"Lapsille ei kuulu yhtään esimerkiksi se, että isä tai äiti on ollut uskoton"

Eiköhän lapsellakin ole oikeus syy tietää. Komppaan aloittajaa.

Noh, minusta lapselle ei pidä millään tavalla maalata kenestäkään, edes pettäneen puolison uudesta kumppanista, syyllistä eroon.

Riippuu lapsen iästä. Kovin pieni lapsi ei ymmärrä pettämisen merkitystä, eikä isommillekaan välttämättä kannata kertoa, ettei suotta tule kaunaa toista vanhempaa kohtaan.

On parempi tietää miksi äiti ja isä käyttäytyvät oudosti. Lapsen ei silloin tarvitse syttää itseään ja kummastella mitä tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu lapsen iästä. Kovin pieni lapsi ei ymmärrä pettämisen merkitystä, eikä isommillekaan välttämättä kannata kertoa, ettei suotta tule kaunaa toista vanhempaa kohtaan.

onko se suotta kaunan kantamista lapsen näkökulmasta, jos toinen rikkoo sinun perheesi ja lapsuutesi sellaisena kuin olet sen tuntenut panemalla jotakuta ulkopuolista o_O

Lapsi kärsii tietämättä miksi. Vielä aikuisena tapahtunut aiheuttaa monenlaisia ongelmia esimerkiksi omassa parisuhteessa. Oma mieheni sai tietää vanhenpansa uskottomuudesta vasta nelikymppisenä. Tiedon saaminen oli helpottavaa, koska se selitti monet tapahtuneet asiat. Olisi ollut hyvä, jos uskottomuudesta olisi kerrottu jo aiemmin vaikkapa parikymppisenä viimeistään. Mutta siinä vaiheessa vanhemmat ovat luultavsti ajatelleet, että mennyt on mennyttä eikä siitä tarvitse enää puhua.

Ei lasten kuulu joutua miettimään pettämistä tai aikuisten seksuaalisuuutta. Liittoon ja eroon tarvitaan kaksi. Vaikka vain toinen olisikin ollut uskoton, niin se kertoo, että liitossa on ollut jotain pielessä jo ennnen sitä. Vaikka uskottomuus helposti näyttäisikin eron syyltä, niin sitä edeltävä aika on johtanut siihen. Ei eroon ikinä ole yhtä syypäätä, paitsi ehkä alkoholi / väkivalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu lapsen iästä. Kovin pieni lapsi ei ymmärrä pettämisen merkitystä, eikä isommillekaan välttämättä kannata kertoa, ettei suotta tule kaunaa toista vanhempaa kohtaan.

onko se suotta kaunan kantamista lapsen näkökulmasta, jos toinen rikkoo sinun perheesi ja lapsuutesi sellaisena kuin olet sen tuntenut panemalla jotakuta ulkopuolista o_O

Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa ilman moralistisia arvolatauksia siitä, että toista vanhempaa pitäisi osata halveksua syystä X. Ihan samalla tavallahan voisi ajatella, että kyllähän nyt lapsen täytyy tajuta että äiti on paha, kun se halusi erota isästä joka vaan kerran petti, ja olisi ollut valmis sopimaan asian. Sellaiset asiat eivät vain kuulu lapselle, eikä asiaan todella tunteellisesti suhtautuvan vanhemman tehtävä ole ohjailla lapsen ajatuksia tällaisissa asioissa jomman kumman puolelle. 

No itsehän kehitin täysin ylimitoitetun inhon äitiäni kohtaan, kun kuulin tällaisen 9 vuotiaana. Näin yli kolmekymppisenä ja itse parisuhteessa olevana, ymmärrän jälkikäteen, etteivät asiat olleet niin mustavalkoisia. Toivoisin, että en olisi kuullut tätä. Saattaisivathan välit äitiin olla muutenkin etääntyneet, mutta kyllä tämä oli silloin ihan yksittäinen syy, miksi ennen hyvä ja huolehtiva äiti muuttui silmissäni huonoksi. Ei koululainen osaa suhteuttaa asioita.

Kertokaa vaan petetyt, mutta tiedostakaa se riski, että lapsen mielikuva toisesta vanhemmasta saattaa muuttua lopullisesti.

Mulle kerrottiin teini-ikäisenä, aiheutti sen että jännitin entisestään poikia ja miehiä, jouduin kiusatuksikin. En tapahtuneesta vaan muista syistä. En tiedä olisinko ilman sitä joutunut. Tavallaan mun perheidylli särjettiin, vanhempani eivät siis eronneet. Kellekään muille ei kerrottu, vain perheen sisällä.

Kaikissa avioliitoissa on ongelmansa, mutta kaikki eivät petä, vaan yrittävät ratkaista ongelmat muulla tavalla. Pettäminen on pettämistä, ja jos se vie lapsilta perheen, niin aika isojen asioiden äärellä ollaan. Äitinä elän juuri tällaisen myrskyn silmässä, enkä ikinä tässä maailmassa olisi tätä lapsilleni toivonut. Isänsä hyppäsi sujuvasti uuteen perheeseen, vanha jäi, miten tuet lapsia ja selität heille asiaa.

Ei kuulu vanhempien seksuaalisuus ja panojutut millään tavalla lapsille. Ei se vanhempi vierasta panemalla petä lastaan.

Ja tämän sanon eroperheen lapsena, jolle kerrottiin pettämiset teini-ikäisenä, ja joka itse vastustaa pettämistä.

En ole kertonut omalle lapselleni, että eron syy oli jatkuvasti vieraissa käynyt iskä. Jos lapsi joskus aikuisena haluaa tietää lisää eron syistä, saatan kertoa. Lapsi on nyt 15-v. eikä ainakaan vielä ole kysellyt. Tosin exä on jatkanut samaa uskottomuuskuviota myös uudessa liitossaan, ehkä lapsi joskus huomaa syyn ihan itse.

Minä sain teininä tietää oman isäni muista naisista sattumalta, kun näin isäni kaupungilla hoitonsa kanssa. Pettämisestä jää helposti kiinni eivätkä lapset ole tyhmiä tai sokeita.

Tällaisissa tilanteissa on todellinen riski siihen, että lapsi kokee tarvetta hoivata pettymyksen kohdannutta vanhempaansa ja toisaalta saattaa kohdistaa ylimitoitettua vihaa pettänyttä vanhempaa kohtaan, vaikka tämä olisi lapselle hyvä ja tasapainoinen vanhempi. Ero on lapsen kannalta riskitekijä monelle ikävälle asialle, ja mitä siistimmin ja vähemmän lapsen tunne-elämää kuormittaen se pystytään hoitamaan, sen parempi. Jos lapselle "valehtelu" eron syistä edesauttaa sitä, että lapsi toipuu ja jatkaa elämäänsä eikä päädy huostaanotetuksi päihdenuoreksi, niin tottakai on vanhemman tehtävä olla kertomatta yksityiskohtia, vaikka omaan moraalikoodistoon kuuluisikin toisen osapuolen nöyryyttäminen. 

Lapsille ei pidä kaataa tuollaisia asioita. Aikuiset hoitavat keskenään ihmissuhdesotkunsa ja lapsia säästetään niiltä. Lapsille voi mainiosti kertoa erosta ilman toisen osapuolen syyttämistä.

Lapsille ei kuulu muutenkaan intiimiasiat, kuten vanhempien seksielämä.

Niin no, jos isä jättää perheensä ja siirtyy lennosta uuteen, on siinä sentään vähän jotain itkeville lapsille selitetettävä?? En halua kasvattaa lapsia, joiden mielestä se on ihan normaalia ja hyväksyttävää toimintaa. Isä ei halunnut enää asua vanhan perheensä kanssa, vaan vaihtoi suoraan uuteen. Sen takia isällä ei myöskään enää ole aikaa tai mielenkiintoa vanhaa perhettä kohtaan. Kun on lapsia, noin ei saisi tehdä, koska siitä tulee ihan tosi surullinen mieli sille vanhalle perheelle. Aikuisten intiimiasioista ei puhuttu sanaakaan.

Ei kuulu vanhempien intiimiasiat lapsille, varsinkaan alaikäisille. Tottakai lapset kysyvät, miksi te eroatte. Syyksi sanotaan, että vanhemmat eivät rakasta toisiaan enää, tai että vanhemmille tulee niin pahoja riitoja, ettei niitä pysty selvittämään ja siksi on parempi erota. Pienille lapsille tulee vakuuttaa joka mutkassa, että tästä huolimatta kumpikin vanhempi rakastaa lapsia ehdoitta, ero ei ole hitustakaan lasten vika eikä riitelemistä tarvitse pelätä, koska äiti/ isä ei hylkää koskaan lastaan.

Jos lähes aikuinen lapsi haluaa tietää eron syyn, voi hänelle sen kertoa syyttelemättä toista vanhempaa. Teini ei yleensä halua tietää pettämisestä, koska se saa ajattelemaan vanhempien seksielämää. Tietty jos äidin/ isän uusi hoito on kuvioissa joka tapauksessa, niin lapsi varmaan arvaa taustat muutenkin, mutta niitä ei pidä "hieroa naamaan" kuitenkaan.

Noh oma äitini oli aggressiivinen kaheli meitä lapsia kohtaan ja myös isää. Isä alkoi viihtyä viikonloput muualla. Äiti haukkui isää meille minkä ehti ja tietysti niitä toisia naisia. Törkein kerta oli, kun äiti ajoi yhden isän naisen luokse, isän ollessa siellä ja käski minut hakemaan isän pois sieltä. Olin noin 8-9-vuotias. Yhtä itkua ja tuskaa.

Ja ei, en kannata ajatusta, että lasten täytyy kaikki saada tietoonsa vanhempien erotessa.

Kannattaa miettiä, kenelle sitä tuskaa tuottaa.

Ei tietenkään pidä lapsille kertoa tuollaisista ja varsinkin kun puhuaan alaikäisistä. Jos on jo aikuisia niin sitten, mutta alaikäisiin tuollaisien asioiden kertominen voi vaikuttaa tosi pahasti psyykkisesti. 

Vierailija kirjoitti:

On parempi tietää miksi äiti ja isä käyttäytyvät oudosti. Lapsen ei silloin tarvitse syttää itseään ja kummastella mitä tapahtuu.

Minut on pidetty pimennossa vanhempieni pettämisistä enkä todella olisi halunnut mitään selontekoa. Enkä siis tiedä, onko petetty vai ei ja jos niin ketä. Enkä syyttänyt itseäni erosta.