En jaksa enää lomaa mieheni kanssa

Toivoisin rakentavia ehdotuksia. (En käytä alkoholia...)

jss.

Et oikein voi pakottaa halutonta aikuista tekemään mitään. Itse jätin vastaavan opettajamiehen, jonka kesät ja talvet kuluivat tietokoneella. Talvella ei voinut tehdä mitään, koska "lomalla sitten on aikaa" ja lomalla ei voinut tehdä mitään koska silloin on Loma. 

Kävi vain liian raskaaksi tehdä aina kaikki itse. Teenhän toki nytkin, mutta riippana ei ole vapaamatkustajaa.

Mitä se sua haittaa miten toinen viettää lomansa? Mulla on stressaava työ ja lomalla haluan todellakin nollata enkä painaa sata lasissa kuten muuten ympäri vuoden. Nollaamiseen ei kuulu mitkään talkoot tai jatkuva puuhastelu siellä täällä vaan rento oleminen. Mieheni on sähköjänis ja tekee juttuja teinien kanssa, mutta ei silti jatkuvasti ahdistele mua omilla vaatimuksillaan. Osallistun kyllä perhe-elämään, mutta mulla pitää olla myös omaa aikaa lomalla.

Noin meillekin käymässä varmaan. En haluaisi vielä erota, koska en kestä ajatusta mistään lasten vuoroviikkosysteemistä. Niin jotenkin olisi jonkun aikaa selvittävä. Miestä ei voi muuttaa, sen tiedän. Jotenkin koetettava itse jaksaa.

Ja sähköjäniksen vaimolle: meillä molemmilla on kyllä omaa aikaakin. Jotenkin mun mies on vain sellainen, että ei itse oma-aloitteisesti oikein saa mitään tehtyä. Kaikki vetovastuu jää mulle, enkä ole yhtään semmoinen nainen joka sellaisesta välittäisi. En ole sähköjänis joka haluaa yksin koko ajan puuhata lasten kanssa, tai jos sitten sitä koettaisin, niin alkaa jurppia entistä enemmän miehen 12-15 tunnin yöunet (saattaa nukkua iltapäivään) ja ruuturiippuvuus... No, huoh.

Ap

Ei tuollaista loisijaa kannata pitää nurkissaan pyörimässä. 

Ota keskustelu, että ymmärtää missä menette. Ja jos ei sitä ala elää Oma elämää enemmän, voit mennä omiin juttuihin. Anna sille aikaraja muutokseen

Loman ilot minulle: saa nukkua pitkään, saa olla rehkimättä tai touhuamatta, jos siltä tuntuu, ei pakkomökkeilyä, illalla saa katsella sarjoja, valvoa ehkä vähän ja silti saa pitkät yöunet. Lueskelua, pieniä aktiivisuuspyrähdyksiä joinain päivinä, perheen kanssa yhdessäoloa ja yhdessäloikoilua, mutta myös omiin juttuihin vetäytymistä kaikilla ajoittain.

Nämä mahdollista nyt, kun lapset isoja teinejä. Aiemmin oli niitäkin vuosia, kun kesät talvet klo 6-7 puuronkeittoon ja hiekkalaatikkoa, puistoiluja, pihamaata, uimarantaa, lasten ja appivanhempien kanssa mökkeilyä yms piti suorittaa päivät pääksytysten. Aika aikaa kutakin, nyt nautin laiskottelusta ja pyrin rentoutumaan lomillani. Onneksi koko perheen käsitys lomasta on rento!

En ymmärrä tällaisia suorittajalomailijoita. Koko ajan pitäisi sekuntiaikataulun mukaan tehdä jotain ja rentoutuminen on silkkaa laiskuutta ja perkeleestä. Ihan sama olisi sitten pysyä töissä, jos jatkuvasti pitää tehdä jotain ja olla jonkun kytättävänä ja käskytettävänä.

Mulla on ap vähän samaa ongelma. Kyllä mun mielestä, kun yksi elämä meillä vain on, niin sitä elämää ei eletä vain töissä ja sen lisäksi sohvalla maatessa. Kyllä jotakin lomalla jotakin pitää tehdäkin. Tosin sun mies kävi jo sillä viikon reissulla. Mun mies ei lähde sillekään.

Kiitos kommenteista! Ymmärrän kyllä myös edellistä vastaajaa. Meillä tosin minä olen aina ollut se, joka herää aikaisin lasten / koiran kanssa. Mutta olen aamuvirkumpi.

Huhhuh mitkä elintavat äijällä. Sitten ihmetellään kun ei selkä "kestä" ja peräpukamat vaivaa, nivelet kipeet, vatsa jumittaa ja päätä särkee, silmälasien vahvuuksia pitää lisätä. Aluksi pitkään aikaan ei tietenkään ole mitään vaivoja ja kaikki on hyvin.

Sitten kun omilla elintavoilla tehty itsensä toimintakyvyttömäksi, vastuu siirtyy toki muille, muiden pitää maksaa toimeentulo ja liian vähän annetaan rahaa monivaivaiselle jne.

Sun pitäisi olla tyytyväinen. Miehesi käy töissä eikä ole työttömänä  kotona, mutta aina pitää jostain valittaa. Jos miehesi muutaman viikon lomaan mahtuu vielä viikko perheen yhteiseen lomaan/laatuaikaan, niin sekin kuullostaa  hyvältä joten ei pitäisi olla valittamisen aihetta. Mies tarvitsee myös omaa aikaa kuten varmasti naisetkin. Ei jatkuvaa tekemistä. Jos lomaa on muutama viikko vuodesta ja työtä 50 viikkoa, niin minä ainakin otan lomalla lunkisti löhöten sohvalla ja tietokoneen ääressä. 

Niin, kommenttien perusteella vaihtoehdot ovat siis totaali laiskottelu tai minuuttiaikataulutettu loma. Hmm, niin siitä välistä ei olla.

Ymmärrän hyvin ap:n tilanteen. Ei todellakaan ole kiinni mistään minuuttiaikataulusta tai koko loman kestävästä projektista vaan siitä että tehdään edes välillä jotain. Ja tuo on niin totta, että lapset eivät enää kohta siinä ole, nyt voisi vielä jotain yhteistä tehdä. Mutta jos mies ei itse tajua, niin valitettavasti siinä ei mikään auta. Todennäköisesti ymmärtää liian myöhään, naapurissani on hyvä esimerkki. Mies teki juuri sitä mitä huvitti ja halusi, yleensä ilman perhettä. No lapset kasvoivat ja samalla kun viimeinen lapsi muutti pois kotoa, lähti myös vaimo. Nyt tyyppi itkee kun lapset eivät käy ja vaimo jätti ja elämä on niin tylsää.

Minkä ikäinen miehesi on? Voisiko olla mahdollista, että hänellä olisi alkava muistisairaus. Siis ihan vasta niin alussa, että se "puhkeaa" joskus 10 vuoden kuluttua. Nimittäin ihan tällaisia ensimmäisiä oireita voi olla aloitekyvyttömyys ja passivoituminen. Masennuskin tietysti aiheuttaa samoja oireita ja samoin pitkäaikainen alkoholin käyttö, koska ne vaikuttavat kaikki samoille alueille aivoissa (hippokampus). Normaalia käytöstä tuo ei ole.

En tiedä,. Jotenkin tuo jatkuva löhöäminen (lähes kaikki vapaa-aika kesät talvet) on mun mielestä lapsillekin kurja malli. Ehkä jos itsekin olisin loikoilija, en ahdistuisi. Tarviiko aikuinen tosiaan 12-14 h yöunet kun päivätkin makoilee? Jotenkin.nämä jäljellä olevat vuodet lasten kanssa haluisin jaksaa sovussa. Liikaa ahdistumatta ja itse sairastunutta. Kun lapset muuttavat kotoa, miehellä on vapaus loppuikänsä makailla, minä olen itsenäinen, omat rahat ja työ. Mutta on vielä vuosia..

Aloitekyvyttömyys ja passivoituminen voivat olla varhaisia oireita muistisairaudesta. Masennukseenkin sopii...

Kiitos muistisairauskommentista! Lohduttaa, kun minustakaan ei aivan normaalia. Liikunnan vähäisyys toki väsyttää entisestään.

Mies on siis vasta 44-v. Masennusta toki voi olla. Ollut tosin aina tällainen, toki enenevässä määrin nyt.