"Lapsille ei kuulu yhtään esimerkiksi se, että isä tai äiti on ollut uskoton"

Vanhemmat, jotka hierovat eron likaiset yksityiskohdat lastensa naamalle, ovat yksinkertaisesti itsekkäitä.

Vierailija kirjoitti:

Noh oma äitini oli aggressiivinen kaheli meitä lapsia kohtaan ja myös isää. Isä alkoi viihtyä viikonloput muualla. Äiti haukkui isää meille minkä ehti ja tietysti niitä toisia naisia. Törkein kerta oli, kun äiti ajoi yhden isän naisen luokse, isän ollessa siellä ja käski minut hakemaan isän pois sieltä. Olin noin 8-9-vuotias. Yhtä itkua ja tuskaa.

Ja ei, en kannata ajatusta, että lasten täytyy kaikki saada tietoonsa vanhempien erotessa.

Kannattaa miettiä, kenelle sitä tuskaa tuottaa.

Oletko koskaan miettinyt, mikä teki äidistäsi agressiivisen kahelin? Se on niin helppo tuomita, se joka kärsii, ja joka ei osaa tuskansa keskellä kärsiä siististi. Olisihan isänne voinut teidät lapset valita, eikä niitä naisia. Olisi ottanut oman asunnon ja hoitanut teitä lapsia. Huomaatko, että sinäkin ajattelit, että isällä on oikeus mennä naisiin, kun tuli ongelmía ja jättää äitinne selviämään kanssanne. Oikea mies olisi ottanut eron ja huolehtinut lapsistaan, jos äidillinen oli vaikeaa.

Julma olet, kun isäsi huoraamisesta äitiäsi syytät. Avaa silmäksi hyvä ihminen. Ja ajattele mitä kirjoitat.

Ei missään tapauksessa pidä kertoa, kypsä aikuinen käsittelee asian psykologin, ystäviensä tai jonkun muun aikuisen kanssa mutta ei lasten. Omat vanhempani erosivat ollessani lapsi, isällä oli alkoholiongelma ja muita naisia. Olen vieläkin niin kiitollinen äidille ettei kertonut meille mitään yksityiskohtia ennen kuin olimme aikuisia, saimme rakastaa isää ehdoitta vanhempien ongelmista huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän lapsellakin ole oikeus syy tietää. Komppaan aloittajaa.

Ei kukaan lapsi halua kuulla vanhemmastaan tuollaista. Ei omien kaunojen takia saa pilata lapsen ja toisen vanhemman suhdetta. T: avioeroperheen lapsi

Minun vanhempani parjasivat toisiaan minkä ehtivät eron jälkeen. Olin hyvin ahdistunut nuori. Ja aikuisena yhä vihaan vanhempiani, jotka itsekkyydellään tuhosivat nuoruuteni. Olisivat antaneet minun olla rauhassa!

Kyllä muuten ymmärtää!

Vierailija kirjoitti:

Riippuu lapsen iästä. Kovin pieni lapsi ei ymmärrä pettämisen merkitystä, eikä isommillekaan välttämättä kannata kertoa, ettei suotta tule kaunaa toista vanhempaa kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Se minua surettaa, että nämä pettävät miehet pääsevät, kuin koira veräjästä. Äiti jää lasten kanssa, äiti joutuu kertomaan erosta, kun se paska mies ei uskalla, äiti paikkaa, kun isä ei viitsi tavata lapsiaan, äiti paikkaa, kun isä ei maksa elatusmaksujaan, äiti paikkaa, kun isä ei viitsi auttaa lasta, kun hän opiskelee, äiti selittää, kun faijalla vaihtuu naiset, äiti kuuntelee lapsen itkut ja katkeruuden. Äidiltä jää oma elämä elämättä, koska eihän siihen voi tuoda uutta puolisoa, kun lapset kärsivät isän lähdöstä ja ovat kiinni äidissään. Ja lopuksi se pettäjä mankuu koko ajan takaisin, vanhetessaa vollottaa, että katuu, ja syyttää, kun e nainen huoli paskaa takaisin maailmalta.

Kyllä montaa miestä alulle laittaessa olisi pitänyt vain laskea lakanalle!

No totta tietysti tämäkin. Ja joskus se huono vanhempi on myös äiti. Mutta auttaako esim. tässä tilanteessa lapsia, jos se tilanne avataan niille? Eipä taida. Äidin sydän saattaa keventyä kun saa lapsista "liittolaiset" isää vastaan (jos nyt oletetaan että pettäjä on mies) mutta se on kyllä melko itsekästä toimintaa äidiltä. Aikuisen osa kun on välillä paska, mutta lapset on kyllä pyrittävä pitämään niistä aikuisten vastoinkäymisten yksityiskohdista erossa ja jos ei meinaa jaksaa, se olkapää johon tukeutua tulee etsiä muualta kuin jälkikasvustaan.

Omassa lapsuudenperheessä vanhemmat erosi kun äiti petti. Ja olisin kyllä ollut paljon onnellisempi lapsi jos äiti ei olisi kaatanut syyllisyydentuntojaan ja isä vihaansa äitiä kohtaan mun niskaani. Siltä se nimittäin tuntui vaikka vanhemmat omasta mielestään vaan "keskustelivat" asiasta. No en olisi halunnut tietää, ei niiden seksielämä tai oikeammin yhteisen sellaisen puute olisi mulle, alle kymmenenvuotiaalle kuulunut...

Itselle lapsena kerrottiin ja älkää ikinä ikinä tehkö sitä. Se on pahin jonka lapselle voi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän lapsellakin ole oikeus syy tietää. Komppaan aloittajaa.

Ei kukaan lapsi halua kuulla vanhemmastaan tuollaista. Ei omien kaunojen takia saa pilata lapsen ja toisen vanhemman suhdetta. T: avioeroperheen lapsi

Sinä olet vain sinä, et kukaan muu. Minä halusin tietää, koska oikeastaan tiesin jo, tunsinhan minä faijani. Ei minulle seksistä kerrottu, sanottiin vain, että äiti ei hyväksy, että isällä on naisystäviä. Minä sanoin faijalle, että toivon, että muuta heti tänään, enkä halua sinua koskaan enää tavata. Faija meni. Enkä tavannut, joskys soitti märisten, sanoin, että sinulla oli aikasi, olisit valinnut minut, nyt on myöhäistä.

Kyllä minä ihan reippaasti kerroin lapsille, että isi rakastaa nyt toista naista eikä siksi enää asu kanssamme. Sen jätin kertomatta, että vaihdatin lukot niin kodista kuin kesämökistäkin ja estin miestä ottamasta kumpaakaan autoa itselleen. Isoja riitoja omaisuudesta käytiin lapsilta salassa. He tiesivät vain sen,  että kodista ei tarvitse muuttaa ja että mökillä käydään kuin ennenkin. Miehestä ei ollut kertomaan lapsille, mitä oli tapahtunut - miksi minä olisin valehdellut, että uutta naista ei ole? 

Vierailija kirjoitti:

Ei lasten kuulu joutua miettimään pettämistä tai aikuisten seksuaalisuuutta. Liittoon ja eroon tarvitaan kaksi. Vaikka vain toinen olisikin ollut uskoton, niin se kertoo, että liitossa on ollut jotain pielessä jo ennnen sitä. Vaikka uskottomuus helposti näyttäisikin eron syyltä, niin sitä edeltävä aika on johtanut siihen. Ei eroon ikinä ole yhtä syypäätä, paitsi ehkä alkoholi / väkivalta.

Väärin. Liitossa ei tarvi olla mitään vialla ja silti toinen voi pettää. Joskus tilaisuus tekee pettäjän esim hirveessä kännissä vaikka oma puoliso ois ihana ja asiat olis hyvin.

Eipä ole kovin vahva suhde muutenkaan jos pari panoa sinne tai tänne aiheuttaa heti eron. Kannattaa jättää ne lapset tekemättä jos heille ei pysty edes tarjoamaan kunnollista perhettä.

En halua kertoa lapsille isänsä pettämistä, en myöskään halua että isänsä kertoo kuinka minä omin vauvan enkä antanut seksiä, enkä sitä kuinka asioiden selvittyä löin miestä avarilla. En ikinä. Nämä ovat meidän vanhempien välisiä. Lapsi on lojaali kummallekin ja tuntee kärsii vain. Eikai ydinperheessäkään kerrota lapselle aikuisten ongelmista.. mutta myönnän, jos lapseni olisi erotessamme ollut vanhempi eikä taapero, olisin varmaankin vihoissani kertonut, menemättä itseeni, ajattelematta yhtään...

Kyllä lapsi ymmärtää ja huomaa jos esim. isällä on toinen nainen. Kyllä valheellisuuden aistii. Ei lapselle tietenkään tarvitse eikä saa mitään intiimiasioita kertoa. Sitten kun isä jää kiinni eli kun lapsi tapaa isän salaa tapaileman naisen ja juttu paljastuu lapsen kautta äidille, tottakai lapsi näkee äidistä miten loukattu hän on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän lapsellakin ole oikeus syy tietää. Komppaan aloittajaa.

Ei kukaan lapsi halua kuulla vanhemmastaan tuollaista. Ei omien kaunojen takia saa pilata lapsen ja toisen vanhemman suhdetta. T: avioeroperheen lapsi

Sinä olet vain sinä, et kukaan muu. Minä halusin tietää, koska oikeastaan tiesin jo, tunsinhan minä faijani. Ei minulle seksistä kerrottu, sanottiin vain, että äiti ei hyväksy, että isällä on naisystäviä. Minä sanoin faijalle, että toivon, että muuta heti tänään, enkä halua sinua koskaan enää tavata. Faija meni. Enkä tavannut, joskys soitti märisten, sanoin, että sinulla oli aikasi, olisit valinnut minut, nyt on myöhäistä.

Ja sinä olit tässä kohden jotain 8 v?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se minua surettaa, että nämä pettävät miehet pääsevät, kuin koira veräjästä. Äiti jää lasten kanssa, äiti joutuu kertomaan erosta, kun se paska mies ei uskalla, äiti paikkaa, kun isä ei viitsi tavata lapsiaan, äiti paikkaa, kun isä ei maksa elatusmaksujaan, äiti paikkaa, kun isä ei viitsi auttaa lasta, kun hän opiskelee, äiti selittää, kun faijalla vaihtuu naiset, äiti kuuntelee lapsen itkut ja katkeruuden. Äidiltä jää oma elämä elämättä, koska eihän siihen voi tuoda uutta puolisoa, kun lapset kärsivät isän lähdöstä ja ovat kiinni äidissään. Ja lopuksi se pettäjä mankuu koko ajan takaisin, vanhetessaa vollottaa, että katuu, ja syyttää, kun e nainen huoli paskaa takaisin maailmalta.

Kyllä montaa miestä alulle laittaessa olisi pitänyt vain laskea lakanalle!

No totta tietysti tämäkin. Ja joskus se huono vanhempi on myös äiti. Mutta auttaako esim. tässä tilanteessa lapsia, jos se tilanne avataan niille? Eipä taida. Äidin sydän saattaa keventyä kun saa lapsista "liittolaiset" isää vastaan (jos nyt oletetaan että pettäjä on mies) mutta se on kyllä melko itsekästä toimintaa äidiltä. Aikuisen osa kun on välillä paska, mutta lapset on kyllä pyrittävä pitämään niistä aikuisten vastoinkäymisten yksityiskohdista erossa ja jos ei meinaa jaksaa, se olkapää johon tukeutua tulee etsiä muualta kuin jälkikasvustaan.

Omassa lapsuudenperheessä vanhemmat erosi kun äiti petti. Ja olisin kyllä ollut paljon onnellisempi lapsi jos äiti ei olisi kaatanut syyllisyydentuntojaan ja isä vihaansa äitiä kohtaan mun niskaani. Siltä se nimittäin tuntui vaikka vanhemmat omasta mielestään vaan "keskustelivat" asiasta. No en olisi halunnut tietää, ei niiden seksielämä tai oikeammin yhteisen sellaisen puute olisi mulle, alle kymmenenvuotiaalle kuulunut...

Minä tarkoitan tosiasian toteamista, en intiimiasioiden kuvausta. Meillä oli edessä heti kysymys, miksi ei rakasta? Johon totesin, että on rakastunut toiseen. Petturi ei tietysti selittänyt mitään, kunhan raukkamaisesti liukeni paikalta. Lapset tekivät valinnan, minä olisin halunnut mennä yksin asumaan, olin niin petetty, lyöty ja häväisty. Mutta huoripukki ei ottanut lapsia, minunhan siihen oli jäätävä, vaikka voimat ei olisi mitenkään riittäneet. Se on kova paikka, kun kaikki sortuu ympäriltä ja itse joutuu kokoamaan, mitä nyt koottavista on. Itsemurhaa yritin monta kertaa. Että sellaisia paskoja ovat kaikki petturit. Meilläkin tämä pettäjä oli vielä kuolinvuoteellaan volissut, kuinka katuu ja elämä meni pilanneet. Sitä saa, mitä tilaa.

Ei ihan sama asia, mutta meillä on tällä hetkellä sellainen tilanne että äiti on alkanut kiristämään lapsilla enemmän vapaa-aikaa itselleen ja omiin rilluteluihinsa. Me emme saa puhua lapsille asiasta mitään koska lapsia pitää suojella, mutta mitenhän lapsille, ja missä vaiheessa sitten selitetään se ettei isä saa tavata lapsiaan välillä kuin kerran kuussa? Valehetelemmeko että meillä on niin kiire ettemme kerkeä? Kun niille lapsille ei oikeasti siksi saisi kertoa mitään, että äidillä pysyy puhtoinen maine lasten silmissä, ja isää alettaan inhoamaan... 

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole kovin vahva suhde muutenkaan jos pari panoa sinne tai tänne aiheuttaa heti eron. Kannattaa jättää ne lapset tekemättä jos heille ei pysty edes tarjoamaan kunnollista perhettä.

Ihanaa, mukava tietää. Korvaankin huonon seksin mieheni kanssa panoilla koneitten miesten kanssa. Nuorena en tajunnut, että miesten teitä ei kasva iän myötä, jos ei osaa kuin rynkyttää, niin sitten rynkyttää 30 sekuntia ha se on siinä. ☹️ Kiva, kun olet noin avarakatseinen.

Minusta parisuhdeasiat ei kuulu kuin parisuhhteessa oleville/olleille.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole kovin vahva suhde muutenkaan jos pari panoa sinne tai tänne aiheuttaa heti eron. Kannattaa jättää ne lapset tekemättä jos heille ei pysty edes tarjoamaan kunnollista perhettä.

Niin niin :DDD