En jaksa enää lomaa mieheni kanssa

Jääko sulle kaikki kotitöiden tekemiset? Miksi lapsille pitäisi olla ohjelmaa?

Vierailija kirjoitti:

Onko niin että sä olet ekstovertti, kova menemään etkä väsy jatkuvista juoksemisista, menemistä ja se sun on mies introvertti? Sun pitää ensin ymmärtää millaista on olla introvertti. Introverttiä ei pidä lähteä muuttamaan ekstrovertiksi. On yhtä lailla oikein olla ekstrovertti kuin introverttikin. Me ihmiset olemme erilaisia.

Se, että on introvertti ei tarkoita sitä, että maataan laiskana katsomassa netflixiä päivät pitkät. Introvertit on ihan yhtä aktiivisia kuin ekstrovertitkin, kunhan saavat puuhata omiaan rauhassa. Eikä se sosiaalisuus niin paljon rasita ,että pitäisi 15 tuntia MAATA , kyllä se akkujen latautuminen tapahtuu myös siinä, että saa puuhailla rauhassa yksin tai perheen kanssa.

"Miksi lapsille pitäisi olla ohjelmaa?'

Ei tunnu kivalta, että passivoituvat ruudun ääreen

Tuntuuko susta? Omassa lapsuudessa oli toisin, kun ei ollut koukuttavia viihdelaitteita. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko niin että sä olet ekstovertti, kova menemään etkä väsy jatkuvista juoksemisista, menemistä ja se sun on mies introvertti? Sun pitää ensin ymmärtää millaista on olla introvertti. Introverttiä ei pidä lähteä muuttamaan ekstrovertiksi. On yhtä lailla oikein olla ekstrovertti kuin introverttikin. Me ihmiset olemme erilaisia.

Se, että on introvertti ei tarkoita sitä, että maataan laiskana katsomassa netflixiä päivät pitkät. Introvertit on ihan yhtä aktiivisia kuin ekstrovertitkin, kunhan saavat puuhata omiaan rauhassa. Eikä se sosiaalisuus niin paljon rasita ,että pitäisi 15 tuntia MAATA , kyllä se akkujen latautuminen tapahtuu myös siinä, että saa puuhailla rauhassa yksin tai perheen kanssa.

15 tuntia MAATA oho, onkohan nyt jokin sairaus hänessä? Ei kuulosta normaalilta.

Jos on oikein kunnon introvertti, niin kaipaa tosi paljon yksinoloa, jopa perheen kanssa puuhastelu ottaa voimille. Intrvovertit ovat aktiivisia, mutta he määrittävät itse tahtinsa ja sen missä jaksavat mennä. Esim toisen ehdottamat asiat ja menemiset saattavat oikeasti kuluttaa uuvuksiin. Mieti millaisissa menemisissä hän itse käy (jos on siis muutakin kuin sitä makuuta) minkä tyyppisissä asioissa hän viihtyy, ovatko ne rauhallisempia kuin sun menemiset?

Ymmärrän ap:tä täysin. Itse olin naimisissa 16 vuotta, ja viimeiset 6 vuotta mies vain oli ja makasi ja juurikin kstsoi tv:tä ja kävi töissä. Ei aina ole ollut niin vetelä, saamaton ja aloitekyvytön, vaan muuttui sellaiseksi pikku hiljaa. Yritin saada terapiaan ja lääkäriin, mutta ei niin ei. Kaverit ja menot jäivät pikku hiljaa.

Sitten sanoin, että muutat pois, niin saat olla itseksesi. Vihdoin muutti (kun minä järjestin kaiken) ja nyt olemme asuneet erillään vuoden. Teini-ikäiset lapset ovat isällään aika paljon, kun hän asuu tuossa aika lähellä. Itse koen olevani energisempi ja onnellisempi, kun ei ole riippakiveä perässä vedettävänä.

Onko tää se sama mies jolla AINA on hengenahdistusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko niin että sä olet ekstovertti, kova menemään etkä väsy jatkuvista juoksemisista, menemistä ja se sun on mies introvertti? Sun pitää ensin ymmärtää millaista on olla introvertti. Introverttiä ei pidä lähteä muuttamaan ekstrovertiksi. On yhtä lailla oikein olla ekstrovertti kuin introverttikin. Me ihmiset olemme erilaisia.

Se, että on introvertti ei tarkoita sitä, että maataan laiskana katsomassa netflixiä päivät pitkät. Introvertit on ihan yhtä aktiivisia kuin ekstrovertitkin, kunhan saavat puuhata omiaan rauhassa. Eikä se sosiaalisuus niin paljon rasita ,että pitäisi 15 tuntia MAATA , kyllä se akkujen latautuminen tapahtuu myös siinä, että saa puuhailla rauhassa yksin tai perheen kanssa.

Siis kuinka paljon niiden sarjojen parissa menee aikaa? Mun mielestä ap kirjoitti miehen viettävän aikaa sarjoja katsellen iltaisin, se kuulostaa aika tavalliselta. Ja aamulla ongelma oli puolille päivin nukkuminen. Mitä päivällä tapahtuu, kokkaileeko, hoitaako kauppareissuja, kotitöitä, pihatöitä? Jos ei koko valoisaa aikaa ole nenä ruudussa vaan myös em. hoituu yhdessä perheen kanssa rennossa lomatahdissa, en huolestuisi. Ei kaikki vaan tykkää sellaisesta ”tänään Lintsille, huomenna Pirjon mökille, siellä kaksi päivää, sitten Tallinnaan, sitten Särkänniemeen ja hei, ens viikolla vois käväistä asuntomessuilla ja markkinoilla ja tramppapuistossa ja osallistua triatlonille sekä sitten mennä appivanhempien kanssa mökille ja tapetoida kotona kaikki huoneet” -meiningistä. Eikä siihen riitä rahat kaikilla, ehkä miehesi arvelee puuhakkaamman elämän olevan teille liian kallistakin?

Joskus on vain niin että kaksi ihmistä ei sovi toisilleen. Tätä on joskus vaikea ymmärtää ja hyväksyä, mutta se voi olla oikeasti totta.

Oot sä "toivonut" ton kaltaista kuten kommentoija nro 49 kirjoittaa? ...Tänään lintsille, huomenna Pirjon mökille jne? Ei kaikki jaksa oikeasti tuollaista. Mä en ainakaan!

Onko oikeesti totta että se on 15 tuntia ruudussa kiinni? Oot sä nähnyt?

En tiedä mitään rasittavampaa, kuin puolison pätemisen ja holhoamisen miten toisen tulisi lomansa viettää. Eikö se riitä, että suunnittelee itse oman lomansa niin, että itse viihtyy.

Vierailija kirjoitti:

"Miksi lapsille pitäisi olla ohjelmaa?'

Ei tunnu kivalta, että passivoituvat ruudun ääreen

Tuntuuko susta? Omassa lapsuudessa oli toisin, kun ei ollut koukuttavia viihdelaitteita. Ap

Ennen katsottiin telkkaria, sitä ei kai pidetty näin vaarallisena? Ainakin itse katsoin teininä sarjoja ja elokuvia telkkarista jopa kesällä enkä kokenut olevani passiivinen enkö toisaalta odottanut, että äiti ja isä järjestävät menoja minulle tai muuten kostona tuijotan telkkaria vaan...

Mies nukkuu noin kahteentoista, yhteen, sitten juo kahvia ja lueskelee pädiä tunnin verran yleensä. Tekee kevyitä kotitöitä, joka välissä vetäytyy sängylle pädi sylissä, aina on kesken jokin hyvä sarja tai dokkari. Voi käväistä lasten kanssa esim talleilla, tulee kotiin ja sitten taas vetäytyy sängylle pädin kanssa jossa sitten voi mennä tunteja, ja illalla toki telkun tai pädin ääressä puolille öin. Näin suunnilleen., Aina en suinkaan ole seuraamassa. Ruuturiippuvuus ja viihteen suurkuluttaminen on jatkunut vuosia.-- Itse olen myös introvertti, enkä kaipaa ohjelmoitua lomaa, ja teen asioita lasten kanssa, koska mies hermostuu kovin jos hänen tapoihinsa puututaan. Ap

Onko lapset kysyneet itse isää tekemään jotain? Lapsen ehdotukselle voisi olla vaikeampi sanoa ei ja ehkä hän sitten oikeasti tajuaisi, että lapset ihan tosissaan haluavat jotain hänen kanssaan tehdä. Tai onko mahdollista löytää isälle ja lapsille/lapselle, tai ehkä koko perheellekin, yhteinen harrastus, jossa tapaisi muitakin perheitä? Sieltä voisi löytyä uusia kavereitakin.

Mies saa mielestäni elää oman elämänsä. En holhoa, mutta jotenkin pitäisi jaksaa vielä kunnes lapset isoja. Annan hänelle tosi mielelläni mahdollisuuden loikoilla loppuelämänsä, en ole pitkään aikaan tarvinnut hänen seuraansa erityisesti. Tämä paineiden purku täällä kyllä auttaa, tosin jotkin vastaukset hiukan erikoisia: holhoaminen ei voisi olla kauempana minun miessuhteistani, en ole ikinä paaponut miestä. Ja minuuttiaikataulutettu loma olisi kauhistus. On kai muutakin kuin kaksi ääripäätä lomanvietossa? Ap

Intoverttiys ei aiheuta 12-15 tunnin yöunitarvetta ja täyttä passiivisuutta. Masennus aiheuttaa. Mies lääkäriin.

Numero 47, muuttuiko miehesi aktiivisemmaksi Eton jälkeen vai jatkaako samalla lailla? Ap

Ap kirjoitti:

Puolisollani on pitkä, 5-7 viikon loma. Siitä viikko oltiin matkoilla (yhteinen toive, koko perhe mukana:: lapset ovat 11, 14 ja 16. Muuta lomaa hän ei halua suunnitella ja viettää sen mieluiten sängyssä katsellen netflix-sarjoja ja dokkareita. Hänellä ei ole kavereita, nukkuu aina puoleen päivään lomalla, illat istuu television ääressä. Lasten kanssa silloin tällöin tekee jonkun jutun, esim käy talleilla, uimassa tms, sitten palaa loppuillaksi ruudun ääreen. Minä koetan omalta osaltani tehdä lasten kanssa retkiä ja asioita, olla mökillä kahden nuoremman kanssa (vanhempieni kanssa nykyisin ilman miestä koska hän saa sitten rauhassa jäädä kaupunkiin makailemaan ruudun ääressä). Lapset tekisivät tosi mielellään isän kanssa kaikkea ja ovat aktiivisia. Olen koettanut sanoa, että alkaa olla viimeiset vuodet kun hän voi lasten kanssa tehdä mitään, loppuelämänsä voi sitten makoilla ruudun ääressä. Hän suuttuu aivan kaikesta varovaisestakin sanomisesta valtavasti, koska kaikki on kuulemma aivan hyvin. Onko mitään neuvoja, mitä voisin tehdä?

Miten jaksaa tällaista? Miten lomat oikein voisi järjestää etten ahdistuisi niin? Olen ehdottanut, että hän vuokraisi esim huoneistohotellikämpän jossa kaikki aika olisi hänen omaansa, mutta hän ei halua. Talvella han joka tapauksessa makaa vuoteessa pädin kanssa kaikki illat ja viikonloput (hänellä on stressitön työ ja paljon vapaa-aikaa). Kerran oli viikon verran vuokrakämpässä kun kokeili erillään asumista, mutta ei halua tehdä sitä toiste koska hänellä ei ole perheen lisäksi juuri lainkaan kavereita, ei pidä yhteyttä sukulaisiinsa tai ystäviinsä, joten ilman perhettä on yksinäinen.

En katselis moista miestä.Hän haluaa teidät siis siihen vaan kulissiksi esittämään että hänellä olisi  perhe-elämä vaikka tosiasiassa hän ei siihen mitenkään osallistu.

Eroaisin.Olkoon sitten ukkeli yksinään pädillä kun kerran sitä  haluaa.Ei siihen tarvitse perhettä  ja vaimoa passaamaan.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitään rasittavampaa, kuin puolison pätemisen ja holhoamisen miten toisen tulisi lomansa viettää. Eikö se riitä, että suunnittelee itse oman lomansa niin, että itse viihtyy.

Eli sinun mielestäsi  perhettä ei tarvitse huomioida? Eikä vaimoa tai  parisuhdetta?

Ota se pää omasta *erseestäsi  ja mieti vähän.

56, kiitos rakentavasta ehdotuksesta. Kyllä lapset pyytävät, ja välistä mies tekeekin heidän kanssaan. Energiaa on hurjan vähän hänellä.