Lue keskustelun säännöt.
Soluasunnot ovat nöyryyttäviä opiskelijoita kohtaan
19.07.2018 |
Ahdistaa edessä oleva muutto soluasuntoon... Yksiöitä ei tietenkään saa kuin aikasintaan ehkä vuoden päästä, ja ujona introverttina inhoan jo valmiiksi ajatusta, että joudun jakamaan tulevan asuntoni, siis ensimmäisen oman _kotini_ ventovieraan kanssa.
Solut ja niissä asuminen ei vaan sovi suomalaiseen kulttuuriin! Haluan omaa rauhaa, edes vähän tilaa ja yksityisyyttä.
Joo, on mahdollista löytää tulevasta kämppiksestä elinikäinen ystävä jne, tiedän. Mutta kun ei se ole sanottua, että kemiat kohtaa automaattisesti. Ihmisen pitäisi saada muuttaa yhteen jonkun toisen kanssa vasta silloin, kun itse haluaa ja on siihen valmis, ei niin, että nuoria tungetaan asumaan yhteen koska resurssipula. Miksihän niihin yksiöihin on niin kovat jonot? Koska ei kukaan HALUA soluasuntoon! Nykyinen systeemi on tosi nöyryyttävä ja kyykyttää opiskelijoita. Kuka on edes keksinyt alkaa rakentaa jotain soluja yksiöiden sijasta?
Kenenkään kaverin kanssa en voinut muuttaa kimppaan, koska kaikki meni eri paikkakunnille.
Kommentit (473)
Soluasuntoja on ollut kymmeniä vuosia, kyllä niissä on pärjätty.
Kämppisten kanssa ei tarvitse olla missään tekemisissä. Heipat voi sanoa jos näkee, mut ei sekään ole pakollista. Yhteiskeittiössä voi nopsasti tehdä ruoan, mutta sen voi syödä omassa huoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle introvertille soluasunto oli hyvää elämänkoulua, yksin jos olisi asunut niin itseeni olisin käpertynyt vielä pahemmin.
Milloinkas nykyajan opiskelijat on syöneet muualla kuin pizzeriassa, mäkkärissä, opiskelijaruokalassa tai woltilta tilanneet?
Vierailija kirjoitti:
Minun opiskeluaikanani asuttiin 2-3 ensimmäistä vuotta kahden hengen huoneessa. Jaoin siis oman huoneeni toisen (alunperin ventovieraan) opiskelijan kanssa. Sen jälkeen oma huone kuuden hengen solussa tuntui luksukselta.
Koska tää oli? Itsekin asuin vuoden kahden hengen huoneessa. Vuosi oli 1990 (tai oikeammin lukuvuosi 1990-91) ja paikka Teekkarikylä Otaniemessä. Nykyään siellä ei ole kai enää kahden hengen huoneita.
Hyvin on vuosikymmenet mahduttu soluihin, turha vedota, ettei sovi suomalaiseen kulttuuriin. Sinulle introverttinä ei ehkä sovi, mutta kaikki joutuvat tekemään kompromisseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Soluasuntoja on ollut kymmeniä vuosia, kyllä niissä on pärjätty.
Kämppisten kanssa ei tarvitse olla missään tekemisissä. Heipat voi sanoa jos näkee, mut ei sekään ole pakollista. Yhteiskeittiössä voi nopsasti tehdä ruoan, mutta sen voi syödä omassa huoneessa.
Tiedän, ettei tämä ole mikään iso asia ja kyse on vaan totuttelusta, mutta yksiössä rakastaisin nimenomaan keittiötä ja mahdollisuutta syödä itse tekemiä ruokia omassa ruokapöydässä. Ei kuulosta miltään super luksuselämältä, mutta moni tuore opiskelija ei ole siihen oikeutettu.
Joissain soluasunnossa jokaisella on oma kylpääri, mutta nämä ovat harvinaisia. Pahimpia ovat ne, joissa on yksi ainoa kylppäri ja se ainoa vessanpyttykin on siinä. Yhteisessä keittiössä pärjää, jos jokainen siivoaa omat sotkunsa. Sinun kannattaa laittaa heti yksiöhakemus vetämään, paikkakunnasta riippuen sellaiseen voi päästä nopeastikin. Toinen lapsista sai yksiön ekan vuoden lopussa ja toinen heti joulun jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä yksiön saa vaikka yksityiseltä, kunhan on valmis maksamaan. Oletko?
Menit sitten Turkuun? Missäs nyt asut? Äidin luona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa niissä soluasunnoissa haluaa olla ihan omissa oloissaan.
Mutta mitäköhän luulisit, kummat ovat kalliimpia rakentaa ja ylläpitää, soluasunnot vai yksiöt kaikille oppiahjosi opiskelijoille? Onpa joo todella nöyryyttävää ja kyykytystä tarjota halpaa asumista, sitähän opiskelija-asunnot ovat. Kyllä vapaille markkinoillekin saa mennä asumaan ihan vapaasti omaan yksiöön.
Joo ihan järkyttäviä ne, itse olin vähän aikaa kansanopistossa solussa ja ne ovet oli niin ohuita ettei voinut edes pieraista ilman että toisessa huoneessa kuulee.. vihasin myös sitä vessaan sipsuttelua, olo oli kuin vankilassa. Kamalasta sängystä puhumattakaan. En sitten enää kestänyt ja lähdin pois. Järkyttävä kokemus, en tiedä onko kaikki soluasunnot tuollaisia mut ton jälkeen kyllä vältän niitä viimeseen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka pakottaa? Olet vapaa ostamaan tai vuokraamaan juuri sellaisen asunnon kuin itse haluat.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on vuosikymmenet mahduttu soluihin, turha vedota, ettei sovi suomalaiseen kulttuuriin. Sinulle introverttinä ei ehkä sovi, mutta kaikki joutuvat tekemään kompromisseja.
Tiedän, että moni on sen kokenut enkä puhukaan vaan omasta puolestani. Yritän sanoa, että koko järjestely on mielestäni huono. Ja kompromissina se on oikeasti aika iso, kun asunnolla eli omalla kodilla on elämässä kuitenkin aika iso merkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervetuloa armeijaan! Saat heti yhdeksän kämppäkaveria. Yksityisyyttä saat nauttia sitten kun joudut seisomaan vartioon.
Vuokraa yksiö yksityiseltä, niin saat sellaisen heti. Rahalla siitä selviää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soluasuntoja on ollut kymmeniä vuosia, kyllä niissä on pärjätty.
Kämppisten kanssa ei tarvitse olla missään tekemisissä. Heipat voi sanoa jos näkee, mut ei sekään ole pakollista. Yhteiskeittiössä voi nopsasti tehdä ruoan, mutta sen voi syödä omassa huoneessa.
Tiedän, ettei tämä ole mikään iso asia ja kyse on vaan totuttelusta, mutta yksiössä rakastaisin nimenomaan keittiötä ja mahdollisuutta syödä itse tekemiä ruokia omassa ruokapöydässä. Ei kuulosta miltään super luksuselämältä, mutta moni tuore opiskelija ei ole siihen oikeutettu.
Tottakai on. Etsii itselleen yksiön. Ei opiskelija-asuntoon ole pakko mennä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun opiskeluaikanani asuttiin 2-3 ensimmäistä vuotta kahden hengen huoneessa. Jaoin siis oman huoneeni toisen (alunperin ventovieraan) opiskelijan kanssa. Sen jälkeen oma huone kuuden hengen solussa tuntui luksukselta.
Koska tää oli? Itsekin asuin vuoden kahden hengen huoneessa. Vuosi oli 1990 (tai oikeammin lukuvuosi 1990-91) ja paikka Teekkarikylä Otaniemessä. Nykyään siellä ei ole kai enää kahden hengen huoneita.
1980-luvun puolivälissä Teekkarikylässä Otaniemessä. Myös ainakin Domuksella Helsingissä oli samaan aikaan kahden hengen huoneita.
No kaiva kuvetta ja hanki yksiö yksityiseltä. Jos ei rahat riitä, niin se on voi voi.
Tai sitten relaat vähän etkä murehdi etukäteen. Otat asian aivan liian vakavasti ja vaikutat kamalalta tosikolta. Ehkå sinun kannattaisikin avartaa vähän sitä maailmankuvaasi asumalla solussa. Se ei kestä ikuisuutta ja pian ne opiskelutkin ovat ohi ja voit asua ihan miten rahasi vaan riittävät.
Itse asuin vasta kimppakämpässä töiden takia ja olen 33-vuotias (oma koti eri kaupungissa). Opiskeluaikana asuin myös jonkin aikaa kämppiksen kanssa, koska rahatilanne ei antanut myöten yksiölle. Soluasunto ei ole nöyryyttävää ketään kohtaan, aloittajan valitus kuulostaa nyt tältä "kaikki-mulle-heti-nyt"-ajattelulta. Joskus on pakko elää vähän eri tavalla, se kasvattaa. Ei heti voi saada kaikkea haluamaansa, valitettavasti. Tuntuu että nykyään nuoret muuttavat kotoa täysvarusteltuihin vepsäläiskämppiin kun mistään ei vain VOI tinkiä. Sitten ollaan velkakierteessä yms. kun ei tajuta mikä elämässä on tärkeintä ja mihin kannattaisi keskittyä elämän alkuvaiheissa.
Minun opiskeluaikanani asuttiin 2-3 ensimmäistä vuotta kahden hengen huoneessa. Jaoin siis oman huoneeni toisen (alunperin ventovieraan) opiskelijan kanssa. Sen jälkeen oma huone kuuden hengen solussa tuntui luksukselta.