Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kauhistuttaa ihmiset jotka on jääneet koukkuun tavaran karsimiseen.
23.08.2018 |
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/sisustusbloggaaja-m…
Luin tuon jutun, ja siinä puhuttiin juuri siitä mitä olen huomannut kun olen seurannut facessa ryhmissä keskusteluja joissa puhutaan karsimisesta ja järjestämisestä, en edes ole konmaritus ryhmään mennyt koska tiedän että siellä se vasta on hullua touhua.
Jotkut oikeasti murehtivat sitä kuinka paljon suvun valokuvat vie tilaa. Tai jopa koulutodistuksiakin pitäisi hävittää. Ihmettelen, että mitä ihmettä ne ihmiset sitten säästää? Miksi pitää olla tyhjiä kaappeja kämppä täynnä, kai siellä kaapissa jotain voisi olla jos kerran niitä kaappeja on?
Ne ihmiset oikeesti saa kauheet kiksit siitä että joku hylly tai kokonainen kaappi on vaan tyhjä. Se menee mun mielestä jo sairauden puolelle jos idea ei ole se että muuttaa pienenpään asuntoon jossa niitä kaappeja ei ole yhtä paljon.
Monet sanoo että valokuvat on ne tavarat jotka pitäisi saada pelastettua tulipalolta, koska niitä ei niin vaan osteta kaupasta uusia jos ne tuhoutuu. Ja sit toiset hävittää niitä sen takia kun ei muka mahdu. Valokuvia mahtuu kenkälaatikkoon satoja, mutta ei, pitää hävittää suvun kuvat, ihan se ja sama olisko jälkipolvet halunneet nähdä esi-isiensä kuvia. Mutta kun Maire-Kyllikin kaappi pitää olla tyhjä, ei siellä saa mitään kenkälaatikkoa olla jossa on suvun vanhat kuvat. Ja kun nuoria ei nyt kiinnosta ne kuvat, niin ei niitä kannata säilöä että jos niitä 30 vuoden päästä kiinnostaisikin.
Mulla on iso raivausprojekti vasta alussa, ja kyllähän se outo fiilis on viedä sitä kamaa pois. Toivon todellakin että itse en sairastuisi tuollaiseen pakkomielteeseen tyhjästä tilasta ja mahdollisimman vähästä tavarasta niin että koti on askeettisempi kuin hotellihuone.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Sinä säästät liikaa kappaleenjaoissa.
Miten niin? Kuinka paljon lyhempiä kappaleita pitäisi vielä olla? Jokainen lause erikseen?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karsimisesta taitaa olla lähinnä se että sitten ne harvat korvataan kalliisti korkean statuksen esineillä ja tavaroilla ja mitään yhteistä tavallisten ihmisten poislaittamisella?
Semmoinen määrä tavaraa on passelisti mikä mahtuu siihen komeromäärään, mikä on vielä järkevää itsessään. Olen nähnyt kun tavaraa sijoitellaan lattialle komeroitten ja hyllyjen eteen ns. parempia aikoja odottelemaan.
Jonkun vieraan ihmisen jälkipolvet saattavat siis pahoittaa mielensä siitä, että eivät näe jotain, minkä olemassaolostakaan eivät ole olleet tietoisia. Ihan uuden luokan mielensäpahoittamista AP:ltä!
Ja ei, en hävitä muistoesineitä, mutta suvun vanhoja valokuvia en ole koskaan osannut kaivata, mitään tietoa edes, että ovatko vielä jossain.
Kuulun tähän jengiin .Kun siivouksen seurauksena näen edessäni tyhjän hyllyn niin aahhh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän kauhistuttaa ihmiset jotka vaan haalii ja haalii tavaraa kaupoista tai kirppareilta tai pahinta, jostain Wishiltä ja Aliexpressista kertakäyttöistä roinaa.
Asuin pitkään todella pienessä huoneessa ja jouduin tekemään valintoja siitä mitä omistan ja ostan koska tilaa ei vain ollut. Opin samalla että en oikeastaan tarvitse monia tavaroita joita luulin että en voisi elää ilman. Paljon mukavampaa skannata koulutodistukset ja muut dokumentit ja pitää ne tietokoneella, ei niitä paperikasoja kukaan koskaan käy läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen just tällainen. On ihanaa kun saa laittaa tavaraa pois! Jos kaappi tyhjenisi, niin luopuisin koko kaapista. Näin ei kyllä toistaiseksi ole käynyt.
Itsekin nautin siitä kun tavaraa on vähän ja kaapit eivät pursuile... Mutta, esim. Ostolakossa-bloggaajan kirjoitus siitä miten hän skannasi vanhat valokuvat digimuotoon karsiessaan tavaraa ja heitti ne alkuperäiset kuvat roskiin pisti melkein vihaksi. Eihän ne skannatut digikuvat ole yhtään sama asia! Väritkin muuttuvat matkalla.
Mitäs sitten kun niitä valokuvia alkaakin myöhemmin kaivata? Ja sitten huomaa että tekniikka onkin pettänyt ja digikuvat ovat tuhoutuneet tai vioittuneet :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan viimesen 10v aikana muutettu 4 kertaa ja aina osa tavaroista on kulkenu vaan mukana ilman sen kummempaa selvittelyä.
Nyt ollaan taas muuttamassa tammikuussa ja asunto on pienempi mihin ollaan totuttu. Miehen kans ollaan aiemmin katsottu tätä tuttavien konmaritusta huvittuneena. Nyt kuukausi sitten kun uudesta muutosta tuli tieto niin tuli vähän hätä ettei meidän kamat mahdu sinne.
Ollaan nyt kuukausi myyty tavaraa ja huhhuh, rahaa tulee ja varastot tyhjenee. Samalla myös oma arvomaailma on muuttunut. Turhaa roinaa on paljon mitä ei todellakaan tarvi. On meillä osa valokuvistakin lähteny roskiin. Kaikkea ei tarvitse säilyttää!!!
Vierailija kirjoitti:
Jonkun vieraan ihmisen jälkipolvet saattavat siis pahoittaa mielensä siitä, että eivät näe jotain, minkä olemassaolostakaan eivät ole olleet tietoisia. Ihan uuden luokan mielensäpahoittamista AP:ltä!
Ja ei, en hävitä muistoesineitä, mutta suvun vanhoja valokuvia en ole koskaan osannut kaivata, mitään tietoa edes, että ovatko vielä jossain.
Kyllä minä kaipaan niitä vanhoja kuvia joita en tiedä onko ollut olemassakaan vai onko joku sukulaistäti hävittänyt siivousvimmassaan. Minä harrastan sukututkimusta ja olen kateellinen niille joilla on jos jonkinlaisia kuvia sadan vuoden ajalta suvustaan ja jopa yli sata vuotta vanhoja kuvia. Minulla ei ole edes kaikista neljästä äitini isovanhemmasta kuvaa, kolmesta on kaikista yksi kuva joissa ovat jo vanhoja, eikä muutakaan tietoa ole heistä sitten oikeastaan jäänyt kun ovat kuolleet jo ennen äitini syntymää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja samaan aikaan tilataan krääsää kiinasta, joka hajoaa ensimmäisellä käyttökerralla "koska halvalla sai"
Vierailija kirjoitti:
Kuulun tähän jengiin .Kun siivouksen seurauksena näen edessäni tyhjän hyllyn niin aahhh!
Mitä sä teet sillä tyhjällä hyllyllä? Ihailet? Eikö olisi parempi että muuttaisit pienenpään asuntoon jossa ei olisi turhia tyhjiä hyllyjä, jokainen neliö maksaa, myös ne turhat kaapit.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan myös tavaran karsimista, mutta siltikään en ole saanut kaappiakaan vielä tyhjäksi, turhia enemmänkin pois, niin että loput mahtuu kaappiin siistimmin. Ja työtä olisi vielä vaikka kuinka. Mua enemmän ihmetyttää tavaran kerääjät :/
Mutta totta sekin että osa sairastuu hulluuteen tässäkin asiassa. Ei ole mitään järkeä laittaa pois vanhoja valokuvia, arvokkaita juttuja yms... Mutta sellasta turhaa krääsää, jolla ei ole mitään merkitystä kellekään, on mukava laittaa pois. Epämääräisiä muoviesineitä ja kippoja joita ei käytä...
Vaatteet jotka joskus tulevaisuudessa voisivat mahtua, on kans hyvä esimerkki siitä mitkä ehkä kantsii poistaa. Ottavat vaan päähän muistuttamassa kuinka laiha pitäisi olla. Ja jos oikeasti laihtuisi, niin silloin kyllä mielihyvin hankkii jotain uutta. Tai kylppärikaappi täynnä purkkeja, joita ei käytä ja ihmiset luulee että ne pysyy yhtä hyvinä vuodesta toiseen, vaikka kemikaalit muuttaa muotoaan pikkuhiljaa. Muovistakin imeytyy ajansaatossa ainesosia rasvoihin yms. Kantsis heti alkuvaiheessa antaa hyvät voiteet jollekin joka käyttää, jos itse huomaa ettei tää nyt niin sopivaa mulle ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin nautin siitä kun tavaraa on vähän ja kaapit eivät pursuile... Mutta, esim. Ostolakossa-bloggaajan kirjoitus siitä miten hän skannasi vanhat valokuvat digimuotoon karsiessaan tavaraa ja heitti ne alkuperäiset kuvat roskiin pisti melkein vihaksi. Eihän ne skannatut digikuvat ole yhtään sama asia! Väritkin muuttuvat matkalla.
Mitäs sitten kun niitä valokuvia alkaakin myöhemmin kaivata? Ja sitten huomaa että tekniikka onkin pettänyt ja digikuvat ovat tuhoutuneet tai vioittuneet :(
Minä olen lähettänyt vanhoja kuvia digitoitavaksi ja siinä parannellaan värejä koska ainakin mun lapsuuden kuvat 70-luvulta alkaa olla jo niin huonossa hapessa että on viimeiset hetket pelastaa ne. Mustavalkoiset kuvat toki säilyy paljon paremmin, mutta nekin digitoin talteen.
Alkuperäisiä mustavalkokuvia on miehen suvusta, ja ne aiotaan lahjoittaa hänen vanhempiensa kotipaikkakunnan arkistoon koska siellä on paljon kuvia henkilöistä joita me emme tunnista ja koska miehen vanhemmat ovat kuolleet ei meillä oikeen ole enää ketään jolta kysyä, mutta siellä paikkakunnalla on vireää vanhempaa porukkaa jotka tunnistaa vanhoista kuvista vielä ihmisiä ja rakennuksia.
Digitoimisessa ja kuvien parantelussa on se hyvä puoli että kuvista näkee paljon enemmän kun saa ne parempilaatuisiksi ja isommiksi. Omista lapsuudenkuvistakin tuli näkyviin sellaisia yksityiskohtia joita en ollut ennen huomannut. Ja miehen suvun kuvat on suuri osa niin pieniä että muutenkin pitää suurennuslasilla tiirata.
Parhaista kuvista teen kuvakirjan Ifolorilla, siinäkin sitten säilyy jälkipolville.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkun vieraan ihmisen jälkipolvet saattavat siis pahoittaa mielensä siitä, että eivät näe jotain, minkä olemassaolostakaan eivät ole olleet tietoisia. Ihan uuden luokan mielensäpahoittamista AP:ltä!
Ja ei, en hävitä muistoesineitä, mutta suvun vanhoja valokuvia en ole koskaan osannut kaivata, mitään tietoa edes, että ovatko vielä jossain.
Kyllä minä kaipaan niitä vanhoja kuvia joita en tiedä onko ollut olemassakaan vai onko joku sukulaistäti hävittänyt siivousvimmassaan. Minä harrastan sukututkimusta ja olen kateellinen niille joilla on jos jonkinlaisia kuvia sadan vuoden ajalta suvustaan ja jopa yli sata vuotta vanhoja kuvia. Minulla ei ole edes kaikista neljästä äitini isovanhemmasta kuvaa, kolmesta on kaikista yksi kuva joissa ovat jo vanhoja, eikä muutakaan tietoa ole heistä sitten oikeastaan jäänyt kun ovat kuolleet jo ennen äitini syntymää.
ap
Sori, se sukulaistäti ei ole sulle mitään velkaa, vaikka kuinka tykkäisit hänen tavaroistaan tai kuvistaan. Olen yli 40 v. lapseton, enkä tosiaankaan käytä säilytystiloja tavaroihin, jotka voivat olla jonkun mielestä kivoja joskus. Voin kyllä kysyä, jos arvelen jonkun tutun pitävän jostain poistostani. Lahjoitan turhat tavarani hyväntekeväisyyteen.
Olipa onneton valinta haastateltavaksi, bloggaajasta on av:llakin ketju. Tavaran hamstraaminen on jotain uskomatonta, kodin sisustus vaihtuu monta kertaa vuodessa ja normaalilla käytöllä mukamas laadukkaat tuotteet hajoilevat niin, että uutta on ostettava joka ikinen viikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkun vieraan ihmisen jälkipolvet saattavat siis pahoittaa mielensä siitä, että eivät näe jotain, minkä olemassaolostakaan eivät ole olleet tietoisia. Ihan uuden luokan mielensäpahoittamista AP:ltä!
Ja ei, en hävitä muistoesineitä, mutta suvun vanhoja valokuvia en ole koskaan osannut kaivata, mitään tietoa edes, että ovatko vielä jossain.
Kyllä minä kaipaan niitä vanhoja kuvia joita en tiedä onko ollut olemassakaan vai onko joku sukulaistäti hävittänyt siivousvimmassaan. Minä harrastan sukututkimusta ja olen kateellinen niille joilla on jos jonkinlaisia kuvia sadan vuoden ajalta suvustaan ja jopa yli sata vuotta vanhoja kuvia. Minulla ei ole edes kaikista neljästä äitini isovanhemmasta kuvaa, kolmesta on kaikista yksi kuva joissa ovat jo vanhoja, eikä muutakaan tietoa ole heistä sitten oikeastaan jäänyt kun ovat kuolleet jo ennen äitini syntymää.
ap
Sori, se sukulaistäti ei ole sulle mitään velkaa, vaikka kuinka tykkäisit hänen tavaroistaan tai kuvistaan. Olen yli 40 v. lapseton, enkä tosiaankaan käytä säilytystiloja tavaroihin, jotka voivat olla jonkun mielestä kivoja joskus. Voin kyllä kysyä, jos arvelen jonkun tutun pitävän jostain poistostani. Lahjoitan turhat tavarani hyväntekeväisyyteen.
Olipa onneton valinta haastateltavaksi, bloggaajasta on av:llakin ketju. Tavaran hamstraaminen on jotain uskomatonta, kodin sisustus vaihtuu monta kertaa vuodessa ja normaalilla käytöllä mukamas laadukkaat tuotteet hajoilevat niin, että uutta on ostettava joka ikinen viikko.
Kyllä se sukulaistäti on minulle ja esi-isilleen sen velkaa että säilyttää esi-isien kuvat minulle ja minun jälkeeni tuleville. Se nyt on vähintä mitä voi tehdä, hävittäkööt kaiken muun, ei minua toisten tavarat kiinnosta. Mutta geenit jotka periytyy myös minulle olisi kiva nähdä myös kuvina. Itsekkyyden huippu jos ei edes valokuvia voi säilyttää jotka vie todella vähän tilaa.
ap
Mulla on niitä suvun kuvia. 1 muuttolaatikollinen, ei kenkälaatikollista. Suurin osa on sellaisia että voisin katsoa samantapaisia aikakauden kuvia netistä.... Ei herätä mitään tunteita. Ihan sama onko kuvan Justiina joka eli Karjalan kannaksella yli sata vuotta sitten sukua tai ei. Enpä mä kyllä juurikaan paremmin tunne elossa olevaa sukuakaan.
Mieluummin luopuu, kun hamstraa paskaa nurkkiin, joista muut sitten saavat huolehtia eteenpäin.
Alue: Aihe vapaa
Sinä säästät liikaa kappaleenjaoissa.