Lue keskustelun säännöt.
Soluasunnot ovat nöyryyttäviä opiskelijoita kohtaan
19.07.2018 |
Ahdistaa edessä oleva muutto soluasuntoon... Yksiöitä ei tietenkään saa kuin aikasintaan ehkä vuoden päästä, ja ujona introverttina inhoan jo valmiiksi ajatusta, että joudun jakamaan tulevan asuntoni, siis ensimmäisen oman _kotini_ ventovieraan kanssa.
Solut ja niissä asuminen ei vaan sovi suomalaiseen kulttuuriin! Haluan omaa rauhaa, edes vähän tilaa ja yksityisyyttä.
Joo, on mahdollista löytää tulevasta kämppiksestä elinikäinen ystävä jne, tiedän. Mutta kun ei se ole sanottua, että kemiat kohtaa automaattisesti. Ihmisen pitäisi saada muuttaa yhteen jonkun toisen kanssa vasta silloin, kun itse haluaa ja on siihen valmis, ei niin, että nuoria tungetaan asumaan yhteen koska resurssipula. Miksihän niihin yksiöihin on niin kovat jonot? Koska ei kukaan HALUA soluasuntoon! Nykyinen systeemi on tosi nöyryyttävä ja kyykyttää opiskelijoita. Kuka on edes keksinyt alkaa rakentaa jotain soluja yksiöiden sijasta?
Kenenkään kaverin kanssa en voinut muuttaa kimppaan, koska kaikki meni eri paikkakunnille.
Kommentit (473)
Mä rajasin solut kokonaan pois asuntohausta ja sain yksiön yksityiseltä. Ei tarvi asua solussa :p
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi kyynel. Kovin nöyryyttävää on, että sinulla tarjotaan mahdollisuutta halpaan asumiseen. Opiskelujen jälkeen ei enää tarjota, ja voit silti joutua soluun asumaan. Otapa nyt kaikki irti vaan kaikista rahanarvoisista eduista mitä opiskelijana saat, opintojen jälkeen joudut maksamaan kaikesta täyden hinnan eikä kukaan auta eikä tue missään.
Keskustele aluksi kämppiksesi kanssa (jos teitä on vain kaksi asukasta, niin helpompaa) ja sopikaa säännöt. Näin minä tein ja en varsinaisesti kokenut, että olisin jakanut asuntoni hänen kanssaan, sillä yhteisasuminen sujui niin jouhevasti.
- Jaoimme keittiön kaapit. Sovimme jääkaapin tilanjaosta. Jaoimme lavuaarit ja sovimme, että likaiset tiskit voi jättää omaan lavuaariin, jos on kiire, mutta pestä pois ennen kuin alkavat haisemaan.
- Sovimme, että molemmat ostavat omat wc-paperinsa, tiskiharjansa, astianpesuaineensa yms.
- Keskustelimme aamurutiineista ja siitä kuinka paljon tarvitsemme wc-aikaa aamulla. Sovimme minuutintarkat ajat ja ne todella pitivät! Aamulla sanoimme toisillemme huomenta.
- Sovimme, että yhteisissä tiloissa voimme jutella kuin asuisimme yhdessä, mutta että huoneen oveen ei edes koputeta, ellei ole kiireellistä asiaa. Pidimme oviamme paljon auki,jolloin saatoimme jutella ovelta, mutta emme astuneet silloinkaan automaattisesti toisen "kotiin" sisälle.
- Kerroimme, jos lähdimme pidemmälle matkalle. Ilmoitimme, kun olimme palaamassa. Sovimme vieraiden tulosta (käytännössä ilmoitusasia, olivat tervetullutta vaihtelua rauhalliseen arkeemme, myös yövieraat omassa huoneessa).
Itsellä on solukämpistä sekä plussia että miinuksia, vuokra on kyllä halpa ja on seuraakin kun on hyvät kämppikset mutta tokihan sitä vähän omaakin yksityisyyttä kaipaisi enemmän. Jos joskus baarista naisen saa niin ennemmin sen luo olisi menossa kuin toisin päin, kerran olen täällä vain sekstaillut enkä voi äänistä sanoa kyllä mitään kun silloin kämppikset olivat muualla.
Eihän sun AP tarvi tuollaiseen nöyrtyä! Ostat vaan itsellesi jonkun ihanan yksiön tai kaksion sieltä opiskelupaikkakunnalta, niin jää se inhottava solukämppä jollekkin paremmin sitä tarvitsevalle ja arvostavalle. Vai kuvittelitko, että sinulle kuuluu ihan ihmisoikeuksiin kirjattuna, oma asunto juuri sieltä, mistä sellaisen satut nyt haluamaan? Ja joku muu maksaa kaiken?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen asunut nyt vuoden solussa. Alunperin suunnitelmana oli hankkia yksiö asap, mutta tässä on niin hemmetin halpa vuokra, että en näe järkeä vaihtaa tällä hetkellä. Kämppisten kanssa ei ole pakko olla tekemisissä, itse vain moikkaan kun tavataan ja satunnaisesti jutellaan enemmän. Meillä on luentoja hyvin eriaikoina päivässä, joten ei ole tullut tilannetta, että kaikki kolme haluaisivat olla samaan aikaan keittiössä tekemässä ruokaa. Myöskään kylppärin kanssa ei ole ollut ongelmaa, siivouksen kanssa hieman, muttei häiritsevästi. Omassa huoneessa saa olla juuri niin rauhassa kuin haluaa ja huoneen saa lukkoon, joten ei tarvitse pelätä, että tavaroita "lainattaisiin". Onhan tässä miinuksensa, mutta tässä elämäntilanteessa hyötyjä on enemmän.
- erakko introvertti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on vuosikymmenet mahduttu soluihin, turha vedota, ettei sovi suomalaiseen kulttuuriin. Sinulle introverttinä ei ehkä sovi, mutta kaikki joutuvat tekemään kompromisseja.
Tiedän, että moni on sen kokenut enkä puhukaan vaan omasta puolestani. Yritän sanoa, että koko järjestely on mielestäni huono. Ja kompromissina se on oikeasti aika iso, kun asunnolla eli omalla kodilla on elämässä kuitenkin aika iso merkitys.
Koko järjestelyhän on todella toimiva ja tarpeellinen, kun tarjoaa monelle tarvitsevalle halvan asunnon, sinullekin. Kai ymmärrät, että yksiöiden suurempi määrä nostaisi kaikkien vuokria? Et sinäkään ilmeisesti ole valmis maksamaan yksiön vuokraa, kun haluat opiskelija-asuntoon yksityiseltä vuokraamisen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tämä yhteiskunta lellii nuoria naisia melko avokätisesti. Valitetaan jopa siitä, että heille hyvää hyvyyttän tarjotaan mahdollisuutta edulliseen asumiseen. Nuoret miehet pakotetaan vankilan uhalla armeijaan, jossa ei ole mitään tietoa yksityisyydestä olitpa sitten kuinka introvertti tahansa. Nuorilla naisilla on asiat aika hyvin. Turha ulista ulinaiitat.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä yksiön saa vaikka yksityiseltä, kunhan on valmis maksamaan. Oletko?
Asunnon voi vaikka ostaa, jos vuokraaminen tuntuu nöyryytykseltä.
Jos haet tuettua asuntoa esim. HOASilta, otat sen minkä saat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma tyttäreni muutti soluasuntoon juurikin siksi kun muuta ei tarjolla.
Laittoi samointein hakemuksen yksiöön ja päivitti hakemusta säännöllisesti. Asui lopulta solussa vain lukukauden ja nyt on tehnyt oman pienen kodin yksiöön.
Eli laita yksiöhakemus samoin tein.
Lapseni on asunut jo vuosia soluasunnossa. Vaihtuvat kämppikset ovat järjestään olleet ulkomaalaisia. Siisteyskäsitykset eivät ole käyneet kenenkään kanssa yksiin eikä käsitys siitä mitä tarkoittaa hiljaisuus. Lapseni suvaitsevaisuus on karissut vuosien myötä aika olemattomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä asuin opiskeluaikana vuosituhannen vaihteessa kaksi vuotta asuntolassa, jossa yhdessä "asunnossa" oli 14 ihmistä, 7 huonetta, 2 vessaa, 2 suihkua, pieni keittiö ja pieni oleskelutila. Mun huonekaveri oli suurimman osan ajasta poikakaverinsa luona, joten omassa huoneessa sain olla rauhassa. Yhteisissä tiloissa oli aina porukkaa. Tehtiin yhdessä ruokaa, katottiin telkkaria, pelattiin kortti ja välillä vähän biletettiin. Aina halutessaan sai seuraa myös lenkille tai leffaan tai jos tarvitsi apua jossain tai vaikka vaatteita lainaksi. Kivat muistot ja muutama kaveri noilta vuosilta jäi. Introvertti olen, mutta en pelkää ihmisiä.
Myös itseltäni löytyy kokemusta huoneen jakamisesta toisen henkilön kanssa. Jos sinulla on oma huone, se on jo luksusta. Suomessa sitä paitsi soluasunnot ovat yleisesti ottaen laadukkaita eivätkä yli-isoja (usein vain 2-3 kämppistä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä yhteiskunta lellii nuoria naisia melko avokätisesti. Valitetaan jopa siitä, että heille hyvää hyvyyttän tarjotaan mahdollisuutta edulliseen asumiseen. Nuoret miehet pakotetaan vankilan uhalla armeijaan, jossa ei ole mitään tietoa yksityisyydestä olitpa sitten kuinka introvertti tahansa. Nuorilla naisilla on asiat aika hyvin. Turha ulista ulinaiitat.
On se kyllä ihan hirveää, miten nuorille miehille ei anneta opiskelija-asuntoja vaan pakotetaan kadulle heitteille. Eiku.
Vertaa seuraavalla kerralla jotain vertailukelpoista.
Hei, en väittänyt, että miehille ei opiskelija-asuntoa tarjottaisi. Muistutin vain valittavia nuoria naisia siitä, miten asiat voisivat olla jos he olisivat syntyneet pojiksi tähän yhteiskuntaan. Yhteiskunta ei kohtele kaikkia tasa-arvoisesti vaan epätasa-arvoisesti sukupuoleen katsoen.
Minäkään en tykännyt asua solussa, vaikka oli kahden hengen solu ja kämppis oli ihan ok. Siihenhän se meni, että keittiöön ja vessaan meni silloin kun toinen on omassa huoneessaan, keittiössä ei uskaltanut kokkailla ja muutenkin joutui olemaan varpasillaan, kun toiseen ei tutustunut tarpeeksi että olisi tuntunut luontevalta jakaa asunto.
Mutta siinä se vaan meni ja kahdeksan kuukauden päästä sain yksiön.
Ajattele että ei se solussa asuminen kauaa kestä ja aina siihen jotenkin sopeutuu vaikka vaikealta tuntuisikin.
Jos hyvä tuuri käy, saat mukavan kämppiksen ja ehkä jopa uuden ystävän. Jos taas kämppis sattuu olemaan ikävä (häiriköi, sotkee tms) voi valittaa ja saa ehkä uuden kämpän tai kämppiksen. Tai sitten saat elää kämppikseltä rauhassa jos hän on välttelevää tyyppiä.
Näistä kaikista valitusviesteistä ja armeijaan vertaamisista huolimatta tämä ujo introvertti haluaa toivottaa onnea ja tsemppiä ja toivotaan että yksiö löytyy mahdollisimman pian :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä yhteiskunta lellii nuoria naisia melko avokätisesti. Valitetaan jopa siitä, että heille hyvää hyvyyttän tarjotaan mahdollisuutta edulliseen asumiseen. Nuoret miehet pakotetaan vankilan uhalla armeijaan, jossa ei ole mitään tietoa yksityisyydestä olitpa sitten kuinka introvertti tahansa. Nuorilla naisilla on asiat aika hyvin. Turha ulista ulinaiitat.
On se kyllä ihan hirveää, miten nuorille miehille ei anneta opiskelija-asuntoja vaan pakotetaan kadulle heitteille. Eiku.
Vertaa seuraavalla kerralla jotain vertailukelpoista.
Hei, en väittänyt, että miehille ei opiskelija-asuntoa tarjottaisi. Muistutin vain valittavia nuoria naisia siitä, miten asiat voisivat olla jos he olisivat syntyneet pojiksi tähän yhteiskuntaan. Yhteiskunta ei kohtele kaikkia tasa-arvoisesti vaan epätasa-arvoisesti sukupuoleen katsoen.
Ymmärrän pointtisi mutta ei miestenkään ole pakko sinne armeijaan mennä. Sivarissa ei tarvitse jakaa tupaa muiden kanssa.
Ei sillä etteikö koko touhu olisi silti epätasa-arvoista.
Mites paljon opiskelija-asunnoista on vielä soluja? Olen käsittänyt, ettei uusia soluja enää rakennettais... Ja vanhoja rempataan yksiöiksi tai puretaan. Varsinkin tämän ketjun "asuin lukukauden ja sitten pääsin yksiöön" -kommentit tuntuvat tukevan asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä yhteiskunta lellii nuoria naisia melko avokätisesti. Valitetaan jopa siitä, että heille hyvää hyvyyttän tarjotaan mahdollisuutta edulliseen asumiseen. Nuoret miehet pakotetaan vankilan uhalla armeijaan, jossa ei ole mitään tietoa yksityisyydestä olitpa sitten kuinka introvertti tahansa. Nuorilla naisilla on asiat aika hyvin. Turha ulista ulinaiitat.
On se kyllä ihan hirveää, miten nuorille miehille ei anneta opiskelija-asuntoja vaan pakotetaan kadulle heitteille. Eiku.
Vertaa seuraavalla kerralla jotain vertailukelpoista.
Hei, en väittänyt, että miehille ei opiskelija-asuntoa tarjottaisi. Muistutin vain valittavia nuoria naisia siitä, miten asiat voisivat olla jos he olisivat syntyneet pojiksi tähän yhteiskuntaan. Yhteiskunta ei kohtele kaikkia tasa-arvoisesti vaan epätasa-arvoisesti sukupuoleen katsoen.
Ymmärrän pointtisi mutta ei miestenkään ole pakko sinne armeijaan mennä. Sivarissa ei tarvitse jakaa tupaa muiden kanssa.
Ei sillä etteikö koko touhu olisi silti epätasa-arvoista.
Mukavaa, että pystyit hillitsemään itsesi ja vastasit asiallisesti. Tosiaan miehet pakotetaan valitsemaan armeijan, sivarin ja vankilan välillä. Kaikki valinnat tarkoittavat vähintään puolen vuoden hukkaamista elämän kriittisimmässä iässä. Samanikäiset naiset menevät opiskelemaan ja valmistuvat vähintään puolivuotta aikaisemmin kuin miehet. Naiset vievät armeijaan joutuvien miesten nenän edestä opiskeluasunnot ja valmistuvat opiskeluista vähintään sen puolivuotta aiemmin, koska heitä ei pakoteta yhteiskunnalliseen palvelukseen. Ja koska naiset valmistuvat ennemmin kuin miehet, saavat he työpaikankin aikaisemmin ja täten alkavat tienaamaan aikaisemmin ja täten heidän elämänsä on helpompaa kuin miehillä. Tämän takia en ymmärrä, miksi nuoret naiset valittelevat elämän kurjuutta. Miehillä kun on paljon rankempaa.
Mutta hei, eihän miehen kuulu valittaa kuin nainen. Pitää vain kestää asiat kuin mies. Vai mitä...
Osta huoneeseesi mikro, vedenkeitin,kahvinkeitin ja pieni jääkaappi. Se auttaa jo paljon. Voit pysyä omissa oloissasi mahdollisimman paljon.
Minä asuin yhden vuoden tällaisessa. Oma kylppäri auttoi kyllä asiaa todella paljon. Ilman sitä en olisi varmaan selvinnytkään.