuuksien tähden!!!!

Se se on! No ei ole.

Mä ainakin olen joka kerran rakastunut ”ensipersoonallisuudella” eli nimenomaan sillä, kun joku on sanonut jotain sellaista, mikä on kiinnittänyt mun huomion. En oikeasti ikinä kiinnitä ihmisen ulkoiseen olemukseen huomiota ennen kuin se sanoo jotain, millä tuo itsensä mun tajuntaan - vasta sitten oikeasti *näen* sen toisen. Ja siis toki nämä on olleet tilanteita, joissa ollaan oltu jo jonkin aikaa tekemisissä jonkin muun asian välityksellä. Jossain ulkona en koskaan edes katso muita ihmisiä.

Näin me ollaan erilaisia.

Haluan kauniita jälkeläisiä, ruma mies pilaisi geenit.

Toki henkiset asiat ja arvot on ratkaisevia myös, mutta tarvitaan myös viehättävä ulkonäkö.

Vierailija kirjoitti:

Haluan kauniita jälkeläisiä, ruma mies pilaisi geenit.

Toki henkiset asiat ja arvot on ratkaisevia myös, mutta tarvitaan myös viehättävä ulkonäkö.

Joojoo, mut mieti nyt myös omaa tasoasi. Harvemmin suomalaiset naiset mitään missikisoja siellä ulkomailla voittavat.

Miehen pitää olla itsevarma, hyväkäytöksinen herrasmies, empatiakykyinen, fiksu. Ulkonäkö voi olla mitä vaan.

Ai niin ja tienata tarpeeksi. Tietty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan kauniita jälkeläisiä, ruma mies pilaisi geenit.

Toki henkiset asiat ja arvot on ratkaisevia myös, mutta tarvitaan myös viehättävä ulkonäkö.

Joojoo, mut mieti nyt myös omaa tasoasi. Harvemmin suomalaiset naiset mitään missikisoja siellä ulkomailla voittavat.

Suomalaiset missit on liian isokokoisia (lisäksi monesti liian lyhyitä missiksi) ja naapurintyttömäisiä, siksi ei voita maailmalla.

Tasainen maha ja liian lyhyet sekä paksut jalat suhteessa muuhun vartaloon, lisänä se persoonaton pullanaama.

Ja toki haluan itseäni viehättävän miehen joka ei pilaa geenejä.

Mikä taas ei tietenkään tarkoita sitä, että miehen pitäisi olla joku Mr. Universium.

Haju. Moni poikamies ei pese itseään ja vaatteitaan.

Sitten on se ominaishaju, jonka voi nuuhkaista ensihalauksella. Vaikka olisi muuten sopiva, mutta haisee narsistilta, osoittautuu ajanhukaksi.

Minä puhuin miehen kanssa puhelimessa ensimmäiset kuukaudet ennenkuin tavattiin, yhdet valokuvat vaihdettiin sinä aikana (kännyköissä ei ollut kameroita siihen aikaan). Toki se oli jännittävää tavata sitten mies johon oli jo ihastunut mutta ei tiennyt oikein miltä hän näyttää livenä kun ainoa kuva hänestä oli mustavalkoinen passikuva jossa hän näyttää rikolliselta.

Toki oltiin sanottu pituudet ja painot että tiesi vähän että kumpi meistä on isompi. Tykkäsin miehen koosta, mutta jos hän olisi livenä osoittautunut mulkkeroksi niin eipä se olisi mitään pelastanut. Mies itse  piti itseään rumana ja oli ajatellut että kun näen hänet niin käsken häipyä.

Kauneus on katsojan silmissä ja rakkaus on sokea.... niin se vaan menee.

Vierailija kirjoitti:

Haju. Moni poikamies ei pese itseään ja vaatteitaan.

Sitten on se ominaishaju, jonka voi nuuhkaista ensihalauksella. Vaikka olisi muuten sopiva, mutta haisee narsistilta, osoittautuu ajanhukaksi.

Miltä narsisti siis haisee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haju. Moni poikamies ei pese itseään ja vaatteitaan.

Sitten on se ominaishaju, jonka voi nuuhkaista ensihalauksella. Vaikka olisi muuten sopiva, mutta haisee narsistilta, osoittautuu ajanhukaksi.

Miltä narsisti siis haisee?

Tarkoititko narsissia?

No ei se ratkaisekaan.

Ulkonäkö on maailman tärkein asia varsinkin nuorena. Ihan turha rumilusten itkeä että ulkonäöllä ei väliä.

Komealta mieheltä saa kauniita ja komeita lapsia.

En haluaisi olla minkään ruman ATMin äiti....

Vierailija kirjoitti:

Minä puhuin miehen kanssa puhelimessa ensimmäiset kuukaudet ennenkuin tavattiin, yhdet valokuvat vaihdettiin sinä aikana (kännyköissä ei ollut kameroita siihen aikaan). Toki se oli jännittävää tavata sitten mies johon oli jo ihastunut mutta ei tiennyt oikein miltä hän näyttää livenä kun ainoa kuva hänestä oli mustavalkoinen passikuva jossa hän näyttää rikolliselta.

Toki oltiin sanottu pituudet ja painot että tiesi vähän että kumpi meistä on isompi. Tykkäsin miehen koosta, mutta jos hän olisi livenä osoittautunut mulkkeroksi niin eipä se olisi mitään pelastanut. Mies itse  piti itseään rumana ja oli ajatellut että kun näen hänet niin käsken häipyä.

Kauneus on katsojan silmissä ja rakkaus on sokea.... niin se vaan menee.

Samoin minun ensimmäinen netin kautta alkanut parisuhteeni alkoi siitä, että ensin puhuttiin puhelimessa, kirjoiteltiin, vaihdettiin yhdet valokuvat. Hyvännäköinen, raamikas mies. Mutta kun tavattiin livenä, niin ei iskenyt ei sitten yhtään. Väkisin yritin aikani (1.5 vuotta) hänen kanssaan seurustella, koska en halunnut olla pinnallinen, mutta sitten oli pakko myöntää, että suhde ilman halua fyysiseen läheisyyteen ei vaan toimi.

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö on maailman tärkein asia varsinkin nuorena. Ihan turha rumilusten itkeä että ulkonäöllä ei väliä.

Ei pidä paikkaansa. Tokikaan vastapuoli ei voi olla fyysisesti vastenmielinen ja luotaantyöntävän näköinen, mutta kaikki sen yläpuolelta on mahdollista. Toi on vain katkeraa defenssiä, kun oletatte, että ei se teidän persoonan puute ole sen kelpaamattomuuden taustalla vaan elämän epäreiluus koska ulkonäkö.

Mua on kautta aikojen lähestynyt paljon miehiä, jotka on olleet objektiivisesti arvioiden kai ihan kovatasoisia, joten mulla on varaa sanoa - en ole rumilus. Suhteet on syntyneet niillä kerroilla, kun olen todennut jonkun olevan mun levelillä asioissa ja sitten itse tehnyt aloitteen. Ja nämähän on siis olleet totaalisen eri miehiä kuin nuo lähestyjät.

Kehittäkää joku persoonallisuus, niin sitten alkaa kiinnostusta syntyä. Muiden haukkuminen rumiluksiksi ei ainakaan auta teidän tilannetta.

T: 3

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö on maailman tärkein asia varsinkin nuorena. Ihan turha rumilusten itkeä että ulkonäöllä ei väliä.

Ei kaikille.

Suomalaiset missit on liian isokokoisia (lisäksi monesti liian lyhyitä missiksi) ja naapurintyttömäisiä, siksi ei voita maailmalla.

Tasainen maha ja liian lyhyet sekä paksut jalat suhteessa muuhun vartaloon, lisänä se persoonaton pullanaama.

Ja toki haluan itseäni viehättävän miehen joka ei pilaa geenejä.

Mikä taas ei tietenkään tarkoita sitä, että miehen pitäisi olla joku Mr. Universium.

-suomalaisilla on vyötärötön maha, muttei paksuja jalkoja eikä lyhyitäkään suhteessa muuhun vartaloon. :D enemmän on pitkiä jalkoja ku lyhyitä. Ja naapurintyttömäisyys ei rumenna ketään, mut tarkotit varmaan sellasta tyyliä, ettei oo mitenkään erityisen hyvin panostettu??  Monet käy naaman leikkauksissa jotka osallistuu noihin kisoihin, ja siihen päälle voimakkaat meikit. ja tyylitaju erilainen mitä suomalaisilla.

Eli noissa kisoissa yleensä voittaa diivat ku jotkut suomalaiset jonka joku suomalainen "stylisti" on stailannut. XD

Ja lisäks ne on yleensä ruskeempia, johon saa paljon näyttävämpiä meikkejä ja muutenki tekee paljon näytttävämmän ihmisestä. Ja sit siihen päälle viel ne leikkaukset mitkä on sallittuja ulkomailla esim kasvonleikkaukset, toisin ku suomalaisilla misseillä.

Ja sit se meikki, se on filmitähtimäinen eikä mikään huonosti tehty niinku suomalaisilla. :D ja sit vielä suomalainen vaatimattomuus ei todellakaan oo sellanen asia jonka perusteella voittais tollasissa kisoissa ku miss universum